Kuinka selvittää kuka haluaa kummiksi? OV
Saamme ekan lapsen, ja tuntuu että sopivia kummeja ei ole montaakaan, ja heillä sitten on jo kummilapsia. Meillä molemmilla on tapa, että pyydetään kummit suvusta, ei niinkään kavereita. Ja yleensä ovat naimisissa ja kuuluvat kirkkoon, paitsi tyttökummi/ poikakummi naimaton.
Kuinka montaa kummia Te suosittelette? Oletteko pyytäneet sukulaisia vai ystäviä? Miten on toiminut?
Kahden läheisen kanssa tapahtunut aivan kauheita, veljeni perhe joiden tyttären kummeja olemme, on etääntynyt meistä eivätkä kyläile, olemme tästä surun murtamia ja pyrkineet monta kertaa korjaamaan asiaa, mutta emme voi pyytää kummeiksi ihmisiä jotka eivät käy KOSKAAN kylässä. Miehen toinen veli olisi ihana kummi, mutta hänen avopuolisonsa on tehnyt selväksi, että ei pidä meistä. Että sattuukin ihmeellisiä ristiriitoja tähän raskausaikaan, joka piti olla elämämme onnellisinta aikaa...
Hyvistä neuvoista kiitollisina.
Kommentit (51)
</p>
<p>Lahjakonetta?[/quote kirjoitti:Niin, lahjakonetta. Ihan ymmärrettävä vertaus.
Kuten yllä on sanottu, harva haluaa kummiksi.
Kummiksi ryhtyminen on vähän kuin rahan lainaaminen: se pilaa välit.
Juuri ap.n kaltaiset, joilla on tolkuttomat odotukset ja vaatimukset on pahimpia. Ap viettää unettomia öitä yrittäen ratkaista ketkä olisi hyvistä parhaat kummit. Ettei vaan mene pieleen.
Monet eivät kehtaa kieltäytyä. Suostuvat ja myöhemmin katuvat.
On törkeää odottaa että kummi uhraa rahaa vuosi vuoden jälkeen.
Vanhempien tehtävä on elättää lapsensa.
Vierailija kirjoitti:
Kuten yllä on sanottu, harva haluaa kummiksi.
Kummiksi ryhtyminen on vähän kuin rahan lainaaminen: se pilaa välit.
Juuri ap.n kaltaiset, joilla on tolkuttomat odotukset ja vaatimukset on pahimpia. Ap viettää unettomia öitä yrittäen ratkaista ketkä olisi hyvistä parhaat kummit. Ettei vaan mene pieleen.
Monet eivät kehtaa kieltäytyä. Suostuvat ja myöhemmin katuvat.
On törkeää odottaa että kummi uhraa rahaa vuosi vuoden jälkeen.
Vanhempien tehtävä on elättää lapsensa.
Mitkä ihmeen tolkuttomat odotukset? Kyllä nyt keksit omiasi. Se että Ap pohtii kuka HALUAA todella kummiksi, ei tarkoita että olisi TOLKUTTOMIA odotuksia. 😱😱😱
Vierailija kirjoitti:
Kuten yllä on sanottu, harva haluaa kummiksi.
Kummiksi ryhtyminen on vähän kuin rahan lainaaminen: se pilaa välit.
Juuri ap.n kaltaiset, joilla on tolkuttomat odotukset ja vaatimukset on pahimpia. Ap viettää unettomia öitä yrittäen ratkaista ketkä olisi hyvistä parhaat kummit. Ettei vaan mene pieleen.
Monet eivät kehtaa kieltäytyä. Suostuvat ja myöhemmin katuvat.
On törkeää odottaa että kummi uhraa rahaa vuosi vuoden jälkeen.
Vanhempien tehtävä on elättää lapsensa.
No tässähän etsitään juuri niitä jotka kummiksi haluavat. Ihan turhaa Ap:ta mollata.
Vierailija kirjoitti:
Kuten yllä on sanottu, harva haluaa kummiksi.
Kummiksi ryhtyminen on vähän kuin rahan lainaaminen: se pilaa välit.
Juuri ap.n kaltaiset, joilla on tolkuttomat odotukset ja vaatimukset on pahimpia. Ap viettää unettomia öitä yrittäen ratkaista ketkä olisi hyvistä parhaat kummit. Ettei vaan mene pieleen.
Monet eivät kehtaa kieltäytyä. Suostuvat ja myöhemmin katuvat.
On törkeää odottaa että kummi uhraa rahaa vuosi vuoden jälkeen.
Vanhempien tehtävä on elättää lapsensa.
Selviäiskin rahalla. Meillä on neljä kummilasta, joista kolme asuu yli 300 km:n päässä. Läheisen suhteen luominen on vaatii vähän työtä, kun lapsiperheenä lapsiperheeseen reissaaminen ei aina ole sitä helpointa hommaa. Onneksi edes osa on sukulaisia, joten heitä tulee nähtyä, kun käydään mummoloissakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni puhuu ihmisistä jotka eivät kuulu kirkkoon kummeina. Mitä ihmettä?
Meillä yksi kummi ei kuulu kirkkoon mutta on eronnut vasta aikuisena ja uskoo kuitenkin. Pappi oli sitä mieltä, että kyllä hänkin oikea kummi on, vaikkei virallisesti mihinkään kirjatakaan ja antoi kummitodistuksenkin.
Pappi oli väärässä. Kirkkoon kuulumaton ei voi olla kummi.
Minusta olisi hyvä, että tekisi pelin selväksi sille, jota pyytää kummiksi. Eli vaikkapa näin: On ihan ok, jos kieltäydyt, ymmärrämme hyvin. Ei tarvitse kyetä mihinkään supertekoihin, vaan voit hoitaa kummin roolin oman kykysi/tilanteesi/voimavarojesi puitteissa.
Tärkeää olisi, ettei aseta ketään tukalaan tilanteeseen, kun monet kokevat että kummius on asia, josta ei kovin kevein perustein kehtaa kieltäytyä, jos ollenkaan.
Itse tällaisena "kaappikristittynä" vierastan tätä nykykäsitystä kummiudesta, joka tarkoittaa kasapäin lahjoja ja elämyksien tarjoamista. Ajan viettäminen lapsen kanssa on tietysti tärkeää, mutta voisi sitä alkuperäistä kummin ideaakin koittaa pitää mielessä.
Lahjakonetta?