Miten sulle selvisi, että joku on ollut "salaa" ihastunut sinuun? Epäilitkö asiaa ennen kuin se selvisi?

Sellainen kokemus on, että olin aikoinani todella kiinnostunut yhdestä miehestä, joka vältteli minua ja suhtautui negatiivisesti. Ajattelin tietysti, että hän ei ole kiinnostunut. Myöhemmin hänen käytöksensä muuttui todella ystävälliseksi ja hänen kaverinsa kertoivat, että hän on koko ajan ollut tosi ihastunut minuun. Oli siis itse sanonut niin heille. Sitten kun vuorostani itse sanoin tälle miehelle jotain sen suuntaista että olen ihastunut häneen, niin hänen käytöksensä muuttui taas samanlaiseksi kuin alussa, oikeastaan pahemmaksi.

Tiedän että ei ollut kiinnostunut, mutta omituinen tapaus kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varminta on varmaan kysyä mitä toinen ajattelee.

Kyllä. Ja siinä vaiheessa jos vastaukseksi tulee suoraan tai epäsuorasti ettei kiinnosta, se pitää uskoa. Jos pyrit selvittämään kiinnostuksen esim. pyytämällä kahville eikä toinen selkeästi innostu, ei kannata elätellä toiveita turvautumalla johonkin "rakkaudesta se hevonenkin potkii"-fraasiin.

Niin, kyllä. Siinä on vain se mutta, että usein ne signaalit ovat epäselviä. Kun pyytää kahville, ja toinen sanoo, että ei nyt millään ehdi kun pitää tehdä sitä, tätä ja tuota, niin onko se osoitus siitä ettei kiinnostusta ole?

Juuri tuon takia ei kannata kieltäytyä liian kohteliaasti. Jos kieltäytyy tyyliin "kyllä minä niin kovasti haluaisin, mutta harmi kun en nyt mitenkään ehdi", niin toinen voi jäädä ajattelemaan, että kyllä se joskus ehtii...

Tässäkin maalaisjärjen käyttö on sallittua. Jos ei esim. moneen viikkoon ehdi kahvittelemaan, se aika oletettavasti tarkoittaa sitä, ettei ole minkäänlaista kiinnostustakaan.

Ihastuneella ihmisellä on maalaisjärki vähissä. Etenkin jos ei tunne toista kovin hyvin, on vaikea tulkita realistisesti toisen käytöstä. Kun ei halua myöskään olla liian pessimistinen ja kulkea mahdollisen onnensa ohi.

Silloin ainakin maalaisjärki on todella vähissä, jos ihastut voimakkaasti ihmiseen jota et tunne kovin hyvin tai jopa ollenkaan ja joka ei anna tunteillesi vastakaikua. Mietin, onko edes ihastumisesta kyse tällöin?

Vaikka olisi kuinka tunteidensa vallassa, silti olisi hyvä tarkastella tilannetta myös ihastuksen kohteen näkökulmasta ja miettiä realistisesti omia mahdollisuuksia. Onnesi tuskin on tuntematon henkilö, joka ei lähestymisistäsi innostu. Jos et usko saamiasi vihjeitä ja jatkat lähestymisiäsi niistä huolimatta, alat hyvin pian vaikuttaa ahdistelijalta.

Alapeukkuja saa toki perustella. Olen itse törmännyt näihin, jotka ovat suunnilleen rakastuneet minuun jo ennen kuin on vaihdettu sanaakaan ja eivät ota uskoakseen, etten ole kiinnostunut. Hemmetin ahdistavaahan se on. En tykkää sanoa ilkeästi mutta siihenkin olen joutunut viimeisenä keinona tuevautumaan, kun kohteliaammat tavat eivät mene perille.

En alapeukuttanut, mutta veikkaan alapeukkujen johtuvan siitä, että ylitulkitsit viestiä johon vastasit. Edellinen kirjoittaja kirjoitti yleisellä tasolla siitä, että ihmisen käytöstä voi olla vaikea tulkita jos ei tunneta KOVIN HYVIN. Sitten vastasit suunnilleen tyyliin: Miksi sinä ahdistelet tyyppiä, jota et tunne ja joka ei selvästikään ole kiinnostunut, olisi parempi lopettaa se heti.

No joo, sitten ymmärrän. Ja myönnän että saatoin hieman ylitulkita. Mutta tuo, ettei tunne "kovin hyvin", on myös jokseenkin tulkinnanvaraisesti ilmaistu. Joku voi ihan oikeasti kuvitella tuntevansa toisen ihan hyvin, jos on muutaman kerran sattunut näkemään jossain tietyssä paikassa ja ehkä yhden kerran vaihtanut muutaman sanan - mahdollisesti ei sitäkään. Minun käsitykseni mukaan tällaista henkilöä ei tunne ollenkaan. Tuntemattoman henkilön kiinnostuminen tuntemattomasta lähestyjästä on varmasti hyvin harvinainen tilanne. Omat kokemukseni näistä randomeista kadulla ihastujista ovat pääasiassa erittäin epämiellyttäviä, siksi ne nyt nousivat tuosta päällimmäisenä mieleeni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tuntenut miehen erittäin kauan ja hän on aina ollut kohtelias, ystävällinen ja hyvä keskustelija. Jos en tuntisi häntä, niin luulisin hänen olevan ihastunut minuun, mutta osasin erotella hänet kaikesta sen takia, koska ollaan tunnettu niin kauan. Minä olin häneen vuosia ihastunut juuri hänen luonteensa vuoksi, vaikka komea mies on aina ollut. Nuorempana vihjailin, mutta en saanut silloin suutani auki oikein. 

Vanhempana, kun kaikki on kasvanut ja on perheitä ja muuta, niin silti käydään porukalla ulkona ja nähdään usein. Aina hän kysyy, että pääsenkö kotiin. Hän ei välttämättä juttele minulle illan aikana juuri mitää, mutta ulkona hän kysyy aina. Jotenkin aavistelin, että onkohan hän sittenkin minulle enemmän mukava kuin muille. Sitten kerran kaverit soitteli, että lähdetäänkö ulos syömään ja viettää iltaa. Minä ilmoitin etten pääse. Olivat sitten olleet ulkona. Seuravaana aamuna itse laitoin hänelle viestin, että kuinkas se ilta meni. Olisin siis voinut kysyä myös naiskaverilta, mutta kun edelleen lääpällä häneen. Hän vastasi ettei mennyt sinne ja vietti illan kotona ja katseli leffoja. 

Päätin kysyä häneltä, että lähetkö kävelylle jos nähtäs risteyksessä. Joo lähti ja sanoin hänelle suoraan, että olen korvia myöten ihastunut sinuun vieläkin, vaikka olen olllut naimisissa kuten tiedät, niin silti olet ollut aina mielessä. Hän sanoi, että ei mennyt sinne raflaan, kun sinä et mennyt. Olen itsekin ajatellut sinua vuosia ja varmaan olet huomannut, kun kyselen pääsetkö jostain kotiin jne. Ainahan minä olen kysellyt sinulta ja katsonut että on kaikki hyvin. Siiinä minä tajusin ihan kaiken vuosien takaa, että niin se on ja miksi kumpikaan ei saanut suutaa auki aikasemmin ja miksi en silloin nuorena avannu suutani.

Nyt me olemme yhdessä.

Mitä? En tajuu

Ei tota voi olla tajuamatta. Hieno loppukin.

Vierailija kirjoitti:

Sellainen kokemus on, että olin aikoinani todella kiinnostunut yhdestä miehestä, joka vältteli minua ja suhtautui negatiivisesti. Ajattelin tietysti, että hän ei ole kiinnostunut. Myöhemmin hänen käytöksensä muuttui todella ystävälliseksi ja hänen kaverinsa kertoivat, että hän on koko ajan ollut tosi ihastunut minuun. Oli siis itse sanonut niin heille. Sitten kun vuorostani itse sanoin tälle miehelle jotain sen suuntaista että olen ihastunut häneen, niin hänen käytöksensä muuttui taas samanlaiseksi kuin alussa, oikeastaan pahemmaksi.

Tiedän että ei ollut kiinnostunut, mutta omituinen tapaus kuitenkin.

Tuttu tunne

Vierailija kirjoitti:

Eli ihastuneena käyttäydytään samoin kuin sellaisen henkilön kohdalla, josta ei pidetä lainkaan?

Paitsi että hakeutuu hänen lähistölleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli ihastuneena käyttäydytään samoin kuin sellaisen henkilön kohdalla, josta ei pidetä lainkaan?

Paitsi että hakeutuu hänen lähistölleen.

Tää on muuten yks aika selvä merkki, joka on saanut epäilemään miehen olevan ihastunut. Hakeutuu näköpiiriin.

Up

Vierailija kirjoitti:

No, mies vältteli, käyttäytyi kiusaantuneesti ja hiukan oudosti lähelläni. Vältti katsekontaktia, ei puhunut suoraan minulle.

Lopulta eräässä illanvietossa tuli juttelemaan ja tuijotteli silmiin :D Illan päätteeksi hieman "nolona" tunnusti, että olen hänestä viehättävä ja hän on ollut minuun ihastunut.

Tää on just niin jännä merkki, koska voi kertoa ihastuksesta tai siitä, että on hiukan kiusaantunut toisen ihastuksesta itseensä. Mene ja tiedä!

Ihastumisen tunnehuuru voi olla melko vahvakin. Joskus se sokaisee jopa järjen ja alkaa kuvitella et tottakai toinenkin on ihastunut, vaikka se olis ystävällinen ja jees kaikille. 

Ja joskus tulee sanottua jotain vähän liikaa.. Kyllähän se inhimillisesti hieman hävettää ja alan vältellä. Ei jaksais paloautonakaan olla....

Ja vaikka ei ois tullu paljastettua omia ajatuksiaan edes sen enempää niin välttelen silti ja käytökseni on varmaan tosi omituista. Vuoristorataa kuten tunteetkin. Sitä auttaa tasaamaan se että mahdollisuuksien mukaan ottaa vaan pakollisen kontaktin kohteeseen ja tekee muuten tosi itsenäisesti kaikkea muuta, välttelee vähän. Töissä esim jos tilanne on siellä.

Aikuisestakin voi tulla tässä tapauksessa teini. 

En ole koskaan huomannut mitään, aina nämä on tulleet yllätyksinä kun on kerrottu. Yksikin mies kertoi olleensa kymmenen vuoden ajan ihastunut eikä koskaan ollut tullut edes mieleeni.

Ei ole tuosta pelkoa että joku olis ihastunut. 

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan huomannut mitään, aina nämä on tulleet yllätyksinä kun on kerrottu. Yksikin mies kertoi olleensa kymmenen vuoden ajan ihastunut eikä koskaan ollut tullut edes mieleeni.

Suhteenne nyt?

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan huomannut mitään, aina nämä on tulleet yllätyksinä kun on kerrottu. Yksikin mies kertoi olleensa kymmenen vuoden ajan ihastunut eikä koskaan ollut tullut edes mieleeni.

Suhteenne nyt?

Sama mikä ennenkin, en ollut kiinnostunut.

En epäillyt mitään ja sain tietää vasta vuosia myöhemmin.

Up