Lue keskustelun säännöt.
Pelkään että lukiolainen uupuu
14.09.2019 |
Tyttö aloitti elokuussa lukion siellä mihin oli yläasteen alusta asti halunnut. On viihtynyt siellä ihan hyvin vaikkei kavereita ole ollenkaan. Hänellä menee kouluun aikaa päivässä noin 9 tuntia jos 10 km koulumatka ja kyydin odottelu lasketaan mukaan.
Äsken menin tytön huoneeseen viemään pestyt pyykit. Siellä se istui koneella Wilman läksyosio auki, koulukirjat levällään ja itki. Tyttö sanoi ettei jaksa tehdä läksyjä, alkoi itkettää kun edes avasi kirjat. Valitti että hänellä ei olisi vapaa-aikaa kuin 1-2 tuntia arkena, jos tekisi päivällä tulleet kotitehtävät silloin. Olen sanonut että ei kaikkea aikaa tarvii kouluun käyttää mutta ei ole kuulemma muita vaihtoehtoja. Lisäksi tyttö on tässä vaiheessa jo väsynyt, herää joka aamu automaattisesti kuuden aikaan, aivan sama onko mennyt nukkumaan kymmeneltä vai kolmelta yöllä. Ilmeisesti joku "sisäinen herätyskello".
Mitä ihmettä pitäisi tehdä? Motivaatiota ei ole yhtään mihinkään, mutta ei halua myöskään keskeyttää tai pitkittää opintojaan koska haluaa päästä mahdollisimman pian pois tuosta koulusta.
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Hankkikaa ensin tytölle unilääkkeet että saa nukuttua. Melatoniinia pitäisi saada perus ruokakaupasta
Iltapala kaurapuuro, banaani, lämmin maito ja tummaa kaakaota. Unijukka teetä. Pois sometus sun muut härpäkkeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tehdä kouluhommat viikonloppuna jos arkena ei jaksa!
kotiruokaa, liikuntaa, normaali ajassa nukkumaan, energiat juomat huitsin nevadaan sun muut epäterveelliset, ei vapetusta, alkoholi no, sometus minimiin sekä pelit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tytöllä ei ole kavereita, mikä on koko ongelman taustasyy. Vaikea tilanne. Onko kavereita koulun ulkopuolella?
Lukio teettää töitä ja läksyjä on paljon. Nykylukio vaatii myös todella paljon itsenäistä otetta, mikä stressaa monia.
Ei ole kavereita ollenkaan. Yläasteella ei kelvannut kenenkään kaveriksi ja ei osaa oikein tutustua kehenkään kun pelkää kuitenkin jäävänsä yksin. En tiedä liittykö kaverittomuus tähän, mutta mainitsin sen varalta kuitenkin.
Sitä pelkoa olisi hyvä oppia käsittelemään. Elämä on menettämistä, mutta katse kuuluu kääntää siihen, että mitään ei voi saavuttaa jos menettäminen pelottaa liikaa. Ei ystäviä ei rakkautta ei uraa ei onnea. Mutta tuon ikäinen ei sitä viisautta vielä sisäistä, vaan paniikkia pukkaa. Ei silloin onnistu omatoiminen rentoutuminen. Eikä välttämättä nukahda, jos on liian hermona. Ei sulla ole ap ystäviä tai sukua, jotka voisi ottaa nuoresi jonnekin esim. teatteriin tms, että saisi vähän laajennettua ympyröitään? Ei se silti välttämättä ammattiapua korvaa, mutta olisi jotain millä saisi ajatuksia irti koulusta ja ehkä jutella?
Miten ap oma elämäsi, oletko rentouden perikuva vai kireä suorittaja? Ahdistus tarttuu, pystytkö hillitsemään sitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli aika samanlainen tilanne tytöllä: lukio oli liian rankkaa täydellisyyden tavoittelijalle ja lisästressiä tuli siitä, että tyttö ei saanut kavereita uudesta lukiosta.
Kannattaa puuttua asiaan heti, ettei mene pahemmaksi. Ekaksi opon kanssa tekemään suunnitelma lukion käynnistä 4 vuodessa ja sen jälkeen koulupsykan juttusille. Kun tekee lukion 4 vuodessa, jää aikaa harrastuksille ja sosiaalisille suhteille harrastusten kautta, jos koulusta ei löydy kaveria. Unilääkkeitä ei kannata aloittaa (melatoniini ok). Sen sijaan pitää opetella rentoutumista. Ei ole helppo homma, mutta sopivan tuen avulla varmaan pääsee jyvälle asiasta. Jooga on hyvä harrastus rentoutumiseen.Melatoniini ok jos auttaa, kaikkia ei auta. Unilääkkeitä ei enää edes käytetä. Pieni annos Ketipinoria, esimerkiksi, voisi olla iso apu.
Ei he-le-ve-tis-sä mi-tään ke-ti-a-pii-nia nuoren aivoihin. Eikä mitään muutakaan turhaa ja haitallista. Jos on liian totinen torvensoittaja, terapiaan ja pohdintaan, voisiko ottaa elämän hiukan vähemmän tosissaan. Hormonit tekevät tytöistä liian myötäsukaisia kaikenlaisille vaatimuksille. Pitää opetella ymmärtämään asia ja pistämään kampoihin sille.
Toivoisitko ap että tyttäresi olisi vilkas ja avoin biletyttö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän niihin lukion tentteihin tarvinnut edes lukea, että sai täydet pisteet. Nyt vähän realismia kehiin. Jos seuraa tunnilla, tekee läksyt, niin ei pitäisi olla mitään huolen häivää. Älä itse syötä ja lässytä mitään uupumisteoriaa lapsellesi. Nykyään kaikki on yhtä uupumista ja vässyköimistä. Työt tehdään, niihin varataan tietty aika ja sitten loppuaika jotain muuta. Kaikessa ei tarvitse hikipingottaa. Jos ei lapsi lukiossa pärjää, niin amikseen voi ihan yhtä hyvin mennä.
Vähän itsetuntemusta kehiin. Jos viikolla ei ehdi tehdä muuta kuin läksyt ja nukkua, työtä on liikaa.
Kysy tytöltä, paljonko aikaa hän haluaa käyttää läksyihin. Jatkossa hän käyttää läksyihin vain sen verran, ja hyväksyy seuraukset. Vaikka seuraus olisi joskus huonompi arvosana (eli tyttäresi tapauksessa 9 tai ehkä pahimmillaan 8).
Tytär ei opi tuntemaan vahvuuksiaan ja heikkouksiaan, jos hän pusertaa joka aineesta kympin työtä kaihtamatta. Päin vastoin, tekemisen ilo katoaa kivoistakin aineista.
Eikö olisi mukavampi oppia, mistä aineista saa kympin järkevällä työmäärällä.
Kannattaa tehdä kouluhommat viikonloppuna jos arkena ei jaksa!