Lue keskustelun säännöt.
Mikä on ikä jolloin tajusitte ensimmäistä kertaa olevanne vapaita ja onnellisia?
13.09.2019 |
Itselläni se on 35 vuotta jolloin sain lainat sekä velat maksettua ja tajusin ensimmäistä kertaa olevani irti muiden ihmisten määräysvallasta.
Kommentit (29)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän tilanteesi täysin. Rahattomana ja työttömänä on periaatteessa yhteiskunnan vanki. Rahat riittävät juuri ja juuri elämiseen samaan aikaan katsoo kuinka lähipiirissä olevat ihmiset matkustelevat ja menestyvät. :(
Vierailija kirjoitti:
Ei mikään, ja 29. Tuntuu että olen ollut helvetissä siitä asti kun minulla on muistoja eli n. 25 vuoden ajan.
Synnyin köyhään perheeseen enkä kouluttautumisesta huolimatta saa töitä. Ei ole varaa tehdä mitään muuta kuin olla kotona neljän seinän sisällä kuin vanki samalla kun elämä lipuu ohi.
Sitten vaan hakemaan keinoja, joilla omat unelmat tulevat edes vähän lähemmäksi.
Toisiin on turha vertailla, koska jokaisella on oma elämä eikä muiden murheista ja ongelmista voi ikinä tietää.
Täytettyäni 40 vuotta. Olin siihen asti pelännyt kaikkea mahdollista tapahtuvaksi ja silloin ajattelin, että elämä kantaa ja ehkä mulla on sittenkin kaikki hyvin. Perhe ja terveet lapset.
Miten väärässä olinkaan, sen jälkeen alkoi niin raju alamäki, että en edelleenkään tajua, miten tässä näin kävi. Nyt olen viisikymppinen ja elämä edelleen hel***tiä.
Vierailija kirjoitti:
Täytettyäni 40 vuotta. Olin siihen asti pelännyt kaikkea mahdollista tapahtuvaksi ja silloin ajattelin, että elämä kantaa ja ehkä mulla on sittenkin kaikki hyvin. Perhe ja terveet lapset.
Miten väärässä olinkaan, sen jälkeen alkoi niin raju alamäki, että en edelleenkään tajua, miten tässä näin kävi. Nyt olen viisikymppinen ja elämä edelleen hel***tiä.
Mikä vei sinut alamäkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
27v tajusin käytyäni viimeisen kerran treffeillä miten tylsiä ja luonteettomia 90% naisista on. Jos naisen kanssa ei ole kivaa 3 tuntia viettää treffeillä niin miten se yhdessä asuminen sitten on? 3 tuntia kuuntelin kun suu kävi kuin papupata eri naisilla. Kaikki puhuivat vain itsestään ja töistään. Niin harmaita ja mauttomia sieluja siis hyi hemmetti. Olisi tehnyt mieli juosta seinää päin itsensä tajuttomaksi kun kuunteli niitä juttuja.
Tämän jälkeen vapauduin naisista. Mä näen joka päivä miehiä tuolla kaduilla ketkä on parisuhteissa tai heillä on perhe. Harva näyttää onnelliselta.
13v pääsin irti käskytyksistä, sain stokkakortin ja pystyin itse tekemän ruokia mitä halusin syödä ja muutenkin varsin vapaata touhuta mitä huvitti.
15v vanhana sitten loukkaannun verisesti viranomaisten toiminnoista jossa käsittelevät minua kun jonakin lapsena joka ei pysty hoitamaan omia asioitaan ja tekemään taloudellisia tai muitakaan päätöksiä.
Ei ollu mitään kiirettä omaan asuntoon, semmoinen tosin sitten ostettiin kalliosta, oisinko ollu 23v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytettyäni 40 vuotta. Olin siihen asti pelännyt kaikkea mahdollista tapahtuvaksi ja silloin ajattelin, että elämä kantaa ja ehkä mulla on sittenkin kaikki hyvin. Perhe ja terveet lapset.
Miten väärässä olinkaan, sen jälkeen alkoi niin raju alamäki, että en edelleenkään tajua, miten tässä näin kävi. Nyt olen viisikymppinen ja elämä edelleen hel***tiä.Mikä vei sinut alamäkeen?
Kumpikin lapsi sairastui vakavasti ja tulevaisuus ei ole toiveikas. Täynnä pelkoa elän joka päivä.
ihan kuin minä olisin kirjoittanut tuon.