Mitä ajatuksia herättää jos 90-vuotiaalta jää perittävää yhteensä 70000 euroa?

Miksi tällaisen pitäisi herättää ajatuksia?

Asunut vuokralla?

Ja peritty kuivan maan kesämökki?

Tai jossain syrjäkylällä omakotitalossa.

Ei selkeästi useamman polven perijä. Yleensä tavoiteena, että jätetään enemmän kuin peritään.

Ainakin meilä mennyt näin jo kolme polvea.

Vierailija kirjoitti:

Mistä muuten kumpuaa oletus, että perillisille pitää jättää perintöä?

Ajatuksena jotenkin outo, että käyt töissä ja säästät ja säästät kaiken rahan. Itse ei pääse nauttimaan elämästä.

Miksi ihmeessä kävisin töissä, jos en voi rahojani käyttää?

Jokaikinen sukupolvi vain säästää perillisille ja kukaan ei käytä sitä rahaa? Vai onko perintörahaa jota saa käyttää?

Ensimäisen polven perimisessä tätä on vaikea ymmärtää -tässä tavallaan just köyhyys periytyy. Ei tartte jättää mitään tuleville polville, ei mitään pesämunaa, jokainen on oman onnensa seppä. 

Itse olen perheestä, ylempää keskiluokkaa, jolla ei miljoonien perintöjä, mutta periminen on lähtenyt omasta isoisästäni (s.1919) , joka oli säästäväinen, mutta sijoitti hyvään asumiseen ja osti aikanaan meren rannalta läheltä Helsinkiä tontin, jonne rakennutti mökin. Lisäksi sai säästöön ihan merkittävän summan rahaa. Isäni, samoin ylempää keskiluokkaa rakensi omaa omaisuuttaan yhdessä äitini kanssa, molemmat yliopistokoulutettuja. Isäni oli jo tuossa vaiheessa hyvässä asemassa, koska sai isältään asunnon Helsingin Töölöstä, äitini köyhemmistä oloista. Kummatkin tienasivat rutkasti, ottaen huomioon, että eka asunto (nykyisin olisi arvoasunto) saatiin lahjaksi. 

Meille kahdelle nyt jo aikuiselle sisarukselle  ei ole ennakkoon annettu mitään sen suurempaa. Olemme perineet isämme, jonka omaisuus kasvoi jo reilusti yli miljoonaan euroon, kiitos isänsä "mökkisijoituksen", aikanaan saadun Töölön kaksion ja hänen oman työelämässä menestyksensä ja inflaation, joka söi vanhempien asuntolainan. Penniäkään tästä ei olla vielä saatu rahana, koska hallintaoikeus leskellä.

Mutta kyllä meillä on ollut tapana, että jätetään enemmän kuin peritään ja sillä suku kasvattaa omaisuuttaan ja pitää sen omissa nimissään. Ei esim. myy jotain perittyä merenrantatonttia ekanan mahdollisena ajankohtana ja hummaa sitä Ibizalla, vaan ajattelee sen kasvavan rahallisen ja tunnearvon tuleville polville.

Isäukollani 88v on noin 110t rahaa ja arvopapereita. Talokin on mutta se arvoton rintamamiestalo. Onko tämä hyvä vai huono perintö kun kohta kuolee?

Että kyllä oli pöljä kun ei eläny elämäänsä täysiä ja käyttäny antsaitsemiaan rahoja.

Inflaation kun ottaa huomioon niin aika suuri perintö. Rahat ovat varmaankin lojuneet tililllä ja inflaation vuoksi arvo ei ole sillä tavalla suuri kuin eläkkeelle jäädessä on ollut.

Vierailija kirjoitti:

Isäukollani 88v on noin 110t rahaa ja arvopapereita. Talokin on mutta se arvoton rintamamiestalo. Onko tämä hyvä vai huono perintö kun kohta kuolee?

Vielähän et tiedä, kuinka monta rintaperillistä on tuota jakamassa...

Tässä kyllä huomaa ”köyhien” ja ”rikkaiden” ajattelun eron. Se että jättää perintöä ei mielestäni poissulje sitä, etteikö omista töillään saaduista varoista saisi nauttia. Usein varallisuus on kuitenkin lähinnä kiinteää omaisuutta, joka on ihan käytössä.

Turha on syyttää rikkaita perinnöistä, jos omakin asenne, on se että omillaan on pärjättävä, vaikka auttaa voisi ja ettei seuraavalle sukupolvelle jätetä mitään. Itse näen osani sukupolvien ketjua, vaikka omilta vanhemmilta ei juurikaan jäänyt mitään. Yritän itse tehdä parhaani että lapsilleni saisivat vähän helpommin oman elämänsä rakennettua. Mutta tuo perintömäärä. Todennäköisesti ollut suht pienituloinen, eläke koostunut lähinnä kansaneläkkeestä ja vanha koti jossain pk-seudun ulkopuolella. Tai sitten henkilö, joka on hassannut kaiken eläissään.

Keskivertoperintö on 115.000€, joten ei tuo herätä mitään ajatuksia.

Että suht varaton. Tai asunto ollut jossain skutsissa.

Vierailija kirjoitti:

Aika hyvä perintö, luulisi että tuohon ikään mennessä kaikki olisi mennyt sairaanhoitoon, palveluihin ja mahdolliseen hoitokotiin.

Perinnöistä viis, mutta outo tää ajatus, että kaikilla ysikymppisillä ois näin.

Meillä eletään huomattavasti vanhemmiksi, mutta toki tiedän sen olevan harvinaisempaa.

Harvinaista ei kuitenkaan ole, että vanhus ei käytännössä sairastele juurikaan tai ole hoidokkina missään ennen ihan viimeisiä muutamaa viikkoa.

Ihan ok kokoinen perintö ysikymppiseltä. Tuon ikäisten asunnot eivät välttämättä ole enää kovin arvokkaita jos ovat esim. jossain betonikerrostalossa tai huonokuntoisessa rintamamiestalossa. Rahaa tuskin säästöinä enää tuossa iässä vaikka olisi joskus ollutkin. Jos on ollut sijoituksia esim. osakkeita niin nehän tietysti kannattaa pitää loppuun saakka koska tuottavat. Samoin asunto jos siinä asuu itse tai jos sen saa vuokrattua. Myydäkin voi jos menee kaupaksi ja laittaa hoivakotiin muuttaessa rahat osakkeisiin, niistä tulee sitten tuottoja joka vuosi ja jää vielä perikunnallekin jotain perittävää. Eläketulot ilmeisesti olleet riittävät koska ei ole koko varallisuutta tarvinnut käyttää. Perikuntakin on osannut pitää näppinsä erossa vanhuksen omaisuudesta.