Miten sulle selvisi, että joku on ollut "salaa" ihastunut sinuun? Epäilitkö asiaa ennen kuin se selvisi?

Ei oo ollunna ihastunut.

Voihan ne toki olla niin mahtavia peittääki sen

Lukiossa luokallani oli ihan kiva poika, josta en koskaan kuitenkaan sen enempää ajatellut. Joskus viimeisen luokan bileissä tämä poika sitten sai kauheat raivarit mulle. Alkoi haukkua siitä, että kuvittelen muka olevani jotain jne jne. Ihan outoa juttua. Jäin täysin ymmälleni. Tämän jälkeen minulle paljastettiin, että tämä poika oli ollut todella rakastunut minuun jo pitkään. En todellakaan ollut huomannut yhtään mitään. Ties mitä olisi syntynyt jos hän olisi ilmaissut kiinnostuksensa vähän toisella tavalla...

Käyttäytyi ihan normaalisti minusta, mukavakin oli. Sain jotain satunnaisia tavallisia viestejä, niitä näitä ja sitten alkoi tulla siirappista juttua yhtäkkiä ja kertoi että 4 vuotta oli kärsinyt ihastuksestaan. En tiedä, en ollut huomannut mitään.

Vierailija kirjoitti:

Näin sen SILMISTÄ

Nacked eys?

Vierailija kirjoitti:

Varminta on varmaan kysyä mitä toinen ajattelee.

Kyllä. Ja siinä vaiheessa jos vastaukseksi tulee suoraan tai epäsuorasti ettei kiinnosta, se pitää uskoa. Jos pyrit selvittämään kiinnostuksen esim. pyytämällä kahville eikä toinen selkeästi innostu, ei kannata elätellä toiveita turvautumalla johonkin "rakkaudesta se hevonenkin potkii"-fraasiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varminta on varmaan kysyä mitä toinen ajattelee.

Kyllä. Ja siinä vaiheessa jos vastaukseksi tulee suoraan tai epäsuorasti ettei kiinnosta, se pitää uskoa. Jos pyrit selvittämään kiinnostuksen esim. pyytämällä kahville eikä toinen selkeästi innostu, ei kannata elätellä toiveita turvautumalla johonkin "rakkaudesta se hevonenkin potkii"-fraasiin.

Niin, kyllä. Siinä on vain se mutta, että usein ne signaalit ovat epäselviä. Kun pyytää kahville, ja toinen sanoo, että ei nyt millään ehdi kun pitää tehdä sitä, tätä ja tuota, niin onko se osoitus siitä ettei kiinnostusta ole?

Olisipa kiva kun olisikin joku ihastunut minuun 😄 olen ollut parisuhteessa 6v mutta ei ole kukaan tämän suhteen aikana ollut ihastunut, tai uskon että olisin jotenkin huomannut tai aavistanut. Kyllä miehen kaverit on katsellut illan vietoissa sivusilmällä mutta kaipa kaikki katsoo kaikkia jos on hienoksi laittautunut jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varminta on varmaan kysyä mitä toinen ajattelee.

Kyllä. Ja siinä vaiheessa jos vastaukseksi tulee suoraan tai epäsuorasti ettei kiinnosta, se pitää uskoa. Jos pyrit selvittämään kiinnostuksen esim. pyytämällä kahville eikä toinen selkeästi innostu, ei kannata elätellä toiveita turvautumalla johonkin "rakkaudesta se hevonenkin potkii"-fraasiin.

Niin, kyllä. Siinä on vain se mutta, että usein ne signaalit ovat epäselviä. Kun pyytää kahville, ja toinen sanoo, että ei nyt millään ehdi kun pitää tehdä sitä, tätä ja tuota, niin onko se osoitus siitä ettei kiinnostusta ole?

Ehdottomasti, jos ei palaa asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varminta on varmaan kysyä mitä toinen ajattelee.

Kyllä. Ja siinä vaiheessa jos vastaukseksi tulee suoraan tai epäsuorasti ettei kiinnosta, se pitää uskoa. Jos pyrit selvittämään kiinnostuksen esim. pyytämällä kahville eikä toinen selkeästi innostu, ei kannata elätellä toiveita turvautumalla johonkin "rakkaudesta se hevonenkin potkii"-fraasiin.

Niin, kyllä. Siinä on vain se mutta, että usein ne signaalit ovat epäselviä. Kun pyytää kahville, ja toinen sanoo, että ei nyt millään ehdi kun pitää tehdä sitä, tätä ja tuota, niin onko se osoitus siitä ettei kiinnostusta ole?

Juuri tuon takia ei kannata kieltäytyä liian kohteliaasti. Jos kieltäytyy tyyliin "kyllä minä niin kovasti haluaisin, mutta harmi kun en nyt mitenkään ehdi", niin toinen voi jäädä ajattelemaan, että kyllä se joskus ehtii...

Palkkasin yksityisetsivän setvimään epäilemääni ihastusta. Näin sen ihastuksen korvista. Tai oliko se nilkoista, ne vääntyilivät jotenkin oudosti sillä ihastuneella. No, yksityisetsivä selvitteli asiaa ja kertoi ihastuneen olevan ihastunut, koska seuraili ja silmäili minua. Kiersi kotiani. Toi kukkia ovelleni. Ja tosiaan hänkin huomioi ne korvat ja nilkat!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varminta on varmaan kysyä mitä toinen ajattelee.

Kyllä. Ja siinä vaiheessa jos vastaukseksi tulee suoraan tai epäsuorasti ettei kiinnosta, se pitää uskoa. Jos pyrit selvittämään kiinnostuksen esim. pyytämällä kahville eikä toinen selkeästi innostu, ei kannata elätellä toiveita turvautumalla johonkin "rakkaudesta se hevonenkin potkii"-fraasiin.

Niin, kyllä. Siinä on vain se mutta, että usein ne signaalit ovat epäselviä. Kun pyytää kahville, ja toinen sanoo, että ei nyt millään ehdi kun pitää tehdä sitä, tätä ja tuota, niin onko se osoitus siitä ettei kiinnostusta ole?

Sehän tuossa on tarkoituskin että signaali on epäselvä, ettei toinen pahoita mieltään. Siis jos ei ole oikeasti kiire.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varminta on varmaan kysyä mitä toinen ajattelee.

Kyllä. Ja siinä vaiheessa jos vastaukseksi tulee suoraan tai epäsuorasti ettei kiinnosta, se pitää uskoa. Jos pyrit selvittämään kiinnostuksen esim. pyytämällä kahville eikä toinen selkeästi innostu, ei kannata elätellä toiveita turvautumalla johonkin "rakkaudesta se hevonenkin potkii"-fraasiin.

Niin, kyllä. Siinä on vain se mutta, että usein ne signaalit ovat epäselviä. Kun pyytää kahville, ja toinen sanoo, että ei nyt millään ehdi kun pitää tehdä sitä, tätä ja tuota, niin onko se osoitus siitä ettei kiinnostusta ole?

Ehdottomasti, jos ei palaa asiaan.

Eivät kaikki ole aloitteellisia. Toinen voi odottaa uutta pyyntöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varminta on varmaan kysyä mitä toinen ajattelee.

Kyllä. Ja siinä vaiheessa jos vastaukseksi tulee suoraan tai epäsuorasti ettei kiinnosta, se pitää uskoa. Jos pyrit selvittämään kiinnostuksen esim. pyytämällä kahville eikä toinen selkeästi innostu, ei kannata elätellä toiveita turvautumalla johonkin "rakkaudesta se hevonenkin potkii"-fraasiin.

Niin, kyllä. Siinä on vain se mutta, että usein ne signaalit ovat epäselviä. Kun pyytää kahville, ja toinen sanoo, että ei nyt millään ehdi kun pitää tehdä sitä, tätä ja tuota, niin onko se osoitus siitä ettei kiinnostusta ole?

Juuri tuon takia ei kannata kieltäytyä liian kohteliaasti. Jos kieltäytyy tyyliin "kyllä minä niin kovasti haluaisin, mutta harmi kun en nyt mitenkään ehdi", niin toinen voi jäädä ajattelemaan, että kyllä se joskus ehtii...

Tässäkin maalaisjärjen käyttö on sallittua. Jos ei esim. moneen viikkoon ehdi kahvittelemaan, se aika oletettavasti tarkoittaa sitä, ettei ole minkäänlaista kiinnostustakaan.

Ei kait tähän mitään kaavaa ole, me ihmiset kun ollaan niin erilaisia.

Omalla kohdallani on ollut mm. sellainen tapaus, että vanhan kaverin kanssa oleminen yhtäkkiä muuttui jotenkin sähköistyneeksi. Ajattelin kuvittelevani kaiken, kun mitään ei varsinaisesti välillämme tapahtunut (sanallisesti tai silmäpelinä), ennen kuin paljon myöhemmin. Silloin paljastui molemminpuolinen ihastus ihan niiltä ajoilta asti. Samainen mies on sittemmin jatkanut vähän samaa linjaa: kohtelee yleensä hyvin asiallisesti, jopa välillä kuin ilmaa, mutta tiedän hänen yhä haaveilevan yhteisestä yöstä ja asiasta keskustellaan yhä aika ajoin.

Nyt taas on kohdalle sattunut mies, joka on äärimmäisen huomaavainen minua kohtaan. Hakeutuu jatkuvasti seuraani, ylläpitää pidempää katsekontaktia, viestailee aktiivisesti. Kaikki ihastumisen fyysiset ilmentymät näkyy myös (liikkeiden peilaaminen, huulten pureminen, hiusten harominen jne.) En vain tiedä vielä onko hän ihastunut, sillä emme ole vielä niin pitkällä tuttavuudessamme. Jännä nähdä miten tässä käy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varminta on varmaan kysyä mitä toinen ajattelee.

Kyllä. Ja siinä vaiheessa jos vastaukseksi tulee suoraan tai epäsuorasti ettei kiinnosta, se pitää uskoa. Jos pyrit selvittämään kiinnostuksen esim. pyytämällä kahville eikä toinen selkeästi innostu, ei kannata elätellä toiveita turvautumalla johonkin "rakkaudesta se hevonenkin potkii"-fraasiin.

Niin, kyllä. Siinä on vain se mutta, että usein ne signaalit ovat epäselviä. Kun pyytää kahville, ja toinen sanoo, että ei nyt millään ehdi kun pitää tehdä sitä, tätä ja tuota, niin onko se osoitus siitä ettei kiinnostusta ole?

Ehdottomasti, jos ei palaa asiaan.

Eivät kaikki ole aloitteellisia. Toinen voi odottaa uutta pyyntöä.

Ja sen jälkeen taas uutta?

Erittäin epätodennäköistä.

Nuorempana useampikin luokan pojista oli ihastunut minuun. En osannut tai halunnut reagoida asiaan, purkautui sitten kiusaamisena tai kiusoitteluna. Ahdistavaa, koska olin tosi ujo ja herkkä.

Tähän samaan asiaan olen törmännyt myös työpaikoilla. En ole osannut antaa oikeanlaista signaalia tai olla tyly ym., jos joku mies on ollut vähän ihastunut minuun. Olen ollut reagoimatta, nekin jutut on sitten loppuneet johonkin kiusoitteluun.

Minusta taas huomaa ihastumisen tosi helposti, pokka ei pidä yhtään.

Hankalaa, kun menee ihan lukkoon omien tunteidensa kanssa. Mikään normaali ei onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Hankalaa, kun menee ihan lukkoon omien tunteidensa kanssa. Mikään normaali ei onnistu.

Välillä tuntuu, että on 14-vuotias aikuisten maailmassa 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankalaa, kun menee ihan lukkoon omien tunteidensa kanssa. Mikään normaali ei onnistu.

Välillä tuntuu, että on 14-vuotias aikuisten maailmassa 😂

Näinpä

Entinen esimieheni. Aina kun hänen suhteensa päättyvät, hän on yhtäkkiä kovinkin kiinnostunut siitä, mitä minulle kuuluu ja lähetelee joskus jopa päivittäin viestejä. Aina kuitenkin päädytään tilanteeseen, missä hän yrittää vaivihkaa kautta rantain saada selville, onko minulla vieläkin kumppani. Sitten kun asia jälleen selviää, että edelleen sama kumppani on, viestittely hiipuu hyvin nopeasti ja taas ei kuulu hetkeen mitään. Jos hän ei saa uutta suhdetta, hän muistaa aina kuukausittain tarkistusviestitellä. Alan kohta vainoharhaisesti epäillä, että olenko hänelle jokin elämänsä ihastus, jonka vapautumista odottaa sydän kaihoten (Suhteensa eivät kestä ja niitä on vuodessa monta ja niiden välissä aina ottaa yhteyttä minuun). Tiedän kuitenkin, ettemme sopisi yhteen, joten en varmastikaan alkaisi hänen kanssaan kuin korkeintaan panosuhteeseen, mikäli jossain vaiheessa "vapautuisin". Tätä on jatkunut jo monta vuotta.