Suru kun mies ei halua uusperhettä

Vierailija kirjoitti:

Onpas täynnä ydinperheeseensä katkeroituneita trolleja tämä keskustelu. Ihan vaan vinkkinä: siitä suhteesta voi myös lähteä, eikä elämäänsä tarvitse pilata.

Ja aloittajalle: etsi toinen mies.

Fakta on, että järkevämpää se on muuttaa yhteen rakentamaan yhteistä elämää kuin asua erillään. Lapsille se on usein erinomainen ratkaisu. Vaikka vanhemmat ovat heille tärkeitä, ja he usein toivovat näiden paluuta yhteen, on uusperhe erinomainen mahdollisuus osoittaa lapsille, että terve, rakastava parisuhde on mahdollinen. Lisäksi siinä opitaan paljon muitakin tärkeitä sosiaalisia taitoja. Elinpiirit ja ystäväpiirit laajenevat.

Kaikissa perheissä on omat ongelmansa. Myös ydinperheissä, joten ongelmia on turha pelätä. Toki jos pelkää ihmisenä kasvamista, niin katkera kiukuttelu ja hampaat irvessä epäterveessä ydinperheessä pysyminen on vaihtoehto.

Kerropas vielä miten uusioperhehelvetti on lapsille erinomainen ratkaisu. Kyllä näissä asioissa lapsen etu pitäisi pistää omien halujen edelle. Ylimääräiset ihmiset leikkimässä kotia ei sitä ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko uusperhe lapsille aina kärsimystä? Ja nyt kiinnostaisi kuulla muiden kuin kynsin hampain omassa surkeassa ydinperhehelvetissä elävien äitien kantoja. Kiinnostaa kuulla sellaisten näkemyksiä, joilla on kokemusta. Ap

Mieheni lapsi käy meillä joka toinen viikonloppu, joka elää uusperheessä äitinsä kanssa ja lapsi on äärestä onnellinen, että pääseen meille välillä lepäämään. :D

Esim. edellisellä viikolla sisarpuolten toiseen kotiin hankittiin koira ja nyt miehen lapsenkin kotiin pitää sellainen hankkia. Yksi sisarpuolista kävi kampaajalla vaikka sovittiin, että äidin ja isäpuolen häissä kaikille laitetaan sama kampaus. Tyttö sai viime kesänä n 500e maksaneen  puhelimen, mutta nyt pitäisi hankkia uusi kun yksi sisarpuolikin sai. Ja yksi sisarpuoli sotkee aina hänen huoneensa vaikka huone on yhteinen. Nämä nyt vaan pari esimerkkiä.

Tällaiset kiistat on meillä ainakin tuttuja ihan ydinperheessäkin. Kuka pääsee kalliille kampaajalle, kuka saa uuden puhelimen seuraavaksi jne, kaikki eläimet joita kavereilla on pitäisi saada..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli sama tilanne. Totesin miehelle, että muut eronneet ympärilläni menevät muuttavat yhteen ja menevät naimisiin. Minäkin haluan sitä. Totesin, että yhteiset tulevaisuuden tavoitteet ovat tärkeitä. Sanoin, etten ole halukas asumaan erillään kunnes lapset muuttavat pois ja mikäli ratkaisua ei löydy, joudumme eroamaan, koska katkeroidun. Mies tuumaili asiaa ja nyt on yhteinen koti etsinnässä.

Miten kestävän onnen ajattelet saavasi pllun saannilla kiristämällä?

Ei ole kiristetty pillulla. On todettu vaan tosiasiat. Ei kannata olla suhteessa, jossa ei koe saavansa tarpeeksi. Samalla laillahan mies olisi voinut sanoa, ettei käy, erotaan.

Naiset usein valittaa, että mies ei tee sitä ja tätä. Tai että muut rikkoo rajoja. Se johtuu siitä, että iso osa naisista ei osaa sanoa suoraan mitä haluaa tai asettaa jämäkästi rajoja. Tämän takia naisia on vähemmän johtopaikoillakin.

Onneni ajattelen kestävän loppuelämän.

Tuo ”jos ei tehdä niin kuin sanon, joudumme eroamaan” on ihan ehtymätön taikasana. Pääset käyttämään sitä vielä monet kerrat kun olette muuttaneet yhteen. Onnea vaan. Kyllä sinusta olisi varmasti tullut loistava johtajakin jonnekkin, vai ettetkö jopa jo olisi? Sanojen tehokkuutta voi lisätä polkemalla jalkaa maahan.

No jos jokin asia on itselle kynnyskysymys, miten se pitäisi ilmaista? Lähteä vain? Siinä sitten toinen voisi olla katkera siitä ettei saanut mahdollisuutta valita.

Mikä valinta se on, jonka tekee pakotettuna uhkavaatimukseen edessä? Varmaan tuokin mies tulee järkiinsä ennenpitkää. Joutua nyt yhteen vain koska kaikki muutkin niin tekee. Hyvä pohja yhteiselämälle.

No mutta sehän on hyvä ratkaisu tuolle naisellekin . Jos hän kerran on sitä mieltä itsekin että eroaa mieluummin kuin elää kevytseurustelusuhteessa.

Nimenomaan näin. Teidän mielestä olisi pitänyt erota suoraan eikä puhua ja neuvotella ja antaa miehelle varaa valita.

Todella kypsää. Kaikki muutkin muuttaa yhteen ja siksi mäkin haluun tai sitten erotaan. Niin että mies sai ihan vapaasti valita tämä pllu tai ero. Todella " rakastava" suhde kyseessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mutku mä haluuuuuun!!!"

On ihan normaalia haluta asua yhdessä kumppaninsa kanssa.

Niin on. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista.

Tästä ketjusta huomaa, miksi lapsista tulee nykyään ihan sekoja. Eiköhän se ole lasten paras, että heitä ei oteta huomioon vanhempiensa rakkauselämässä, jos se nyt siveellistä on kuitenkin. Lapset asuvat ihan luonnollisesti siellä missä vanhempi ja hänen kumppaninsa asuu, eikä siinä ole mitään elämää suurempaa ongelmaa tai ylitsepääsemättömiä haasteita. Eikä tuommoinen 2 osoitteessa asuminen ole mistään kotoisin ellei sitten ole joku elatuksellinen pakko näin toimia. Muutoinhan tuo kuulostaa asumuserolta. Näin sanon, vaikka en täysin ymmärräkään miten joillain voi olla monta liittoa elämän aikana.

Isompi ongelma lapsille on se, että heidän vanhempansa eivät jostain syystä asu yhdessä, mutta siitähän ei nyt ollut puhe. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko uusperhe lapsille aina kärsimystä? Ja nyt kiinnostaisi kuulla muiden kuin kynsin hampain omassa surkeassa ydinperhehelvetissä elävien äitien kantoja. Kiinnostaa kuulla sellaisten näkemyksiä, joilla on kokemusta. Ap

Mieheni lapsi käy meillä joka toinen viikonloppu, joka elää uusperheessä äitinsä kanssa ja lapsi on äärestä onnellinen, että pääseen meille välillä lepäämään. :D

Esim. edellisellä viikolla sisarpuolten toiseen kotiin hankittiin koira ja nyt miehen lapsenkin kotiin pitää sellainen hankkia. Yksi sisarpuolista kävi kampaajalla vaikka sovittiin, että äidin ja isäpuolen häissä kaikille laitetaan sama kampaus. Tyttö sai viime kesänä n 500e maksaneen  puhelimen, mutta nyt pitäisi hankkia uusi kun yksi sisarpuolikin sai. Ja yksi sisarpuoli sotkee aina hänen huoneensa vaikka huone on yhteinen. Nämä nyt vaan pari esimerkkiä.

Tällaiset kiistat on meillä ainakin tuttuja ihan ydinperheessäkin. Kuka pääsee kalliille kampaajalle, kuka saa uuden puhelimen seuraavaksi jne, kaikki eläimet joita kavereilla on pitäisi saada..

Ydinperheessä pyritään tasapuolisuuteen kokonaisuudessa, uusioperheessä se ei ole mahdollista. Toisilla voi olla varakkaammat vanhemmat kuin toisilla, joten tästä riippuen elintasot ja mahdollisuudet ovat erilaiset tämän " perheen" kesken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

meillä on helppo ja kivuton uusperhe. Eksät on hiljaa, asunnossa niin paljon tilaa, että kaikilla oma soppi, meistä kumpikaan ei ole ihminen jonka mielestä on vain yksi ainoa tapa tehdä asioita, eli pysty me joustamaan. Vaikeinta on se, kun lapsilla on toinen elämä toisen vanhemman luona.

Pystymme siis omassa taloudessamme sopimaan pelisäännöt. Toisinaan nekin ovat vaatineet sovittelemista, kun rahankäyttö on erilaista. Mutta emme voi vaikuttaa siihen, mitä lapsi saa toisen vanhemman luona. Minun lasteni isä on pihi ja miehen lasten äiti levittelee rahojaan. Siinä on lapsillani kateudessa pitelemistä.

Lapset pitää opettaa ymmärtämään ja hyväksymään, että kun on eri vanhemmat ja eri suvut, elämä ei voi olla täsmälleen samanlaista. Ei kannata kadehtia, että toinen on syntynyt erilaiseen sukuun kuin itse on. Mun ja lapseni elämä ja elintaso jatkui aivan samanlaisena kuin ennenkin, vaikka exäni perustikin uusperheen. En voi sille mitään, jos exäni uusperheessä asia aiheuttaa kateutta. 

Juu, olen samaa mieltä. Lasten on vain pitänyt oppia siihen, että kun itse on iloinen uudesta läppäristä - se kun maksoi 800 e, - niin sitten toisella on 2000 e läppäri.... sellaista se elämä on.

Sellaista elämä on ja tämäkin on asia, joka on syytä ottaa huomioon, kun on aikeissa perustaa uusperheen. Eli miten lapset reagoivat tällaiseen tilanteeseen ja miten kykenevät käsittelemään kateuttaan. Ei välttämättä ole lapselle mitenkään mukavaa asua sellaisen lapsen kanssa, jota joutuu usein kadehtimaan. Eikä ole mukavaa olla se lapsikaan, jota kadehditaan syntyperänsä vuoksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko uusperhe lapsille aina kärsimystä? Ja nyt kiinnostaisi kuulla muiden kuin kynsin hampain omassa surkeassa ydinperhehelvetissä elävien äitien kantoja. Kiinnostaa kuulla sellaisten näkemyksiä, joilla on kokemusta. Ap

Mieheni lapsi käy meillä joka toinen viikonloppu, joka elää uusperheessä äitinsä kanssa ja lapsi on äärestä onnellinen, että pääseen meille välillä lepäämään. :D

Esim. edellisellä viikolla sisarpuolten toiseen kotiin hankittiin koira ja nyt miehen lapsenkin kotiin pitää sellainen hankkia. Yksi sisarpuolista kävi kampaajalla vaikka sovittiin, että äidin ja isäpuolen häissä kaikille laitetaan sama kampaus. Tyttö sai viime kesänä n 500e maksaneen  puhelimen, mutta nyt pitäisi hankkia uusi kun yksi sisarpuolikin sai. Ja yksi sisarpuoli sotkee aina hänen huoneensa vaikka huone on yhteinen. Nämä nyt vaan pari esimerkkiä.

Tällaiset kiistat on meillä ainakin tuttuja ihan ydinperheessäkin. Kuka pääsee kalliille kampaajalle, kuka saa uuden puhelimen seuraavaksi jne, kaikki eläimet joita kavereilla on pitäisi saada..

Voin uusperheessä 11v ikäisestä saakka eläneenä sanoa, että se ydinperheessä tapahtuva vänkääminen on hyvin eri asia kun isäpuoli antaa joka välissä ymmärtää että olet pelkkä kuluerä. Vaikka omat vanhemmat olisivat ankeita niin heidät on kuitenkin tuntenut vauvasta saakka ja heidän kanssaan on yleensä jossain määrin turvallinen suhde, ja toisaalta tietää, että heillä on velvollisuus huolehtia. Jos -puoli valittaa lapsipuolten kalleudesta niin se on kyllä lapselle aika ahdistavaa.

Vierailija kirjoitti:

Tästä ketjusta huomaa, miksi lapsista tulee nykyään ihan sekoja. Eiköhän se ole lasten paras, että heitä ei oteta huomioon vanhempiensa rakkauselämässä, jos se nyt siveellistä on kuitenkin. Lapset asuvat ihan luonnollisesti siellä missä vanhempi ja hänen kumppaninsa asuu, eikä siinä ole mitään elämää suurempaa ongelmaa tai ylitsepääsemättömiä haasteita. Eikä tuommoinen 2 osoitteessa asuminen ole mistään kotoisin ellei sitten ole joku elatuksellinen pakko näin toimia. Muutoinhan tuo kuulostaa asumuserolta. Näin sanon, vaikka en täysin ymmärräkään miten joillain voi olla monta liittoa elämän aikana.

Isompi ongelma lapsille on se, että heidän vanhempansa eivät jostain syystä asu yhdessä, mutta siitähän ei nyt ollut puhe. 

Joo. Minusta suurempi ongelma on jos vanhemmalla on liuta vaihtuvia seurustelusuhteita jotka päättyvät koska vanhempi ei muka lapsen edun vuoksi voi muuttaa yhteen. Ja kuitenkin ne ihmiset on jo tuotu lapsen elämään.

Lapselle pitää olla selvää että aikuinen tekee päätökset. Myös päätöksen muuttaa toisen aikuisen kanssa yhteen. Se antaa rajoja ja turvallisuutta.

Vierailija kirjoitti:

senkun kosit miestä ja katsot mitä sanoo. Jos sanoo ei, niin etsit jonkun muun joka haluaa naimisiin. EI tuomonen loputon seurusteu ilman naimisiin menoa ole mitään mitä kukaan haluaa, ainakaan vanhemmalla iällä. Mikä pointti?

Mutta eihän naimisiin meno tarkoita yhdessä asumista.

Hoidatte lapset 18-vuotiaiksi ja katsotte, onko tunteita enää jäljellä. Lasten koti on lasten koti. Sitä ei pannata panojen takia särkeä. Teidänkin välitp pysyvät parempina, kun toinen ei ole itsestään selvyys. Tuohan on ihannetilanne ydinperheen jälkeen. Kunpa kaikki sen tajuaisivat.

Korjaus: pannata = kannata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko uusperhe lapsille aina kärsimystä? Ja nyt kiinnostaisi kuulla muiden kuin kynsin hampain omassa surkeassa ydinperhehelvetissä elävien äitien kantoja. Kiinnostaa kuulla sellaisten näkemyksiä, joilla on kokemusta. Ap

Mieheni lapsi käy meillä joka toinen viikonloppu, joka elää uusperheessä äitinsä kanssa ja lapsi on äärestä onnellinen, että pääseen meille välillä lepäämään. :D

Esim. edellisellä viikolla sisarpuolten toiseen kotiin hankittiin koira ja nyt miehen lapsenkin kotiin pitää sellainen hankkia. Yksi sisarpuolista kävi kampaajalla vaikka sovittiin, että äidin ja isäpuolen häissä kaikille laitetaan sama kampaus. Tyttö sai viime kesänä n 500e maksaneen  puhelimen, mutta nyt pitäisi hankkia uusi kun yksi sisarpuolikin sai. Ja yksi sisarpuoli sotkee aina hänen huoneensa vaikka huone on yhteinen. Nämä nyt vaan pari esimerkkiä.

Tällaiset kiistat on meillä ainakin tuttuja ihan ydinperheessäkin. Kuka pääsee kalliille kampaajalle, kuka saa uuden puhelimen seuraavaksi jne, kaikki eläimet joita kavereilla on pitäisi saada..

Voin uusperheessä 11v ikäisestä saakka eläneenä sanoa, että se ydinperheessä tapahtuva vänkääminen on hyvin eri asia kun isäpuoli antaa joka välissä ymmärtää että olet pelkkä kuluerä. Vaikka omat vanhemmat olisivat ankeita niin heidät on kuitenkin tuntenut vauvasta saakka ja heidän kanssaan on yleensä jossain määrin turvallinen suhde, ja toisaalta tietää, että heillä on velvollisuus huolehtia. Jos -puoli valittaa lapsipuolten kalleudesta niin se on kyllä lapselle aika ahdistavaa.

Olen ehdottomasti ehjän ydinperheen kannattaja, eikä tarkoitukseni ole tässä puolustella uusperheitä. Olen silti sitä mieltä, että uusperhekeskustelut menevät vikaan siinä, että kaikki negat heitetään uusperheen syyksi.

Kyllä ihan ydinperheissäkin tapahtuu sitä, että lasten annetaan ymmärtää olevansa rasite, haitta ja kuluerä.

Vika on vanhemmassa, ei perhemuodossa.

Vierailija kirjoitti:

Hoidatte lapset 18-vuotiaiksi ja katsotte, onko tunteita enää jäljellä. Lasten koti on lasten koti. Sitä ei pannata panojen takia särkeä. Teidänkin välitp pysyvät parempina, kun toinen ei ole itsestään selvyys. Tuohan on ihannetilanne ydinperheen jälkeen. Kunpa kaikki sen tajuaisivat.

Ei kai kyse ole pelkästä panosta. Tai jos on, niin siten seurustelukumppanistaan ajatteleva on kyllä aika huono ihmisenmalli lapselleen.

Erikoista ajatella että uusperhe on aina hankala lapsille.. todella ikäviä kokemuksia ihmisillä ilmeisesti?

Te jotka sanotte että uusperhe on aina huono lapsille, minkälaisia kokemuksia ja vaikeuksia teillä on ollut uusperheessä? Mitkä asiat teidän mielestä on tuntunut teidän uusperheessä pahalta ja mikä ei ole toiminut?

Meillä oli miehellä 5- ja 7-vuotiaat ja minulla 10v tytär kun tavattiin. Yhteen muutettiin vuoden-kahden jälkeen isoon uuteen kotiin. Ollaan samalta pieneltä paikkakunnalta joten koulu ei muuttunut koska ei täällä ole kuin 1 koulu. Nyt meillä on taaperoikäinen yhteinen lapsi..

Kun miehen kanssa tavattiin lapset puhuivat ensimmäisen puoli vuotta usein äidistä ja isistä kun heillä oli vielä riitoja liittyen lasten tapaamisiin yms. 5v täräytti kerran riitatilanteessa : tämän takia äiti ja isi erosi. Kun miehen kanssa kinasteltiin kerran lasten edessä, alkoivat kysellä riidelläänkö me ja eihän riidellä niin kun isi ja äiti, ettei me erota myös.

Lapset tuntuvat olevan onnellisia isänsä kanssa ja pitävät minusta paljon. Oma tyttäreni on jo sen verran iso, että osasi suhtautua kypsästi uuteen pikkusisarukseen ja näihin miehen lapsiin joita kutsumme yhdessä perheenä sisarpuoliksi. Miehen lapset edelleen ovat meillä viikko-viikko-systeemillä. Tyttäreni tapaa omaa isäänsä muutamia kertoja vuodessa, isä ei ole aktiivisesti läsnä mutta ovat yhteydessä puhelimitse yms paljon.

Miehen lasten äidillä on ollut seurustelukumppaneita mutta ei ketään vakituista tällä hetkellä. Niitäkin juttuja kuullut miten äiti taas riitelee milloin ”Pekan ” , milloin ”Riston ” kanssa..

Meillä menee tällä poppoolla tosi hyvin, toisaalta ollaan kaikki ulospäinsuuntautuneita ja sosiaalisia persoonia, lapsilla on samantyyppisiä harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita ja oma tytär oli mielissään saadessaan sisaruksia. Miehen lapset taas toivoivat meille vauvaa tyyliin ensi tapaamisesta lähtien 😆

Joten ei kaikki uusperhekuviot kamalia ole, ei meillä ainakaan 😊

Vierailija kirjoitti:

"Mutku mä haluuuuuun!!!"

Sellaista se on. Ihmisillä on haluja ja toiveita, jotka eivät ole aina niin poliittisesti korrekteja, tyypillisiä tai samoja kuin jonkun random kommentoijan.

Nykyisin pitäisi kirjoittaa ”mutku lapset haluu ja päättää!!!!!”. Koska heidän perässä kuuluu juosta kaikessa.

Vierailija kirjoitti:

Erikoista ajatella että uusperhe on aina hankala lapsille.. todella ikäviä kokemuksia ihmisillä ilmeisesti?

Te jotka sanotte että uusperhe on aina huono lapsille, minkälaisia kokemuksia ja vaikeuksia teillä on ollut uusperheessä? Mitkä asiat teidän mielestä on tuntunut teidän uusperheessä pahalta ja mikä ei ole toiminut?

Meillä oli miehellä 5- ja 7-vuotiaat ja minulla 10v tytär kun tavattiin. Yhteen muutettiin vuoden-kahden jälkeen isoon uuteen kotiin. Ollaan samalta pieneltä paikkakunnalta joten koulu ei muuttunut koska ei täällä ole kuin 1 koulu. Nyt meillä on taaperoikäinen yhteinen lapsi..

Kun miehen kanssa tavattiin lapset puhuivat ensimmäisen puoli vuotta usein äidistä ja isistä kun heillä oli vielä riitoja liittyen lasten tapaamisiin yms. 5v täräytti kerran riitatilanteessa : tämän takia äiti ja isi erosi. Kun miehen kanssa kinasteltiin kerran lasten edessä, alkoivat kysellä riidelläänkö me ja eihän riidellä niin kun isi ja äiti, ettei me erota myös.

Lapset tuntuvat olevan onnellisia isänsä kanssa ja pitävät minusta paljon. Oma tyttäreni on jo sen verran iso, että osasi suhtautua kypsästi uuteen pikkusisarukseen ja näihin miehen lapsiin joita kutsumme yhdessä perheenä sisarpuoliksi. Miehen lapset edelleen ovat meillä viikko-viikko-systeemillä. Tyttäreni tapaa omaa isäänsä muutamia kertoja vuodessa, isä ei ole aktiivisesti läsnä mutta ovat yhteydessä puhelimitse yms paljon.

Miehen lasten äidillä on ollut seurustelukumppaneita mutta ei ketään vakituista tällä hetkellä. Niitäkin juttuja kuullut miten äiti taas riitelee milloin ”Pekan ” , milloin ”Riston ” kanssa..

Meillä menee tällä poppoolla tosi hyvin, toisaalta ollaan kaikki ulospäinsuuntautuneita ja sosiaalisia persoonia, lapsilla on samantyyppisiä harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita ja oma tytär oli mielissään saadessaan sisaruksia. Miehen lapset taas toivoivat meille vauvaa tyyliin ensi tapaamisesta lähtien 😆

Joten ei kaikki uusperhekuviot kamalia ole, ei meillä ainakaan 😊

Teidän mielestä. Kysypä asiaa erolapsilta.

Uusioperheissä on korkein eroprosentti, eli miksi ap riskeeraisit? Moni pariskunta asuu kahden asunnon mallilla, joten miksi ette te?

"Perhe-elämä" voi tarkoittaa monille niin eri asioita. Ehkä sinulla on joku fantasiakuvaelma päässäsi, mutta mies näkee jo nyt sen epärealistisuuden ja haluaa pitää homman selkeänä? Kuulostaa todella rajoittuneelta käsitykseltä, että ollakseen perhe pitäisi asua samassa asunnossa. Sekö se on se perheen mitta? Kehotan ap todella tutkiskelemaan itseäsi ja kysymään itseltäsi rehellisesti, mitä perhe sinulle merkitsee ja mikä tekee ryhmästä ihmisiä perheen. Jos vastaus on että "asutaan yhdessä", suosittelen olemaan muuttamatta samaan asuntoon. Sillä jos se on se asuminen joka ratkaisee, "perhe" taitaa merkitä sinulle lähinnä jotain asustetta tai ulkoaopeteltua koreografiaa, ei ihmisiä, jotka rakastavat, kunnioittavat ja tukevat toisiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko uusperhe lapsille aina kärsimystä? Ja nyt kiinnostaisi kuulla muiden kuin kynsin hampain omassa surkeassa ydinperhehelvetissä elävien äitien kantoja. Kiinnostaa kuulla sellaisten näkemyksiä, joilla on kokemusta. Ap

Mieheni lapsi käy meillä joka toinen viikonloppu, joka elää uusperheessä äitinsä kanssa ja lapsi on äärestä onnellinen, että pääseen meille välillä lepäämään. :D

Esim. edellisellä viikolla sisarpuolten toiseen kotiin hankittiin koira ja nyt miehen lapsenkin kotiin pitää sellainen hankkia. Yksi sisarpuolista kävi kampaajalla vaikka sovittiin, että äidin ja isäpuolen häissä kaikille laitetaan sama kampaus. Tyttö sai viime kesänä n 500e maksaneen  puhelimen, mutta nyt pitäisi hankkia uusi kun yksi sisarpuolikin sai. Ja yksi sisarpuoli sotkee aina hänen huoneensa vaikka huone on yhteinen. Nämä nyt vaan pari esimerkkiä.

Tällaiset kiistat on meillä ainakin tuttuja ihan ydinperheessäkin. Kuka pääsee kalliille kampaajalle, kuka saa uuden puhelimen seuraavaksi jne, kaikki eläimet joita kavereilla on pitäisi saada..

Voin uusperheessä 11v ikäisestä saakka eläneenä sanoa, että se ydinperheessä tapahtuva vänkääminen on hyvin eri asia kun isäpuoli antaa joka välissä ymmärtää että olet pelkkä kuluerä. Vaikka omat vanhemmat olisivat ankeita niin heidät on kuitenkin tuntenut vauvasta saakka ja heidän kanssaan on yleensä jossain määrin turvallinen suhde, ja toisaalta tietää, että heillä on velvollisuus huolehtia. Jos -puoli valittaa lapsipuolten kalleudesta niin se on kyllä lapselle aika ahdistavaa.

Olen ehdottomasti ehjän ydinperheen kannattaja, eikä tarkoitukseni ole tässä puolustella uusperheitä. Olen silti sitä mieltä, että uusperhekeskustelut menevät vikaan siinä, että kaikki negat heitetään uusperheen syyksi.

Kyllä ihan ydinperheissäkin tapahtuu sitä, että lasten annetaan ymmärtää olevansa rasite, haitta ja kuluerä.

Vika on vanhemmassa, ei perhemuodossa.

Olen toki tästä samaa mieltä, mutta uskon myös että ylläkuvatut ongelmat ovat todennäköisempiä uusperheessä ja että epäreiluus ym. vanhempien taholta on lapselle isompi riski uus-kuin ydinperheessä.

Siis mieskö ilmestyy ilmoittamatta ja lähtee kun huvittaa?Ei tuokaan ihan tasapuolista ole.Mutta lasten kannalta nuo eri osoitteet on minusta ok.