Kommentti: Kuka jatkossa saa hoitoa? STM:n tuleva kansliapäällikkö sanoi sen, mitä muut eivät uskalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoidon priorisointia tapahtuu kaiken aikaa vain keskustelu siitä puuttuu.

Ja koko ajan mennään tiukempaan. Kyllä siitä keskustellaan, mutta moni ei sitä noteeraa. Paljon on puhuttu työssäkäyvien ja työttömien hoidon erilaisuudesta. Monelle se on luonnollinen asia ja peruste on työterveyshuolto. Mutta sekin on jo priorisointi. On katsottu, että työssäkäyville on oltava toimiva työterveyshuolto ja tarkastukset.

Sairauksien yksilölliset hoidot on priorisoitu. Eli kaikille aloitetaan hoidot halvimmasta ja vain painaville perusteilla voi saada jotain uudempaa eli kallista hoitoa. Ja kaikista uusimmat eli kalliimmat hoidot rajataan hoitoauoaituksista pois. Sitten jotkut onnelliset ostavat niitä omilla rahoilla.

Tuo kummallinen ajatus, että "itse aiheutettu" sairaus rajattaisiin pois. No tässäkin näkee, että jokaisella on erittäin kapea omaan napaan tuijottavat mielikuva mikä on itse aiheutettu ja mikä ei. Ihan vääristyneitä mielikuvia.

Jokainen pitkäaikaissairas on kohdannut kuinka hoitosuoaitukset ja lääkkeiden saatavuus muuttuu. Usein siinä on syynä hinta, eikä edistys.

Mutta työterveydessä on (ainakin ensin) eri maksaja kuin yhteiskunta. Ja peruspalvelut ostetaan pääosin yksityisiltä yrityksiltä. Kelan korvaus yritykselle on muutama euro/käynti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Looginen priorisointi on, että eläkeläiset vanhimmasta alkaen alkavat saamaan kevyempää hoitoa. Eivät tuottavassa työssä ja odotettavissa oleva elinikä lyhyt. Onhan se kutakuinkin hölmöä, että vaikkapa 90-vuotiaan hoitoon panostetaan saman verran kuin työssäkäyvän.

Ei ole koskaan panostettu, joten mikään uusi juttu tuo ei olisi. Vanhuksille ei viitsitä edes tekohampaita uusia, vaikka vanhuuden myötä edelliset eivät useinkaan enää sovi ja huonosti sopivilla on vaikea syödä. 

Ainoastaan lapset saavat ilmaiseksi tekohampaat. Muutenhan implantit, sillat ja tekarit maksaa jokainen itse. Ja vaikka hoitamatta jättäminen aiheuttaa isoja ongelmia purentaan ja usein rapauttaa jäljelle jääneiden hampaiden kunnon, niin ei saa.. Keinotissit saa, koska ne ovat tärkeät, esim. syöpäleikkauksen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on helppo. Lapsiperheiden vaatimustaso on kasvanut älyttömyyksiin. Sieltä päästä kun karsitaan turhuudet, niin rahat riittää.

Mikähän se vaatimustaso on? Minä en saa lapsiperheen äitinä oikeastaan yhtään mitään etuka. Maksan joka kk veroja 3700e. Saan lapsilisää vähän päälle 400 neljästä lapsesta. Se on itikan paska, koska kuukausimenot on yli 5000e kk isossa perheessä. Tarhamaksut 750e ja yksi on koulussa. Joo, tiedän että tarhan hinta on subventoitu mutta verorasitus kattaa kovastikin tarhakulut reaalisina kuluina, maksamme veroja yht 6000e kuussa.

Eli maksamme 6000, saamme takaisin lapsilisi reilut 400. Armotonta luksusta tosiaan.

Paljonko sen yhden lapsen koulu maksaa teille/yhteiskunnalle? Paljonko maksoit turvallisista synnytyksistä tai lasten terveyden ja kehittymisen seurannasta sekä rokotuksista neuvolassa?Toimiiko kunnallinen viemäröinti, entä katuvalot? Käytkö kirjastossa? Onko turvananne poliisi, pelastuslaitos ja sairaanhoito?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoitomenetelmät ovat kehittyneet huimasti muutamassa vuosikymmenessä. Yhä useampi ja vakavammin sairas pystytään pitämään hengissä, vaikka ei ole mitään takeita, millainen ko henkilön elämänlaatu tulee myöhemmin olemaan. Toiset pystyvät elämään ihan kohtuullisen miellyttävää elämää, osa kuntoutuu ehkä ihan työkykyiseksikin ja osa kärsii kovista kivuista eikä pärjää lainkaan ilman ympärivuorokautista apua. Tilastollisesti voidaan arvioida, kuinka suuri osa hyötyy hoidosta. Potilaat ovat kuitenkin yksilöitä eikä kenenkään otsassa lue, mihin ryhmään potilas kuuluu. Lääkärilläkään ei ole selvännäkijän kykyjä, joten potilas hoidetaan, vaikka todennäköisyys kuulua erinomaisesti toipuvien ryhmään olisikin pieni. 

Ehkä tulevaisuudessa päätöksen potilaan saamasta hoidosta ei enää teekään ihminen vaan tietokone. Tietokone tekee päätöksen potilaan iän, painoindeksin, elintapojen ja muiden sairauksien perusteella vertaamalla niitä tilastoihin. Tietokone laskee yksilön elämälle arvon ja vertaa sitä hoidosta aiheutuviin kustannuksiin.  Jos yksilön arvo on suurempi kuin hoidon kustannukset, hoito aloitetaan. Muussa tapauksessa ei aloiteta. 

Sinänsä oikeudenmukaista ja järkevää.

Ehkä ei kaikista inhimillisintä.

Olisiko se mielestäsi oikeudenmukaista ja järkevää, jos kyseinen kone laskisi että lapsesi syöpää ei kannata hoitaa?

Ohis..jos kahdesta lapsesta vain toisen syöpähoitoon riittää rahat, kumpi pitäisi hoitaa: se, jolla on tilastollisesti suurempi todennäköisyys selvitä ja elää hyvää elämää, vai se, jolla on pienempi todennäköisyys? Kumpi on oikeudenmukaisempaa ja järkevämpää? Nythän on kyse tilanteesta,  jossa kaikkia ei voida hoitaa. Millä muulla tavalla pitäisi mielestäsi priorisoida? 

Siten että lopetetaan esim suuryritysten veronkierto, yritystuet (4 miljardia per vuosi, otetaan puolet pois) jne ja laitetaan ne rahat sairaanhoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miltä tuntuu pienipalkkaisesta yhteiskuntaa rakentaneesta duunarista kolotuksineen ja sairauksineen kun jonon ohi pörhältää kiireellisenä pysyviä kunniavieraita sisäsiittoisuuden tuottamine synnynnäisine sairauksineen, Tietenkään geenivirheiden juurisyihin eli siihen että kunniavieraat saavat naida vain lähisuvusta, ei puututa vaan sitä juhlitaan ja edistetään multikulttuurisuuden varjolla.

Täälläkin on niin lapsivihamielisiä kommentteja, että ilmeisesti halutaan tuo kuvaamasi tilanne, kun oma lapsikanta on loppunut.

Mihin tarvitaan lapsia, joista ei koskaan tule työväestöä?

Kun lapsiin panostetaan, heistä tulee työväestöä.

Ei läheskään kaikista tule, vaikka mitä tekisit.

Niitä ikänsä kattoon räkineitä on nykyisissä eläkeläisissäkin. 

On. Varsinkin kun nykyään on hyvin paljon noita 20+ MT eläkeläisiä (jotka siis ennen olivat jotain syrjäytyneitä kylähulluja joita lasten vaan kehotettiin varomaan)

Vierailija kirjoitti:

Ongelma ei ole vain siinä, että ikääntyneiden ihmisten ja hoidettavien vaivojen määrä kasvaa, vaan nimenomaan tuossa, että uusia hoitoja kehitetään ja ne kallistuvat.

Miettikääpä oikeasti tätä yhteiskuntaa. Ihmiset suunnilleen syntyvät mielenterveysongelmaisina, ja aniharva saa enää hyvät pelikortit, jotta pärjäisi hyvin elämässä. Ihmisillä on ties mitä vaivoja. Nuoria ihmisiä kirjoitetaan eläkkeille hirveällä syötöllä.

Tuottavuus ei tietysti ole pääasia ihmisessä, mutta ei ongelmaisten ihmisten lisääminenkään ja kärsineiden elättäminen kehosta hautaan ole varmaan elämän tarkoitus.

Se nyt on ainakin varma, etteivät rahat tule riittämään.

Elämme mielenkiintoisia aikoja...

Bisnes mukaan. Ennaltaehkäiseviä projekteja, joissa sijoittajia mukana. Jos dg ja hoidontarve vähenee, niin sijiottajat saa rahaa. Tästähän oli Vantaalla jo joku kokeilu, neuro-psykiatrisen lasten kohdalla (siis ADD, ADHD, Asperger, muu autismi, Tourette jne).

Vierailija kirjoitti:

Itsehän aion ratkaista asian siten, että vedän itseni kiikkuun vähän ennen kuin olen hoivakotikunnossa. Ihan järjetöntä edes ajatella, että kakkavaipoissa makaaminen muiden hyysättävänä jossain hoivalaitoksessa olisi ihmisarvoista elämää. Se on sitä, kun ihmisen ajattelu on vääristynyt niin paljon, ettei voi enää edes kuolla rauhassa ja nopeasti.

Siinä tapauksessa tee se heti kun saat muistisairaus diagnoosin. Isäni jutteli samaan malliin ennemku sairastu, nyt asuu hoivakodissa, eikä meinaa kuolla ainakaan kymmeneen vuoteen sanojensa mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoitomenetelmät ovat kehittyneet huimasti muutamassa vuosikymmenessä. Yhä useampi ja vakavammin sairas pystytään pitämään hengissä, vaikka ei ole mitään takeita, millainen ko henkilön elämänlaatu tulee myöhemmin olemaan. Toiset pystyvät elämään ihan kohtuullisen miellyttävää elämää, osa kuntoutuu ehkä ihan työkykyiseksikin ja osa kärsii kovista kivuista eikä pärjää lainkaan ilman ympärivuorokautista apua. Tilastollisesti voidaan arvioida, kuinka suuri osa hyötyy hoidosta. Potilaat ovat kuitenkin yksilöitä eikä kenenkään otsassa lue, mihin ryhmään potilas kuuluu. Lääkärilläkään ei ole selvännäkijän kykyjä, joten potilas hoidetaan, vaikka todennäköisyys kuulua erinomaisesti toipuvien ryhmään olisikin pieni. 

Ehkä tulevaisuudessa päätöksen potilaan saamasta hoidosta ei enää teekään ihminen vaan tietokone. Tietokone tekee päätöksen potilaan iän, painoindeksin, elintapojen ja muiden sairauksien perusteella vertaamalla niitä tilastoihin. Tietokone laskee yksilön elämälle arvon ja vertaa sitä hoidosta aiheutuviin kustannuksiin.  Jos yksilön arvo on suurempi kuin hoidon kustannukset, hoito aloitetaan. Muussa tapauksessa ei aloiteta. 

Sinänsä oikeudenmukaista ja järkevää.

Ehkä ei kaikista inhimillisintä.

Olisiko se mielestäsi oikeudenmukaista ja järkevää, jos kyseinen kone laskisi että lapsesi syöpää ei kannata hoitaa?

Jos sillä rahalla toinen lapsi pystyttäisiin pelastamaan. Olisiko oikeudenmukaista, että minun lapsi joka ei hyödy hoidosta, vie sinun lapsen hoidon rahat? Niin, että kukaan ei selviä? Olisiko oikeuden mukaista, että sängyssä elävää täysin denmentoitunutta hoidetaan vain perushoidolla eikä tehohoidolla? Sitten se tehohoito raha laitetaan johonkin työikäiseen? Vai että molemmat saa puolikkaat tehohoidot, kun rahat ei riitä parempaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoitomenetelmät ovat kehittyneet huimasti muutamassa vuosikymmenessä. Yhä useampi ja vakavammin sairas pystytään pitämään hengissä, vaikka ei ole mitään takeita, millainen ko henkilön elämänlaatu tulee myöhemmin olemaan. Toiset pystyvät elämään ihan kohtuullisen miellyttävää elämää, osa kuntoutuu ehkä ihan työkykyiseksikin ja osa kärsii kovista kivuista eikä pärjää lainkaan ilman ympärivuorokautista apua. Tilastollisesti voidaan arvioida, kuinka suuri osa hyötyy hoidosta. Potilaat ovat kuitenkin yksilöitä eikä kenenkään otsassa lue, mihin ryhmään potilas kuuluu. Lääkärilläkään ei ole selvännäkijän kykyjä, joten potilas hoidetaan, vaikka todennäköisyys kuulua erinomaisesti toipuvien ryhmään olisikin pieni. 

Ehkä tulevaisuudessa päätöksen potilaan saamasta hoidosta ei enää teekään ihminen vaan tietokone. Tietokone tekee päätöksen potilaan iän, painoindeksin, elintapojen ja muiden sairauksien perusteella vertaamalla niitä tilastoihin. Tietokone laskee yksilön elämälle arvon ja vertaa sitä hoidosta aiheutuviin kustannuksiin.  Jos yksilön arvo on suurempi kuin hoidon kustannukset, hoito aloitetaan. Muussa tapauksessa ei aloiteta. 

Sinänsä oikeudenmukaista ja järkevää.

Ehkä ei kaikista inhimillisintä.

Olisiko se mielestäsi oikeudenmukaista ja järkevää, jos kyseinen kone laskisi että lapsesi syöpää ei kannata hoitaa?

Ohis..jos kahdesta lapsesta vain toisen syöpähoitoon riittää rahat, kumpi pitäisi hoitaa: se, jolla on tilastollisesti suurempi todennäköisyys selvitä ja elää hyvää elämää, vai se, jolla on pienempi todennäköisyys? Kumpi on oikeudenmukaisempaa ja järkevämpää? Nythän on kyse tilanteesta,  jossa kaikkia ei voida hoitaa. Millä muulla tavalla pitäisi mielestäsi priorisoida? 

Siten että lopetetaan esim suuryritysten veronkierto, yritystuet (4 miljardia per vuosi, otetaan puolet pois) jne ja laitetaan ne rahat sairaanhoitoon.

Eli halutaan suuryritykset pois Suomesta? Onhan niitä jo lähtenytkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Looginen priorisointi on, että eläkeläiset vanhimmasta alkaen alkavat saamaan kevyempää hoitoa. Eivät tuottavassa työssä ja odotettavissa oleva elinikä lyhyt. Onhan se kutakuinkin hölmöä, että vaikkapa 90-vuotiaan hoitoon panostetaan saman verran kuin työssäkäyvän.

Älä pelkää, ei 90-vuotiaan hoitoon enää kauheasti panosteta. Ei nuoremmankaan vanhuksen, jos on monisairas.

Yli ysikymppisten määrä kasvaa ja ne ovat kalleimpia hoitovuosia. Voivat kitkuttaa vuosikaupalla, mutta vaativat raskasta ympärivuorokautista hoitoa.

Oma mummoni on lähes 100. Asuu kotonansa. Ei tarvitse kunnan palveluita. Pitää itsensä ’kunnossa’, on tehnyt työuran ja kahta n 2kk äitiyslomanpätkää lukuunottamatta ei ole käytännössä koskaan sairastanut. Ei ota edes influenssarokotuksta ’veronmaksajien piikkiin’.

Miksi hänelle ei kuuluisi hoito sitten kun hänelle joskus joku tauti / dementia iskee?

Miksi ennemmin kuuluu hoitaa sitä energiajuomilla ja pikaruoalla itsensä amerbaksi näivettänyttä työtä vieroksuvat 28v ’Retua’, joka näkee yhteiskunnan velvollisena elättämään hänet, mutta hänelle itselleen ei mitään velvollisuuksia?

Miksi

Raadollisesti. Se 100-vuotias mummo on päässyt eläkkeelle 60-vuotiaana, mahdollisesti jo aiemmin. Hänelle on siis maksettu eläkettä 40 vuotta. Hän ei ole eläessään maksanut tuota summaa veroina saati eläkemaksuina ellei ole ollut todella hyvätuloinen. 100-vuotiaan elinajanodote ei ole pitkä. Ja hoidon olisi syytä olla kipuja lievittävää tai elämänlaatua parantavaa. Kalliita hoitoja ei todellakaan tuossa vaiheessa enää.

Raadollisesti - tuo minun mummoni on antanut tälle maalle ja yhteiskunnalle paljon enemmän kuin ’Retu’ ikinä tulee antamaan. Miksi Retulla siis olisi mitään arvoa?

Sitä paitsi Retun neuvola, lapsilisä, lastensuojelu yh-alkoholistiäidin pentuna , koulu ADHD-nuorena, työttömyystuet, toimeentulotuki ja harkinnanvaraiset läppärit sohvat ja vuokratakuut ovat jo kustantaneet enemmän kuin tuon mummon eläke.

Mitäs Retun kanssa tehdään? Seuraavan kerran kun poliisit vie hänet auto-onnettomuudesta päivystykseen niin annetaan vuotaa kuiviinko?

Miksi Retun ansaitsisi yhteiskunnan maksaman hoidon edes sitä vertaa mitä tuo kaapuun pukeutunut, jonka lapset edes ehkä joskus ovat Suomen ilmeisesti vääränvärisiä veronmaksajia? Miksi ihmeessä suomalaisen velttoilijan ihmisarvo on suurempi kuin sumalialaisen?

En suoraan ota kantaa, kunhan herättelen pohdintaa.

Olen hoitanut vanhuksia vanhainkodissa, hoivaosastolla. Aika monen suusta sai joka päivä kuulla että haluavat kuolla, anna mun kuolla.

Jospa uskalettais nostaa kissa pöydälle, kuolemanapu keskustelu on nyt ajankohtainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoidon priorisointia tapahtuu kaiken aikaa vain keskustelu siitä puuttuu.

Ja koko ajan mennään tiukempaan. Kyllä siitä keskustellaan, mutta moni ei sitä noteeraa. Paljon on puhuttu työssäkäyvien ja työttömien hoidon erilaisuudesta. Monelle se on luonnollinen asia ja peruste on työterveyshuolto. Mutta sekin on jo priorisointi. On katsottu, että työssäkäyville on oltava toimiva työterveyshuolto ja tarkastukset.

Sairauksien yksilölliset hoidot on priorisoitu. Eli kaikille aloitetaan hoidot halvimmasta ja vain painaville perusteilla voi saada jotain uudempaa eli kallista hoitoa. Ja kaikista uusimmat eli kalliimmat hoidot rajataan hoitoauoaituksista pois. Sitten jotkut onnelliset ostavat niitä omilla rahoilla.

Tuo kummallinen ajatus, että "itse aiheutettu" sairaus rajattaisiin pois. No tässäkin näkee, että jokaisella on erittäin kapea omaan napaan tuijottavat mielikuva mikä on itse aiheutettu ja mikä ei. Ihan vääristyneitä mielikuvia.

Jokainen pitkäaikaissairas on kohdannut kuinka hoitosuoaitukset ja lääkkeiden saatavuus muuttuu. Usein siinä on syynä hinta, eikä edistys.

Mutta työterveydessä on (ainakin ensin) eri maksaja kuin yhteiskunta. Ja peruspalvelut ostetaan pääosin yksityisiltä yrityksiltä. Kelan korvaus yritykselle on muutama euro/käynti.

Kela maksaa kaikista yksityisillä käynneistä/hoidoista ison osan. Oli ne sitten vaikka tapaturmavakuutuksella tai työterveyshoidolla tai matkavakuutuksella käytyjä käyntejä. Asiakas ei vain itse hoida sitä osuutta laskutuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoitomenetelmät ovat kehittyneet huimasti muutamassa vuosikymmenessä. Yhä useampi ja vakavammin sairas pystytään pitämään hengissä, vaikka ei ole mitään takeita, millainen ko henkilön elämänlaatu tulee myöhemmin olemaan. Toiset pystyvät elämään ihan kohtuullisen miellyttävää elämää, osa kuntoutuu ehkä ihan työkykyiseksikin ja osa kärsii kovista kivuista eikä pärjää lainkaan ilman ympärivuorokautista apua. Tilastollisesti voidaan arvioida, kuinka suuri osa hyötyy hoidosta. Potilaat ovat kuitenkin yksilöitä eikä kenenkään otsassa lue, mihin ryhmään potilas kuuluu. Lääkärilläkään ei ole selvännäkijän kykyjä, joten potilas hoidetaan, vaikka todennäköisyys kuulua erinomaisesti toipuvien ryhmään olisikin pieni. 

Ehkä tulevaisuudessa päätöksen potilaan saamasta hoidosta ei enää teekään ihminen vaan tietokone. Tietokone tekee päätöksen potilaan iän, painoindeksin, elintapojen ja muiden sairauksien perusteella vertaamalla niitä tilastoihin. Tietokone laskee yksilön elämälle arvon ja vertaa sitä hoidosta aiheutuviin kustannuksiin.  Jos yksilön arvo on suurempi kuin hoidon kustannukset, hoito aloitetaan. Muussa tapauksessa ei aloiteta. 

Sinänsä oikeudenmukaista ja järkevää.

Ehkä ei kaikista inhimillisintä.

Olisiko se mielestäsi oikeudenmukaista ja järkevää, jos kyseinen kone laskisi että lapsesi syöpää ei kannata hoitaa?

Ohis..jos kahdesta lapsesta vain toisen syöpähoitoon riittää rahat, kumpi pitäisi hoitaa: se, jolla on tilastollisesti suurempi todennäköisyys selvitä ja elää hyvää elämää, vai se, jolla on pienempi todennäköisyys? Kumpi on oikeudenmukaisempaa ja järkevämpää? Nythän on kyse tilanteesta,  jossa kaikkia ei voida hoitaa. Millä muulla tavalla pitäisi mielestäsi priorisoida? 

Siten että lopetetaan esim suuryritysten veronkierto, yritystuet (4 miljardia per vuosi, otetaan puolet pois) jne ja laitetaan ne rahat sairaanhoitoon.

Eli halutaan suuryritykset pois Suomesta? Onhan niitä jo lähtenytkin. 

Yritystuet on todettu tehottomiksi. Ja veronkierto on laitonta. Emme tarvitse yrityksiä, jotka kiristää ja polkee jalkaa "jos ette anna meille tarpeetonta rahaa meidän miljoonaponuksiin niin me lähetään pois yhyy yhyy!"

Vierailija kirjoitti:

Olen hoitanut vanhuksia vanhainkodissa, hoivaosastolla. Aika monen suusta sai joka päivä kuulla että haluavat kuolla, anna mun kuolla.

Jospa uskalettais nostaa kissa pöydälle, kuolemanapu keskustelu on nyt ajankohtainen.

Samaa mieltä. Olen kuuskymppinen ja omalle kohdalleni toivon, että jos mua ei jonain päivänä pystytäkään sairaalasta (kun olen sairastunut)  kotiuttamaan vaan siirrettäisiin sieltä suoraan johonkin laitokseen odottelemaan kuolemaani, tahtoisin siirtyä sairaalasta suoraan hautausmaalle. Olen ollut hoivalaitoksessa töissä  ja nähnyt myös joidenkin omien sukulaisteni hitaan ja usein kivuliaankin kuolemanodottelun. En ole uskovainen, joten en tule pääsemään taivaaseen, vaikka miten kärsisin. 

Vierailija kirjoitti:

Useampi onkin sen sanonut,, että priorisointia tapahtuu koko ajan. Se mikä puuttuu on keskustelu priorisoinnista.

Yhteiskunnan varat on rajalliset.

Ja kokoajan tulee uusia hoitoja, joista osa maksaa paljon enempi kuin nykyiset hoidot.

Keskustelu priorisoinnista on tärkeää, jotta kaikki saavat samanlaiset hoidot samoilla säännöillä. Ei niin, että pienessä kunnassa erikoissairaanhoitoa ei saa ja isossa saa.

Usein ne uudet kalliit hoidot yleistyessään halpenevat käytön myötä. Jos niitä ei alunperin oteta hinnan takia, niin ne eivät koskaan laske käyttökelpoiseksi tasolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoitojen saaminen on nykyäänkin ihan tuurista kiinni.

En tiedä tekevätkö tietoisia päätöksiä, vai miksi näin.

Itse olen jo useamman vuoden taistellut lapseni sairauden kanssa.

Diagnooseja on tullut ummetuksesta psyykkiseen sairauteen. Minullekin on syytetty lapsen oireilun aiheuttamisesta.

Monta kertaa on tutkimukset lopetettu heti kun ensimmäinen arvaus ei ole osunut oikeaan. Välillä on erikoislääkäri ilmoittanut ennen tutkimusta, että ei ole tarvetta tutkia, menkää kotiin.

Lasta on moitittu. Sinulla on huono kunto, sun pitää liikkua enemmän. Olet liian hoikka, sun pitää syödä enemmän. Pitää olla reippaammin ja paremmin.

Lopulta yksityisen sektorin puolelta löytyi syy oireille. Tutkimukset maksoivat useita tuhansia euroja. Vakuutusta meillä ei ole, sillä luulimme lapsen syntyessä, että Suomessa on hyvä terveydenhuolto.

Lapsella lopulta paljastui harvinainen perinnöllinen sairaus, joka vaatii säännöllistä seurantaa, lääkitystä ja leikkaushoitoja. Ilman diagnoosia jäävät potilaat kuolevat keskimäärin 30 v iässä. Jotkut voivat elää vanhoiksikin mutta osa kuolee jo lapsena.

Äitinä tämä on todella tuskallista. En pysty ymmärtämään miksi julkinen terveydenhuolto halusi uhrata juuri minun lapseni. Miksi lapseni nähtiin niin arvottomaksi, että häntä ei haluta hoitaa. Monet erikoislääkärien tapaamiset yliipistosairaalassa ovat olleet vain uskomatonta pelleilyä.

Kaikkein pahin pelleilyesitys nähtiin kun kysyin voisiko lapselleni olla se sairaus jonka diagnoosin hän lopulta sai yksityisellä. Lääkäristä kysymykseni oli hupaisa ja hän oikein teatraalisesti selitti miksi kyse ei voi olla siitä mitä ehdotin. Esityksensä jälkeen hän ohjeisti syömään lääkettä, jonka olin hetkeä aiemmin kertonut pahentaneen oireita. Lisäksi hän määräsi turhan verikokeen, joka ei käytännössä kerro yhtään mitään.

Onneksi lopulta löydettiin yksityinen lääkäri, joka tunnisti sairauden. Hän osasi nimetä sen 5 minuutin tutkimuksen perusteella. Todennäköisesti arvasi sen jo sillä hetkellä kun käveltiin sisään vastaanotolle. Lapsen huomiota herättävä ruumiinrakenne on tyypillinen kyseistä sairautta sairastaville. Lopullinen diagnoosi vahvistui lukuisten tutkimusten ja geenitestin perusteella.

Diagnoosia en halua kertoa, sillä sairaus on hyvin harvinainen. Suomessa on alle 500 potilasta, joista lapsia alle 20.

Ymmärrän, että harvinaisia sairauksia on vaikea diagnosoida. Kuitenkin pystyin itse maallikkona tunnistamaan sairauden, ja erikoislääkäri väitti vastaan kun esitin epäilyni. Tänäkin lääkäri näki lapsen ruumiinrakenteen ja tiesi kaikki oireet.

On yleinen harha kuvitella meillä olevan hyvä sairaanhoito. Fakta on kuitenkin se, että Suomi käyttää 1,5% BKT:stä hoivaan kun muut pohjoismaat 2,3% ja yli. Käytännössä meidän sairaanhoito asettuu noin Romanian tasolle. Tähän kun lisää sen, että meillä eläkkeensaajan ostovoima on EU:n heikoimmassa kvintiilissä, eli sekin jossain Romanian tienoilla, niin eiköhän se ole aikalailla selvää mistä ne säästöt pitäisi löytää.

Sinulla on esittää jotain numeerista dataa esittämiesi lukujen tueksi?

Talouselämä numero 30/2019.  Iltasanomissa 1,6% https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005983417.html

”On yleinen harha kuvitella meillä olevan hyvä sairaanhoito. Fakta on kuitenkin se, että Suomi käyttää 1,5% BKT:stä hoivaan kun muut pohjoismaat 2,3% ja yli. Käytännössä meidän sairaanhoito asettuu noin Romanian tasolle.”

Sekoitat asioita, puhut iloisesti sekaisin sairaanhoidosta ja hoivasta kun oikeasti tarkoititkin VANHUSpalveluita. Sairaanhoidon osuus menoista vs bkt on paljon suurempi kuin 1,5%.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten jos keskustelun vie tälle tasolle, tulee myös aina pointti esim. itse aiheutetuista sairauksista, elintavoista tms. sekin on hyvin vaikea keskustelu.

Juu, jos ei nuku riittävästi, syö välimeren ruokavalion mukaan, harrasta liikuntaa väh 5 h viikossa ja vältä riittävästi työstressiä, ei saa hoitoa.

Paitsi että välimeren hiilarimössö-ruokavalio ei sovellu isolle osalle meistä suomalaisista.

Erikoinen ajatus tuo "jos rahat eivät riitä". Nehän on jo loppuneet. Täällä tosielämässä hoitoa saa vain jos maksaa sen itse kahteen kertaan, ensin valtion julkissairaanhoidolle, joka pitää ne rahat mutta ei toimita hoitoa, ja sitten yksityissektorille, jolta saa rahaa vastaan B-luokan hoidon.

Paras ratkaisu on yrittää pysyä terveenä noudattamalla parhaita mahdollisia elämäntapoja, niihin ei juurikaan kuulu työteko. Rentoa vapaaherran elämää, niukalla syömisellä ja rauhallisella kestävyyslajien harrastamisella 👍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoitomenetelmät ovat kehittyneet huimasti muutamassa vuosikymmenessä. Yhä useampi ja vakavammin sairas pystytään pitämään hengissä, vaikka ei ole mitään takeita, millainen ko henkilön elämänlaatu tulee myöhemmin olemaan. Toiset pystyvät elämään ihan kohtuullisen miellyttävää elämää, osa kuntoutuu ehkä ihan työkykyiseksikin ja osa kärsii kovista kivuista eikä pärjää lainkaan ilman ympärivuorokautista apua. Tilastollisesti voidaan arvioida, kuinka suuri osa hyötyy hoidosta. Potilaat ovat kuitenkin yksilöitä eikä kenenkään otsassa lue, mihin ryhmään potilas kuuluu. Lääkärilläkään ei ole selvännäkijän kykyjä, joten potilas hoidetaan, vaikka todennäköisyys kuulua erinomaisesti toipuvien ryhmään olisikin pieni. 

Ehkä tulevaisuudessa päätöksen potilaan saamasta hoidosta ei enää teekään ihminen vaan tietokone. Tietokone tekee päätöksen potilaan iän, painoindeksin, elintapojen ja muiden sairauksien perusteella vertaamalla niitä tilastoihin. Tietokone laskee yksilön elämälle arvon ja vertaa sitä hoidosta aiheutuviin kustannuksiin.  Jos yksilön arvo on suurempi kuin hoidon kustannukset, hoito aloitetaan. Muussa tapauksessa ei aloiteta. 

Sinänsä oikeudenmukaista ja järkevää.

Ehkä ei kaikista inhimillisintä.

Olisiko se mielestäsi oikeudenmukaista ja järkevää, jos kyseinen kone laskisi että lapsesi syöpää ei kannata hoitaa?

Ohis..jos kahdesta lapsesta vain toisen syöpähoitoon riittää rahat, kumpi pitäisi hoitaa: se, jolla on tilastollisesti suurempi todennäköisyys selvitä ja elää hyvää elämää, vai se, jolla on pienempi todennäköisyys? Kumpi on oikeudenmukaisempaa ja järkevämpää? Nythän on kyse tilanteesta,  jossa kaikkia ei voida hoitaa. Millä muulla tavalla pitäisi mielestäsi priorisoida? 

Siten että lopetetaan esim suuryritysten veronkierto, yritystuet (4 miljardia per vuosi, otetaan puolet pois) jne ja laitetaan ne rahat sairaanhoitoon.

Eli halutaan suuryritykset pois Suomesta? Onhan niitä jo lähtenytkin. 

Yritystuet on todettu tehottomiksi. Ja veronkierto on laitonta. Emme tarvitse yrityksiä, jotka kiristää ja polkee jalkaa "jos ette anna meille tarpeetonta rahaa meidän miljoonaponuksiin niin me lähetään pois yhyy yhyy!"

Yritystuet on itse asiassa suurimmaksi osaksi esim verohelpotus dieselistä maksettavasta verosta tai vastaavia. Eli on tärkeää ymmärtää, että jos yritystukia vähennetään, se rahapino ei jää pöydälle muuhun käyttöön, vaan ensin täytyy jäädä odottamaan vaikuttaako tuo tuen poisto siten, että se firma maksaa enemmän dieselveroa siitä samasta määrästä dieseliä, vaiko jopa joutuu lopettamaan toimintansa ainakin täällä jolloin se alunperin heiltä kertynyt dieselvero jää myöskin saamatta. Myöskin kerrannaisvaikutukset laskeminen on varsin hankalaa. Miten paljon jää sitten palkkaveroa saamatta, vai jääkö, miten paljon ’tulevia hyviä talouden piristyruiskeita muodostumatta’ Jne. Kaikki siinä on kovin teoreettista ja altista ulkopuolisille häiriötekijöille.

Mutta sinällään, uskon myös, että mm yritystuissa niinkuin ihan kaikissa muissakin tuissa olisi tarkastelun ja kiristyksen mahdollisuus (jostain syystä näyttää yleensä kuitenkin käyvän niin, ett kaikkia tuki vain kasvatetaan )

Ennaltaehkäisy ja yksilöllinen hoito säästää. Valitettavasti nuo on juuri ne asiat, mistä säästetään. Se on hyvin lyhytnäköistä, mutta tyypillistä politiikkaa. Ja täytyy muistaa, että hoito on eriasia kuin sen rahoitus. Ne päätetään ihan eri instansseissa ja eri perustein.