Parempi yksin kuin huonossa suhteessa, sanotaan. Onko näin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ymmärrän tai luulen ymmärtäväni sinua ap. Ärsyttää myöskin että syytetään ihmiseksi joka ei osaisi olla yksin. Ei se sitä ole, minäkin osaan. Olen ollutkin, asunut yksin ja hoitanut ja tehnyt kaiken yksin eikä ole rahasta pulaa. Silti koen että suhteessa ollessani on elämä parempaa. Tai ainakin suhteessa, jossa on myös niitä ihan ok hyviä hetkiä ja hyviä asioita. Päällimmäisenä ongelmana kuitenkin se ettei yhteiseen tulevaisuuteen pysty luottamaan tai mitään laskemaan sen varaan, puhumattomuus ja tietynlainen yhteyden puuttuminen aika-ajoin syö suhdetta. Välillä mietin että eroaminen olisi helppoa jos olisi joku oikea syy (väkivalta jne). Tietysti silloin olisi parempi yksin. Eroaminen tarkottaisi myös sitä, että joutuisin luopumaan lähes kaikesta mistä olen haaveillut, yhteinen koti, yhteinen vapaa-ajan puuhailu, mahdollinen perhe-elämä jonkin ajan päästä jne. Jopa veneily mökillä loppuisi, koska voimani eivät riitä veneen siirtelyyn yksin.

Mietin myös että korvaisiko hyvä ystävä tämän toisen ihmisen "tarpeen", tuskin. Ei kukaan ystävä ole samalla tavalla jatkuvasti saatavilla kuin kumppani. Lisäksi kaikki ystäväni ovat vakiintuneissa suhteissa, kokisin suurta ulkopuolisuutta ja että olisin vielä enemmän yksin. Ennenkaikkea pidän siitä että saan jakaa arkea toisen kanssa. Olen miettinyt täysin samoja asioita kuin alottaja.

Elät konservatiivi kuplassa. Eihän siinä, elä vaan. Lähinnä se ärsyttää ettei välttämättä suostuta ymmärtämään sinkkuutta. Elin kertaalleen tyhjässä suhteessa. Pystyn luomaan itse itselleni elämyksiä. Tympeä puoliso olisi lähinnä tiellä.

Erinomainen analogia. Konservatiivinen kupla. Kaikki nuoret ja vähän vanhemmatkin luulee, että pitää olla niinkun ystävät ja tutut. Heteroliitto, perhe, okt, mökki, luontoharrastus, matkailua.

Niillä mennään mitä on, ei suhdetta pidä ylläpitää ulkoisen vuoksi vaan päinvastoin

Minusta ei ole enää suhteisiin. Parempi yksin.

Huonossa maksat kaiken, hoidat kaiken, seksistä saat vain alapään kipeäksi ja puoliso silti  avoimesti halveksuu sinua juosten vieraissa sängyissä ja juopottelemalla.

Vierailija kirjoitti:

Olin huonossa suhteessa. Tein yksin kaiken. Maksoin 80% taloutemme kuluista, maksoin yksin lasten kaikki jutut mopoa, mopokorttia ym myöten. Mies eli vain itselleen. Minut lytättiin täysin tuossa suhteessa.

Nyt olen lasten kanssa keskenään. Saan elää lapsilleni ja itselleni. Lasten isä ei ole oikeastaan mitenkään lasten elämässä. Paska mies oli jo suhteessa. Nyt näkee kaikki muutkin mikä ällötys. Hyvin itsekäs eikä ajatellut toisten hyvää.

Mikä sai fiksun, muutenkin lähes täydellisen naisen porsimaan sille miehelle?

Eli tiivistettynä: Olet huonossa suhteessa ja pelkäät ettet löydä ketään muutakaan. Intuitiosi huutaa että eroa mutta tulet vauvapalstalle hakemaan lupaa jatkaa suhdetta koska eroaminen on liian pelottavaa. Tosi terveeltä kuullostaa

Pitkä avioliitto koettu, kaikki lapset jo omillaan, lapsenlapsiakin on. Alkoholismi, taloudellinen turvattomuus (minä tienasin, mies joi), pelko jatkuvasti, hyväksikäyttöä. Erottuani tutustuin ja seurustelinkin muutaman kanssa. Melko pian tuli esiin jotakin, jota en jaksa enää viisikymppisenä, esim. miehen ex-puolisoiden ongelmat bonuksena, epävarma talous (eli minä maksoin kulut), tissuttelu, ns. pienet valheet, itsekkyys, laiskuus. Ja yksi mitä en jaksa ollenkaan, silkka tyhmyys. Esim. jatkuva kolarivideoiden katselu ja hekottelu niille.