Mikä minua vaivaa? Diagnoosi?

Olen hyvä tekemään päätöksiä, en arvo ja jahkaile. Päätökset perustuvat (sillä hetkellä tiedossa oleviin faktoihin ja sen hetkisiin oloihin).
Kumminkin joudun lähes aina huomaamaan, että teinpä väärän ratkaisun.
Tämä koskee niin ihmissuhteita, asunnon hankkimista kuin maastamuuttoa(!).
Eli kun olen kunnolla harkinnut asioita ja kaikki nuolet näyttävät vain yhteen suuntaan, tulenkin myöhemmin katumapäälle. Oli sitten kyse 'positiivisista' tai 'negatiivisista' ratkaisuista; esim. parisuhteessa yhteenmuutto ja vastaavasti eroaminen.
Epäilen, että asia liittyy jotenkin semmoiseen näkökulmaan, että kun en ole tyytyväinen, haluan tehdä muutoksen. Ja odotan, että tämä muutos tekee minusta tyytyväise(mmä)n. Kun näin ei sitten loppuviimeksi tapahdukaan, haikailen edes sitä surkeaa mennyttä, jonka muistot ovat puhdistaneet, jos nyt ei kullaksi, niin ainakin paremmaksi olotilaksi kuin nykyisyys.

En ole luonteeltani mikään tuuliviiri. Minulla on varmat ja vakaa mielipiteet ja arvot. Olen opiskellut pitkään vaativaan ammattiin. (Joskaan en siinäkään ole edennyt niin kuin 'normaalimpi' henkilö, kun olen usein vaihtanut työpaikkaa.)
Onko kenelläkään kokemusta samantyyppisistä elämän harharetkistä?
Ja mitä tässä on takana?