Vl irtautuminen. Vertaistukea?

Olen vl-nainen. Sinkku.

Itse toki teet päätöksen, mitä haluat elämältäsi. Jokaisella on vapaus valita. Mielenkiinnosta vaan kysyisin, että millaisessa elämäntilanteessa elät ja mitkä asiat vaivaavat ja ahdistavat eniten? Ymmärrän hyvin, että jotkut asiat ahdistavat vl-kulttuurissa. Silti koen, että uskon ydin on oikea, kun haluaa perustaa uskon Raamatun sanaan ja sen myötä Jeesuksen sovitustyön turviin.

Täällä toinen vl-sinkku. Uskon kanssa ollut vaikeaa, vaikeasta elämäntilanteesta johtuen, mutta en haluaisi luovuttaa noin vaan. Usko on arvokas lahja ja sen voi menettää enkä kyllä usko, että elämäni muuttuisi siinä vaiheessa aidosti paremmaksi. 

Olen lestaperheestä.

Ala pedata lähtöäsi hankkimalla ystäviä vl-liikkeen ulkopuolelta.

UUT järjestää vertaiskokoontumisia. Siellä on ihmisiä muistakin lahkoista, mutta kokemukset ovat yllättävän samankaltaisia.

Muista, että kukaan ei voi pakottaa sinua elämään vl-liikkeessä, jossa voit pahoin. On tosi itsekästä edes vaatia sinulta sellaista vain siksi, että heillä itsellään on hyvä mieli, kun kuulut vl-liikkeeseen.

Missä muuten ois oikeasti aktiivista keskustelua ja vertaistukea irtautujille nykyään? Silloin kun itse lähdin ja asia oli tuoreempi, luin paljon mm. Omat polut-ja Hakomaja-sivustoja. Ja huumoria Saara-äidiltä :) Mutta nuo taitaa kaikki olla nykyään ihan kuolleita. Onko keskustelu Facebookissa? Ja jos, niin miten pääsee mukaan jos ei ole ex-vl-kavereita? Lähdin nuorena ja silloiset vl-ystävät ja perhe jäi liikkeeseen.

Muista, että kukaan ei voi pakottaa sinua elämään vl-liikkeessä, jossa voit pahoin. On tosi itsekästä edes vaatia sinulta sellaista vain siksi, että heillä itsellään on hyvä mieli, kun kuulut vl-liikkeeseen.[/

Ei kukaan pakotakaan! En ymmärrä puhetta siitä, että pakottaa, sillä kukaan ei voi pakottaa ketään uskomaan. Itse olen vl ja ajattelen, että jokainen valitsee tiensä itse.

En ole vl, mutta asun alueella, jossa heitä on paljon. Minusta tuntuu, että monet ovat vl vain omiensa seurassa. Muualla ollaan toisin. Itselläni on vl tuttavia, joiden kanssa tehdään melkein mitä vaan. Mutta jos samassa tilassa, vaikkapa koulun aulassa, on muita vl -henkilöitä niin silloin nämä vl-tuttavat eivät edes tervehdi minua. Monet eivät tee suurta määrää lapsia ja vaimo on töissä joka lapsen välissä. Uskostahan ei tarvitse luopua, jos luopuu rankoilta tuntuvista säännöistä.

Ja nro 4 jatkaa, tsemppiä ap! Itselleni liikkeestä irtautuminen parikymppisenä oli ehdottomasti elämäni paras päätös ja lasken sen tärkeimpiin saavutuksiini, koska se tuntui etenkin etukäteen miltei mahdottoman vaikealta. Mutta voi pojat että se kannatti! Tasapaino ja rehellisyys paitsi itseni myös ulkomaailman kanssa - mm. kasvatin itselleni aidon moraalin liikkeestä irtautumisen jälkeen. Tuo ystävien hankkiminen muualta jo ennen irtautumista on tärkeä, ja vertaistuki myös hyvä. Lähtijöitähän on paljon, joten samankaltaista vertaistukiseuraa ystäviksi asti luulisi löytyvän jos vain sopiva foorumi löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Täällä toinen vl-sinkku. Uskon kanssa ollut vaikeaa, vaikeasta elämäntilanteesta johtuen, mutta en haluaisi luovuttaa noin vaan. Usko on arvokas lahja ja sen voi menettää enkä kyllä usko, että elämäni muuttuisi siinä vaiheessa aidosti paremmaksi. 

Olen tuo viestissä 2 kirjoittanut vl-sinkku.

Totta. Elämään kuuluu iloja ja suruja sekä erilaisia elämänvaiheita... Välillä elämä ja uskominen on helpompaa, välillä vaikeampaa. Kaikki vaikeudet eivät liity uskoon, vaan ajalliseen elämään. Itse koen eläväni nyt helpompaa ja tasapainoisempaa jopa onnellista elämää. Olen niin kiitollinen monesta asiasta. Koen, että mun elämän syvin onni tulee uskosta. Vaikka vl-kulttuurissa on joitakin tapoja, joita en allekirjoita (koska ei ole Raamatussa), silti koen, että tärkeintä on Raamatun mukainen aito usko.

Hyvää yötä!

Onko teidän irtautuneiden helppo löytää kavereita ja "mennä maailmaan"? Itsellä "vain" luterilainen konservatiivitausta, ja yksinäisyys vaivaa pahasti aikuisiällä.

Ensinnäkin, tiedossa on rankka prosessi, voimia siihen.

Olen lähtenyt yhdessä mieheni kanssa yhteisöstä vajaa vuosi sitten, meillä on lapsia. Syitä lähtöön oli monia, voimakkaimpina nousivat pintaan ehkäisyasia ja eksklusiivinen pelastusoppi. Pitkään jatkuneet epäilykset alkoivat voimistua ja alettiin yhdessä pohtimaan asiaa ja luettiin paljon aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, Pauliina Rauhalan Taivaslaulu ja mm Aila ruohon useampi teos. Tutustuttiin myös perinpohjaisesti lestdadiolaisuuden juuriin ja kristinuskon perusteisiin. Tuntui että pitää olla jotain kättä pidempää ennen kuin uskaltaa hypätä tuntemattomaan.

Lopulta pitkän ja tuskallisen ajatusprosessin päätteeksi molemmat sanoutuivat irti vl touhuista. Alkuun asia oli niille läheisille todella rankka, jotka jäivät sisälle liikkeeseen, niiltä taas jotka olivat lähteneet pois yhteisöstä, saimme valtavasti vertaistukea. Lapset ovat onneksi sen verran pieniä vielä, ettemme olleet kovin vahvasti ehtineet aivopestä heitä mukaan.

Nyt lähes vuosi myöhemmin, tilanne on kaikilla tahoilla rauhoittunut, asia ei pyöri enää mielessä ja perheemme viettää ihan tavallista "epäuskoisen" perheen elämää ja arkea.

Vertaistuesta:

Youtubesta löytyy mm podipappi nimellä hyvää settiä aiheesta, spotifystä Kaarle Hurtigin monologia, facebookissa on lisäksi Uut vertaistuki ryhmä johon pääset kyselemällä siellä olevilta tyypeiltä. Kannattaa lukea myös mm ex jehovien ja helluntailaisten kokemuksia irtiotoista, on paljon samankaltaisuuksia lestadiolaisuuden kanssa ja antaa perspektiiviä.

Olet oikealla tiellä seuratessa intuitiotasi, voimia.

Usko voi hyvin pysyä ja vahvistuakin, vaikka eroaa lestadiolaisuudesta. Lestadiolainen liike on kuitenkin vain ihmisen tekemä

Vierailija kirjoitti:

Onko teidän irtautuneiden helppo löytää kavereita ja "mennä maailmaan"? Itsellä "vain" luterilainen konservatiivitausta, ja yksinäisyys vaivaa pahasti aikuisiällä.

Sivusta huutelen.

Ystävien saaminen aikuisena ei ole muutenkaan itsestäänselvää.

Jos on introvertti, voi tuntea itsensä kaikkialla ulkopuoliseksi.

Se ulkopuolinen maailma ei ole mikään homogeeninen ryhmä, vaan siellä on ihmisiä ja elämäntapoja laidasta laitaan.

Kiitos vastauksista! Olen jo jonkin aikaa (jollain tasolla ehkä aina) ollut hyvin eri mieltä ehkäisyn synnillistämisestä, minkä vuoksi oon umpikujassa. Tiedän etten ikinä voi elää täysin vl-oppien mukaan ja tuntuu ahdistavalta sen vuoksi jäädä yhteisöön. Toisaalta saan yhteisöstä paljon sisältöä elämään, enkä tavallaan edes haluaisi lähteä. Minun on ns pakko lähteä, vaikka pahalta tuntuu :/ fakta on, että uskon eri lailla, ja haluan olla rehellinen.

Tällä hetkellä oon aika väsynyt kun punnitsen koko ajan, jäädä vai lähteä. Välillä pelkään tän uuvuttavan mut täysin. Vertaistukea ei juurikaan oo kun en uskalla lähipiirissä avata suutani, siksi täällä kyselen.. Mies ei aio lähteä, mikä vaikeuttaa tilannetta.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista! Olen jo jonkin aikaa (jollain tasolla ehkä aina) ollut hyvin eri mieltä ehkäisyn synnillistämisestä, minkä vuoksi oon umpikujassa. Tiedän etten ikinä voi elää täysin vl-oppien mukaan ja tuntuu ahdistavalta sen vuoksi jäädä yhteisöön. Toisaalta saan yhteisöstä paljon sisältöä elämään, enkä tavallaan edes haluaisi lähteä. Minun on ns pakko lähteä, vaikka pahalta tuntuu :/ fakta on, että uskon eri lailla, ja haluan olla rehellinen.

Tällä hetkellä oon aika väsynyt kun punnitsen koko ajan, jäädä vai lähteä. Välillä pelkään tän uuvuttavan mut täysin. Vertaistukea ei juurikaan oo kun en uskalla lähipiirissä avata suutani, siksi täällä kyselen.. Mies ei aio lähteä, mikä vaikeuttaa tilannetta.

T. Ap

Jos se on vain ehkäisystä kiinni, niin älä sen vuoksi yhteisöstä lähde/uskoa kiellä.

Käytä kaikessa hiljaisuudessa ehkäisyä, ei se muille kuulu eikä ehkäisyn käyttäminen mitenkään tavatonta vl-piireissä ole - ei ollut 20-30 vuotta sittenkään saati nykyään.

Vl-liike on osittain myös elämäntapa ja kulttuuri, eikä niistä läheskään kaikki usko siihen oikeasti, eli voit elää siellä vaikket uskoisikaan juuri niin, jos kuitenkin tykkäät siitä kulttuurista ja haluat kuulua yhteisöön.

Ei se uskon kieltäminen mikään ainoa vaihtoehto ole, eikä välttämättä aina oman onnellisuuden kannalta edes paras päätös.

Mieti rauhassa, ja jos se ehkäisy on se juttu mikä sua syö, niin käytä ehkäisyä.

T: ex-vl, ikuinen irtolainen joka ei kuulu mihinkään

Hei ap, täällä etelässä ehkäisyn käyttö on ihan normijuttu vl piireissä. Ei siitä vieläkään ääneen puhuta muuta kuin luotettavalle kavereille jos niillekään, mutta täysin normaalia on. Jos muuten oot onnellinen liikkeessä, niin jää vaan sinne mutta ota kaikessa hiljaisuudessa ehkäisy käyttöön. Kenellekään sun ei tarvitse eikä noissa piireissä edes kannata kertoa siitä. Intiimiasiat ei oikeesti kuulu kenellekään muulle.

Oon samaa mieltä siitä, että ehkäisy on vaan pariskunnan välinen asia ja tuntuu niin sairaalta, että siitä on tehty kaikkien yhteinen asia. Kuopuksen syntymän jälkeen itse asiassa aloitinkin ehkäisyn käytön ja oon saanu siitä pelkästään hyvää oloa, en lainkaan huonoa omaatuntoa. Ongelma on se, että oma lapsuudenkotini ja osaltaan tuttavapiirikin on todella konservatiivista väkeä ja on ahdistavaa, kun ei voi sanoa ääneen mitä ajattelee. Uran luomista pidetään niin itsekkäänä ja vääränä, pitäisi vaan synnyttää ja synnyttää :(

Mutta harkitsen kyllä sitäkin, että jatkaisin vaan hiljaa porukan mukana. Onhan tässä yhteisössä toisaalta lasten turvallista kasvaa.

Ap

Niin samoja fiiliksiä täällä. Olen hyvin konservatiivisesta vl-perheestä. Jo teininä kipuilin oman seksuaalisuuden kanssa, tunsin olevani liian yliseksuaalinen, koska halusin niin paljon ja samaan aikaan usko kielsi seksin ennen avioliittoa ja teki siitä vielä pelkästään välineen saada lapsia. Myöhemmällä iällä aloin kyseenalaistamaan muitakin asioita, kuten meikkauskieltoa. Aloin meikata salaa ja mahdollisimman huomaamattomasti.

En ole uskaltanut kieltää uskoa omalle perheelleni. Tiedän, että se on pahinta mitä he toivovat. Olen kuluttanut kuitenkin koko nuoruuteni uskossa, jonka oppeihin en usko ja tuntuu välillä pahalta, etten niitä vuosia enää takaisin saa. Toivon, että vihdoin uskaltaisin olla vapaa, vaikka perheelleni tämä on pahin mahdollinen päätös.

Tunnen suunnatonta vapautta, mutta samalla pelkään. Jos joudunkin helvettiin, jos kaikki se, mitä minulle on opetettu, onkin totta ja minä väärässä?

Suosittelen ap kuuntelemaan No filter podcastia ja Kaarle Hurtigin podcasteja <3

Joh 3:16. Kaikki Kristukseen uskovat pelastuvat. Joka muuta väittää, kieltää koko evankeliumin sanoman. Älä pelkää lähtöä sen takia, tuolle vl seurakuntaopille ei löydy perustaa Raamatusta.

Vierailija kirjoitti:

Missä muuten ois oikeasti aktiivista keskustelua ja vertaistukea irtautujille nykyään? Silloin kun itse lähdin ja asia oli tuoreempi, luin paljon mm. Omat polut-ja Hakomaja-sivustoja. Ja huumoria Saara-äidiltä :) Mutta nuo taitaa kaikki olla nykyään ihan kuolleita. Onko keskustelu Facebookissa? Ja jos, niin miten pääsee mukaan jos ei ole ex-vl-kavereita? Lähdin nuorena ja silloiset vl-ystävät ja perhe jäi liikkeeseen.

Joo, aktiivinen keskustelu on tosiaan facebookissa ja vaatii vähän vaivaa, kun reitin sinne etsii. Jouduin itse luomaan toisen profiilin facebookiin, kun nuo vaativat esiintymään omalla nimellään. UUT:n keskusteluryhmä yhmä on kyllä salainen, eikä sitä löydy hakemallakaan facebookista.

https://www.uskontojenuhrientuki.fi/loyda-tukea/vertaistuki/

Vierailija kirjoitti:

Hei ap, täällä etelässä ehkäisyn käyttö on ihan normijuttu vl piireissä. Ei siitä vieläkään ääneen puhuta muuta kuin luotettavalle kavereille jos niillekään, mutta täysin normaalia on. Jos muuten oot onnellinen liikkeessä, niin jää vaan sinne mutta ota kaikessa hiljaisuudessa ehkäisy käyttöön. Kenellekään sun ei tarvitse eikä noissa piireissä edes kannata kertoa siitä. Intiimiasiat ei oikeesti kuulu kenellekään muulle.

Nämä voi olla aika hankalia pienillä paikkakunnilla, joilla lääkärit ja terkkaritkin usein kuuluu liikkeeseen. On varmasti kynnys mennä hakemaan ehkäisyä tällaisessa tilanteessa.

Eri