Tuppisuu työkaverina

Vierailija kirjoitti:

Jos olet itse tällainen tuppisuu, mistä syystä olet? Haluatko olla sellainen? Vai etkö vaan pysty olemaan ystävällinen ja mukava? Koska eihän ihmiset tuollaisista henkilöistä yhtään tykkää, se on faktaa.

Olen itse tuollainen. Haluan olla tällainen, en välitä puhua turhia. Onneksi olen miesvaltaisella it-alan työpaikalla, jossa kaikki muutkin on "tuppisuita". Ei täällä sanota edes sitä moita tai huomenta kun avokonttoriin aamulla tullaan, kaikki hiipii hiljaa omalle työpisteelleen. Työasiat kyllä kommunikoidaan Slackissa ja sähköpostilla, ei puhumalla. 

En ymmärrä yhtään miksi jostian ihmisestä pitäisi töissä TYKÄTÄ. En minä ainakaan kenestäkään täällä tykkää tai "epätykkää". Ei minulla ole minkään sortin tunnesidettä heihin, eikä tarvitsekaan olla. Työt voidaan hoitaa asiallisesti huolimatta siitä, tykkääkö, inhoaako vai onko ihan sama. 

Siinä ap menet pahasti itse metsään jos alat hankaloittaa työasioiden hoitamistakin siksi, että et itse pidä tuosta hiljaisesta ihmisestä. Ei sinun hänestä tarvi pitää todellakaan, voit pitää omituisena, mutta työt pitäisi saada kyllä hoidettua.

Olen tullut siihen lopputulemaan, että jotkut ihmiset ovat niin epävarmoja itsestään, että kokevat sen äärimmäisen epämukavaksi kun joku ei nauraa rätkätäkään heidän erinomaisille jutuilleen tai kysele kiinnostuneena vaikkapa kupeiden hedelmän edesottamuksista.

Minua varmaan pidetään tuppisuuna, mutta en jotenkin osaa jutella kovin vapautuneesti omista asioistani töissä. Eikä minun kuulukaan. Puhun lähinnä työasioista, joskus satunnaisesti saatan mainita käyneeni vaikkapa konsertissa tai kysellä työkaverilta kohteliaisuudesta miten loma meni. Jatkuva kälätys stressaa.

Ap:n esimerkki kuulostaa aika äärimmäiseltä.

"En viitsi enää kertoa työasioista enkä asiakkaiden ongelmista minäkään. En myöskään kerro omista asioistani, lapsistani, vapaa-ajan harrastuksista yms. sanallakaan."

Työasioista kuuluu ja on voitava keskustella työpaikalla.

Mutta miten ihmeessä syyllistät työkaveria siitä ja kerrot ikäänkuin suurenakin kiusantekona, että et kerro OMISTA asioistasi, lapsistasi, harrastuksistasi sanallakaan? Eiväthän ne asiat kuulu ja liity mitenkään TYÖpaikalle ja TYÖHÖN. Ymmärrätkö?

Eikä kaikkia todellakaan edes kiinnosta jonkun työkaverin loputtomat mies sanoi, lapset teki, voi kun jumpassa sitäjatätä-jaaritukset. Toki useimmat kohteliaasti kuuntelevat, ehkä kommentoivat jotakin diipadaapaa ja voivottelevat tai naurahtavat mukana, mutta oikeasti ei kiinnosta. Koska jokaisen mies sanoo samoja asioita, jokainen lapset tekee samoja asioita ja sellaista jumpassa on. Ihmiset, jotka kertovat omia tuikitavallisia asioitaan ikäänkuin Maailman Kiinnostavimpina Tapahtumina, ovat rasittavia, koska samanlaista se muidenkin meininki on.

Työkaverisi virhe on siinä, ettei hän kommunikoi työasioista jos niistä on jotakin kommunikoitavaa. Se, jos hän sanoo tullessaan moi ja lähtiessään heippa eikä kertoile puolta työpäivää miehestään, lapsistaan , uudesta puserostaan, anopin kyläilystä ka mökin syyssiivouksesta, ei ole virhe eikä tee hänestä huonoa ihmistä. Ei nuo asiat hänen työntekoonsa vaikuta, tosin niistä jatkuvasti selittäminen vaikuttaa koska harvoin voi samaan aikaan tehdä työtä kun juoruaa jotakin asiaan liittymätöntä, joten siitä ettei hän puhu omista asioistaan on turha nipottaa.

Työpaikalle mennään tekemään töitä, se on palkanmaksunkin peruste. Ei sinne mennä olemaan suosittu ihminen tai arvioimaan, kenestä itse pitää. Työkavareitaan harvemmin voi valita, joten ei se että tekee jonkun kanssa töitä, tarkoita että hänestä pitää tulla paras kaveri tai että hänelle pitäisi kertoa tai hänen pitäisi kertoa omista asioistaan yhtään mitään. Kun tulee töihin ajoissa, tekee sen mitä pitää ja käyttäytyy asiallisesti, se riittää. Ystävät on sitten eri asia, ne valitaan itse ja niille on toisenlaiset vaatimukset ja niiden asiat kiinnostaa eri tavalla kuin jonkun randomin työkaverin.

Juuri tuon takia oma työhuone, siis huone jossa on ovi, on kätevä ja mukava.

"Ap:n esimerkki kuulostaa aika äärimmäiseltä."

Totta. Siksipä tänne kirjoitinkin. Ymmärrän, että on olemassa erilaisia ihmisiä. En minäkään tykkää hölösuista enkä sellaisista, jotka eivät jutultaan anna työrauhaa. Minulla on monta tosi mukavaa työkaveria, mutta tämä Tuppisuu on ruvennut ottamaan pannuun.

Juttelin tästä hiljattain kahdenkin kollegan kanssa. Toinen sanoi: eihän se puhu juuri mitään ja toinen: ärsyttää, kun yrittää jotain ystävällistä jututtaa ja saa ihan "lypsää" vastauksen.

Ja onhan näitä Tuppisuita muuallakin kuin työpaikoilla. Ystäväni yritti sukujuhlassa "tutustua" uuden poikakaverinsa sisaruksiin ja kysellessään jotakin, oli aina vastaus yksi sana. Yritä sitten tutustua!

Ongelma ei ole varmaankaan minun, vaan sen Tuppisuun.

Kiitos kaikille vastauksista!  Ymmärrän erilaista näkökantaa.

No on se nyt kumma! Senhän pitäisi länkyttää tunnista toiseen miten kaunis olet. Jospa se elää kuitenkin mielikuvitusmaailman sijaan todellisuudessa ja pitää sinua sietämättömänä susirumana narsistina.

" En myöskään kerro omista asioistani, lapsistani, vapaa-ajan harrastuksista yms. sanallakaan."

Miksi kuvittelet, että kaikkia ihmisiä ja tässä tapauksessa työkavereitasi edes kiinnostaa kuulla asioistasi ja lapsistasi? Että nyt työkaveri on tosi harmissaan kun ei saa kuulla mitä tosinasevaa ja hauskaa sun pirjopetteri ja taunotellervo on sanoneet? Ja kyllä se nyt jää paljosta paitsi ja v-tuttaa kun ei kuule mitä shoppailit viikonloppuna?

Ilmeisesti sinua kiinnostaa tuollaiset asiat jostakin syystä, mutta kaikkia ei kiinnosta. Ehkä työkaverisi on sellainen ihminen, jota ei kiinnosta.

Ja kumpi on nyt se ongelma, se ettei hän ole kiinnostunut sinun asioistasi vai se, ettet saa urkittua hänen asioitaan ja ehkä juoruiltua niistä muiden kanssa?

Minulla on joskus ollut työkaverina lärppäsuu. Aika nopeasti ilmoitin, että projektit teen muiden kanssa, koska oikeasti hänen työnteostaan ei tullut mitään. "Mun lapsi sitä ja tätä, mieskin voi että, ootko sä ollut kauan naimisissa, rempattiin kämppää, onko teillä kesämökkiä, sisko kävi ja me sitä ja tätä, oletko sä käynyt koskaan siellä tai tuolla lounaalla me käytiin blaablaablaa". Ja sitten olikin lähdettävä hakemaan penskaa päivähoidosta. Töitä tuo teki varmaan tunnin kokonaisuudessaan.

Anna hänen olla rauhassa. Olet ihmistyyppiä jonka tarvitsee saada huomiota kokeakseen olevansa olemassa.

Olen tuppisuus yleensä sen takia, että en tahdo kenenkään kyselevän minulta mitään "elämääni" liittyen. Tosin olen joskus sen huomannut, että se saattaa olla virhe, koska jotkut ihmiset alkavat sitten tehdä kiusallisesti tikusta asiaa. 

Terveisin Naispelko26

Vierailija kirjoitti:

"Ap:n esimerkki kuulostaa aika äärimmäiseltä."

Totta. Siksipä tänne kirjoitinkin. Ymmärrän, että on olemassa erilaisia ihmisiä. En minäkään tykkää hölösuista enkä sellaisista, jotka eivät jutultaan anna työrauhaa. Minulla on monta tosi mukavaa työkaveria, mutta tämä Tuppisuu on ruvennut ottamaan pannuun.

Juttelin tästä hiljattain kahdenkin kollegan kanssa. Toinen sanoi: eihän se puhu juuri mitään ja toinen: ärsyttää, kun yrittää jotain ystävällistä jututtaa ja saa ihan "lypsää" vastauksen.

Ja onhan näitä Tuppisuita muuallakin kuin työpaikoilla. Ystäväni yritti sukujuhlassa "tutustua" uuden poikakaverinsa sisaruksiin ja kysellessään jotakin, oli aina vastaus yksi sana. Yritä sitten tutustua!

Ongelma ei ole varmaankaan minun, vaan sen Tuppisuun.

Kiitos kaikille vastauksista!  Ymmärrän erilaista näkökantaa.

Mitä se haittaa, jos työkaveri ei puhu juuri mitään? Onko sen työtä puhuminen työkavereiden kanssa? Jos ei, niin tekeekö se työnsä ok? Jos tekee, niin ongelma on muualla kuin tuppisuulla.

Miksi sitä on jututettava, jos tiedossa on ettei häntä kiinnosta puhua? Mikä on sellainen asia ja kysymys, johon olisi pakko saada vastaus ja kun ei saa, ärsyttää? Miksi jonkun ihmisen asiat kiinnostavat niin paljon, että oikein ärsyttää jos hän ei vastaa uteluihin?

Tottakai työasioista on puhuttava ja vastattava, mutta jos puhutaan tuppisuun (tai kenen tahansa) henkilökohtaisista asioista, ne eivät kuulu työkavereille eivätkä oikeastaan edes työpaikalle - ainakaan työaikana. Jos joku haluaa asioistaan kertoilla niin hänellä on siihen oikeus, mutta se ei tarkoita että a) muiden olisi oltava hänen asioistaan kiinnostuneita ja b) muiden olisi jostakin ihmeen vastavuoroisuudesta kerrottava omista asioistaan. Ei se niin mene, että minä kerron tämän oman asiani niin nyt sinun on kerrottava myös. Jos oma-aloitteisesti jotakin kerrot, se on sinun valintasi, joka ei kuitenkaan velvoita muita kertomaan mitään jos eivät halua.

Omista asioistaan jankkaavat ihmiset ovat usein niin omien asioidensa lumoissa, etteivät huomaa tai tule edes ajatelleeksi, että ehkä ketään ei kiinnosta ja ehkä näissä asioissa ei ole mitään kovin ihmeellistä. Sitten kun joku käyttäytyy ei mitenkään epäkohteliaasti vaan siten, että ei kiinnosta, ollaan omasta mielestä koettu jotenkin vääryyttä kun tuota ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Jaa, se ja sama "tykätäänkö" musta, työni hoidan erinomaisesti (saan jatkuvasti kiitosta).

Terv. "Tuppisuu"

Luulisi että elämä on jotenkin saakelin rasittavaa...eikö ole tylsää vaan istua päivästä, viikosta,kuukaudesta ja vuodesta toiseen sen 8h päivässä täysin hiljaa, ei sosiaalisia kontakteja tms. Luulisi hulluksi vähitellen tulevan.

Vierailija kirjoitti:

AP :

....Ja onhan näitä Tuppisuita muuallakin kuin työpaikoilla. Ystäväni yritti sukujuhlassa "tutustua" uuden poikakaverinsa sisaruksiin ja kysellessään jotakin, oli aina vastaus yksi sana. Yritä sitten tutustua!

--klip---

Kiitos kaikille vastauksista!  Ymmärrän erilaista näkökantaa.

Mä en vaan tajua tuota että pitää tehdä ongelma uuden poikakaverin sisaruksista jos ne ihan selkeesti haluaa olla tutustumatta? Miksi niihin olisi pitänyt voida tutustua? 

Ehkä vähän äärimmäistä ajattelua, mutta sellanen pitää tutustua kaikkiin -mentaliteetti kuulostaa aika tarkoitushakuiselta. Onko niin, että koska sulla on halu tutustua niin se toinen ei saa sitten haluta olla tutustumatta? 

Minullakin on tuppisuu työkaverina. Olemme kahden samassa huoneessa eikä toinen vastaa kuin korkeintaan murahtamalla tai örähtämällä keskustelunavauksiini tai kun kerron käyväni syömässä, sanon heipat tms.

Kovaan ääneen kyllä huokailee vähän väliä.

Olenkin lopettanut kommunikointiyritykset. Mieluummin olisin kuitenkin kokonaan yksin. Silloin ei tarvitsisi varoa omia ääniään, voisi jopa vapauttaa kaasuja jos on tarve. Nyt pitää olla varpaillaan, muttei kuitenkaan ole seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, se ja sama "tykätäänkö" musta, työni hoidan erinomaisesti (saan jatkuvasti kiitosta).

Terv. "Tuppisuu"

Luulisi että elämä on jotenkin saakelin rasittavaa...eikö ole tylsää vaan istua päivästä, viikosta,kuukaudesta ja vuodesta toiseen sen 8h päivässä täysin hiljaa, ei sosiaalisia kontakteja tms. Luulisi hulluksi vähitellen tulevan.

Se nimenomaan ei ole tylsää. Tylsiä ja aika rasittavia on ne pakotetut sosiaaliset kontaktit joissa ei ole varsinaisesti mitään sisältöä, tyhjää puhetta vain. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, se ja sama "tykätäänkö" musta, työni hoidan erinomaisesti (saan jatkuvasti kiitosta).

Terv. "Tuppisuu"

Luulisi että elämä on jotenkin saakelin rasittavaa...eikö ole tylsää vaan istua päivästä, viikosta,kuukaudesta ja vuodesta toiseen sen 8h päivässä täysin hiljaa, ei sosiaalisia kontakteja tms. Luulisi hulluksi vähitellen tulevan.

Sulleko työ = sosiaaliset kontaktit? Ainoa paikka missä saat sosiaalisia kontakteja, on työ? Että jos töissä ei länkytä, ei ole sosiaalisia kontakteja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP :

....Ja onhan näitä Tuppisuita muuallakin kuin työpaikoilla. Ystäväni yritti sukujuhlassa "tutustua" uuden poikakaverinsa sisaruksiin ja kysellessään jotakin, oli aina vastaus yksi sana. Yritä sitten tutustua!

--klip---

Kiitos kaikille vastauksista!  Ymmärrän erilaista näkökantaa.

Mä en vaan tajua tuota että pitää tehdä ongelma uuden poikakaverin sisaruksista jos ne ihan selkeesti haluaa olla tutustumatta? Miksi niihin olisi pitänyt voida tutustua? 

Ehkä vähän äärimmäistä ajattelua, mutta sellanen pitää tutustua kaikkiin -mentaliteetti kuulostaa aika tarkoitushakuiselta. Onko niin, että koska sulla on halu tutustua niin se toinen ei saa sitten haluta olla tutustumatta? 

Koska minä haluan tietää, onko sinulla lapsia, montako ja minkä ikäisiä, sinun on kerrottava. Jos sinulla ei ole ja minä haluan tietää miksi, sinun on kerrottava. Jos haluan tietää, mistä olet kotoisin, sinun on kerrottava ja mielellään vastavuoroisesti kysyttävä samaa minulta. Ja sitten sinun on teeskenneltävä, että sinua kiinnostaa olla tentattavana. Muuten olet tuppisuu ja muutenkin ankea ihminen :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, se ja sama "tykätäänkö" musta, työni hoidan erinomaisesti (saan jatkuvasti kiitosta).

Terv. "Tuppisuu"

Luulisi että elämä on jotenkin saakelin rasittavaa...eikö ole tylsää vaan istua päivästä, viikosta,kuukaudesta ja vuodesta toiseen sen 8h päivässä täysin hiljaa, ei sosiaalisia kontakteja tms. Luulisi hulluksi vähitellen tulevan.

Minäkään en ymmärrä miksi töissä pitäisi olla tuppisuuna ja sitten vapaalla erilainen omille kavereille.

Töissä kuitenkin vietetään kolmannes aikuisiästä. Paljon enemmän niiden työkavereiden kanssa ollaan kuin vapaa-ajan kavereiden joten miksi ei kommunikoi ja yritä ystävystyä myös heidän kanssa?

Olen vain töissä täällä -työkaverit ovat melkoisia rangaistuksia muille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, se ja sama "tykätäänkö" musta, työni hoidan erinomaisesti (saan jatkuvasti kiitosta).

Terv. "Tuppisuu"

Luulisi että elämä on jotenkin saakelin rasittavaa...eikö ole tylsää vaan istua päivästä, viikosta,kuukaudesta ja vuodesta toiseen sen 8h päivässä täysin hiljaa, ei sosiaalisia kontakteja tms. Luulisi hulluksi vähitellen tulevan.

Istua täysin hiljaa? En tiedä sinusta, mutta se 8h kuluu töissä töitä tehden ja muutama tauko siinä välissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, se ja sama "tykätäänkö" musta, työni hoidan erinomaisesti (saan jatkuvasti kiitosta).

Terv. "Tuppisuu"

Luulisi että elämä on jotenkin saakelin rasittavaa...eikö ole tylsää vaan istua päivästä, viikosta,kuukaudesta ja vuodesta toiseen sen 8h päivässä täysin hiljaa, ei sosiaalisia kontakteja tms. Luulisi hulluksi vähitellen tulevan.

Eipä lainkaan, jos on hyvin introvertti. Sen sijaan tulee hulluksi, jos joutuu väkisin pakottautumaan turhan oloiseen sosiaalisuuteen päivästä toiseen. 

Itse olen sen verran erakko, että sen lisäksi etten puhu töissä ylimääräistä, asun yksin enkä puhu vapaa-ajallakaan ihmisille oikeastaan koskaan. Viihdyn parhaiten yksin ja hiljaa.