Mitä ajatuksia herättää jos 90-vuotiaalta jää perittävää yhteensä 70000 euroa?

Vierailija kirjoitti:

Tuohan on hyvin koska todennäköisesti viimeiset vuodet olleet kalliita asuessa jossakin hoivapaikassa ja sairastanut enemmän. Jos kuolee 60-vuotiaana ja perintöä tuon verran niin heikko suoritus ellei ole tarkoituksella käyttänyt rahojaan itseensä eikä perittäväksi.

Jaa että sitä ajatellaan ihmisiä ja heidän elämäänsä suorittamisena rahan eteen. Työn ja rahan orja. Oma helvettinsä sekin, varsinkin kun sen rankan raatamisen jälkeen kupsahtaa eikä ehtinyt edes elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai nyt siis velaton asunto kans? Ihan normi meno työväenluokkaisissakin perheissä. Vaikka eläke olis kuinka pieni jää siitäkin säästöön. Ja 90 v on ehtinyt aika monta vuotta säästää

Eivät kaikki säästä.

Joo ei, brutto pari tonnia, en tosiaan aio säätää. Kaikki mikä tulee myös menee. Olen siis työelämässä, eläkkeellä saan jotain minimieläkettä, jolla ryynään Espanjaan. Lasten isällä on hyvä palkka ja kai myös eläke, yrittäköön hyötyä hänestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohan on hyvin koska todennäköisesti viimeiset vuodet olleet kalliita asuessa jossakin hoivapaikassa ja sairastanut enemmän. Jos kuolee 60-vuotiaana ja perintöä tuon verran niin heikko suoritus ellei ole tarkoituksella käyttänyt rahojaan itseensä eikä perittäväksi.

Ei kyse olemistään suorituksesta.

Suunnilleen eläkkeelle jäädessään omaisuutta pitäisi olla eniten joten jos alle satatonnia niin melkoinen luuseri kyseessä. Sen jälkeen omaisuus suurella osalla pienenee koska vanhuus on kallista ja hoivapaikat kuppaa täysillä. 

Asunut loppuun asti kotona ja tuossa on koko omaisuus, mukaanlukien omistusasunto.

Että häneltä jäi vähemmän kuin keskimääräisesti jää. Ehkä hän nautti elämästä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohan on hyvin koska todennäköisesti viimeiset vuodet olleet kalliita asuessa jossakin hoivapaikassa ja sairastanut enemmän. Jos kuolee 60-vuotiaana ja perintöä tuon verran niin heikko suoritus ellei ole tarkoituksella käyttänyt rahojaan itseensä eikä perittäväksi.

Ei kyse olemistään suorituksesta.

Suunnilleen eläkkeelle jäädessään omaisuutta pitäisi olla eniten joten jos alle satatonnia niin melkoinen luuseri kyseessä. Sen jälkeen omaisuus suurella osalla pienenee koska vanhuus on kallista ja hoivapaikat kuppaa täysillä. 

Ei ole, jos ei omasta mielestään. Muulla ei väliä.

Vähän ohis mutta käsittääkseni vain n. 25% vanhuksista tarvitsee hoitopalveluita. En tosin tiedä mistä tuon luvun olen kuullut...

Ei olisi jäänyt siis mitään, jos olisi joutunut hoitokotiin. Nyt jäi suurin piirtein se mitä omistusasunnosta sai, ehkä pienet säästöt. Ei liene ollut muita sijoituksia, metsää tms. Jos perintövero menee ykkösluokan mukaan, jää jotain perittävää vielä hautauskulujen jälkeenkin. Mutta ei ole iso perintö.

Isäni kuoli viisi vuotta sitten 85-vuotiaana ja häneltä ei jäänyt perinnöksi mitään. Omakotitalo muuttotappiokunnassa, johon äitini jäi asumaan. Arvo mitätön. Tilillä ei ollut rahaa edes hautajaisiin. Kotona asui kuolemaansa saakka.

Hän oli ihan hyvässä virassa koko työikänsä, en todellakaan ymmärrä mihin kaikki rahat hupeni. Ihan sama sinänsä, olen itse kerännyt oman omaisuuteni. Kaikilta ei vaan jostain syystä jää mitään.

Todellakin herättää ajatuksen, että hänen olisi 50-40 vuotta sitten pistää kunnolla haisemaan jossain Hampurissa tai Budapestissa. Nyt jäi turhaan noin paljon hummaamatta.

Täällä tässä ketjussa jotkut wannabe-varakkaat julistelevat, että vähänpä jäi. No, teillähän ei ole rahaa lainkaan, ei ole eikä tule. Mutta hupaisinta teissä on että kehuskelette virtuaalisella varakkuudellanne, ettekä tajua pelin henkeä: Käärinliinassa ei ole taskuja.

En ymmärrä näitä kommentoijia jotka eivät halua jättää mitään lapsilleen :(. Eikö lapsi ole rakas ja halua helpottaa elämää rahan muodossa. Täysin vieras ajatus minulle.

Pieni perintö, mutta toivottavasti eli rikkaan elämän.

Vierailija kirjoitti:

Todellakin herättää ajatuksen, että hänen olisi 50-40 vuotta sitten pistää kunnolla haisemaan jossain Hampurissa tai Budapestissa. Nyt jäi turhaan noin paljon hummaamatta.

Täällä tässä ketjussa jotkut wannabe-varakkaat julistelevat, että vähänpä jäi. No, teillähän ei ole rahaa lainkaan, ei ole eikä tule. Mutta hupaisinta teissä on että kehuskelette virtuaalisella varakkuudellanne, ettekä tajua pelin henkeä: Käärinliinassa ei ole taskuja.

 Käärinliinassa ei ole taskuja ellei ompele niitä siihen;)

Mistä muuten kumpuaa oletus, että perillisille pitää jättää perintöä?

Ajatuksena jotenkin outo, että käyt töissä ja säästät ja säästät kaiken rahan. Itse ei pääse nauttimaan elämästä.

Miksi ihmeessä kävisin töissä, jos en voi rahojani käyttää?

Jokaikinen sukupolvi vain säästää perillisille ja kukaan ei käytä sitä rahaa? Vai onko perintörahaa jota saa käyttää?

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä näitä kommentoijia jotka eivät halua jättää mitään lapsilleen :(. Eikö lapsi ole rakas ja halua helpottaa elämää rahan muodossa. Täysin vieras ajatus minulle.

En minäkään. Outo mentaliteetti että "jos minä oon kärsiny niin lapsetkin kärsii". Eikö omille lapsille pitäisi haluta parempaa?

Vierailija kirjoitti:

Isäni kuoli viisi vuotta sitten 85-vuotiaana ja häneltä ei jäänyt perinnöksi mitään. Omakotitalo muuttotappiokunnassa, johon äitini jäi asumaan. Arvo mitätön. Tilillä ei ollut rahaa edes hautajaisiin. Kotona asui kuolemaansa saakka.

Hän oli ihan hyvässä virassa koko työikänsä, en todellakaan ymmärrä mihin kaikki rahat hupeni. Ihan sama sinänsä, olen itse kerännyt oman omaisuuteni. Kaikilta ei vaan jostain syystä jää mitään.

Miten hän eli?

Oma isäni oli sotaorpo, suunnilleen täysin kouluja käymätön tehdastyöläinen ja häneltä jäi yli puolen miljoonan perintö (+ säästöhenkivakuutus yli 120 000 €). Elintapa oli aika omavarainen, eli kasvikset/hedelmät kasvatettiin, marjat kerättiin, kalastettiin, metsästettiin, omasta metsästä polttopuut jne. Uskon, että eli kuitenkin haluamallaan tavalla, eikä kituuttanut.

Aattelin jättää muksuille enemmän, mutta kun yksin maksaa metsän ja talon kulut niin ne jää heille työkaluineen. Hyvässä kunnossa oleva talo järven rannalla, metsää ja rantasauna veneineen, eikä jää hiilijalanjälkeä kun on hiilinieluja kasvamassa. M45

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä näitä kommentoijia jotka eivät halua jättää mitään lapsilleen :(. Eikö lapsi ole rakas ja halua helpottaa elämää rahan muodossa. Täysin vieras ajatus minulle.

Meillä on se tilanne, että mieheni kanssa emme kumpikaan ei ole saaneet emmekä tule saamaankaan perintöjä. Asia on ollut tiedossa aina, joten olemme määrätietoisesti sijoittaneet ja yrittäneet säästää mitä olemme pystyneet.

Aiomme kyllä nauttia säästöistämme itse eläkkeellä. Tuntuisihan se vähän hölmöltä,,että itse emme ole saaneet mitään, emmekö saisi myöskään käyttää omia säästöjämme itseemme vaan pitäisi säästää vain lapsillemme? Emme ole törsääjiä, varmaan heillekin nyt jotain jää, mutta kyllä me ajateltiin ihan itsekkäästi edetä tässä asiassa. Lapsilla on ihan kaikki mahdollisuudet kouluttautua ja kerätä omat omaisuutensa.

Minua ei minkään ikäisten minkään kokoiset perinnöt herätä yhtään mitään ajatuksia.

Miksi edes pitäisi?

Ainoastaan jos itse olisin saamassa, niin silloin suuruus kiinnostaisi että osaa varautua perintöveroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä näitä kommentoijia jotka eivät halua jättää mitään lapsilleen :(. Eikö lapsi ole rakas ja halua helpottaa elämää rahan muodossa. Täysin vieras ajatus minulle.

Meillä on se tilanne, että mieheni kanssa emme kumpikaan ei ole saaneet emmekä tule saamaankaan perintöjä. Asia on ollut tiedossa aina, joten olemme määrätietoisesti sijoittaneet ja yrittäneet säästää mitä olemme pystyneet.

Aiomme kyllä nauttia säästöistämme itse eläkkeellä. Tuntuisihan se vähän hölmöltä,,että itse emme ole saaneet mitään, emmekö saisi myöskään käyttää omia säästöjämme itseemme vaan pitäisi säästää vain lapsillemme? Emme ole törsääjiä, varmaan heillekin nyt jotain jää, mutta kyllä me ajateltiin ihan itsekkäästi edetä tässä asiassa. Lapsilla on ihan kaikki mahdollisuudet kouluttautua ja kerätä omat omaisuutensa.

Mun ja miehen suvussa on köyhästä lähteneitä, mutta ovat silti säästäneet jälkipolville.

Nykyinen keski-ikäinen siis ei halua luopua mistään lastensa hyväksi?