Eroan, 3 lasta, mitä tulen saamaan elatusmaksuina ja tukina

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen keskittyessä lapsiin niin olisikon syy siinä että mies on tuntenut jäävänsä ulkopuoliseksi. Monet miehet ovat kuin pikkulapsia niin että huomioo nekin haluavat. Pitäisi huolehtia että parisuhteessa on tarpeeksi kahdenkeskistä aikaakin ilman lapsia. Jos ne lapset vievät kaiken huomion niin puoliso jää helposti ulkopuoliseksi ja pelkäksi maksajaksi. 

Jos se äiti joutuu yksin pyörittämään koko huushollin, niin isän asia olisi kyllä järjestää sitä kahdenkeskistä aikaa. Mutta eihän ne ressut osaa. Kaikki pitäisi tulla valmiina. Oma vika, jos jää ulkopuoliseksi, tarttuisi toimeen eikä kyräilisi.

No entäs sitten yksinhuoltajana? Silloinhan se vasta yksin sen pyörittääkin. 

Tällaisen kysyjän on varmaan vaikea uskoa, mutta yksinhuoltajana voi elämä olla helpompaa silloin kun (liki tai kokonaan osallistumatonta) miestä ei tarvitse ottaa missään muodossa asunnossa huomioon. 

Miksi ap.n pitäisi jäädä suhteeseen jossa mies pettää? Jos ap nyt antaa anteeksi, mies varmaan pettää uudestaan.

Taas on infantiiliperhe, joiden ei olisi pitänyt hankkia yhtään lasta. Ja kierre jatkuu......

Kukaan täysjärkinen ei hanki lapsia ennen kuin ammatti ja oma asunto on valmiina.

Miehen pettämisellä ei ole mitään väliä. Sehän vain helpottaa sinun paineitasi. Eipä tuo elämä muutenkaan niin suunnitelmallista ole ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaadi enemmän kuin minimi, lasten elintaso tulee pysyä samana kuin parisuhteen aikana. Esim harrastusmaksut ja vaatehankinnat kaikki puoliksi.  Kolmen lapsen vaatehankinnoista kertyy todella iso summa. Päiväkotimaksut puoliksi ja ota huomioon myös kuljetukset niihin. Näistä asioista voi sopia lastenvalvojan luona, varaa itse aika lastenvalvojalle. 

Tämän lisäksi hommaa itsellesi kunnon ammatti, kouluttaudu niin ei tarvitse elää köyhyydessä loppuelämää. Olet vastuussa oman hyvinvointisi lisäksi myös lastesi elämästä ja onnellisuudesta. Ero on myös sinulle uusi mahdollisuus, mutta vain toimimalla voit muuttaa elämäsi suunnan. Käy lukemassa opintopolku.fi

Vaadi. :D Ja elintason ei todellakaan pitä pysyä samana.

Lastenvalvoja vain vahvistaa vanhempien sopimuksia ja kaikki vaatimukset voidaan sitten esittää käräjäoikeudessa, jos vanhemmat ei sopuun pääse.

Kyllä pitää. Jos yhteisessä kodissa on lapsilla ollut omat huoneet, ne on järjestettävä uusiin asuntoihinkin. Samoin Playstationit pitää löytyä molemmista talouksista.

Kuka nämä huoneet maksaa? Jos niihin huoneisiin on ollut varaa kun perheessä on kaksi aikuista, mutta erikseen niihin ei ole varaa kummallakaan. Jotai rajaa nyt noihin väitteisiin!

Kannattaa käyttää sarkasmitutka huollossa, se ei nimittäin toimi yhtään.

Kannattiko lisääntyä tuossa elämäntilanteessa? Itse nyt otat vastuun valinnoistasi.

Vierailija kirjoitti:

1,5v viimeisin lapsi kolmesta niin isovanhempana sanoisin että te selvitätte ongelmanne nyt välittömästi ja kukaan ei ole yksin syyllinen, aina on kaksi joilla on ongelmia. 

Isovanhemmilla ei ole mitään sananvaltaa näihin asioihin. Olisit opettanut pojallesi, että pitää munan visusti housuissa niin ei hajoa perhe.

Olette yhdessä niin kauan kun lapset isompia, ainakin koulussa. Opiskelet tai menet töihin, keräät rahastoa. Etsit rakastajan ja elät omaa elämää. Eroat kun olet paremmassa tilanteessa.

Et löydä hyviä miehiä kolmen lapsen kanssa ellet ole erittäin kaunis, rikas tai erityisen koulutettu ja hyväpalkkainen. Paljon vanhempia kunnollisia voit löytää tai eronneita monen lapsen isiä.

Jos yhteishuoltajuus, et mitään.

Vierailija kirjoitti:

Töihin vaan ap, yhteiskunnan eläteiksi et varmaan ryhdy, jotta itsekunnioitus säilyy.

Suomessa on niin isot vuokrat,että hesassa työkäyvät saa asumistukea mutta ova siitä hys hys

Wienistä saa yli 60 neliön kaksion neljälläsadalla näin vertauskuvana.

Suomen asuntosijoittajat kiittää Kelaa 😊

Vierailija kirjoitti:

Olette yhdessä niin kauan kun lapset isompia, ainakin koulussa. Opiskelet tai menet töihin, keräät rahastoa. Etsit rakastajan ja elät omaa elämää. Eroat kun olet paremmassa tilanteessa.

Et löydä hyviä miehiä kolmen lapsen kanssa ellet ole erittäin kaunis, rikas tai erityisen koulutettu ja hyväpalkkainen. Paljon vanhempia kunnollisia voit löytää tai eronneita monen lapsen isiä.

Kuule in_cel, sinä et määräile ketään. Nainen saa ja hänen PITÄÄ erota epäluotettavasta ääliöstä. Ihan siltikin, vaikket sinä saa minkäänlaista ihmissuhdetta ikinä.

Vanhatpiiat täällä neuvoo,loppupeleissä jäävät yksin kun vanhenevat ja rumentuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olette yhdessä niin kauan kun lapset isompia, ainakin koulussa. Opiskelet tai

Kuule in_cel, sinä et määräile ketään. Nainen saa ja hänen PITÄÄ erota epäluotettavasta ääliöstä. Ihan siltikin, vaikket sinä saa minkäänlaista ihmissuhdetta ikinä.

Ehodotan, en määrää. Olen suhteessa ollut jo kauan.

Viduddaako kun teit väärän ratkaisun? Kivaa olla yh?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olette yhdessä niin kauan kun lapset isompia, ainakin koulussa. Opiskelet tai

Kuule in_cel, sinä et määräile ketään. Nainen saa ja hänen PITÄÄ erota epäluotettavasta ääliöstä. Ihan siltikin, vaikket sinä saa minkäänlaista ihmissuhdetta ikinä.

Ehodotan, en määrää. Olen suhteessa ollut jo kauan.

Viduddaako kun teit väärän ratkaisun? Kivaa olla yh?

Mieluummin yh kuin petettävä kynnysmatto. Viduddaako?

Mieluummin yh kuin petettävä kynnysmatto. Viduddaako?[/quote]

Anna kun arvaan, et ikinä tule miestä löytämään tuolla luonteella. Ei ihme sinun yksinhuoltajuus.

Pettäjille tulee antaa samalla mitalla takaisin ja turvata oma selusta, tyhmä ei saa olla.

Toivottavasti saat tukea sukulaisiltasi. Itse tilanteessasi vuokraisin kaksion (isommille lapsille yhteinen huone, äidille ja taaperolle olohuoneeseen vuodesohva (ja matkasänky). Kalusteet vanhasta kodista, kierrätyskeskuksesta ja vaikka fb:n roskalavaryhmistä. Mies tai tuttavat auttavat kuljetuksissa.

Asunnon löytämiseen asti asuisin vanhassa kodissa tai sukulaisilla (esim. vanhemmillani, he sietäisivät lapsilaumaa kyllä pari viikkoa). Mies vastaa omalta osaltaan lasten perustarpeista, muuhan olisi vastuutonta. Hae toimeentulotukea, varaa aika lastenvalvojalle ja sosiaaliin.

Itsearvostusta saa ja pitää olla. Avioliitosta ei ole pakko pitää kiinni jos toinen on heikko ja pyyhkii valoihin p erseensä. Lopulta annat anteeksi, kun olet valmis. Sinun ei kuitenkaan tarvitse uhrata itseäsi suhteessa itsekkään ja sinua arvostamattoman miehen kanssa. Älä tuhlaa elämääsi.

Hankit sen työssäoppimispaikan ja elät. Kun arki vakaantuu ja asiat ovat hyvällä pohjalla, voit haaveilla lisää. Asiat järjestyvät ja se on kaikkien paras. Miehesi teki väärin, mutta lopulta löydätte kaikki paikkanne ja onnenne.

T. Myös kolmen äiti

Vierailija kirjoitti:

Naisen keskittyessä lapsiin niin olisikon syy siinä että mies on tuntenut jäävänsä ulkopuoliseksi. Monet miehet ovat kuin pikkulapsia niin että huomioo nekin haluavat. Pitäisi huolehtia että parisuhteessa on tarpeeksi kahdenkeskistä aikaakin ilman lapsia. Jos ne lapset vievät kaiken huomion niin puoliso jää helposti ulkopuoliseksi ja pelkäksi maksajaksi. 

Jaa olen ollut siinä käsityksessä, että naisetkin haluaa huomiota. Onko nekin pikkulapsia?

Panisitte enemmän niin ei tarttis erota. Tosin reissuhommissa vähän vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitko kertoa miksi eroatte?

Mies petti.

En heti noin mitättömän asian takia alkaisi eroomaan, rikkomaan perhettä jos pieniä lapsia. Suurin osa pettävät jossain vaiheessa ennemmin tai myöhemmin ja tulee ihastuksia. Harva jää kiinni. Kolme lasta noin tiuhaan tahtiin on varmasti koettelemus suhteelle kuin suhteelle. Et löydä uutta miestä helposti ja ne ovat ihan kahjoja jotka tarjolla olisivat kolmen lapsen yyhoolle. Uusperheet ovat kamalia lapsille kun se uusikko ei välttämättä tykkää lapsistasi. Mieti nyt että voisitko antaa anteeksi sen syrjähypyn. 

Okei eli tahallaan aiheutettu emotionaalinen vahinko ei ole riittävä syy eroon. Entä se että on aiheuttanut terveydellisen tai jopa hengenvaaran tuomalla mahdollisesti sukupuolitauteja mukanaan ja jättänyt kertomatta? Entä kaikki se taloudellinen vahinko joka koituu mahdollisten sukupuolitautien tutkimisesta ja hoitamisesta, mahdollisista maksuista/lahjoista maksulliselle/toiselle naiselle, mahdollisista lehtolapsien elatusmaksuista ja oikeudesta perintöön jne? Mikään ehkäisy ei suojaa 100% näiltä riskeiltä. Avioliitto on ensisijaisesti taloudellinen sopimus, ja nämä kaikki on pois perheen taloudesta ja voimavaroista.

Jos ennen lapsia hankitaan koulutus ja omistusasunto niin miten se tilannetta paremmaksi muuttaa? Jollei ole heti aikuistuessa selvää mihin haluaa ja pääse tuurilla hyvään uraputkeen, niin monelle tulee kyllä melkoinen kiire tehdä ne kolme, lapsettomuus uhkaa. Siten kun on se työ ja kämppä niin kiire etsiä sopiva mies kun biologinen kello tikittää.

Puhumattakaan siitä että tulee yyteet tai uupuu, saa työperäisiä oireita ja pitää etsiä uutta alaa itselle. Sitten se talo osoittautuu homepommiksi eikä erossa käteen jääkään kuin velkaa ja riitoja talon myynnistä. Ja lapsi ei saatu.

Mikään ei ole niin varmaa kuin arvaamattomuus elämässä. Nuo koulutus ja talo ensin -ajatukset on aika vanhanaikaisia. Taloa harvoin ostetaan käteisellä ja erotilanteessa se voidaan joutua myymään tappiolla kun on kiire päästä. Koulutuksiakin on nykyihmisellä useita.

Tiedoksenne, köyhien lisääntymisen arvostelijat, minä tein lapset opiskeluaikoina ja hoitovapaani maksoi yhteiskunnalle murto-osan siitä mitä kovapalkkaisen äitin hoitovapaa. Asiaa voi tarkastella monelta kantilta.

Joku laittoi viestin, että mies petti. Ei pettänyt, mutta pitkään ollut ongelmia. Mies ei arvosta yhtään. Meillä on perheessä eri elintasot, enkä voi päättää yhtään mistään. Yksin olen pääasiassa hoitanut lapset tähänkin asti. Meillä on talo, mutta myös avioehto. Olen ollut välillä töissä ja osallistunut silloin talon maksuun. Erossa saan varmaan vähäsen rahaa. Tarkoitus olisi tulevaisuudessa opiskella ammatti oppisopimuksella, mutta ei nyt heti. Ap