Tuppisuu työkaverina

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kirjoittelu meni vähän överiksi.

Minä AP en ainakaan missään nimessä tarkoittanut, että työkaverin pitäisi kehua kauneuttani.

Enkä minä lörpöttele TUPPISUULLE lasteni tekemisistä, vaan niille muille mukaville työkavereille, joiden kanssa on yhteisiä juttuja, esim juuri lapset.

Mutta esim. työstä ja työhön liittyvistä asiakkaista ja niissä työssä vastaan tulevista ongelmista haluaisin vaihtaa ajatuksia. Jos sanon jotakin, ei tule edes sellaista vastausta kuin : jaa, vai niin, totta yms. Ihan kuin puhuisit seinälle.

Ja tiedoksi: Minä AP olen Tuppisuun esimies.

Entä sitten? Ei se tarkoita, että hänen silti pitäisi olla kiinnostunut lapsistasi ja asioistasi (joista kertomattomuuden mainitsit aloituksessa) tai kertoa omista henkilökohtaisista asioistaan. Omat asiat eivät kuulu työpaikalle. Kai nyt esimiehenä saat sanottua, että ymmärrän jos et halua omista asioistasi puhua tai muidenkaan asioita kuunnella eivätkä ne ole sinun työtäsikään, mutta näistä asiakkaista pitäisi keskustella ja kommunikoida?

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kirjoittelu meni vähän överiksi.

Minä AP en ainakaan missään nimessä tarkoittanut, että työkaverin pitäisi kehua kauneuttani.

Enkä minä lörpöttele TUPPISUULLE lasteni tekemisistä, vaan niille muille mukaville työkavereille, joiden kanssa on yhteisiä juttuja, esim juuri lapset.

Mutta esim. työstä ja työhön liittyvistä asiakkaista ja niissä työssä vastaan tulevista ongelmista haluaisin vaihtaa ajatuksia. Jos sanon jotakin, ei tule edes sellaista vastausta kuin : jaa, vai niin, totta yms. Ihan kuin puhuisit seinälle.

Ja tiedoksi: Minä AP olen Tuppisuun esimies.

No irtisano sitten se tuppisuu, perusteella ettei se kuuntele sun juttujasi omista asioistasi tai kerro omistaan. Ei tosin kelpaa perusteeksi.

On sulla kriteerit mukavalla työkaverille, kuuntelee sun juttuja sun kersoistasi. Mukava työkaveri on kyllä lähinnä sellainen, joka tekee työnsä asiallisesti ja ajallaan, eikä jätä esim. rästejä muiden pöydille tyyliin "sä varmaan teet noi kun mun täytyy mennä hakemaan pirjopetteri päiväkodista/viedä pirjopetteri jumppaan/mennä ostamaan pirjopetterille sitä, tätä ja tuota". No, jos ne on työkaverin hommia, hän varmaan tekee ne ihan itse. Kenenkään muun ei tarvitse toisten rästitöitä tehdä. Tekisi enemmän ja selittäisi vähemmän asioita, jotka ei työön liity ja työpaikalle kuulu niin olisi mukava työkaveri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, se ja sama "tykätäänkö" musta, työni hoidan erinomaisesti (saan jatkuvasti kiitosta).

Terv. "Tuppisuu"

Luulisi että elämä on jotenkin saakelin rasittavaa...eikö ole tylsää vaan istua päivästä, viikosta,kuukaudesta ja vuodesta toiseen sen 8h päivässä täysin hiljaa, ei sosiaalisia kontakteja tms. Luulisi hulluksi vähitellen tulevan.

Se nimenomaan ei ole tylsää. Tylsiä ja aika rasittavia on ne pakotetut sosiaaliset kontaktit joissa ei ole varsinaisesti mitään sisältöä, tyhjää puhetta vain. 

Entä jos kokeilisi niinkin villiä tapaa kuin kohteliaisuus, sosiaalisuus, uteliaisuus, normaali kanssakäymistä ihmisten kanssa..jne.?

Minä teen kyllä töitä ja tästä työajasta, työn ohessa siis, varmaan puolet tulee jotain höpöteltyä työkaverin kanssa työasioista sekä ei työhön liittyvästä. Tämä lisää viihtyvyyttä sekä kuuluvuuden tunnetta työyhteisöön, lisää toisen ihmisen arvostusta, kun uskaltaa olla oma itsensä, eikä pelkää muita.

Saako siis olla hiljainen halutessaan? Katso kun osa ihmisistä vaan pystyy tulemaan toimeen ilman sitä työyhteisöllisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämmönen tuppisuu on pelottava. Hän hallitsee käytöksellään vaikka eiitse sitä tiedosta.

Minulla on tuppisuu miniä. En tunne häntä ollenkaan. Hän ei edes tervehdi. Ruokapöydässä ei puhu sanaakaan. Ikinä. Lapsilleen saattaa joskus hiljaa sanoa jotain, mutta tosi usein yhtään mitään. Siis silloin kun olemme tekemisissä. Lapset pieniä.

Odotan joka puhelulla, kun poikani soittaa, että eivät jatka enää yhdessä.

Ujo ja hiljainen harvemmin pyrkii sosiaalisen ympäristönsä dominanssiin. Mitä tarkoitat hallitsee käytöksellään tarkalleen?

Häiritseekö niissä hiljaisemmissa se että ne eivät ole niin helposti manipuloitavissa?

Vierailija kirjoitti:

Sillä on ihan samanlaiset oikeudet kuin sullakin olla puhelias ja toisen olla hiljaa.

Juuri näin. Millä ihmeen valtuuksilla sinä AP tahdot tässä pakottaa hiljaisemman ihmisen puhumaan joutavia jos hän ei halua? Ei kukaan määrää sinuakaan pitämään turpaasi kiinni koko päivää.

Puhun vain työasiat ja niistäkin vain olennaiset. Omista asioistani en puhu kun ei kuulu kellekään, eikä kiinnosta muiden henkilökohtaiset asiat.

Ehkä tuppisuulla ei ole mitään sanottavaa. Ei lapsia, ei harrastuksia, ei lomamatkoja. Ei ole koskaan ollutkaan. Hänen päivärytminsä on puuduttavan tylsää kuunnteltavaa. Tai sitten hänen elämänsä on muuten niin hävettävä tai salattava, ettei sitä haluta jakaa. Jos tuppisuu on ollut tuppisuu lapsesta asti, tämä on todennäköisin vaihtoehto. Hän on aina reagoinut sosiaalisissa tilanteissa välttämiskäyttäytymisellä ja selektiivisellä mutismilla, ja jatkaa sitä hamaan tappiin asti, jos mitään mullistavaa ei tapahdu. 

Lörppäsuu se vasta rasittava onkin! Tällainen luonnonlahja on työkaverina ja jokapäiväinen kärsimysnäytelmä on valmis.

veksi-sitä-veksi-tätä, ihan niin kuin meidän veksillä, veksikin sanoi niin, veksilläkin kerran oli ihan sama juttu, jankjankjank. Ihan kuin ketään edes kiinnostais veksin tekemiset tai sanomiset. Vois tunkea veksinsä ihan kaikessa rauhassa sinne minne aurinko ei paista, bitte schön. veksiheikkinikkepeketimppakalerane ei kiinnosta, piste.

Utelee toisten yksityiselämän asiat ja levittää ne seuraavan tilaisuuden tullen (kahvihuoneessa, lounaalla, koulutuksessa) toisten korviin. Tavanomaisen kimakasta ja kantavasta äänestään poiketen kuissskaamalla. Kerron lörpälle vain ne huhut ja juorut, jotka haluan hänen levittävän muille. (Etenkin pomolle: harkitsen työpaikan vaihtoa, jos ei liksa nouse tai toimenkuva kohene.)

Sössöttää omat tekemisensä toisten tietoon, vaikka toisilla ei olisi aavistustakaan, mistä on kyse. - Aaaaiiii, mä sain työsähköpostia siltä 1980-luvun nevöhöödiltä, jonka nimi oli yhtenä kesänä Anna-lehden Sivullisia-palstan oikean alakulman ulkolaidassa.  Heihei, nyt mä luen tän meilin teille ääneen!

Jakaa yhtä intohimoisesti myös ilta- tai viikonloppusuunnitelmansa, vaikkei ketään kiinnosta. Samoin kuullaan erityisen yksityiskohtainen kuvaus hammaskivensä poistosta. 

Mutta ei, lörppäsuun maailma on ainutkertaisia asioita, uskomattomia tapahtumia ja Erittäin Merkittäviä ihmisiä täynnä. Niin me tuppisuut vain katsotaan hölöhuulen loppumatonta liikettä, työnnetään korvatulppia tai vastamelukuulokkeita syvemmälle ja odotetaan lörpän vuosilomaa. Jolloin nautinnollisen hiljaisuuden voi keskeyttää normaali puhe. Eikä tauoton minäminäminä-pölötys.

En lukenut koko ketjua mutta taasko mentiin siihen, että juuri sillä tuppisuulla olisi jokin korostunut velvollisuus olla aloitteellinen tai puhua? Eikö kuitenkin niillä keillä on tarve kommunikoida, ole se velvoite? Eli miksi aina mennään siihen että vain sen "tuppisuun" pitäisi "tulla kuorestaan" tms.?

Jos teillä on asiaa, kysyttävää tms. niin ei muuta kuin suukku auki. Turha sälyttää jotain vetovastuuta juuri sille tuppisuulle. Ei hänellä välttämättä ole tarvetta jatkuvalle kommunikoinnille.

Minua ei sinänsä haittaa tutustua työkavereihini, mutta vedän rajan tutustumisessa silloin siihen, kun huomaan työkavereideni elämän olevan kiinnostuksen kohteiltaan pääasiassa aivan erilainen, kuin minulla. Esimerkiksi lapsiperheelliset, alkoholin palvojat, juorutädit ja -sedät sekä fitnessintoilijat jätän välittömästi pois tutustumislistasta ja pidän välit ainoastaan lämpimän etäisinä ja virallisina. Erilainen elämänsisältö vain nyt ei oikein houkuttele minua. Minulla ei ole mitään yhteistä edes perheenjäsenteni kanssa, jotka myös lukeutuvat tähän lämpimän viralliset suhteet osioon. En voi teeskennellä kiinnostunutta, kun en sitä ole ja pidemmän päälle teeskentely ei muutenkaan onnistu, vaikka se alkuun onnistuisikin. Vielä en ole törmännyt työkavereissani kanssani mielenkiinnonkohteet jakaviin ihmisiin, vaikka työkaverini ovatkin olleet pääasiassa herttaisia ihmisiä. Olen sitten vain tuppisuuna töissä, kun ei mielenkiintoista jutustelua saa aikaiseksi. Välillä puhun niitä näitä kyllä, mutta on se melko pitkästyttävää. Olisipa työkaveri, jonka kanssa keskustella kikkelinhimosta, tietokoneista, eläimistä, videopeleistä ja salaustekniikoista. Politiikasta kesustelu on suomessa jotenkin hankalaa, kun erilaisesta ajatusmaailmasta loukkaannutaan sen sijaan, että yritetään ymmärtää sitä toisenkin kantaa asiaan, joten poliittiset keskustelut usein yritän väistää, kuin Neo agentti Smithin luodit

"Vai etkö vaan pysty olemaan ystävällinen ja mukava? Koska eihän ihmiset tuollaisista henkilöistä yhtään tykkää, se on faktaa."

Miten henkilö, joka ei sano mitään eikä ilmeisesti teekään kuin työnsä, on epäystävällinen ja töykeä? Mielenkiintoinen määritelmä epäystävällisyydelle ja töykeydelle sinulla.

Kyseessä on työkaveri. Mitä ihmettä tykkääminen liittyy työhön ja työntekemiseen? Työkaveri on työkaveri, ei puoliso tai ystävä, ja työkaverina häneen on suhtauduttava; kun hän tekee työnsä hyvin, hän on hyvä ja mukava työkaveri. Miksi luulet keskimäärin ihmisiä edes kiinnostavan, pitävätkö työkaverit heistä vai eivät? Enemmän kiinnostaa ja tärkeämpää on, pitääkö työnantaja työsuoritteesta niin paljon että jatkaa palkanmaksua ja työsuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tuppisuulla ei ole mitään sanottavaa. Ei lapsia, ei harrastuksia, ei lomamatkoja. Ei ole koskaan ollutkaan. Hänen päivärytminsä on puuduttavan tylsää kuunnteltavaa. Tai sitten hänen elämänsä on muuten niin hävettävä tai salattava, ettei sitä haluta jakaa. Jos tuppisuu on ollut tuppisuu lapsesta asti, tämä on todennäköisin vaihtoehto. Hän on aina reagoinut sosiaalisissa tilanteissa välttämiskäyttäytymisellä ja selektiivisellä mutismilla, ja jatkaa sitä hamaan tappiin asti, jos mitään mullistavaa ei tapahdu. 

Useimmiten lärpättäjällä ei ole mitään todellista sanottavaa. Tavallisia lapsia, tylsiä harrastuksia, perushalpislomamatkoja. Ei ole koskaan ollutkaan. Hänen päivärytminsä on arkisen tylsää kuunnteltavaa. Tai sitten hänen elämänsä on muuten niin tavallinen tai hävettävä, että haluaa kehuskella sellaisella missä ei ole mitään kehumista kuten käytetyllä autolla, rähjäisellä kesämökillä, tuikitavallisilla lapsilla, lomilla turistirysiin. Jos lärpättäjä on ollut lärpättäjä lapsesta asti, tämä on todennäköisin vaihtoehto.

U

En tiedä, millaista työtä aloittaja tekee, mutta mä haluan kaikki työhön liittyvät asiat sähköpostina ja niin haluavat kaikki työkaverinikin. Ei yhtä asiaa voi muistaa lukuisten muiden asioiden joukosta, jos siitä ei ole mustaa valkoisella. Miesvaltaisella alalla ei onneksi ole mitään lörpöttelypakkoa.