Lue keskustelun säännöt.
Miten sulle selvisi, että joku on ollut "salaa" ihastunut sinuun? Epäilitkö asiaa ennen kuin se selvisi?
12.09.2019 |
Oletko joskus epäillyt jonkun olevan kiinnostunut sinusta ja asia on myöhemmin paljastunut? Miten epäily heräsi? Entä miten se lopulta selvisi?
Nyt pientä piristystä iltapäivään, kertokaa :)
Kommentit (76)
No mulle kävi niin, että ihastuin erääseen tosi söpöön mieheen. Kun sitten yritin lähestyä häntä, hän oli mua kohtaan valtavan kohtelias, mutta ERITTÄIN torjuva. Meidän kanssa samaan tuttavapiiriin kuului myös muita naimattomia miehiä, jotka olivat minusta kiinnostuneita. Jos vietin heidän seurassaan aikaa, mun ihastuksen kohde mökötti ja oli todella vaisu. Lopulta kerroin hänelle mun tunteista, että olen umpirakastunut ja täysin hänen lumoissaan. Silloin selvisi, että hän tuntee täsmälleen samoin, muttei ollut uskaltanut siitä torjutuksi tulemisen pelossa kertoa. Nyt tuo maailman ihanin mies on ollut viisi vuotta mun oma kulta:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, useammankin kerran. Epäilykset ovat heränneet aina miehen käytöksestä. On seurassani jotenkin vaivaantuneen oloinen. Yleensä asia on selvinnyt, kun mies on jossain vaiheessa itse kertonut kiinnostuksestaan. Yhden kerran sain kuulla kaverin kautta.
Niitäkin tapauksia on tosin ollut, ettei minulla ole ollut aavistustakaan ihastumisesta ja olen aidosti yllättynyt saadessani kuulla siitä. Hämmentäviä tilanteita.
Kyllä mä epäilin asiaa, mutta sivuutin koko asian, koska kuvittelin koko jutun. Hänen kaverinsa sitten kerran, kun jostain syystä vietin aikaa hänen kanssaan, sanoi "ihan näin meidän kesken, musta tuntuu, että *miehen nimi* tykkää susta. Käyttäydy normaalisti sen seurassa".
Vierailija kirjoitti:
No mulle kävi niin, että ihastuin erääseen tosi söpöön mieheen. Kun sitten yritin lähestyä häntä, hän oli mua kohtaan valtavan kohtelias, mutta ERITTÄIN torjuva. Meidän kanssa samaan tuttavapiiriin kuului myös muita naimattomia miehiä, jotka olivat minusta kiinnostuneita. Jos vietin heidän seurassaan aikaa, mun ihastuksen kohde mökötti ja oli todella vaisu. Lopulta kerroin hänelle mun tunteista, että olen umpirakastunut ja täysin hänen lumoissaan. Silloin selvisi, että hän tuntee täsmälleen samoin, muttei ollut uskaltanut siitä torjutuksi tulemisen pelossa kertoa. Nyt tuo maailman ihanin mies on ollut viisi vuotta mun oma kulta:)
Eikö ole jännä ilmiö tuo torjuvuus? Mistähän se johtuu?
Huomaan itsessäni sitä samaa, kun olen ihastunut.
Millaisessa tilanteessa uskaltauduit kertomaan omista tunteistasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mulle kävi niin, että ihastuin erääseen tosi söpöön mieheen. Kun sitten yritin lähestyä häntä, hän oli mua kohtaan valtavan kohtelias, mutta ERITTÄIN torjuva. Meidän kanssa samaan tuttavapiiriin kuului myös muita naimattomia miehiä, jotka olivat minusta kiinnostuneita. Jos vietin heidän seurassaan aikaa, mun ihastuksen kohde mökötti ja oli todella vaisu. Lopulta kerroin hänelle mun tunteista, että olen umpirakastunut ja täysin hänen lumoissaan. Silloin selvisi, että hän tuntee täsmälleen samoin, muttei ollut uskaltanut siitä torjutuksi tulemisen pelossa kertoa. Nyt tuo maailman ihanin mies on ollut viisi vuotta mun oma kulta:)
Eikö ole jännä ilmiö tuo torjuvuus? Mistähän se johtuu?
Huomaan itsessäni sitä samaa, kun olen ihastunut.
Millaisessa tilanteessa uskaltauduit kertomaan omista tunteistasi?
Kai se vaan on se, että menee lukkoon? Jännittää, jopa paniikissa?
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mulle kävi niin, että ihastuin erääseen tosi söpöön mieheen. Kun sitten yritin lähestyä häntä, hän oli mua kohtaan valtavan kohtelias, mutta ERITTÄIN torjuva. Meidän kanssa samaan tuttavapiiriin kuului myös muita naimattomia miehiä, jotka olivat minusta kiinnostuneita. Jos vietin heidän seurassaan aikaa, mun ihastuksen kohde mökötti ja oli todella vaisu. Lopulta kerroin hänelle mun tunteista, että olen umpirakastunut ja täysin hänen lumoissaan. Silloin selvisi, että hän tuntee täsmälleen samoin, muttei ollut uskaltanut siitä torjutuksi tulemisen pelossa kertoa. Nyt tuo maailman ihanin mies on ollut viisi vuotta mun oma kulta:)
Eikö ole jännä ilmiö tuo torjuvuus? Mistähän se johtuu?
Huomaan itsessäni sitä samaa, kun olen ihastunut.
Millaisessa tilanteessa uskaltauduit kertomaan omista tunteistasi?
Mulle tuli vain yhtäkkiä sellainen tunne, että menetän kenties mun elämän suuren rakkauden. Etten tule kohtaamaan ikinä ketään toista yhtä ihanaa. Sitten hän katosi multa joksikin aikaa ja se oli se viimeinen niitti. Ehdin olla todella epätoivoinen. On muuten täysin höpöpuhetta, että rakkaus ja intohimo haalistuisivat vähitellen, kun yhdessä ollaan vietetty useampi vuosi. Mun sydän sykkii edelleen samalla tavalla hänen takiaan:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mulle kävi niin, että ihastuin erääseen tosi söpöön mieheen. Kun sitten yritin lähestyä häntä, hän oli mua kohtaan valtavan kohtelias, mutta ERITTÄIN torjuva. Meidän kanssa samaan tuttavapiiriin kuului myös muita naimattomia miehiä, jotka olivat minusta kiinnostuneita. Jos vietin heidän seurassaan aikaa, mun ihastuksen kohde mökötti ja oli todella vaisu. Lopulta kerroin hänelle mun tunteista, että olen umpirakastunut ja täysin hänen lumoissaan. Silloin selvisi, että hän tuntee täsmälleen samoin, muttei ollut uskaltanut siitä torjutuksi tulemisen pelossa kertoa. Nyt tuo maailman ihanin mies on ollut viisi vuotta mun oma kulta:)
Eikö ole jännä ilmiö tuo torjuvuus? Mistähän se johtuu?
Huomaan itsessäni sitä samaa, kun olen ihastunut.
Millaisessa tilanteessa uskaltauduit kertomaan omista tunteistasi?
Kai se vaan on se, että menee lukkoon? Jännittää, jopa paniikissa?
Eri
Voisin kuvitella johtuvan siitä. Minulla oli myös samaa miehen seurassa, johon olin _todella_ ihastunut. Jännitin aina ihan älyttömästi hänen seurassaan enkä edes tiedä miksi. Mies sai varmaan tunteistani täysin päinvastaisen käsityksen kuin mitä ne todellisuudessa olivat, sillä käytökseni oli ajoittain aika suoran torjuvaa... Ei ole mitenkään kiva piirre tämä, kenenkään kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, mies vältteli, käyttäytyi kiusaantuneesti ja hiukan oudosti lähelläni. Vältti katsekontaktia, ei puhunut suoraan minulle.
Varmaan tämä on yleisin reagointitapa
mies51v
No yliopistolla oli eräs nainen, jonka kanssa katselimme monesti toisiamme silleen hieman merkitsevämmin, mutta melko harvakseltaan edes nähtiin ja yleensä jossakin luentosalissa, missä on hivenen haastavaa tehdä tuttavuutta sen suuremmin. Tutustuin koulun kautta häneen ystäväänsä ja sain kuulla kerran että hän saattaisi olla kiinnostunut. Mutta itsellä oli tuolloin sutinaa toisaalla ja kun tämä katseenvaihtaja siitä sitten löysi miehen ja vaihtoi paikkakuntaa niin jäi romanssi syntymättä.
Samanlaista silmäilyä oli monien muidenkin kanssa, joten liekkö kaikki olleet kiinnostuneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, mies vältteli, käyttäytyi kiusaantuneesti ja hiukan oudosti lähelläni. Vältti katsekontaktia, ei puhunut suoraan minulle.
Lopulta eräässä illanvietossa tuli juttelemaan ja tuijotteli silmiin :D Illan päätteeksi hieman "nolona" tunnusti, että olen hänestä viehättävä ja hän on ollut minuun ihastunut.
Miten yllä olevista asioista (ennen illanviettoa) erottaa, onko ne salaihastumista vai yksinkertaisesti sitä että henkilö ei erityisemmin pidä minusta? Olen nimittäin kokenut nuo samat tapahtumat erään tyypin kanssa, eikä kyse ollut silloin todellakaan ihastumisesta. Kymmeniä kertoja elämäni aikana olen miettinyt miten tuollaisia merkkejä pitäisi tulkita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, mies vältteli, käyttäytyi kiusaantuneesti ja hiukan oudosti lähelläni. Vältti katsekontaktia, ei puhunut suoraan minulle.
Lopulta eräässä illanvietossa tuli juttelemaan ja tuijotteli silmiin :D Illan päätteeksi hieman "nolona" tunnusti, että olen hänestä viehättävä ja hän on ollut minuun ihastunut.
Miten yllä olevista asioista (ennen illanviettoa) erottaa, onko ne salaihastumista vai yksinkertaisesti sitä että henkilö ei erityisemmin pidä minusta? Olen nimittäin kokenut nuo samat tapahtumat erään tyypin kanssa, eikä kyse ollut silloin todellakaan ihastumisesta. Kymmeniä kertoja elämäni aikana olen miettinyt miten tuollaisia merkkejä pitäisi tulkita.
Eipä sitä välttämättä mistään huomaakaan. Jos itse huomaan jonkun sellaisen olevan kiinnostunut minusta, josta en itse ole, fiilis on kiusaantunut, välttelen katsekontaktia ja jos mahdollista, myös kyseisen henkilö seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli ihastuneena käyttäydytään samoin kuin sellaisen henkilön kohdalla, josta ei pidetä lainkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En huomaa mitään ennen kuin henkilö sanoo asian suoraan tai muuten tekee sen niin selväksi, ettei voi erehtyä. Joskus olen siitä huolimatta erehtynyt eikä hän olekaan ollut ihastunut.
Vierailija kirjoitti:
Eli ihastuneena käyttäydytään samoin kuin sellaisen henkilön kohdalla, josta ei pidetä lainkaan?
Siitä kai tulee sanonta "Rakkaudesta se hevonenkin potkii".
Varminta on varmaan kysyä mitä toinen ajattelee.
Yläasteella kaverin pikkuveli. En edes pitänyt koko tyypistä, mutta kaverin takia siedin. Täysi varmuus ihastuksesta tuli siinä vaiheessa, kun koulussa kiersi huhu, että me seurusteltaisiin (ja epäilen pikkuveljen itse aloittaneen koko huhun käytöksestään päätellen). Ei ne kyllä kovin pitkään kiertäneet, kun lauoin suorat sanat sille ensimmäiselle, joka ilkkui päin naamaa asiasta.
Olin nuori aikuinen kun kaverini tunnusti, että oli ollut minuun ihastunut lukioikäisenä. Oli mm. pyörinyt kotini lähistöllä ja isäni oli käskenyt hänen lähteä pois vakoilemasta.
Harmitti että ei ollut sanonut minulle mitään. Olisi kyllä hyvinkin kelvannut. Enkä minä olisi ollut ollut "maailman vanhin neitsyt", kuten lukioikäisenä ajattelin.
No, mies vältteli, käyttäytyi kiusaantuneesti ja hiukan oudosti lähelläni. Vältti katsekontaktia, ei puhunut suoraan minulle.
Lopulta eräässä illanvietossa tuli juttelemaan ja tuijotteli silmiin :D Illan päätteeksi hieman "nolona" tunnusti, että olen hänestä viehättävä ja hän on ollut minuun ihastunut.