Joka toisen suomalaisen kodin arvo laskee - ”Kymmenen vuoden päästä niitä jaetaan ilmaiseksi”

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama. Jos oltaisiin asuttu vuokralla ni enemmän rahaa olis kuitenkin kulunut.

En ole laskenut talon varaan yhtään mitään.

Näin juuri, tällainen se on fiksua omistusasumista! Ja jos asunnon sitten kuitenkin saa kaupaksi, se on pelkkää ylimääräistä voittoa.

En ota kantaa ilmiöön yleensä, kun en sitä tunne. Tulee vaan mieleen, että pyydetäänkö näistä myymättä jääneistä taloista vain yksinkertaisesti liikaa? Moni tosiaan on rakentanut talonsa halvalla ja inflaatio on vielä syönyt lainan ja nyt ollaan sitä mieltä, että talosta pitäisi saada sellainen summa, jolla ostetaan kaupungista kerrostalo-osake. Ei se niin mene. Kun halvalla saa, pitäisi elää niin, että rahaa jää säästöön ja ostaa niillä säästöillä ja talonmyyntirahoilla se uusi koti. Mutta kun nämä sanotaanko yli 60-v ovat matkustelleet ympäri maailmaa ja pistäneet rahansa menemään ja nyt ollaan ihmeissään kun siitä tiililättänästä ei kukaan maksakaan pariasataa tuhatta. 

Itse asun maalla, 20 km lähimpään pienehköön kaupunkiin, joka kyllä on varsin menestyvä kunta: korkea syntyvyys, paljon nuoria, ei muuttotappiota, tulossa lisää teollisuutta jnejne. Ja talot varsinkin täältä maalta menevät nopeasti kaupaksi, nopeammin kuin kaupungin keskustan tuntumasta. Avainsana on  hinta. Me esim. maksoimme tontista (piha 0,5 ha, peltoa, metsääkin vähän, yht. reilut 2 ha) 3000 e, kun pienet kaupunkitontit maksoivat vähintään 10 000 e. Meillä on myös työpaikat täällä omalla kylällä, joten bensakulujakin on tullut varsin vähän. Kerran vertailimme tuttavapariskunnan kanssa ajokilometrejä, he siis asuvat keskustassa. Heillä oli kaksi autoa kuten meilläkin ja kaikki lähellä, no meillä kilometrejä yhteensä 15 000 ja heillä yli 20 000. 

Naapurista myytiin talo ja se ehti olla myynnissä hädintuskin viikon. Hinta oli 150 000, iso tontti, vanha navetta, metsää. Oman talomme hinta-arvio on 230 000, sen tuli maksamaan rakentaminenkin. Olemme todella tyytyväisiä jos saamme 200 000 ja olemme varautuneet myös tuosta alempaan hintaan. Mikään pakko meidän ei ole myydä, joten ihan polkuhintaan emme myy, talomme on vasta 15 v vanha. Ja huomattavaa on, että maallemuuttajat ovat nimenomaan nuoria, usein heillä on koiria, hevosia ja muitakin eläimiä. Ei kaikille ole se kaupunkielämä mitenkään unelmana, vaan ennemminkin työn sanelema pakko ja kun tilaisuus koittaa, lähdetään maalle. 

Täällä "persereikäseudulla" on se hyvä puoli, että omistusasunnot on olleetkin lähes ilmaisia. Vuokrataso taas ei ole läheskään samassa suhteessa edullisempaa kuin isommissa kaupungeissa. Asumalla vaikka 30 vuotta omassa (kuten me) on päässyt todella paljon halvemmalla kuin jos olisi maksanut saman ajan vuokraa. Asunto on maksettu nopeasti, ja sen jälkeen kulut ovat pienet.

Vaikka asunnon antaisi ilmaiseksi pois, jää kokonaisuudessa voitolle.

Joku sanoi, että avainsana on se kämpän hinta. Sanoisin että näin ei ole vaan se, löytyykö paikkakunnalta töitä! 

Olisikohan venäjän FSB halukas lunastamaan vaikeasti myytäviä asuntoja Suomen syrjäseuduilta... niistä saisi hyviä asevarikkoja ja nukkuvien erikousjoukkojen majoitustiloja.

Ja tämän vuoksi joka toista taloa ei ikinä jaeta ilmaiseksi. Suomen valtion on pakko pitää maa asuttuna ja iloiset veronmaksajat tulevat puuttumaan peliin. Eli älkää vuokrapellet huoliko, veroprosenttianne kiristetään sitten sopivasti, jotta voidaan kompensoida maalla asumista. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä "persereikäseudulla" on se hyvä puoli, että omistusasunnot on olleetkin lähes ilmaisia. Vuokrataso taas ei ole läheskään samassa suhteessa edullisempaa kuin isommissa kaupungeissa. Asumalla vaikka 30 vuotta omassa (kuten me) on päässyt todella paljon halvemmalla kuin jos olisi maksanut saman ajan vuokraa. Asunto on maksettu nopeasti, ja sen jälkeen kulut ovat pienet.

Vaikka asunnon antaisi ilmaiseksi pois, jää kokonaisuudessa voitolle.

Tämä onkin se asenne, jolla ”persereikäseutujen” asukkaiden pitäisi suhtautua. On nautittu vuosikymmeniä väljästä ja puoli-ilmaisesta asumisesta. Sitä on turha itkeä, että ei voi muuttaa ison kaupungin keskustaan lokoisille eläkepäiville. Edullinen asuminen on mahdollistanut varallisuuden kartuttamisen muilla tavoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä "persereikäseudulla" on se hyvä puoli, että omistusasunnot on olleetkin lähes ilmaisia. Vuokrataso taas ei ole läheskään samassa suhteessa edullisempaa kuin isommissa kaupungeissa. Asumalla vaikka 30 vuotta omassa (kuten me) on päässyt todella paljon halvemmalla kuin jos olisi maksanut saman ajan vuokraa. Asunto on maksettu nopeasti, ja sen jälkeen kulut ovat pienet.

Vaikka asunnon antaisi ilmaiseksi pois, jää kokonaisuudessa voitolle.

Tämä onkin se asenne, jolla ”persereikäseutujen” asukkaiden pitäisi suhtautua. On nautittu vuosikymmeniä väljästä ja puoli-ilmaisesta asumisesta. Sitä on turha itkeä, että ei voi muuttaa ison kaupungin keskustaan lokoisille eläkepäiville. Edullinen asuminen on mahdollistanut varallisuuden kartuttamisen muilla tavoilla.

No täytyy muistaa että tulotasokin on monilla paljon alhaisempi vastaavasti. Ei toki kaikilla.

Otsikoiden takia ei kannata hötkyillä, mutta kyllähän tämä aika vaatii sen, että jokainen miettii oman suunnitelmansa selväksi.

Minusta pitää selvittää kolme asiaa itselleen. Kun on tuon ajatustyön tehnyt, saa reunaviivat joiden puitteissa voi valita itselleen sopivan linjan asumisen järjestämiseen. Nuo kolme asiaa ovat:

1. Asumisen enimmäishinta = paljonko asumiseen jää huonoimmassa tapauksessa

2. Nykyisen elämäntilanteen todennäköinen kesto = asukasmäärä, paikkakunta, liikkumismuodot, palvelutarve

3. Halu ja mahdollisuus panostaa aikaa asumiseen/kulkemiseen/kunnostukseen tunteina päivässä.

Kun löytää vastauksen noihin, niin voi valita minkä vain asunnon, joka täyttää ne kriteerit. 

Esimerkiksi jos maksimipanostus / kk olisi 800 €, on helppo katsoa millaisen vuokrakämpän sillä saa ja toisaalta haarukoida lainatarjontaa.

Sitten tsekkaa, riittääkö aika tehdä tarvittavat korjaukset taloon johon olisi varaa. Jos ei, niin OKT pois vaihtoehdoista.

Vaikea, joskus kipeä ja mielettömän tärkeä on tuo pohdinta omien tarpeiden kestosta ja halusta käyttää aikaa mm. välinkulkuun. Etuovessa on tänäkin päivänä myynnissä taatusti tuhansia taloja, joissa on vähän soitellen sotaan -tyylillä ostaa pamautettu iso talo pellon keskeltä ja parissa vuodessa kypsytty siihen, että kaikkialle on automatka ja välittömässä ympäristössä on vaan se pelto/metsä. Teinit vinkuu sinne ja tänne, iltaruoka korvataan autoeväillä tai hermo tiukalla vedetään nakkikeittoa ennen minuuttiaikataulutettua kierrosta harrastuksiin. Rahat menee kahteen autoon ja taloon.

Vierailija kirjoitti:

Olisikohan venäjän FSB halukas lunastamaan vaikeasti myytäviä asuntoja Suomen syrjäseuduilta... niistä saisi hyviä asevarikkoja ja nukkuvien erikousjoukkojen majoitustiloja.

Ja tämän vuoksi joka toista taloa ei ikinä jaeta ilmaiseksi. Suomen valtion on pakko pitää maa asuttuna ja iloiset veronmaksajat tulevat puuttumaan peliin. Eli älkää vuokrapellet huoliko, veroprosenttianne kiristetään sitten sopivasti, jotta voidaan kompensoida maalla asumista. 

Mitkä ihmeen vuokrapellet? Miksi pilkkaat vuokralla asumistani, en minäkään pilkkaa sinun okt asumistasi. Molemmat koettu.

Mun asuntoni ei ole arvoton - minulle se on koti ja ennen kaikkea se. Tärkein ja rakkain paikka jossa on hyvä olla ja johon on aina hyvä tulla, johon minulla on jo vuosikymmenien suhde. Pään päällä on se oma taivasläntti.

Luonto on ympärillä, naapurit sopivan matkan päässä eli emme häiritse toisiamme. Olen kiintynyt kotiini ja kotiseutuun, tunnen ympäristöni ja sen ihmiset ja he tuntevat minut. Nämä ovat niitä arvoja joita itse arvostan.

Maailman muuttumiselle emme voi mitään. Mutta kaiken mittaaminen rahana on sietämätöntä. Toisaalta ymmärrän nykytyylisen ajattelun. Onhan kumppanikin nykyään pelkkä sijoitus nuoruuteen, ulkonäköön ja varallisuuteen.

Odottelen, että saan kymmenen vuoden kuluttua hommattua ilmaiseksi toisen mummolani (toisessa jo asuukin serkkuni). Minulle muistoarvoinen ihana paikka, ja kun siinä ei ole rantaa lähellä, ei mene kesämökkinäkään kaupaksi, voi perikunta myydä hyvinkin halvalla.

5 vuotta vielä Helsingissä neukkukuutiossa, jonka jälkeen muutan maalle asumaan ja nauttimaan valtion tuesta eläkkeelle asti.

Onneksi maalla ei ole töitä, niin voi nauttia ja antaa valtion rahan tulla tilille.

Meillä päinvastoin. Omilla isovanhemmillani on omakotitalo 2km päästä Turun keskustasta. Talo on hyvin pidetty hirsinen rintamamiestalo - joka kyllä kaipaisi perusteellista pintaremonttia kun värimaailma on suoraan 70-luvulta, löytyy kokolattiakarvamattoa yms - mutta muuten ihan kunnossa, ei sisäilmaongelmaa tai mitään pahempaa. Tontti on ihan saakelin iso, piharakennuksessa on joskus vuosikymmeniä sitten pidetty possuja ja kanoja, iso saunarakennus ja "vierasmökki" pihalla. (Kaikki toki nykyisin täynnä rojua mutta silti) on omenapuita ja parveketta ja terassia ja muuta ekstraa. Tontti on ainakin triplannut arvonsa ostoajankohdasta. Omistavat lisäksi sijoituskämpän Portsasta, joka silloin ostoaikoihin oli "pahamaineista" aluetta ja kämppä puoli-ilmainen. Kuinkas kävikään, nut ne Portsan vanhat puutalot ovat trendikkäitä ja hipstereiden suosiossa.

Kodin arvo on se mitä siitä joku suostuu maksamaan. Pieni kylä missä ei ole työpaikkoja niin kuka sellaiseen haluaa muuttaa?

Näihin kuoleviin maalaiskyliin voitaisiin helposti sijoittaa maa han muu tta jia, ne nostavat vuokria sekä ihmisten veroprosenttia norkoilessaan pk-seudulla.

Vierailija kirjoitti:

Näihin kuoleviin maalaiskyliin voitaisiin helposti sijoittaa maa han muu tta jia, ne nostavat vuokria sekä ihmisten veroprosenttia norkoilessaan pk-seudulla.

Te helsinkiläiset cityvihreät niitä ma-muja tänne Suomeen haluatte haalia niin voitte pitää hyvänänne siellä Helsingissä!