Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa mua suunnittelemaan nirson perheen ruokalista!
16.09.2019 |
Haluan ajan säästämiseksi suunnitella nelihenkiselle perheellemme kiertävän ruokalistan, josta löytyisi valmiit ruokaideat esim. neljän viikon ajalle.
Ongelmana kuitenkin on, että mies ja lapset ovat suunnattoman nirsoja. Lapset eivät syö mausteisia ruokia eivätkä ruokia, missä raaka-aineet on sekoitettu keskenään (esim. useimmat pastat ovat tällaisia). Lämpimät kasvikset ovat ehdoton ei. Keitot eivät maistu. Kala ja merenelävät eivät käy. Avokado, basilika, vuohenjuusto tms. ovat poissa kuvioista. Palkokasvit ja kananmuna ovat no-no. Muuten kyllä syömme lihaa, viljoja ym. normaalisti.
Mitä ihmettä näillä spekseillä voi muka kokata? Nyt syömme lähinnä spagettia ja jauhelihakastiketta, riisiä ja kanakastiketta, perunaa ja nakkikastiketta, ranskalaisia ja nugetteja... Ihannetilanteessa lapset (ja se mies) söisivät ihan kaikkea, mutta lähdetään nyt siitä oletuksesta tässä suunnittelussa, että tilanne ei miksikään muutu.
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Ei mikään ihme tuo nirsous, jos syödään pelkkää spagettia ja jauhelihakastiketta, riisiä ja kanakastiketta, perunoita ja nakkikastiketta. Tehkää perinteisiä kotiruokia kuten kaalilaatikko, erilaiset keitot, kasvikset, marjat jne
jne. Minun lapsuudessani syötiin sitä mitä tarjottiin.
Tervetuloa meille kodinhoitajaksi. Yli 20 vuotta olen nirson miehen kanssa vääntänyt syömisestä ja valitettavasti kaikista yrityksistä huolimatta lapsista varsinkin toinen on nirso.
Eivät kertakaikkiaan syö sellaista, mistä eivät pidä. Nuorempi lapsi saattoi olla syömättä vuorokauden siihen asti että oksensi sappinestettä seuraavan vuorokauden puolella kun ei suostunut edes maistamaan jotain ruokapöydässä. 10 vuotta jaksoin yrittää, nyt olen antanut periksi ja syödään mitä syödään. Itselleni saatan esim. tehdä salaatin ja syön sitä sitten pari päivää; muut perheessä ei koske ”vanhaan” salaattiin millään. En vaan jaksa tapella koko ajan syömisestä ja syömättä jättämisestä; mies on edelleen sitä mieltä ettei hän tarvitse syödä sellaista mistä ei pidä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nirsoja lapsia on kahdenlaisia: Ensinnäkin sellaisia, jotka syövät kyllä aluksi vastenmieliseltäkin tuntuvia ruokia, jos on tarpeeksi kova nälkä tai jos uuteen ruokaan totutellaan tarpeeksi monta kertaa. Sitten on sellaisia, jotka eivät kerta kaikkiaan syö, vaikka olisi millainen nälkä. Tai korkeintaan närppivät niin pikkuisen, että kasvu häiriintyy, jos mieluisaa ruokaa ei ole tarjolla. Jos on kokemusta vain ensimmäisen tyypin nirsoilijoista, ei ole mitään hajua siitä, millaista elämä on jälkimmäisten lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mikään ihme tuo nirsous, jos syödään pelkkää spagettia ja jauhelihakastiketta, riisiä ja kanakastiketta, perunoita ja nakkikastiketta. Tehkää perinteisiä kotiruokia kuten kaalilaatikko, erilaiset keitot, kasvikset, marjat jne
jne. Minun lapsuudessani syötiin sitä mitä tarjottiin.Tervetuloa meille kodinhoitajaksi. Yli 20 vuotta olen nirson miehen kanssa vääntänyt syömisestä ja valitettavasti kaikista yrityksistä huolimatta lapsista varsinkin toinen on nirso.
Eivät kertakaikkiaan syö sellaista, mistä eivät pidä. Nuorempi lapsi saattoi olla syömättä vuorokauden siihen asti että oksensi sappinestettä seuraavan vuorokauden puolella kun ei suostunut edes maistamaan jotain ruokapöydässä. 10 vuotta jaksoin yrittää, nyt olen antanut periksi ja syödään mitä syödään. Itselleni saatan esim. tehdä salaatin ja syön sitä sitten pari päivää; muut perheessä ei koske ”vanhaan” salaattiin millään. En vaan jaksa tapella koko ajan syömisestä ja syömättä jättämisestä; mies on edelleen sitä mieltä ettei hän tarvitse syödä sellaista mistä ei pidä.
Kamala kohtalo :-)
Oletko koskaan miettinyt asiaa toisinpäin?
Jos miehesi ja lapsesi olisivat 20 vuotta yrittäneet saada sinua syömään ruokia joista et pidä, olisiko ollut miellyttävää?
Miksi ihmisen/lapsen/kenenkään pitäisi koskaan syödä mitään sellaista joista he eivät pidä.
Tuohan on aivan pähkähullu ajatusmaailma paitsi tietenkin sellaisessa tapauksessa että ihmisellä on jonkinasteinen pään sisäinen häiriö, bulimia, anoreksia yms.
Vitamiinipuutoksiin on olemassa pillereitä, täysin vaarattomia, joita popsimalla ei tarvitse piilotella ruokiin parsaa tai porkkanaa tai yrittää houkutella vastentahtoista ihmistä syömään vasikanaivoja, keitettyjä apinanaivoja tai kieltä.
Mieluummin vaikka kananmunia, yäk kielihän on ollut jonkun suussa :-)
Vierailija kirjoitti:
En pyöritä baaria tai edes ruokalaa. Teen tavallista kotiruokaa ja perhe syö sen mitä pöytään katetaan. Tai on sitten ilman ruokaa. Halutessaan kuka tahansa perheenjäsen saa ottaa vastuun aterioiden suunnittelusta ja valmistamisesta.
Miksi sinä otat vastuun ja muut vain halutessaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mikään ihme tuo nirsous, jos syödään pelkkää spagettia ja jauhelihakastiketta, riisiä ja kanakastiketta, perunoita ja nakkikastiketta. Tehkää perinteisiä kotiruokia kuten kaalilaatikko, erilaiset keitot, kasvikset, marjat jne
jne. Minun lapsuudessani syötiin sitä mitä tarjottiin.Tervetuloa meille kodinhoitajaksi. Yli 20 vuotta olen nirson miehen kanssa vääntänyt syömisestä ja valitettavasti kaikista yrityksistä huolimatta lapsista varsinkin toinen on nirso.
Eivät kertakaikkiaan syö sellaista, mistä eivät pidä. Nuorempi lapsi saattoi olla syömättä vuorokauden siihen asti että oksensi sappinestettä seuraavan vuorokauden puolella kun ei suostunut edes maistamaan jotain ruokapöydässä. 10 vuotta jaksoin yrittää, nyt olen antanut periksi ja syödään mitä syödään. Itselleni saatan esim. tehdä salaatin ja syön sitä sitten pari päivää; muut perheessä ei koske ”vanhaan” salaattiin millään. En vaan jaksa tapella koko ajan syömisestä ja syömättä jättämisestä; mies on edelleen sitä mieltä ettei hän tarvitse syödä sellaista mistä ei pidä.
Kamala kohtalo :-)
Oletko koskaan miettinyt asiaa toisinpäin?
Jos miehesi ja lapsesi olisivat 20 vuotta yrittäneet saada sinua syömään ruokia joista et pidä, olisiko ollut miellyttävää?
Miksi ihmisen/lapsen/kenenkään pitäisi koskaan syödä mitään sellaista joista he eivät pidä.
Tuohan on aivan pähkähullu ajatusmaailma paitsi tietenkin sellaisessa tapauksessa että ihmisellä on jonkinasteinen pään sisäinen häiriö, bulimia, anoreksia yms.Vitamiinipuutoksiin on olemassa pillereitä, täysin vaarattomia, joita popsimalla ei tarvitse piilotella ruokiin parsaa tai porkkanaa tai yrittää houkutella vastentahtoista ihmistä syömään vasikanaivoja, keitettyjä apinanaivoja tai kieltä.
Mieluummin vaikka kananmunia, yäk kielihän on ollut jonkun suussa :-)
Ovat ne napit varmaan vaarattomia, ainakin siihen asti kun oikeita vitamiineja ei yritetä korvata niillä. Ne on tarkoitettu vain oikeiden vitamiinien lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata tähdätä vaihteluun päivien välillä.
Kuorineen keitetyt perunat. Keitetyt kananmunat. Näkkileipää ja margariinia. Paisti. Kurkkua. Tomaattia. Omenoita. Juustoa. Porkkanoita. Pähkinöitä.
Joka päivä ja jokainen laji erillään. Syövät aina jotain ja pääset vähällä kun vaan silloin tällöin keität perunaa ja munaa ja paistat sen tylsän paistin. Tai kanaa. Roskaruokaa ei arkena ollenkaan.
Itsellesi voit ostaa lisukkeeksi hyvää valmiskastiketta, yrttejä ja hienompia vihanneksia, erillään.
Meillä jokainen saa ehdottaa mitä haluaa syödä ja niistä koostetaan seuraavien päivien ruokalista ennen kauppaan lähtöä. Oli aika kun syötiin kalakeittoa joka saakelin viikko, kun muksu ei muuta ehdottanut omalla vuorollaan. Mutta myöskin minä sain vokkini ja sienet listalle ja mies sillinsä aina silloin tällöin.
Lapselle raakana ja aikuisille uunijuurekset, no problem. Toki niitä kypsiä lapsellekin aina laitetaan teelusukallinen maistettavaksi. Mutta ei vieläkään niitä enempää syö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunhan teet ravitsevaa ruokaa, niin se riittää. Kyllä ne syö kun on tarpeeksi nälkä. Voi mennä muutama viikko, mutta johan alkaa nirsoilu loppua kun ei ole tarjolla mitään ranskiksia ja nuggetteja, vaan jos haluaa nälkänsä pois on syötävä vaikka makaronilaatikkoa, nakkikeittoa.. aloita jostain helpoista ja tavanomaisista ruuista, jotka muistuttaa niitä mitä jo nyt syötte. Esim. just tuo spagetti ja jauhelihakastike - tee tomaattinen makaronilaatikko. Perunaa ja nakkikastiketta - tee yksinkertainen perunanakkikeitto. Älä lisää alkuun niitä kaikista "ällöimpiä", esim. keittoon keittojuureksia.
Keittojuurekset kuuluu keittoon.
Olen eri, mutta ehdottomasti sitä mieltä, että pakastimen keittojuurekset pilaa keiton. Minä laitan perunaa, porkkanaa, parsaa, ja pakasteesta papuja.
Jos on nirsoja lapsia, kandee parsa lisätä heti alussa, niin se mössööntyy ja sen syö vahingossa.
Vähän sama, kun jauhelihakastikkeeseen kannattaa lisätä porkkanaraastetta. Menee vahingossa alas.
Miksi sinne kettoon täytyy lisätä sitä parsaa, elleivät lapset pidä sen mausta?
Miksi sinne jauhelihakastikkeseen pitää laittaa porkkanaa?
Onko tuo joku uusi keino tuntea ylemmyyttä, että sainpas huijattua lapset syömään heille ällöttäviä aineksia?
Jonain päivänä toivottavasti lapsesi keittävät sinulle keiton johon on piilotettu jäniksen papanoita ja hihittelevät keittiönnurkassa, "saatiinpahan vanha harppu nielemään omia lääkkeittään".
Kahteen ensimmäiseen vastaus: jotta lapset saavat tarpeeksi vitamiineja.
Kyllä meillä lapset ovat oppineet syömään paljon erilaisia ruokia, kun on sanottu, että olet ennenkin syönyt sitä tai tätä. Siksi he uskaltavat maistaa samaa toisessakin muodossa.
- eri
Ok. ymmärrän.
Esim. kerran viikossa lapsille täytyy tehdä keitto jonka sekaan on piilotettu parsaa.
Kertaviikkoon jauhelihan sekaan on piilotettava porkkanaa.
Oletko koskaan laskenut kuinka paljov vitamiineja on keitetyissä, paistetuissa vihanneksissa versus raaka parsa porkkana.
olen melko varma, että lapset syövät mieluummin raakaa/raastettua porkkanaa kuin että se täytyy mössätä jauhelihakastikkeen sekaan omalaatuiseksi tunnistamattomaksi massaksi ja että siinä on raakana sata kertaa enemmän hyödyllisiä ainesosia.
Olen miettinyt. Ja syötänkin vihannekset raakoina, koska ne uppoavat ihan hyvin. Mutta ei se poista sitä, ettenkö syöttäisi vihanneksia piilotettunakin.
Lapseni ovat jo isoja ja syövät kaikkea. Ja edelleen teen ruokaa monesta eri raaka-aineesta eikä kukaan oikeastaan tiedä, mitä loppupeleissä syövät.
Nirsoilua on monenlaista. Meillä lapset tykkäävät sekä kaalista että ananaksesta, mutta jos teen kaali-ananassalaattia, sitä ei syö kukaan. Lapsi, joka ei tykkää parsakaalista, nirsoilee ruokaa, jossa on parsakaalia, vaikka kaikki muu olisi sellaista, mistä hän tykkää.
Eli vinkkini nirsoileville lapsille: Tarjoa jokainen kasvis erikseen, ja jokainen saa ottaa niitä, mitä haluaa. Mikään yksittäinen kasvis ei ole kenellekään terveyden kannalta välttämätön (ei edes peruna). Meillä nirsoillaan myös perunasta, joten aina, kun keitän perunoita, keitän myös jotain muuta kasvista. Osa skippaa perunan, osa sen toisen kasviksen, ja joku ottaa molempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsittämätöntä. Jos ei kelpaa niin sitten ovat syömättä.
Lähettäisin miehen ja lapset Afrikkaan syömään puurovelliä puoleksi vuodeksi. Katsoo sitten sen jälkeen alkaako ruoka maistua kun on oikeasti nälkä. Oksettavaa länsimaisten pullamössö ihmisten käyttäytymistä tuo nirsoilu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laitoin eilen pari melko kärkästä viestiä nirsoilusta. Sinähän pyysit neuvoja ruokalistaan, et nirsoiluun. Älä ota stressiä ruoasta, tee ihan kanaa riisin kanssa, perunaa jauhelihakastikkeen kanssa, nakkikastiketta. Laita aina tarjolle/lautaselle niitä kasviksia, vihanneksia, juureksia joista perheesi pitää. Myös välipalaksi kulhoon. Hedelmiä joista pitävät. Voit vaikka kysyä että mitä vihanneksia haluavat perusruoan kanssa.
Lapset ei koskaan ala syömään monipuolisesti jos siihen ruokien välttelyyn menee mukaan. Ja mies voi olla nälissään jos ei kelpaa. prkl.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mikään ihme tuo nirsous, jos syödään pelkkää spagettia ja jauhelihakastiketta, riisiä ja kanakastiketta, perunoita ja nakkikastiketta. Tehkää perinteisiä kotiruokia kuten kaalilaatikko, erilaiset keitot, kasvikset, marjat jne
jne. Minun lapsuudessani syötiin sitä mitä tarjottiin.Tervetuloa meille kodinhoitajaksi. Yli 20 vuotta olen nirson miehen kanssa vääntänyt syömisestä ja valitettavasti kaikista yrityksistä huolimatta lapsista varsinkin toinen on nirso.
Eivät kertakaikkiaan syö sellaista, mistä eivät pidä. Nuorempi lapsi saattoi olla syömättä vuorokauden siihen asti että oksensi sappinestettä seuraavan vuorokauden puolella kun ei suostunut edes maistamaan jotain ruokapöydässä. 10 vuotta jaksoin yrittää, nyt olen antanut periksi ja syödään mitä syödään. Itselleni saatan esim. tehdä salaatin ja syön sitä sitten pari päivää; muut perheessä ei koske ”vanhaan” salaattiin millään. En vaan jaksa tapella koko ajan syömisestä ja syömättä jättämisestä; mies on edelleen sitä mieltä ettei hän tarvitse syödä sellaista mistä ei pidä.
Kamala kohtalo :-)
Oletko koskaan miettinyt asiaa toisinpäin?
Jos miehesi ja lapsesi olisivat 20 vuotta yrittäneet saada sinua syömään ruokia joista et pidä, olisiko ollut miellyttävää?
Miksi ihmisen/lapsen/kenenkään pitäisi koskaan syödä mitään sellaista joista he eivät pidä.
Tuohan on aivan pähkähullu ajatusmaailma paitsi tietenkin sellaisessa tapauksessa että ihmisellä on jonkinasteinen pään sisäinen häiriö, bulimia, anoreksia yms.Vitamiinipuutoksiin on olemassa pillereitä, täysin vaarattomia, joita popsimalla ei tarvitse piilotella ruokiin parsaa tai porkkanaa tai yrittää houkutella vastentahtoista ihmistä syömään vasikanaivoja, keitettyjä apinanaivoja tai kieltä.
Mieluummin vaikka kananmunia, yäk kielihän on ollut jonkun suussa :-)
En ole tuo jolle vastasit, mutta todellakin ihmisen pitää syödä monipuolisesti tai sairastuu. Tuo selostus mihin vastasit kertoo jostain syömishäiriöstä. Ei tuollainen ole normaalia että ei syö mitään niin kauan että oksentaa nälissään.
Ap, tee sellaista ruokaa mistä itse tykkäät. Sinähän sen vaivan näet. Syöt, nautit hitaasti, et stressaa toisten syömisestä. Kutvottakoot nälissään.
Vierailija kirjoitti:
Nirsoja lapsia on kahdenlaisia: Ensinnäkin sellaisia, jotka syövät kyllä aluksi vastenmieliseltäkin tuntuvia ruokia, jos on tarpeeksi kova nälkä tai jos uuteen ruokaan totutellaan tarpeeksi monta kertaa. Sitten on sellaisia, jotka eivät kerta kaikkiaan syö, vaikka olisi millainen nälkä. Tai korkeintaan närppivät niin pikkuisen, että kasvu häiriintyy, jos mieluisaa ruokaa ei ole tarjolla. Jos on kokemusta vain ensimmäisen tyypin nirsoilijoista, ei ole mitään hajua siitä, millaista elämä on jälkimmäisten lasten kanssa.
Niinpä, "kyllä se sitten syö kun on nälkä". Pitääkö odottaa viikkoja vai riittääkö pari päivää. Mun lapsi oppi tänä vuonna syömään riisiä (muutenkin ku puurossa), olin tosi iloinen.
En ymmärrä, miksi kukaan äiti lähtee tälläiseen nirsoiluun mukaan. Jos lapsesta asti tarjotaan lapsille kaikkea ruokaa, eikä anneta vaihtoehtoja, niin lapset syövät kyllä kaikkea ruokaa. Allergiat on eri juttu.
Mellä mies ei pitänyt erityisesti kalasta. Koska kala on kuitenkin terveellistä, sovittiin meillä jo ennen lapsia, ettei tälläistä nirsoilua ole aikuisten taholta ruokapöydässä. Nykyään mieskin syö jo mielihyvällä kalaa. Lapsien ollessa pieniä, mies söi hyvin vähän kalaa, mutta kuitenkin söi. Joten lapset eivät ole huomanneet mitään.
Joskus tuntuu, että olisi hyvä jos Suomessakin olisi pienen hetken pulaa ruoasta, niin päästäisiin eroon näistäkin ongelmista!!!
Vierailija kirjoitti:
Lähettäisin miehen ja lapset Afrikkaan syömään puurovelliä puoleksi vuodeksi. Katsoo sitten sen jälkeen alkaako ruoka maistua kun on oikeasti nälkä. Oksettavaa länsimaisten pullamössö ihmisten käyttäytymistä tuo nirsoilu.
Tosta tuli mieleen, että moni nirsoilun vastustaja voi maistaa afrikkalaisia ruokia :D Mä syön lähes mitä tahansa, mutta osa on niin tulista, että en kykene ja okran haju oksettaa, keitetystä lampaanpäästä puhumattakaan. Jos on aistiyliherkkyyksia, osa ruuista voi ällöttää, mutta osan syöminen on suorastaan kivuliasta.
Ok. ymmärrän.
Esim. kerran viikossa lapsille täytyy tehdä keitto jonka sekaan on piilotettu parsaa.
Kertaviikkoon jauhelihan sekaan on piilotettava porkkanaa.
Oletko koskaan laskenut kuinka paljov vitamiineja on keitetyissä, paistetuissa vihanneksissa versus raaka parsa porkkana.
olen melko varma, että lapset syövät mieluummin raakaa/raastettua porkkanaa kuin että se täytyy mössätä jauhelihakastikkeen sekaan omalaatuiseksi tunnistamattomaksi massaksi ja että siinä on raakana sata kertaa enemmän hyödyllisiä ainesosia.