Miten sulle selvisi, että joku on ollut "salaa" ihastunut sinuun? Epäilitkö asiaa ennen kuin se selvisi?

Vierailija kirjoitti:

Entinen esimieheni. Aina kun hänen suhteensa päättyvät, hän on yhtäkkiä kovinkin kiinnostunut siitä, mitä minulle kuuluu ja lähetelee joskus jopa päivittäin viestejä. Aina kuitenkin päädytään tilanteeseen, missä hän yrittää vaivihkaa kautta rantain saada selville, onko minulla vieläkin kumppani. Sitten kun asia jälleen selviää, että edelleen sama kumppani on, viestittely hiipuu hyvin nopeasti ja taas ei kuulu hetkeen mitään. Jos hän ei saa uutta suhdetta, hän muistaa aina kuukausittain tarkistusviestitellä. Alan kohta vainoharhaisesti epäillä, että olenko hänelle jokin elämänsä ihastus, jonka vapautumista odottaa sydän kaihoten (Suhteensa eivät kestä ja niitä on vuodessa monta ja niiden välissä aina ottaa yhteyttä minuun). Tiedän kuitenkin, ettemme sopisi yhteen, joten en varmastikaan alkaisi hänen kanssaan kuin korkeintaan panosuhteeseen, mikäli jossain vaiheessa "vapautuisin". Tätä on jatkunut jo monta vuotta.

En siis ole koskaan kysynyt asiaa suoraan tältä, mutta epäilykseni on erittäin vahva, eikä vaistoni ihmisten käytösten suhteen yleensä petä. En siis voi olla täysin varma hänen ihastumisestaan. Se minun tässä pitikin vain oikaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varminta on varmaan kysyä mitä toinen ajattelee.

Kyllä. Ja siinä vaiheessa jos vastaukseksi tulee suoraan tai epäsuorasti ettei kiinnosta, se pitää uskoa. Jos pyrit selvittämään kiinnostuksen esim. pyytämällä kahville eikä toinen selkeästi innostu, ei kannata elätellä toiveita turvautumalla johonkin "rakkaudesta se hevonenkin potkii"-fraasiin.

Niin, kyllä. Siinä on vain se mutta, että usein ne signaalit ovat epäselviä. Kun pyytää kahville, ja toinen sanoo, että ei nyt millään ehdi kun pitää tehdä sitä, tätä ja tuota, niin onko se osoitus siitä ettei kiinnostusta ole?

Juuri tuon takia ei kannata kieltäytyä liian kohteliaasti. Jos kieltäytyy tyyliin "kyllä minä niin kovasti haluaisin, mutta harmi kun en nyt mitenkään ehdi", niin toinen voi jäädä ajattelemaan, että kyllä se joskus ehtii...

Tässäkin maalaisjärjen käyttö on sallittua. Jos ei esim. moneen viikkoon ehdi kahvittelemaan, se aika oletettavasti tarkoittaa sitä, ettei ole minkäänlaista kiinnostustakaan.

Ihastuneella ihmisellä on maalaisjärki vähissä. Etenkin jos ei tunne toista kovin hyvin, on vaikea tulkita realistisesti toisen käytöstä. Kun ei halua myöskään olla liian pessimistinen ja kulkea mahdollisen onnensa ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varminta on varmaan kysyä mitä toinen ajattelee.

Kyllä. Ja siinä vaiheessa jos vastaukseksi tulee suoraan tai epäsuorasti ettei kiinnosta, se pitää uskoa. Jos pyrit selvittämään kiinnostuksen esim. pyytämällä kahville eikä toinen selkeästi innostu, ei kannata elätellä toiveita turvautumalla johonkin "rakkaudesta se hevonenkin potkii"-fraasiin.

Niin, kyllä. Siinä on vain se mutta, että usein ne signaalit ovat epäselviä. Kun pyytää kahville, ja toinen sanoo, että ei nyt millään ehdi kun pitää tehdä sitä, tätä ja tuota, niin onko se osoitus siitä ettei kiinnostusta ole?

Juuri tuon takia ei kannata kieltäytyä liian kohteliaasti. Jos kieltäytyy tyyliin "kyllä minä niin kovasti haluaisin, mutta harmi kun en nyt mitenkään ehdi", niin toinen voi jäädä ajattelemaan, että kyllä se joskus ehtii...

Tässäkin maalaisjärjen käyttö on sallittua. Jos ei esim. moneen viikkoon ehdi kahvittelemaan, se aika oletettavasti tarkoittaa sitä, ettei ole minkäänlaista kiinnostustakaan.

Ihastuneella ihmisellä on maalaisjärki vähissä. Etenkin jos ei tunne toista kovin hyvin, on vaikea tulkita realistisesti toisen käytöstä. Kun ei halua myöskään olla liian pessimistinen ja kulkea mahdollisen onnensa ohi.

Silloin ainakin maalaisjärki on todella vähissä, jos ihastut voimakkaasti ihmiseen jota et tunne kovin hyvin tai jopa ollenkaan ja joka ei anna tunteillesi vastakaikua. Mietin, onko edes ihastumisesta kyse tällöin?

Vaikka olisi kuinka tunteidensa vallassa, silti olisi hyvä tarkastella tilannetta myös ihastuksen kohteen näkökulmasta ja miettiä realistisesti omia mahdollisuuksia. Onnesi tuskin on tuntematon henkilö, joka ei lähestymisistäsi innostu. Jos et usko saamiasi vihjeitä ja jatkat lähestymisiäsi niistä huolimatta, alat hyvin pian vaikuttaa ahdistelijalta.

Olin ollut tämän tyypin kanssa samassa työpaikaissa pari vuotta ja meillä oli aina kaverilliset välit. Sitten yhtenä päivänä kommentoi mun uusia kenkiä ja jotenkin se tuntui aivan kummalta miehen suusta. Mietin silloin, että mitähän tuo miettii. Siitä meni pari kuukautta, ja hän oli lähetti sähköpostiin että haluaisinko lähteä kahville tai jotain. En itse tuntenut samoin, niin sanoin suoraan. Sen jälkeen ei ole oltu paljon tekemisissä.

Toinen oli opiskeluaikana, kun yksi tyyppi oli omasta mielestäni mulle aina jotenkin ilkeä ja ajattelin, että tuo ei vaan siedä minua. Itsekin aloin välttelemään häntä. Sitten myöhemmin mun kaveri kertoi, että tämä tyyppi oli ollut minuun ihan ihastunut ja kysellyt että voisinkohan kiinnostua hänestä. Jäi vaan niin pahat vibat, etten olisi voinut kuvitella olevani hänen kanssaan kaiken sen ilkeilyn jälkeen.

Mun täytyy myöntää, että olen niin urpo etten tajua jos joku on oikeasti ihastunut minuun. Väärinkäsityksiä on tapahtunut.

Minä huomaan jos joku on ihastunut minuun, sen näkee kehonkielestä ja katseesta. Seuraan paljon ihmisten käytöstä, eleitä, katseita samalla kun olen heidän seurassaan. Tiedän jo monet asiat ennen kuin he itse kertovat.

Minulla on myös kikkani miten saan ne ihastumaan itseeni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varminta on varmaan kysyä mitä toinen ajattelee.

Kyllä. Ja siinä vaiheessa jos vastaukseksi tulee suoraan tai epäsuorasti ettei kiinnosta, se pitää uskoa. Jos pyrit selvittämään kiinnostuksen esim. pyytämällä kahville eikä toinen selkeästi innostu, ei kannata elätellä toiveita turvautumalla johonkin "rakkaudesta se hevonenkin potkii"-fraasiin.

Niin, kyllä. Siinä on vain se mutta, että usein ne signaalit ovat epäselviä. Kun pyytää kahville, ja toinen sanoo, että ei nyt millään ehdi kun pitää tehdä sitä, tätä ja tuota, niin onko se osoitus siitä ettei kiinnostusta ole?

Sehän tuossa on tarkoituskin että signaali on epäselvä, ettei toinen pahoita mieltään. Siis jos ei ole oikeasti kiire.

Luuletko ettei toinen pahoita mieltään sitten viikkojen kuluttua, kun asian vihdoin tajuaa? Kysyessään neljättä kertaa kahville? Pitänyt häntä ihan tyhmänä.

Parempi antaa nopea pettymys, senkin kun voi tehdä ihan kohteliaasti

Vierailija kirjoitti:

Minä huomaan jos joku on ihastunut minuun, sen näkee kehonkielestä ja katseesta. Seuraan paljon ihmisten käytöstä, eleitä, katseita samalla kun olen heidän seurassaan. Tiedän jo monet asiat ennen kuin he itse kertovat.

Minulla on myös kikkani miten saan ne ihastumaan itseeni.

Ja nautit heruttelusta? Onpa kiva sille toiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varminta on varmaan kysyä mitä toinen ajattelee.

Kyllä. Ja siinä vaiheessa jos vastaukseksi tulee suoraan tai epäsuorasti ettei kiinnosta, se pitää uskoa. Jos pyrit selvittämään kiinnostuksen esim. pyytämällä kahville eikä toinen selkeästi innostu, ei kannata elätellä toiveita turvautumalla johonkin "rakkaudesta se hevonenkin potkii"-fraasiin.

Niin, kyllä. Siinä on vain se mutta, että usein ne signaalit ovat epäselviä. Kun pyytää kahville, ja toinen sanoo, että ei nyt millään ehdi kun pitää tehdä sitä, tätä ja tuota, niin onko se osoitus siitä ettei kiinnostusta ole?

Juuri tuon takia ei kannata kieltäytyä liian kohteliaasti. Jos kieltäytyy tyyliin "kyllä minä niin kovasti haluaisin, mutta harmi kun en nyt mitenkään ehdi", niin toinen voi jäädä ajattelemaan, että kyllä se joskus ehtii...

Tässäkin maalaisjärjen käyttö on sallittua. Jos ei esim. moneen viikkoon ehdi kahvittelemaan, se aika oletettavasti tarkoittaa sitä, ettei ole minkäänlaista kiinnostustakaan.

Ihastuneella ihmisellä on maalaisjärki vähissä. Etenkin jos ei tunne toista kovin hyvin, on vaikea tulkita realistisesti toisen käytöstä. Kun ei halua myöskään olla liian pessimistinen ja kulkea mahdollisen onnensa ohi.

Silloin ainakin maalaisjärki on todella vähissä, jos ihastut voimakkaasti ihmiseen jota et tunne kovin hyvin tai jopa ollenkaan ja joka ei anna tunteillesi vastakaikua. Mietin, onko edes ihastumisesta kyse tällöin?

Vaikka olisi kuinka tunteidensa vallassa, silti olisi hyvä tarkastella tilannetta myös ihastuksen kohteen näkökulmasta ja miettiä realistisesti omia mahdollisuuksia. Onnesi tuskin on tuntematon henkilö, joka ei lähestymisistäsi innostu. Jos et usko saamiasi vihjeitä ja jatkat lähestymisiäsi niistä huolimatta, alat hyvin pian vaikuttaa ahdistelijalta.

Alapeukkuja saa toki perustella. Olen itse törmännyt näihin, jotka ovat suunnilleen rakastuneet minuun jo ennen kuin on vaihdettu sanaakaan ja eivät ota uskoakseen, etten ole kiinnostunut. Hemmetin ahdistavaahan se on. En tykkää sanoa ilkeästi mutta siihenkin olen joutunut viimeisenä keinona tuevautumaan, kun kohteliaammat tavat eivät mene perille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varminta on varmaan kysyä mitä toinen ajattelee.

Kyllä. Ja siinä vaiheessa jos vastaukseksi tulee suoraan tai epäsuorasti ettei kiinnosta, se pitää uskoa. Jos pyrit selvittämään kiinnostuksen esim. pyytämällä kahville eikä toinen selkeästi innostu, ei kannata elätellä toiveita turvautumalla johonkin "rakkaudesta se hevonenkin potkii"-fraasiin.

Niin, kyllä. Siinä on vain se mutta, että usein ne signaalit ovat epäselviä. Kun pyytää kahville, ja toinen sanoo, että ei nyt millään ehdi kun pitää tehdä sitä, tätä ja tuota, niin onko se osoitus siitä ettei kiinnostusta ole?

Sehän tuossa on tarkoituskin että signaali on epäselvä, ettei toinen pahoita mieltään. Siis jos ei ole oikeasti kiire.

Luuletko ettei toinen pahoita mieltään sitten viikkojen kuluttua, kun asian vihdoin tajuaa? Kysyessään neljättä kertaa kahville? Pitänyt häntä ihan tyhmänä.

Parempi antaa nopea pettymys, senkin kun voi tehdä ihan kohteliaasti

Noh... En sanoisi että kyse on välttämättä tyhmyydestä jos vielä neljättä kertaa kysyy kahville, kun aiemminkaan ei ole onnistanut, mutta erittäin naiivi saa kyllä olla jos vielä siinä vaiheessa uskoo toisen olevan kiinnostunut.

Noin 10 vuotta sitten silloin 6-kymppinen fiksu neitityötoveri eräässä tilanteessa nauroi miehiselle puujalkavitsille. Siitä havahduin.

Hän seuraili katseellaan minua, huomasin myöhemmin.

Olen ukkomies, joten hän seuraa minua vain etäältä - vieläkin vaikka olemme eläkeläisiä ja näemme harvemmin. Tunteita on siis edelleen. Hän on kyllä tutustumisen arvoinen, mutta en tee ehdotuksia. Olen vain kivana hänelle.

Olen tuntenut miehen erittäin kauan ja hän on aina ollut kohtelias, ystävällinen ja hyvä keskustelija. Jos en tuntisi häntä, niin luulisin hänen olevan ihastunut minuun, mutta osasin erotella hänet kaikesta sen takia, koska ollaan tunnettu niin kauan. Minä olin häneen vuosia ihastunut juuri hänen luonteensa vuoksi, vaikka komea mies on aina ollut. Nuorempana vihjailin, mutta en saanut silloin suutani auki oikein. 

Vanhempana, kun kaikki on kasvanut ja on perheitä ja muuta, niin silti käydään porukalla ulkona ja nähdään usein. Aina hän kysyy, että pääsenkö kotiin. Hän ei välttämättä juttele minulle illan aikana juuri mitää, mutta ulkona hän kysyy aina. Jotenkin aavistelin, että onkohan hän sittenkin minulle enemmän mukava kuin muille. Sitten kerran kaverit soitteli, että lähdetäänkö ulos syömään ja viettää iltaa. Minä ilmoitin etten pääse. Olivat sitten olleet ulkona. Seuravaana aamuna itse laitoin hänelle viestin, että kuinkas se ilta meni. Olisin siis voinut kysyä myös naiskaverilta, mutta kun edelleen lääpällä häneen. Hän vastasi ettei mennyt sinne ja vietti illan kotona ja katseli leffoja. 

Päätin kysyä häneltä, että lähetkö kävelylle jos nähtäs risteyksessä. Joo lähti ja sanoin hänelle suoraan, että olen korvia myöten ihastunut sinuun vieläkin, vaikka olen olllut naimisissa kuten tiedät, niin silti olet ollut aina mielessä. Hän sanoi, että ei mennyt sinne raflaan, kun sinä et mennyt. Olen itsekin ajatellut sinua vuosia ja varmaan olet huomannut, kun kyselen pääsetkö jostain kotiin jne. Ainahan minä olen kysellyt sinulta ja katsonut että on kaikki hyvin. Siiinä minä tajusin ihan kaiken vuosien takaa, että niin se on ja miksi kumpikaan ei saanut suutaa auki aikasemmin ja miksi en silloin nuorena avannu suutani.

Nyt me olemme yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Olen tuntenut miehen erittäin kauan ja hän on aina ollut kohtelias, ystävällinen ja hyvä keskustelija. Jos en tuntisi häntä, niin luulisin hänen olevan ihastunut minuun, mutta osasin erotella hänet kaikesta sen takia, koska ollaan tunnettu niin kauan. Minä olin häneen vuosia ihastunut juuri hänen luonteensa vuoksi, vaikka komea mies on aina ollut. Nuorempana vihjailin, mutta en saanut silloin suutani auki oikein. 

Vanhempana, kun kaikki on kasvanut ja on perheitä ja muuta, niin silti käydään porukalla ulkona ja nähdään usein. Aina hän kysyy, että pääsenkö kotiin. Hän ei välttämättä juttele minulle illan aikana juuri mitää, mutta ulkona hän kysyy aina. Jotenkin aavistelin, että onkohan hän sittenkin minulle enemmän mukava kuin muille. Sitten kerran kaverit soitteli, että lähdetäänkö ulos syömään ja viettää iltaa. Minä ilmoitin etten pääse. Olivat sitten olleet ulkona. Seuravaana aamuna itse laitoin hänelle viestin, että kuinkas se ilta meni. Olisin siis voinut kysyä myös naiskaverilta, mutta kun edelleen lääpällä häneen. Hän vastasi ettei mennyt sinne ja vietti illan kotona ja katseli leffoja. 

Päätin kysyä häneltä, että lähetkö kävelylle jos nähtäs risteyksessä. Joo lähti ja sanoin hänelle suoraan, että olen korvia myöten ihastunut sinuun vieläkin, vaikka olen olllut naimisissa kuten tiedät, niin silti olet ollut aina mielessä. Hän sanoi, että ei mennyt sinne raflaan, kun sinä et mennyt. Olen itsekin ajatellut sinua vuosia ja varmaan olet huomannut, kun kyselen pääsetkö jostain kotiin jne. Ainahan minä olen kysellyt sinulta ja katsonut että on kaikki hyvin. Siiinä minä tajusin ihan kaiken vuosien takaa, että niin se on ja miksi kumpikaan ei saanut suutaa auki aikasemmin ja miksi en silloin nuorena avannu suutani.

Nyt me olemme yhdessä.

Mitä? En tajuu

Vierailija kirjoitti:

Olen tuntenut miehen erittäin kauan ja hän on aina ollut kohtelias, ystävällinen ja hyvä keskustelija. Jos en tuntisi häntä, niin luulisin hänen olevan ihastunut minuun, mutta osasin erotella hänet kaikesta sen takia, koska ollaan tunnettu niin kauan. Minä olin häneen vuosia ihastunut juuri hänen luonteensa vuoksi, vaikka komea mies on aina ollut. Nuorempana vihjailin, mutta en saanut silloin suutani auki oikein. 

Vanhempana, kun kaikki on kasvanut ja on perheitä ja muuta, niin silti käydään porukalla ulkona ja nähdään usein. Aina hän kysyy, että pääsenkö kotiin. Hän ei välttämättä juttele minulle illan aikana juuri mitää, mutta ulkona hän kysyy aina. Jotenkin aavistelin, että onkohan hän sittenkin minulle enemmän mukava kuin muille. Sitten kerran kaverit soitteli, että lähdetäänkö ulos syömään ja viettää iltaa. Minä ilmoitin etten pääse. Olivat sitten olleet ulkona. Seuravaana aamuna itse laitoin hänelle viestin, että kuinkas se ilta meni. Olisin siis voinut kysyä myös naiskaverilta, mutta kun edelleen lääpällä häneen. Hän vastasi ettei mennyt sinne ja vietti illan kotona ja katseli leffoja. 

Päätin kysyä häneltä, että lähetkö kävelylle jos nähtäs risteyksessä. Joo lähti ja sanoin hänelle suoraan, että olen korvia myöten ihastunut sinuun vieläkin, vaikka olen olllut naimisissa kuten tiedät, niin silti olet ollut aina mielessä. Hän sanoi, että ei mennyt sinne raflaan, kun sinä et mennyt. Olen itsekin ajatellut sinua vuosia ja varmaan olet huomannut, kun kyselen pääsetkö jostain kotiin jne. Ainahan minä olen kysellyt sinulta ja katsonut että on kaikki hyvin. Siiinä minä tajusin ihan kaiken vuosien takaa, että niin se on ja miksi kumpikaan ei saanut suutaa auki aikasemmin ja miksi en silloin nuorena avannu suutani.

Nyt me olemme yhdessä.

Ihanan onnellinen loppu:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen esimieheni. Aina kun hänen suhteensa päättyvät, hän on yhtäkkiä kovinkin kiinnostunut siitä, mitä minulle kuuluu ja lähetelee joskus jopa päivittäin viestejä. Aina kuitenkin päädytään tilanteeseen, missä hän yrittää vaivihkaa kautta rantain saada selville, onko minulla vieläkin kumppani. Sitten kun asia jälleen selviää, että edelleen sama kumppani on, viestittely hiipuu hyvin nopeasti ja taas ei kuulu hetkeen mitään. Jos hän ei saa uutta suhdetta, hän muistaa aina kuukausittain tarkistusviestitellä. Alan kohta vainoharhaisesti epäillä, että olenko hänelle jokin elämänsä ihastus, jonka vapautumista odottaa sydän kaihoten (Suhteensa eivät kestä ja niitä on vuodessa monta ja niiden välissä aina ottaa yhteyttä minuun). Tiedän kuitenkin, ettemme sopisi yhteen, joten en varmastikaan alkaisi hänen kanssaan kuin korkeintaan panosuhteeseen, mikäli jossain vaiheessa "vapautuisin". Tätä on jatkunut jo monta vuotta.

En siis ole koskaan kysynyt asiaa suoraan tältä, mutta epäilykseni on erittäin vahva, eikä vaistoni ihmisten käytösten suhteen yleensä petä. En siis voi olla täysin varma hänen ihastumisestaan. Se minun tässä pitikin vain oikaista.

Kuulostaa enemmän siltä, että etsii rebound-tyttöä ja laastarisuhdetta. Mietii heruisiko sinulta, jos sinullakin olisi omassa suhteessa kuiva kausi meneillään. Pettäminen on niin yleistä, että ei se "kautta rantain" tunnustelu ole kysymys että onko sinulla kumppania. Se on kysymys, että haluaisitkos vaihtelua.

Minusta varattujen kiusaaminen on sikamaista. Koska jossain vaiheessa kaikilla on kuiva kausi ja jollekin päivälle sattuu se riita samaan aikaan kun toinen heruttelee. Kiusauksia.

Salaisista työpaikkaromansseista suurin osa on tällaisia, että tosimaailmassa ei koskaan olisi kiinnostunut niin paljon, mutta kun on siinä sopivasti kohdalla ja molemmat valmiita salaamaan asian jo oman maineensa tähden niin luottamus on vahva että omat puolisot ei kuule. Harvasta puhkeaa oikea parisuhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varminta on varmaan kysyä mitä toinen ajattelee.

Kyllä. Ja siinä vaiheessa jos vastaukseksi tulee suoraan tai epäsuorasti ettei kiinnosta, se pitää uskoa. Jos pyrit selvittämään kiinnostuksen esim. pyytämällä kahville eikä toinen selkeästi innostu, ei kannata elätellä toiveita turvautumalla johonkin "rakkaudesta se hevonenkin potkii"-fraasiin.

Niin, kyllä. Siinä on vain se mutta, että usein ne signaalit ovat epäselviä. Kun pyytää kahville, ja toinen sanoo, että ei nyt millään ehdi kun pitää tehdä sitä, tätä ja tuota, niin onko se osoitus siitä ettei kiinnostusta ole?

Juuri tuon takia ei kannata kieltäytyä liian kohteliaasti. Jos kieltäytyy tyyliin "kyllä minä niin kovasti haluaisin, mutta harmi kun en nyt mitenkään ehdi", niin toinen voi jäädä ajattelemaan, että kyllä se joskus ehtii...

Tässäkin maalaisjärjen käyttö on sallittua. Jos ei esim. moneen viikkoon ehdi kahvittelemaan, se aika oletettavasti tarkoittaa sitä, ettei ole minkäänlaista kiinnostustakaan.

Ihastuneella ihmisellä on maalaisjärki vähissä. Etenkin jos ei tunne toista kovin hyvin, on vaikea tulkita realistisesti toisen käytöstä. Kun ei halua myöskään olla liian pessimistinen ja kulkea mahdollisen onnensa ohi.

Silloin ainakin maalaisjärki on todella vähissä, jos ihastut voimakkaasti ihmiseen jota et tunne kovin hyvin tai jopa ollenkaan ja joka ei anna tunteillesi vastakaikua. Mietin, onko edes ihastumisesta kyse tällöin?

Vaikka olisi kuinka tunteidensa vallassa, silti olisi hyvä tarkastella tilannetta myös ihastuksen kohteen näkökulmasta ja miettiä realistisesti omia mahdollisuuksia. Onnesi tuskin on tuntematon henkilö, joka ei lähestymisistäsi innostu. Jos et usko saamiasi vihjeitä ja jatkat lähestymisiäsi niistä huolimatta, alat hyvin pian vaikuttaa ahdistelijalta.

Yleensä ihastuminen tapahtuu aika nopeasti tutustumisen jälkeen, ei siinä vaiheessa vielä tunne toista niin hyvin, että osaisi tulkita käytöstä.

Itse oletan kyllä aina, että toinen ei ole kiinnostunut, jos hän ei itse tee aloitetta. On liikaa huonoja kokemuksia sellaisesta, että mies antaa ristiriitaisia signaaleja, ja sitten pohditaan kuukausikaupalla kavereiden kanssa, miten miehen käytöstä pitäisi tulkita. Aikamoista piinaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varminta on varmaan kysyä mitä toinen ajattelee.

Kyllä. Ja siinä vaiheessa jos vastaukseksi tulee suoraan tai epäsuorasti ettei kiinnosta, se pitää uskoa. Jos pyrit selvittämään kiinnostuksen esim. pyytämällä kahville eikä toinen selkeästi innostu, ei kannata elätellä toiveita turvautumalla johonkin "rakkaudesta se hevonenkin potkii"-fraasiin.

Niin, kyllä. Siinä on vain se mutta, että usein ne signaalit ovat epäselviä. Kun pyytää kahville, ja toinen sanoo, että ei nyt millään ehdi kun pitää tehdä sitä, tätä ja tuota, niin onko se osoitus siitä ettei kiinnostusta ole?

Juuri tuon takia ei kannata kieltäytyä liian kohteliaasti. Jos kieltäytyy tyyliin "kyllä minä niin kovasti haluaisin, mutta harmi kun en nyt mitenkään ehdi", niin toinen voi jäädä ajattelemaan, että kyllä se joskus ehtii...

Tässäkin maalaisjärjen käyttö on sallittua. Jos ei esim. moneen viikkoon ehdi kahvittelemaan, se aika oletettavasti tarkoittaa sitä, ettei ole minkäänlaista kiinnostustakaan.

Ihastuneella ihmisellä on maalaisjärki vähissä. Etenkin jos ei tunne toista kovin hyvin, on vaikea tulkita realistisesti toisen käytöstä. Kun ei halua myöskään olla liian pessimistinen ja kulkea mahdollisen onnensa ohi.

Silloin ainakin maalaisjärki on todella vähissä, jos ihastut voimakkaasti ihmiseen jota et tunne kovin hyvin tai jopa ollenkaan ja joka ei anna tunteillesi vastakaikua. Mietin, onko edes ihastumisesta kyse tällöin?

Vaikka olisi kuinka tunteidensa vallassa, silti olisi hyvä tarkastella tilannetta myös ihastuksen kohteen näkökulmasta ja miettiä realistisesti omia mahdollisuuksia. Onnesi tuskin on tuntematon henkilö, joka ei lähestymisistäsi innostu. Jos et usko saamiasi vihjeitä ja jatkat lähestymisiäsi niistä huolimatta, alat hyvin pian vaikuttaa ahdistelijalta.

Alapeukkuja saa toki perustella. Olen itse törmännyt näihin, jotka ovat suunnilleen rakastuneet minuun jo ennen kuin on vaihdettu sanaakaan ja eivät ota uskoakseen, etten ole kiinnostunut. Hemmetin ahdistavaahan se on. En tykkää sanoa ilkeästi mutta siihenkin olen joutunut viimeisenä keinona tuevautumaan, kun kohteliaammat tavat eivät mene perille.

En alapeukuttanut, mutta veikkaan alapeukkujen johtuvan siitä, että ylitulkitsit viestiä johon vastasit. Edellinen kirjoittaja kirjoitti yleisellä tasolla siitä, että ihmisen käytöstä voi olla vaikea tulkita jos ei tunneta KOVIN HYVIN. Sitten vastasit suunnilleen tyyliin: Miksi sinä ahdistelet tyyppiä, jota et tunne ja joka ei selvästikään ole kiinnostunut, olisi parempi lopettaa se heti.

Yliopistossa kurssikaveri oli tyly minulle. Kommentoi mun sanomisia niinkun olisin maailman tyhmin ihminen. 13 vuotta myöhemmin tajusin kaikki merkit, hän oli minuun ihastunut. Olisi ollut ihana mies, mutta lähestymistyyli vähän epäkypsä. :(

Minuun ei ole kukaan ollut ikinä ihastunut, ei salaa eikä julkisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varminta on varmaan kysyä mitä toinen ajattelee.

Kyllä. Ja siinä vaiheessa jos vastaukseksi tulee suoraan tai epäsuorasti ettei kiinnosta, se pitää uskoa. Jos pyrit selvittämään kiinnostuksen esim. pyytämällä kahville eikä toinen selkeästi innostu, ei kannata elätellä toiveita turvautumalla johonkin "rakkaudesta se hevonenkin potkii"-fraasiin.

Niin, kyllä. Siinä on vain se mutta, että usein ne signaalit ovat epäselviä. Kun pyytää kahville, ja toinen sanoo, että ei nyt millään ehdi kun pitää tehdä sitä, tätä ja tuota, niin onko se osoitus siitä ettei kiinnostusta ole?

Sehän tuossa on tarkoituskin että signaali on epäselvä, ettei toinen pahoita mieltään. Siis jos ei ole oikeasti kiire.

Luuletko ettei toinen pahoita mieltään sitten viikkojen kuluttua, kun asian vihdoin tajuaa? Kysyessään neljättä kertaa kahville? Pitänyt häntä ihan tyhmänä.

Parempi antaa nopea pettymys, senkin kun voi tehdä ihan kohteliaasti

Totta kai se on parempi. En tarkoittanut, että itse menettelisin tuolla tavalla.

Se jolle vastasit