Vauvan ja taaperon kanssa kotona, voimat loppuu
Meillä on 2 kk vauva ja 2 v taapero. Vauvalla on vamma, joka havaittiin vasta syntymän jälkeen. Hän on siitä syystä itkuinen ja vaativa ja koko ajan sylissä.
Taapero on sisaruksen syntymästä edelleen ihan järkyttynyt ja hakee huomiota keinolla millä hyvänsä, esimerkiksi kiipeilee vaarallisesti ja kiukuttelee ruokaillessa ja nukkumaan mennessä. Tänään ei suostunut päiväunille ollenkaan, ja heräilee yöllä monta kertaa, vaikka on nukkunut yöt hyvin jo ihan pienestä asti.
Nyt lasten isovanhempi on lasten kanssa pihalla, vauva nukahti ensimmäistä kertaa tänään kunnolla, vaikka heräsi jo kuudelta. Taapero riehuu yliväsyneenä pihalla. Itse mietin käyttäisinkö ruhtinaallisen vapaahetkeni syömiseen, suihkuun vai kakalla käymiseen (taitaa mennä palstailuun). Päällä on imetyspaita, joka on totaalisen märkä maidosta ja yöhousut, joihin taapero hieroi ruokaa.
Öisin meillä nukutaan tosi huonosti, mies hoitaa pääasiassa isomman lapsen heräilyt ja minä vauvan. Vauva herää 1-2 h välein, aina ei ole nälkäinen. Mies pakenee perhe-elämää töihin ja tiuskii minulle kotona ollessaan. Tekee kuitenkin osansa, kunhan on vain paikalla. Vauvan vamma on miehelle tosi kova pala. Itsekin murehdin ja mietin, millaista elämää hän voi viettää ja millaista perhe-elämä on tulevaisuudessa, kunhan vauva-ajasta selvitään.
Olen itse niin fyysisesti kuin henkisestikin ihan loppu. Isomman lapsen kanssa elämä vain helpottui ajan kanssa, tämän pienemmän kanssa asia saattaa olla päinvastoin. On tosi kuormittavaa, kun joku vaatii minulta jotain koko ajan. Vanhempi lapsi on alakuloinen, jos en huomioi häntä koko ajan kanniskellessani itkevää vauvaa sylissä. Jos molemmat sattuvat nukkumaan samaan aikaan mies joko valittaa jostain tekemättömästä hommasta tai haluaa seksiä.
Päästään harvoin lähtemään minnekään kotipihaa kauemmaksi, koska en itse kehtaa lähteä peseytymättömänä ja yleensä pääsen pesulle vasta iltapäivällä. Seinät kaatuu päälle. En uskalla puhua neuvolassa, pelkään saavani "avuksi" jonkun perhetyöntekijän, joka kertoo, että pitäisi siivota ja laittaa ruokaa. Jos perhetyöntekijät nyt ovat sellaisia, mitä tällä palstalla on kerrottu.
Enpä nyt tiedä, miksi edes kirjoitin tämän. Ehkä joku on joskus ollut vastaavassa tilanteessa ja kertoo, että jossain vaiheessa helpottaa.
Kommentit (82)
Laita isompi 4 tunnilsi päivässä hoitoon niin ehdit hetken keskittyä vauvaan ja käydä vaikka pesulla.
Kiitos nyt näistä tsemppiviesteistä.
Ehkä jaksamisen kannalta vaikeinta on se, että kumpikin lapsista haluaa aina äidin. Isompi on tottunut siihen, että olen hänen kanssaan, ja vauvan synnyttyä jouduin olemaan sairaalassa jonkin aikaa. Isäänsä ei juuri ikävöi, koska on tottunut siihen, että isä on päivät töissä. Vauvakin tyyntyy välillä vain äidin sylissä. Meillä on onneksi tukiverkkoja, jotka käyvät mielellään leikittämässä isompaa lasta ja esimerkiksi tekevät ruokaa pakkaseen. Taapero haluaisi silti olla vain äidin kanssa. Hän oli yhtenä päivänä isovanhemmat kanssa leikkipuistossa, ja oli kysellyt "kotiin, äiti" lähes koko ajan. Tämän takia hän ei ole myöskään menossa päiväkotiin vielä toistaiseksi. Tämän vuoksi en myöskään mielelläni lähde minnekään omiin menoihin. Yritän toki huomioida lasta niin paljon kuin mahdollista, mutta juuri nyt mikään ei tunnu riittävän.
Mies piti kolme viikkoa isyysvapaata heti vauvan synnyttyä, lisää lomaa on mahdollista pitää vasta marraskuussa. Hänen työpaikallaan on nyt vuoden kiireisin aika, joten sinne on helppo paeta. Ymmärrän tavallaan reaktion, itsekin tekisi mieli paeta, mutta kun en voi. Harmittaa vain. Etenkin, kun meidän uusi vauva on vammasta huolimatta suloinen ja ihana, mies ei vain tunnu ymmärtävän. Oltiin vielä muutama kuukausi sitten tosi onnellisia, ja nyt mies vain tiuskii.
Ja "annan" miehen kyllä hoitaa vauvaa ihan niin paljon kuin mahdollista, kummallinen ajatus, että jotenkin estäisin. Toki imetän tiheästi, joten luonnollisesti olen enemmän kiinni vauvassa. Minut kotiutettiin sairaalasta paljon ennen vauvaa ja sen jälkeen mies oli puolet ajasta sairaalassa vauvan kanssa kahdestaan, kun itse taas olin vanhemman lapsen kanssa. Mies hoitaa esikoisen yöheräilyt, koska niitä on vähemmän ja hänen on käytävä töissä ja pysyttävä hereillä ajaessaan työmatkat.
Harkitsen jotain vertaistukiryhmää, en ole edes ottanut tuollaisista selvää. En kyllä käytä Facebookia, kai niitä muuallakin on? Sairaalassa tarjottiin keskusteluapua, mutta olin silloin niin rikki, etten olisi kyennyt juttelemaan mistään.
Yritetään sinnitellä päivä kerrallaan. Nyt menen taas jatkamaan lasteni kanssa olemista. Kiitos vielä positiivisista kirjoituksista.
Ap
Mulla on lapset kahden vuoden ikäerolla.
En tajua väitettä että suihkuunkaan ei pääse. Käy suihkussa ja laita itsesi kuntoon ennen kuin mies lähtee töihin!
Ja molempien ei kannata valvoa samana yönä. Se on tehotonta ja aivan turhaa.
Liiku ihmisten ilmoilla. Kai sitä jokainen nuutuu jos aina vain haisee kotona.
Ja jos kerran apulaisia on ihan monikossa, tuuppaa se vauva apulaiselle ja ole itse sen isomman kanssa!
Meillä ei ollut eikä ole ketään.
Isompi johonkin kerhoon, jos 2veelle löytyy teidän paikkakunnalla kerhoja, tai 20h viikko päiväkotiin? Siitä huolimatta, vaikka olisi kuinka äiti-riippuvainen.
Meillä oli suuritarpeinen vauva ja isompi 2,5v vanhempi, vilkas poika..hulluksi olisin tullut jos vanhempaa en olisi osittain päiväkodissa pitänyt! Ei täältä kukaan mitään kruunua saa, kuka eniten hampaat irvessä lapsensa hoitaa ja palaa loppuun..... Kyllä minunkin ratkaisuani ihmeteltiin, miksi pidin vanhempaa päiväkodissa, vaikka olin vauvan kanssa kotona. Tärkeintä on jaksava äiti ja hyvin viihtyi 2,5v päikyssä. :)
Mä en ymmärrä, miten ei muka lasten takia pääse pesulle tai vessaan. Jos se sumusireenimäinen huuto häiritsee tai muten vain ei arvaa jättää vauvaa ja taaperoa keskenään, niin ei muuta kuin vauva sitterissä mukaan ja taapero vaikka potalle istumaan vessassa tai kylppärissä ammeeseen leikkimään. Aina on meillä ainakin "pesut ja pisut" onnistunut ja ne ovat oikeastaan olleet ne ns mukavat ohjelmanumerot lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas nähdään, kuinka isukki pakenee itse aiheutettua tilannetta töihin ja luulisi, että jos on vammasta kovinkin järkyttynyt, niin nimenomaa antaisi kaiken voitavan tukensa, jotta yhdessä selviäisitte.
Isukki on perheen ainoa aikuinen, joka on vastuussa siitä miten asiat perheessä menee?
Ei ole, mutta tällä hetkellä ap kantaa 99% vastuun niistä asioista, jotka ovat perheessä kuormittavia. Ap ei edes voisi hoitaa lasten tarpeita enempää kuin mitä nyt.
Ap kertoi miehen heräävän taaperon kanssa öisin. Kyllä mieskin vastuuta kantaa. Elämiseen tarvitaan myös rahaa, ei niitä lapsia pyhällä hengellä ravita.
Vierailija kirjoitti:
Missä isä?
Missä lukutaito?
Vierailija kirjoitti:
Mulla on lapset kahden vuoden ikäerolla.
En tajua väitettä että suihkuunkaan ei pääse. Käy suihkussa ja laita itsesi kuntoon ennen kuin mies lähtee töihin!
Ja molempien ei kannata valvoa samana yönä. Se on tehotonta ja aivan turhaa.
Liiku ihmisten ilmoilla. Kai sitä jokainen nuutuu jos aina vain haisee kotona.
Pikkujuttu, mutta tuosta että molempien ei kannata valvoa samana yönä olen eri mieltä. Jos on vauva ja heräilevä vanhempi lapsi niin kannattaa jakaa lapset. Muuten toinen ei saa nukuttua yhtään. Työssäkäyvälle on aika karua valvoa kokonaan joka toinen yö. Yleensä 2-vuotiaan heräilyt sallivat kuitenkin aika paljon unta.
Puhu neuvolassa. Perhetyö (matalankynnyksen, ei sossun) pelasti meidän perheen vähän vastaavassa tilanteessa. Ei ne tuu opettamaan vaan auttamaan.
Hae vertaistukea.
Onhan joku ergonominen kantoväline jotta saat kädet vapaaksi esikoista varten.
Jollekinpk voi olla vaihtoehto, mutta ei noin pieni tarvia päiväkotia. Mutta jaksavat vanhemmat hän tarvitsee joten tämäkin vaihtoehto kannattaa pohtia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on lapset kahden vuoden ikäerolla.
En tajua väitettä että suihkuunkaan ei pääse. Käy suihkussa ja laita itsesi kuntoon ennen kuin mies lähtee töihin!
Ja molempien ei kannata valvoa samana yönä. Se on tehotonta ja aivan turhaa.
Liiku ihmisten ilmoilla. Kai sitä jokainen nuutuu jos aina vain haisee kotona.
Pikkujuttu, mutta tuosta että molempien ei kannata valvoa samana yönä olen eri mieltä. Jos on vauva ja heräilevä vanhempi lapsi niin kannattaa jakaa lapset. Muuten toinen ei saa nukuttua yhtään. Työssäkäyvälle on aika karua valvoa kokonaan joka toinen yö. Yleensä 2-vuotiaan heräilyt sallivat kuitenkin aika paljon unta.
No ei. Jos toinen on kotona,hän voi valvoa. Ja miksi se isompi ylipäätään valvoo?
Isomman käytös saattaa jopa huonontua, jos laitat päiväkotiin. Alkaa pelätä, että menettää sillä välin äitinsä vauvalle! Nyky yhteiskunta ei ymmärrä vanhempien, yleensä äidin, jaksamisongelmia. Oikeanlaista apua ei oikein saa, jos sukulaiset eivät ole tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Isomman käytös saattaa jopa huonontua, jos laitat päiväkotiin. Alkaa pelätä, että menettää sillä välin äitinsä vauvalle! Nyky yhteiskunta ei ymmärrä vanhempien, yleensä äidin, jaksamisongelmia. Oikeanlaista apua ei oikein saa, jos sukulaiset eivät ole tarpeeksi.
En nyt ihan täysin tajua, että jos siellä kotona on täyspäiväinen äiti, siellä on isä lomaillut ja isovanhempia on auttamassa useita ja vielä ruokaakin tekee muut niin miten hirveän mutikkaaksi ydinfysiikaksi on kahden lapsen hoitaminen oikein saatu?
Siis aikuistenoikeasti nyt.
Taapero voisi tykätä olla repussa. Vauvan imettäminen siten tietysti hiukan hankalaa jos isompi selässä mutta siinä saisi olla äidin lähellä. Myös vauvan voisi laittaa reppuun/kantoliinaan ja vaikka sit lähteä ulos taaperon kanssa. Kantovälinettä voi käyttää myös isä, lapselle usein riittää se että saa olla aikuisen lähellä, ei siinä tartte sen kummemmin viihdyttää. Esim Tula-reput sopivat monen kokoiselle kantajalle ja kannettavalle. Toivottavasti miehesi suostuisi vapaahetkinänne avoimeen keskusteluun tilanteesta, huomaisi tuen ja levon tarpeesi ja pääsisit välillä esim illalla ulos yksin kävelemään edes puoli tuntia. Se auttaa oikeasti. Voimia teille molemmille paljon. Tuo menee toki ohi mutta avun tarvitseminen on ok.
Vierailija kirjoitti:
Miksi niitä pitää tehdä useampi ja noinkin pienellä ikäerolla? Sitten itketään ja valitetaan kun on vaikeaa, ihan itseaiheutettu tilanne.
Häpeä jos osaat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on lapset kahden vuoden ikäerolla.
En tajua väitettä että suihkuunkaan ei pääse. Käy suihkussa ja laita itsesi kuntoon ennen kuin mies lähtee töihin!
Ja molempien ei kannata valvoa samana yönä. Se on tehotonta ja aivan turhaa.
Liiku ihmisten ilmoilla. Kai sitä jokainen nuutuu jos aina vain haisee kotona.
Pikkujuttu, mutta tuosta että molempien ei kannata valvoa samana yönä olen eri mieltä. Jos on vauva ja heräilevä vanhempi lapsi niin kannattaa jakaa lapset. Muuten toinen ei saa nukuttua yhtään. Työssäkäyvälle on aika karua valvoa kokonaan joka toinen yö. Yleensä 2-vuotiaan heräilyt sallivat kuitenkin aika paljon unta.
No ei. Jos toinen on kotona,hän voi valvoa. Ja miksi se isompi ylipäätään valvoo?
1. Ei kukaan voi valvoa kaikkia öitä joka yö. Tämä on fysiologinen ja lääketieteellinen fakta.
2. Jos vauva ja 2-vuotias heräilevät molemmat ja yksi ihminen hoitaa molempien heräilyt, niin hyvin helposti käy niin ettei hän nuku lainkaan. Jos joutuu heräämään vaikka 60-90 minuutin välein niin nukahtaminen käy pian vaikeaksi.
3. En tiedä miksi valvoo, kai on aika tyypillistä että 2v herää toisinaan yöllä. Oma nyt 11v esikoiseni heräsi kauhukohtauksiin 3-vuotiaaksi saakka useita kertoja joka ikinen yö ja vielä 6-vuotiaaksi saakka toisinaan. Todellakin jouduimme molemmat valvomaan öitä, työssäkäyvinä ja kotonaolevina.
Vanhempi päiväkotiin, edes muutama päivä viikossa tai osa-aikaisesti. Neuvolan tai lastensuojelun kautta voisit saada paikan tosi nopeastikin, jos kerrot jaksamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on lapset kahden vuoden ikäerolla.
En tajua väitettä että suihkuunkaan ei pääse. Käy suihkussa ja laita itsesi kuntoon ennen kuin mies lähtee töihin!
Ja molempien ei kannata valvoa samana yönä. Se on tehotonta ja aivan turhaa.
Liiku ihmisten ilmoilla. Kai sitä jokainen nuutuu jos aina vain haisee kotona.
Pikkujuttu, mutta tuosta että molempien ei kannata valvoa samana yönä olen eri mieltä. Jos on vauva ja heräilevä vanhempi lapsi niin kannattaa jakaa lapset. Muuten toinen ei saa nukuttua yhtään. Työssäkäyvälle on aika karua valvoa kokonaan joka toinen yö. Yleensä 2-vuotiaan heräilyt sallivat kuitenkin aika paljon unta.
No ei. Jos toinen on kotona,hän voi valvoa. Ja miksi se isompi ylipäätään valvoo?
1. Ei kukaan voi valvoa kaikkia öitä joka yö. Tämä on fysiologinen ja lääketieteellinen fakta.
2. Jos vauva ja 2-vuotias heräilevät molemmat ja yksi ihminen hoitaa molempien heräilyt, niin hyvin helposti käy niin ettei hän nuku lainkaan. Jos joutuu heräämään vaikka 60-90 minuutin välein niin nukahtaminen käy pian vaikeaksi.
3. En tiedä miksi valvoo, kai on aika tyypillistä että 2v herää toisinaan yöllä. Oma nyt 11v esikoiseni heräsi kauhukohtauksiin 3-vuotiaaksi saakka useita kertoja joka ikinen yö ja vielä 6-vuotiaaksi saakka toisinaan. Todellakin jouduimme molemmat valvomaan öitä, työssäkäyvinä ja kotonaolevina.
1. Se kotivanhempi voi nukkua illalla, kun isä on kotona. Tai silloin kun on isovanhempi auttamassa. Tai viikonloppuisin.
2. Kyllä väsynyt ihminen nukkuu.
3. Se isompi todennäköisesti tarvitsee enemmän liikuntaa ja ohjelmaa.
T. Kahden lapsen äiti, ikäeroa tuo samainen kaksi vuotta
Vierailija kirjoitti:
Vanhempi päiväkotiin, edes muutama päivä viikossa tai osa-aikaisesti. Neuvolan tai lastensuojelun kautta voisit saada paikan tosi nopeastikin, jos kerrot jaksamisesta.
Tosi kivasti tehty kaksivuotiaalle! Panna se lasuleiman kanssa päiväkotiin tarkkailuun. Herrajumala mitä ehdotuksia!
Kyllä saa