Lue keskustelun säännöt.
Miksi toisilla naisilla tärppää heti eron jälkeen ja toisilla ei?
13.09.2019 |
Olen tässä pohtinyt, että mikä toisilla naisilla tekee sen, että eron jälkeen löytää lähes välittömästi uuden, kelvollisen kumppanin? Itse olen eroni jälkeen ollut lähes useammam vuoden sinkkuna ja tapailut ynnä muut eivät vain tunnu kestävän. Tiedän kuitenkin paljon naisia, jotka ovat eronneet pitkästäkin suhteesta ja kuvioissa toisinaan myös lapsia, ja pari kk niin tadaa! Heillä on täydellinen uusi mies, joka vielä kaiken lisäksi on heistä aidosti kiinnostunut. Monesti mies myös itse selllainen, että hänellä ei ole lapsia. Eikö sinkkuäitien pitäisi olla miehille kauhistus? Ja kyse ei ole siitä, että nämä naiset olisivat superkauniita missejä, vaan ihan tavallisen suomalaisen näköisistä (toisinaan jopa vähän pliisuista) naisista nyt puhutaan. Itse tätä samaa kategoriaa, en siis väitä todellakaan olevani täydellinen, vaan ihan samanlainen tavallinen nainen kuin hekin.
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Toiset ei katkeroidu ja jää katkerana jumittamaan ex-puolison mollaamiseen, vaan näkevät myös oman osuutensa parisuhteen onnistumisessa ja oppivat jotain arvokasta seuraavaa suhdetta silmällä pitäen.
Minulle on tainnut sitten käydä näin. En pysty enää luottamaan miehiin, siksi seuraavaa suhdetta ei tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintä on, että nainen on lapseton. En ala toisten miesten lapsia katsomaan.
Tuppaa vaan käymään usein niin että kun jostain kovin voimakkaasti aattelee “ei ikinä”, niin sit käykin just niin.
Minäkin aattelin ettei koskaan isää, vaikka mulla omia lapsia onkin. Et mieluummin sit vaikka yksin. Ja nyt kuitenkin tiedän parikin iskää, joita kokeilisin heti jos vapautuisivat, eikä niiden lapset tunnu ylitsepääsemättömältä ajatukselta ollenkaan. Löydän asiasta jopa positiivisia puolia.
Tuo kertoo naisesta aika paljon jos on eronnut ja omaa vielä usemman lapsen. Tarkoittaa yleensä sitä että naisella on hemmetin huono miesmaku ja/tai sitten naisella on erittäin vaikea luonne. Useimmiten vain se vaikea luonne.
...mutta toisaalta jos on pitkään ollut suhteessa joka on perustunut kaverisuhteeseen eli läheisyyttä ei ole ollut ja on suunnitellut eroa jo pitkään, niin sen itsetutkiskelun on voinut tehdä jo siinä suhteen aikana ja silloin ymmärtää, että saattaa olla hyvinkin tietoinen itsestään ja mitä seuraavasta suhteesta haluaa ja ei halua kun eroaa. Jos käy mäihä saattaa sen kumppanin löytää nopeastikin erottua.
Moni mies varsinkin tuntuu tekevän sitä että uusi hankitaan jo ennen eroa ennen kuin erotaan, itse en kyllä tuota tapa ymmärrä. Ei olisi kiva olla kenenkään pelastusrengas, se kertoo sen että ei uskalleta olla yksin ja ellei uusi ole valmiina, niin jäädään eli tyydytään jopa siihen huonoon suhteeseen ja mistä sitä tietää tuollaisesta miehestä että onko itse vain se tyydyttävä ja vaihtaako lennosta sitten uuteen, kun toinen tyydyttävä sattuu kiikariin.
Että tärppää heti? Minä kun ihmettelen miksi joku ottaa heti uuden riesan kun on yhdestä eroon päässyt! Ei kai sitten osaa olla sinkkuna? Jos kerran eroon on päädytty, riesahan se ex oli. Ja sitten pitäis opetella olemaan sen uuden kanssa samantien.
Tosin en taida kuulua tähän keskusteluun, kun olen pitkässä suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo kertoo naisesta aika paljon jos on eronnut ja omaa vielä usemman lapsen. Tarkoittaa yleensä sitä että naisella on hemmetin huono miesmaku ja/tai sitten naisella on erittäin vaikea luonne. Useimmiten vain se vaikea luonne.
häh ei kai se nainen yksin suhteessa ole? Jos se mies vaikkapa pettää, niin eihän se ole naisen vastuulla. Ei ole sellaista kuin varma suhde, moni osaa teeskennellä kotona ihanaa ja puuhailee sitten puolison tietämättä kaikkea ja sitten kun paljastuu niin ihan ymmärrettävästi eroaa. Eihän se naisen miesmausta tai luonteesta välttämättä kerro mitään muuta kuin että oli suhteessa petturin kanssa johon luotti.
Näin on, en vaihtaisi tuosta mitään paitsi lapset ei haittaa, max 2. Itselläkin kun on yksi.
Huvittaa tämä ajatus mikä monella parisuhteessa olevalla varsinkin naisella on että sinkkunainen olisi jotenkin viallinen, ehei, kyllä joka ikinen suhteen saisi jos haluaisi, mutta laatu korvaa vakiintumisen, mielummin yksin kuin yllä mainittujen kanssa ja huonossa suhteessa. :)
30+N[/quote]
Minulla on jo 2 aikuista lasta.Nuorin 16v.En halua aloittaa alusta pikkulapsi arkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niitä miehiä kannattaa ottaa varalle jos nykyinen on ihan sika. Et kai sijoita kaikkia rahojasi yhteen kohteeseen? Itelläni on 3 loistavaa ehdokasta jotka pidät juuri riittävästi aktiivisena etteivät pääse karkaamaan toisille naisille.
Kai opetat lapsillesikin, että aina ainakin kolme "loistavaa ehdokasta" ulkokehälle sitä hetkeä varten, jos ryssii oman suhteensa.
Tietysti kaikille täytyy koko ajan valehdella, mutta se on pieni hinta näin upeasta elämäntavasta.
Tai opetat lapsesi tyytymään, että paikka on sitten jonossa, vaikka he eivät itse tiedä sitä oikeista lämpimistä tunteistaan huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
...mutta toisaalta jos on pitkään ollut suhteessa joka on perustunut kaverisuhteeseen eli läheisyyttä ei ole ollut ja on suunnitellut eroa jo pitkään, niin sen itsetutkiskelun on voinut tehdä jo siinä suhteen aikana ja silloin ymmärtää, että saattaa olla hyvinkin tietoinen itsestään ja mitä seuraavasta suhteesta haluaa ja ei halua kun eroaa. Jos käy mäihä saattaa sen kumppanin löytää nopeastikin erottua.
Moni mies varsinkin tuntuu tekevän sitä että uusi hankitaan jo ennen eroa ennen kuin erotaan, itse en kyllä tuota tapa ymmärrä. Ei olisi kiva olla kenenkään pelastusrengas, se kertoo sen että ei uskalleta olla yksin ja ellei uusi ole valmiina, niin jäädään eli tyydytään jopa siihen huonoon suhteeseen ja mistä sitä tietää tuollaisesta miehestä että onko itse vain se tyydyttävä ja vaihtaako lennosta sitten uuteen, kun toinen tyydyttävä sattuu kiikariin.
Minä olin pitkään tuollaisessa suhteessa ja asiat käsitellyt jo pitkälle eron tullessa. Mutta se tarkoitti lähinnä sitä ettei paljon ole tarvinnut itkeskellä eron jälkeen. Silti ottaa aikansa taas tottua siihen et on ihan yksin, ja vasta yksin ollessaan pystyy aidosti käsittelemään loppuun saakka kaikki asiat. Vaikka eläisi ns. kaverisuhteessa, on silti vielä jonkinlainen henkinen side toiseen loppuun saakka, kun saman katon alla eletään.
Eli rauhassa kannattaa ottaa tuossakin tilanteessa eikä heti rynnätä uuteen suhteeseen. Ja etenkin jos tilanteessa on lapsia, vie heidän sopeutuminen oman aikansa, eikä vanhemman uusi parisuhde oikein istu kuvioon. Ei vaikka uutta kumppania ei lapsille esiteltäisi, koska uuden suhteen huumassa vanhempi ei ole ihan läsnä lasten tarpeille ajatuksissaan jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne jotka pihtaavat, eivät saa seuraa. Ne jotka leyhyttelet helttoja, saavat seuraa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...mutta toisaalta jos on pitkään ollut suhteessa joka on perustunut kaverisuhteeseen eli läheisyyttä ei ole ollut ja on suunnitellut eroa jo pitkään, niin sen itsetutkiskelun on voinut tehdä jo siinä suhteen aikana ja silloin ymmärtää, että saattaa olla hyvinkin tietoinen itsestään ja mitä seuraavasta suhteesta haluaa ja ei halua kun eroaa. Jos käy mäihä saattaa sen kumppanin löytää nopeastikin erottua.
Moni mies varsinkin tuntuu tekevän sitä että uusi hankitaan jo ennen eroa ennen kuin erotaan, itse en kyllä tuota tapa ymmärrä. Ei olisi kiva olla kenenkään pelastusrengas, se kertoo sen että ei uskalleta olla yksin ja ellei uusi ole valmiina, niin jäädään eli tyydytään jopa siihen huonoon suhteeseen ja mistä sitä tietää tuollaisesta miehestä että onko itse vain se tyydyttävä ja vaihtaako lennosta sitten uuteen, kun toinen tyydyttävä sattuu kiikariin.
Minä olin pitkään tuollaisessa suhteessa ja asiat käsitellyt jo pitkälle eron tullessa. Mutta se tarkoitti lähinnä sitä ettei paljon ole tarvinnut itkeskellä eron jälkeen. Silti ottaa aikansa taas tottua siihen et on ihan yksin, ja vasta yksin ollessaan pystyy aidosti käsittelemään loppuun saakka kaikki asiat. Vaikka eläisi ns. kaverisuhteessa, on silti vielä jonkinlainen henkinen side toiseen loppuun saakka, kun saman katon alla eletään.
Eli rauhassa kannattaa ottaa tuossakin tilanteessa eikä heti rynnätä uuteen suhteeseen. Ja etenkin jos tilanteessa on lapsia, vie heidän sopeutuminen oman aikansa, eikä vanhemman uusi parisuhde oikein istu kuvioon. Ei vaikka uutta kumppania ei lapsille esiteltäisi, koska uuden suhteen huumassa vanhempi ei ole ihan läsnä lasten tarpeille ajatuksissaan jne.
Mä en kyllä allekirjoita tuota, jos tosiaan on ollut pitkässä suhteessa mutta yksinäinen, siinä todella on ollut aikaa ajatella, eikä se ero tai siitä soputuminen välttämättä ota edes aikaa, koska on jo totuttu olemaan ns. yksin. Mun ystävälle kävi noin juuri pitkän yksinäisen suhteen jälkeen, ero ei ollut kenellekkään yllätys ja ystäväni jopa vuosia matkusteli yksin, ihan puhtaasti kaverisuhteeseen perustuva "parisuhde" ei läheisyyttä, ei s eksiä, ei yhteisiä aktiviteettejä, käytännössä n. 10v kämppis suhde.
Mitä tulee lapsiin niin itse äitinä ja mitä olen lapseni kanssa keskustellut, ei tosin ole ihan pieni enää, häntä ei ole koskaan haitannut jos olen tapaillut jotakin tai käynyt treffeillä, päin vastoin sanoo että olen iloisempi ja toivoisi että löytäisin hyvän kumppanin. En tietenkään heti esittele lapselle, mutta avoimesti keskustellaan asioista. Onnellisuus välittyy myös lapseen. Lapsi on aina mennyt kaiken edelle, eikä ole koskaan kärsinyt uusista tuttavuuksista, toisin kuin sitten parisuhteesta jossa voin pitkään huonosti, vaikka en tätä lapselle näyttänyt, niin lapset kyllä aistivat aikuisen olotilan. Ei sillä ettäkö en olisi onnellinen yksinkin, mutta kyllähän ihastuminen huokuu ihmisestä läheisillekkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin on, en vaihtaisi tuosta mitään paitsi lapset ei haittaa, max 2. Itselläkin kun on yksi.
Huvittaa tämä ajatus mikä monella parisuhteessa olevalla varsinkin naisella on että sinkkunainen olisi jotenkin viallinen, ehei, kyllä joka ikinen suhteen saisi jos haluaisi, mutta laatu korvaa vakiintumisen, mielummin yksin kuin yllä mainittujen kanssa ja huonossa suhteessa. :)
30+N
Minulla on jo 2 aikuista lasta.Nuorin 16v.En halua aloittaa alusta pikkulapsi arkea.
Joo ymmärrän hyvin, itse ajattelin myös noin aluksi, koska oma lapseni on jo vanhempi, Tosin olen ihastunut kyllä pikkulapsen/ lasten isään, pariinkin ja olisin kyllä voinut kuvitella näissä tapauksissa ottavani sen äitipuolen tai ystävän roolin, koska ihastuin ihmiseen niin hyväksyn myös sen mukana tuomat vastuut, kuten vaikkapa pienet lapset joten itselleni se ei ole este mutta ei asia jota tieten tahtoen tavoittelisin, mutta tunteille ei mitään voi.
Vierailija kirjoitti:
Tuo kertoo naisesta aika paljon jos on eronnut ja omaa vielä usemman lapsen. Tarkoittaa yleensä sitä että naisella on hemmetin huono miesmaku ja/tai sitten naisella on erittäin vaikea luonne. Useimmiten vain se vaikea luonne.
Niin, erohan on aina naisen vika? :D
Voi katsos käydä niin että se ihan ok mies muuttuu vuosien saatossa hirviöksi, tai jämähtää parikymppiseksi ajatusmaailmaltaan.
Siksi ei enää koskaan ihan ok-suhteita...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin omasta tahdosta sinkku lähes 10 vuotta.
Kollegani mielestä syy oli tyhmyydessäni...
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka pihtaavat, eivät saa seuraa. Ne jotka leyhyttelet helttoja, saavat seuraa
Jakamalla toosaa saa nopeasti suhteen.
Kahdesti pitkähköjen suhteiden jälkeen olen käyttänyt semi-tietoisesti seuraavaa taktiikkaa:
Käyn kuuntelemassa (varsinkin viikolla) mieluista musiikkia livenä ja näin saan paritettua musiikkimaun ja todennäköisemmin sinkun, jolla aikaa viikolla ”harrastaa”.
Aidosti olen liikkeellä pitämässä hauskaa ja juomassa oluen tai pari ja jos joku aidosti kiinnostaa, hymyilen katsoen silmiin ja 99% mies lähestyy jossain vaiheessa.
Tosiaan tähän pätee se, että en käy muuten vaan bilettämässä, vaan nautin ulkona käydessä livemusiikista, biliksestä, pubivisoista, hyvästä ruuasta jne. Joten tuplaan ne tsänssit käyttäytymällä juuri miten muutenkin käyttäyisin, mutta extra hymyllä kasvoilla ja avoimena ihmisille ja yksin liikenteessä.
Tinderit plus muut ei targetoi etsimääni ihmisryhmää, josta todennäköisesti löytyisi sopiva kumppani niin tarkasti, kuin tämä strategia 🤷🏼♀️
Ja ei haittaa, että olen omasta(kin) mielestä kiva, huumorintajuinen, rento ja nätti silmälle. Ja mieluummin oma seura, kuin huono seura, en halua olla suhteessa epätoivoisesti.
Te uudelleen aikuisiällä pariutuneet, mistä olette kumppaninne löytäneet?
voi olla noinkin, mutta mitä ainakin itse opin että suhteesta suhteeseen menijät eivät juuri välttämättä opi mitään, vaan heti uusi tilalle ja samat huonoksi todetut kaavat toistuvat uusissa suhteissa ja sitten ihmetellään että miksi, kumppani tietenkin on vain p*ska eikä nähdä sitä miksi aina valitsee sen p*skan eli sopimattoman kumppanin.
Pieni aikalisä on hyvä, miettiä juurikin missä meni vikaan, ettei kanna niitä samoja taakkoja uuteen suhteeseen.
Itsetutkiskelu on aina hyvä ja uskon että juuri ne jotka pitävät taukoa suhteiden välissä tätä harrastavat.