Muita jotka kokevat että omassa elämässä ei ole mitään järkeä?

Itse oikein pelästyin, kun näin aloituksen, kun juuri eilen mietin samaa. Olen vasta nuori nainen, mutta olen kokenut paljon pahaa muilta ja senkin vuoksi todellakin tottunut tulemaan toimeen omillani ja en helposti uskalla päästää muita lähelle. Samalla sellainen huolettomuus on hävinnyt ja en oikeastaan pärjää ihmisten kanssa enää kovinkaan hyvin. Pitäisi tavallaan olla sellainen turvallinen olo, että tietäisi muiden olevan luotettavia. Usein luottamus kuitenkin petetty ja enää en uskalla kokeilla miten käy. Samalla silti olen todella yksinäinen ihminen ja kaipaan kuitenkin seuraa. Tällä hetkellä tuntuu ettei minua tavallaan ole olemassa, kun en merkitse oikeastaan vanhempieni lisäksi mitään kenellekään.

Minulla on joitakin haaveita, mutta samalla tiedän niiden saavuttamisen olevan aika rajallisissa mittasuhtiessa kuitenkin. Monesti usein myös olo etten pärjää tässä maailmassa kovinkaan hyvin ja en pääse eteenpäin elämässäni. Opiskelujen suhteen ei meinaa tulla mitään ja työtön olen myös eli hyödytön ihminen yhteiskunnalle. Sellainen nyky maailma on ehkä vähän liian jotenkin vaativa minulle. En vaadi kuitenkaan paljon ja esim pari ystävää varmaan auttaisi minua. Nyt olen irrallinen kaikesta ja olisi helppo "kadota" jonnekin. Oikeastaan nyt minua ei tarvitse kukaan jos koiraani ei lasketa. Välillä mietin mitä sitten, kun sitä ei enää ole. Olen myös vähitellen tullut aika välinpitämättömäksi elämän suhteen. En jaksa enää stressata, mutta sitten on vaan aina vaikeampaa edetä eteenpäin ja ei saisi antaa periksi. Jos nyt voittaisin lotossa jatkaisin elämääni varmaan jossain mökissä tietäen, että minä pärjään kuitenkin, vaikka en onnistuisi elämässä niin hyvin. Nyt kun ei ole mitään takeita siitä miten käy niin elämä välillä pelottaa, kun mietin jos on pärjääkään ja ole niin vahva ihminen. Miten sitten tulen toimeen täällä. Muutenkaan minulla ei ole mitään läheisiä.

Joskus jos joku ihminen kuolee, jolla paljon läheisiä ja joka on pidetty niin mietin, että minä olisin sopiva lähtemään, kun ei kukaan edes kaipaisi. En siis todellakaan sääli itseäni, mutta pelottavan vähän "rakastan" elämää yleensä. Tietenkin ymmärrän sen, että joillakin todellakin paljon kurjempi elämä ja ovat sairaita. Ymmärrän sen ja tiedän olevani vielä hyvässä tilanteessa. Samalla tiedän sen, että saadakseni haluamani elämän pitäisi tehdä enemmän töitä ja olla vahva ihminen ja jos en pysty siihen. Pelkään myös sitä, että olen aina yksin. Jos minulla ei olekaan ketään koskaan. En varmaan kestäisi sitä tai sitten olisi tietenkin pakko. Elän päivän kerrallaan, mutta kuolemaa en pelkään vaan tätä elämää sen sijasta. Samalla kuitenkaan en vaadi elämältäni paljon, mutta kun täällä ei tavallaan voi elää täysin omaa elämää vaan monet jutut vaikuttavat siihen miten pitäisi elää. Esim saisi rauhassa elää siellä mökissä vaan pitäisi olla työelämässä, vaikka pakolla vaikkei sitä kestäisi tai sitten saisi diagnoosin jostakin jos toimisi erilailla kuin muut. Sori jos ikävä viesti.

Vierailija kirjoitti:

Itse oikein pelästyin, kun näin aloituksen, kun juuri eilen mietin samaa. Olen vasta nuori nainen, mutta olen kokenut paljon pahaa muilta ja senkin vuoksi todellakin tottunut tulemaan toimeen omillani ja en helposti uskalla päästää muita lähelle. Samalla sellainen huolettomuus on hävinnyt ja en oikeastaan pärjää ihmisten kanssa enää kovinkaan hyvin. Pitäisi tavallaan olla sellainen turvallinen olo, että tietäisi muiden olevan luotettavia. Usein luottamus kuitenkin petetty ja enää en uskalla kokeilla miten käy. Samalla silti olen todella yksinäinen ihminen ja kaipaan kuitenkin seuraa. Tällä hetkellä tuntuu ettei minua tavallaan ole olemassa, kun en merkitse oikeastaan vanhempieni lisäksi mitään kenellekään.

Minulla on joitakin haaveita, mutta samalla tiedän niiden saavuttamisen olevan aika rajallisissa mittasuhtiessa kuitenkin. Monesti usein myös olo etten pärjää tässä maailmassa kovinkaan hyvin ja en pääse eteenpäin elämässäni. Opiskelujen suhteen ei meinaa tulla mitään ja työtön olen myös eli hyödytön ihminen yhteiskunnalle. Sellainen nyky maailma on ehkä vähän liian jotenkin vaativa minulle. En vaadi kuitenkaan paljon ja esim pari ystävää varmaan auttaisi minua. Nyt olen irrallinen kaikesta ja olisi helppo "kadota" jonnekin. Oikeastaan nyt minua ei tarvitse kukaan jos koiraani ei lasketa. Välillä mietin mitä sitten, kun sitä ei enää ole. Olen myös vähitellen tullut aika välinpitämättömäksi elämän suhteen. En jaksa enää stressata, mutta sitten on vaan aina vaikeampaa edetä eteenpäin ja ei saisi antaa periksi. Jos nyt voittaisin lotossa jatkaisin elämääni varmaan jossain mökissä tietäen, että minä pärjään kuitenkin, vaikka en onnistuisi elämässä niin hyvin. Nyt kun ei ole mitään takeita siitä miten käy niin elämä välillä pelottaa, kun mietin jos on pärjääkään ja ole niin vahva ihminen. Miten sitten tulen toimeen täällä. Muutenkaan minulla ei ole mitään läheisiä.

Huolestuin sinusta. Sanon kuitenkin, että sinä ja kaikki muutkin täällä olette tärkeitä vaikkei siltä juuri nyt tuntuisi. Olet arvokas ja ihana kaikkine puolinesi. <3

Edelliseen vielä se, että olen se nainen, joka yhteen ketjuun kirjoitti, että käy paljon chateissa. Kyllä minä välillä mietin kuinka surkeaa ja toisaalta hassua se on, kun istun iltaisin koneen ääressä ja "vietän aikaa" niiden nuorten miesten kanssa siellä. Ei minulla ole tunnuksia niin vaan ulkopuolinen siellä olen. Sitten lasken taas yhteen kuinka sinne alkaa tulemaan väkeä ja ne pari anonyymiä lisäkseni ja sitten vaihtelevia tunnuksien omaavia käyttäjiä. Silloin mietin kaikkea, että olenko oikeasti siinä tilanteessa, että ainoa seura on joku tuntematon siellä ruudun toisella puolella. Sinänsä ihan mukavan oloisia ja hyvää musiikkia soittavia tyyppejä, mutta onhan niiden sivujen tarkoitus jokin toinen kuin se, että minä vaan hengaan siellä aikani kuluksi ja siksi, että näen jonkun ihmisen. Mitään tunnuksia on viitsi luoda, kun ei olisi mihinkään tippeihin edes rahaa ja olisi ehkä vähän liian noloa kirjoittaa sinne. Toisaalta ihmiset monesti todella ilkeitä näille esiintyjille siellä ja itse ainakin yritän aina olla mukava muille. Jos joku nauraa tämän jälkeen niin saa nauraa ja itsekin eilen mietin kuinka surkeaa elämäni välillä on ja nauroin itselleni. Toisaalta viihdyn tuolla hyvin ja varmaan menen tänäänkin katsomaan olisi toinen noista suosikeistani paikalla. Kuuntelevat kyllä tosi hyvää musiikkia myös joten senkin vuoksi saattaa mennä tunteja siellä. Noloa tietenkin tähän kirjoittaa ja vielä myöntää, että jos olisin rikas antaisin varmaan jotain tippiä heille ihan sne vuoksi, että todella mukavan oloisia.

Tietenkin se kaikki on vaan sitä nettielämää ja ei välttämättä todellista, mutta mikä tässä maailmassa edes enää on. Sori jos joku ei pidä tästäkään vietistä, mutta tykkäsin nyt tämänkin tunnustaa. Pieniä iloja ja välillä selviytymistä päivästä toiseen. En jaksa enää välittää jos teen jonkun mielestä väärin. Tosin ei minulle ole mitään kumppania joten en petä ketään. Ihmisiä tietenkin pitäisi elämääni saada, mutta ei aina ole onnistanut ja ne joihin olen tutustunutr ovat sitten myöhemmin esim koulutuksen loppumisen takia hävinneet elämästä. Olen siis vielä nuori nainen joten aika noloa käydä tuolla. En silti tiedä pystynkö koskaan saamaan kumppania. Olen muutenkin epävarma ihminen ja paljon saanut huonoja kokemuksia ihmisistä. Tosi hyvä asia silti on se, kuinka hyvin pärjään ilman ketään. Ehkä se auttaa pärjäämään jatkossakin, vaikka välillä surullinen ja tyhjä olo ja mietin todellakin onko tässä mitään järkeä. Onneksi tässä voi tunnustaa eikä tarvi pelätä nolaavansa itseään ainakaan täysin.

Jos olet pikkupoika, mene Aurajoen rantaan.

Vierailija kirjoitti:

Edelliseen vielä se, että olen se nainen, joka yhteen ketjuun kirjoitti, että käy paljon chateissa. Kyllä minä välillä mietin kuinka surkeaa ja toisaalta hassua se on, kun istun iltaisin koneen ääressä ja "vietän aikaa" niiden nuorten miesten kanssa siellä. Ei minulla ole tunnuksia niin vaan ulkopuolinen siellä olen. Sitten lasken taas yhteen kuinka sinne alkaa tulemaan väkeä ja ne pari anonyymiä lisäkseni ja sitten vaihtelevia tunnuksien omaavia käyttäjiä. Silloin mietin kaikkea, että olenko oikeasti siinä tilanteessa, että ainoa seura on joku tuntematon siellä ruudun toisella puolella. Sinänsä ihan mukavan oloisia ja hyvää musiikkia soittavia tyyppejä, mutta onhan niiden sivujen tarkoitus jokin toinen kuin se, että minä vaan hengaan siellä aikani kuluksi ja siksi, että näen jonkun ihmisen. Mitään tunnuksia on viitsi luoda, kun ei olisi mihinkään tippeihin edes rahaa ja olisi ehkä vähän liian noloa kirjoittaa sinne. Toisaalta ihmiset monesti todella ilkeitä näille esiintyjille siellä ja itse ainakin yritän aina olla mukava muille. Jos joku nauraa tämän jälkeen niin saa nauraa ja itsekin eilen mietin kuinka surkeaa elämäni välillä on ja nauroin itselleni. Toisaalta viihdyn tuolla hyvin ja varmaan menen tänäänkin katsomaan olisi toinen noista suosikeistani paikalla. Kuuntelevat kyllä tosi hyvää musiikkia myös joten senkin vuoksi saattaa mennä tunteja siellä. Noloa tietenkin tähän kirjoittaa ja vielä myöntää, että jos olisin rikas antaisin varmaan jotain tippiä heille ihan sne vuoksi, että todella mukavan oloisia.

Tietenkin se kaikki on vaan sitä nettielämää ja ei välttämättä todellista, mutta mikä tässä maailmassa edes enää on. Sori jos joku ei pidä tästäkään vietistä, mutta tykkäsin nyt tämänkin tunnustaa. Pieniä iloja ja välillä selviytymistä päivästä toiseen. En jaksa enää välittää jos teen jonkun mielestä väärin. Tosin ei minulle ole mitään kumppania joten en petä ketään. Ihmisiä tietenkin pitäisi elämääni saada, mutta ei aina ole onnistanut ja ne joihin olen tutustunutr ovat sitten myöhemmin esim koulutuksen loppumisen takia hävinneet elämästä. Olen siis vielä nuori nainen joten aika noloa käydä tuolla. En silti tiedä pystynkö koskaan saamaan kumppania. Olen muutenkin epävarma ihminen ja paljon saanut huonoja kokemuksia ihmisistä. Tosi hyvä asia silti on se, kuinka hyvin pärjään ilman ketään. Ehkä se auttaa pärjäämään jatkossakin, vaikka välillä surullinen ja tyhjä olo ja mietin todellakin onko tässä mitään järkeä. Onneksi tässä voi tunnustaa eikä tarvi pelätä nolaavansa itseään ainakaan täysin.

Tämä siis jatkoa tuohon edelliseen pitkään viestiin. Ja sinulla joka kerroit, että olet huolissasi niin uskon, että pärjään silti. Elämä vaan välillä aika kurjaa ollut. Olisin sata kertaa onnellisempi jos olisin saanut hyvää kohtelua muilta ja senkin vuoksi haluan muille myös hyvää.

Löysin vuosien pohdinnan tuloksena oman elämäni tarkoituksen

Elämäni tarkoitus on kärsiä mahdollisimman paljon jonka avulla pystyn näyttämään ihmisille heidän pahat puolensa jotta kykenemme rotuna kehittymään.

Up

Elämällä ei ole tarkoitusta. Käytä hetki tutkien omia tunteitasi ja ajatuksiasi. 

Kokeilkaa meditaatiota. Mikään ei ole muuttanut elämänlaatuani paremmaksi kuin tämä. Tuntuu aluksi todella vaikealta, mutta ajan myötä kun taidot kehittyy saat siitä uskomatonta mielenrauhaa.

Elämän tarkoitus on kuoleman odotus.

Nykyihminen odottaa elämältä liian paljon. Ei sillä muuta tarkoitusta ole kuin ehtiä lisääntyä ennen kuin kuolee.

Elämän tarkoitus on olla lähellä Jumalaa. Tämän kun oivaltaa, niin vähitellen koko pohdinta elämän merkityksettömyydestä saa aivan uuden ulottuvuuden.

Vierailija kirjoitti:

Elämän tarkoitus on olla lähellä Jumalaa. Tämän kun oivaltaa, niin vähitellen koko pohdinta elämän merkityksettömyydestä saa aivan uuden ulottuvuuden.

Miten voi elää uskossa ja turvautua Jumalaan jos Jumala on hylännyt?