Lue keskustelun säännöt.
Vauvan ja taaperon kanssa kotona, voimat loppuu
09.09.2019 |
Meillä on 2 kk vauva ja 2 v taapero. Vauvalla on vamma, joka havaittiin vasta syntymän jälkeen. Hän on siitä syystä itkuinen ja vaativa ja koko ajan sylissä.
Taapero on sisaruksen syntymästä edelleen ihan järkyttynyt ja hakee huomiota keinolla millä hyvänsä, esimerkiksi kiipeilee vaarallisesti ja kiukuttelee ruokaillessa ja nukkumaan mennessä. Tänään ei suostunut päiväunille ollenkaan, ja heräilee yöllä monta kertaa, vaikka on nukkunut yöt hyvin jo ihan pienestä asti.
Nyt lasten isovanhempi on lasten kanssa pihalla, vauva nukahti ensimmäistä kertaa tänään kunnolla, vaikka heräsi jo kuudelta. Taapero riehuu yliväsyneenä pihalla. Itse mietin käyttäisinkö ruhtinaallisen vapaahetkeni syömiseen, suihkuun vai kakalla käymiseen (taitaa mennä palstailuun). Päällä on imetyspaita, joka on totaalisen märkä maidosta ja yöhousut, joihin taapero hieroi ruokaa.
Öisin meillä nukutaan tosi huonosti, mies hoitaa pääasiassa isomman lapsen heräilyt ja minä vauvan. Vauva herää 1-2 h välein, aina ei ole nälkäinen. Mies pakenee perhe-elämää töihin ja tiuskii minulle kotona ollessaan. Tekee kuitenkin osansa, kunhan on vain paikalla. Vauvan vamma on miehelle tosi kova pala. Itsekin murehdin ja mietin, millaista elämää hän voi viettää ja millaista perhe-elämä on tulevaisuudessa, kunhan vauva-ajasta selvitään.
Olen itse niin fyysisesti kuin henkisestikin ihan loppu. Isomman lapsen kanssa elämä vain helpottui ajan kanssa, tämän pienemmän kanssa asia saattaa olla päinvastoin. On tosi kuormittavaa, kun joku vaatii minulta jotain koko ajan. Vanhempi lapsi on alakuloinen, jos en huomioi häntä koko ajan kanniskellessani itkevää vauvaa sylissä. Jos molemmat sattuvat nukkumaan samaan aikaan mies joko valittaa jostain tekemättömästä hommasta tai haluaa seksiä.
Päästään harvoin lähtemään minnekään kotipihaa kauemmaksi, koska en itse kehtaa lähteä peseytymättömänä ja yleensä pääsen pesulle vasta iltapäivällä. Seinät kaatuu päälle. En uskalla puhua neuvolassa, pelkään saavani "avuksi" jonkun perhetyöntekijän, joka kertoo, että pitäisi siivota ja laittaa ruokaa. Jos perhetyöntekijät nyt ovat sellaisia, mitä tällä palstalla on kerrottu.
Enpä nyt tiedä, miksi edes kirjoitin tämän. Ehkä joku on joskus ollut vastaavassa tilanteessa ja kertoo, että jossain vaiheessa helpottaa.
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on lapset kahden vuoden ikäerolla.
En tajua väitettä että suihkuunkaan ei pääse. Käy suihkussa ja laita itsesi kuntoon ennen kuin mies lähtee töihin!
Ja molempien ei kannata valvoa samana yönä. Se on tehotonta ja aivan turhaa.
Liiku ihmisten ilmoilla. Kai sitä jokainen nuutuu jos aina vain haisee kotona.
Pikkujuttu, mutta tuosta että molempien ei kannata valvoa samana yönä olen eri mieltä. Jos on vauva ja heräilevä vanhempi lapsi niin kannattaa jakaa lapset. Muuten toinen ei saa nukuttua yhtään. Työssäkäyvälle on aika karua valvoa kokonaan joka toinen yö. Yleensä 2-vuotiaan heräilyt sallivat kuitenkin aika paljon unta.
No ei. Jos toinen on kotona,hän voi valvoa. Ja miksi se isompi ylipäätään valvoo?
1. Ei kukaan voi valvoa kaikkia öitä joka yö. Tämä on fysiologinen ja lääketieteellinen fakta.
2. Jos vauva ja 2-vuotias heräilevät molemmat ja yksi ihminen hoitaa molempien heräilyt, niin hyvin helposti käy niin ettei hän nuku lainkaan. Jos joutuu heräämään vaikka 60-90 minuutin välein niin nukahtaminen käy pian vaikeaksi.
3. En tiedä miksi valvoo, kai on aika tyypillistä että 2v herää toisinaan yöllä. Oma nyt 11v esikoiseni heräsi kauhukohtauksiin 3-vuotiaaksi saakka useita kertoja joka ikinen yö ja vielä 6-vuotiaaksi saakka toisinaan. Todellakin jouduimme molemmat valvomaan öitä, työssäkäyvinä ja kotonaolevina.1. Se kotivanhempi voi nukkua illalla, kun isä on kotona. Tai silloin kun on isovanhempi auttamassa. Tai viikonloppuisin.
2. Kyllä väsynyt ihminen nukkuu.
3. Se isompi todennäköisesti tarvitsee enemmän liikuntaa ja ohjelmaa.
T. Kahden lapsen äiti, ikäeroa tuo samainen kaksi vuotta
Kohta 2 - niinhän sitä luulisi. Miehelleni jäi pysyvä unihäiriö noista esikoisen heräilyvuosista. Hän ei saa edelleenkään unta jos herää yöllä, koska aivot/kroppa on niin tottuneet siihen että pitää heti olla valmiustilassa. On todella vaarallista jättää yöheräilyt kokonaan toisen harteille, mun miehelle kävi noin vaikka hoidimme ne 50-50.
No hän on sitten erityisen heikkoa tekoa.
Ap:llahan on siellä liuta isovanhempia. Eiköhän nyt normaalista perhearjesta heidän avullaan selvitä.
Kovasti ihmettelen sitä tarvetta, mitä joillakuilla tuntuu olevan tulla ilkeilemään ja tylyttämään ihmisiä, silloin kun heillä on hankala tilanne päällä. Sinä levität pahaa mieltä tässä ketjussa, etkä ole millään muotoa avuksi Ap:lle tai muillekaan keskustelijoille. Mitä sait tästä itsellesi?
Itse yllytät ap:ta vellomaan jossain mukahirveässä ahdistuksen tilassa, vaikka hän elää ihan normaalia perhearkea. Paljon ahdistavampaa tuollainen pelottelu ja paisuttelu on.
Kaksi lasta, kaksi vanhempaa, liuta apulaisia.
Ap ei todellakaan tule tuohon kuolemaan. Eikä vammautumaan tai univaurioitumaan tai mitään muutakaan.
Älä viitsi kohkata.
Minä univaurioidun. Olen nukkunut viimeiset kuusi vuotta omassa huoneessa, en siedä nukahtamisvaiheessa minkäänlaista häiriötä. En pysty nukkumaan muualla kuin omassa kodissa. Muun perheen takia, että elämä olisi mahdollisimman normaalia, tehdään lomamatkoja ja käydään yökylässä, mutta se tarkoittaa että minä en nuku, torkun aamuyöstä pari tuntia. En myöskään kotona siedä yöherätyksiä, en saa enää sen jälkeen unta. Mulla on tarkat iltarutiinit ja mun on mentävä nukkumaan juuri oikeaan aikaan tai väsymys menee ohi ja valvon monta tuntia ennen seuraavaa luonnollista väsymyksen tunnetta. Stressaantuneena en nuku.
Univaje vaurioitti myös kykyäni sietää stressiä. Stressaantunut elimistöni lakkasi sietämästä useita ruoka-aineita: ibs.
Univaje vaurioitti myös meidän parisuhdetta. Edelleen ollaan yhdessä, mutta paljon meni rikki. Töitä tehdään, ehkä vielä joskus ollaan ehjiä.
Älä viitsi vähätellä.
-eri
Oletko myös repeytynyt synnytyksessä, hyperahdistunut neuvolassa, saanut traumoja leikkipuistossa jne? Älkää viitsikö kohkata ja pelotella.
Kyllä, en, en. Haluatko tietää muutakin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko myös repeytynyt synnytyksessä, hyperahdistunut neuvolassa, saanut traumoja leikkipuistossa jne? Älkää viitsikö kohkata ja pelotella.