Lue keskustelun säännöt.
Olen nelikymppinen ja en ole saanut lapsia, miten täyttää elämässä tyhjyydentunne?
07.09.2019 |
Miten olet päässyt eteenpäin vastaavassa tilanteessa?
Koen, että mikään ei ole oikein tärkeää minulle, ei työ, ei harrastukset. Kuolla en halua, mutta elämisessä ei ole mitään järkeä.
Kommentit (162)
Vierailija kirjoitti:
Sen kun tietäisin. Olen koko elämäni yrittänyt löytää poikaystävää ja miestä. Aloitin jo 16-v deittipalstoilla etsimisen, kun en livenä tavannut ketään, joka olisi ihastunut. Nyt olen lähes 40 enkä vieläkään ole saanut kumppania. Ei voi siis yrittämisen puutteesta ainakaan syyttää. Minulla ei ole myöskään ystäviä eikä sukulaisten lapsia eikä kummilapsia. Olisin tosi onnellinen, jos minulla olisi edes sisko ja sillä lapsia, joita voisin hoitaa. Mutta ei... Kukaan ei rakasta minua, ei edes äitini. Olin vahinkolapsi, jonka kaikki ovat hylänneet :( Vietän kaikki joulut ym. juhlat yksin.
Suosittelen sinua hakemaan se mies ulkomailta - heistä monista tavallisimmankin näköiset suomalaisnaiset voivat näyttää eksoottisilta ja ihanilta! 🙇💘💃
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vältä kaikkea sellaista jossa joudut kohtaamaan lapsia tai heidän läheisiään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs et ollut aikaisemmin liikkeellä. Sinun kaltaisia naisia tulee olemaan valtavasti enemmän seuraavan 10-20 vuoden sisällä.
Kuinka aikaisin sitä pitäisi olla liikkeellä? Takaako se että rupeaa vaikka jo 12-v. tapailemaan vastakkaista sukupuolta sen, että löytää sen oikean, johon rakastuu? Vai tarkoitatko että ap;n olisi pitänyt tyytyä ja ottaa joku, kuka tahansa?
Olisi pitänyt tyytyä ja ottaa joku. Se, joka tykkäsi sinusta.
Ei kaikki kohtaa mitään suuri rakkauksia, ei ainakaan täysin molemminpuolisia. Jos meinaa jonkun saada ja perheen perustaa, pitää joku kelpuuttaa. Täydellisiä miehiä (naisia) ei ole.
No ei tarvitse täydellinen olla, vaan sellainen johon on rakastunut. Jos itsellesi rakastuminen edellyttäisi täydellisyyttä, ymmärrän että olet valinnut ok-tyyppiin tyytymisen tien.
Jos vaatimus rakastumisesta on pariutumisesi tulppa niin heitä se mäkeen. Tyydy siihen, että joku on ihan kiva.
Ei se aikaisin aloittaminen mitään takaa. Itse perustin perheen suht aikaisin, joten nyt nelikymppisenä minulla on lähes aikuinen lapsi, joka jo menee omia menojaan. Nuorena solmittu liitto päättyi eroon, kun kasvettiin erilleen, joten kyllähän tämä elämä tyhjältä tuntuu, siitä lähes aikuisesta lapsesta huolimatta. Myöhemmin aloittaneet kaverit elävät ruuhkavuosiaan alle kouluikäisine lapsineen, joten ei tässä paljon vapaudesta ja siitä ”ihanaa kun itse on vielä nuori, vaikka lapsi on jo aikuinen” -tunteesta nautita. Menohaluja olisi, mutta kenen kanssa mennä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se tyhjyydentunne on sisäänrakennettu ihmiseen. Tuhansissa vuosissa on keksitty keinoja sen kanssa elämiseen. Löydä omasi.
Jeesus????
Ei, vaan AV pelastaa.
Täällä ollaan kaikki samassa av-veneessä.
Toisaalta ei se pariutuminen ja lapsetkaan välttämättä tuo onnea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sen kun tietäisin. Olen koko elämäni yrittänyt löytää poikaystävää ja miestä. Aloitin jo 16-v deittipalstoilla etsimisen, kun en livenä tavannut ketään, joka olisi ihastunut. Nyt olen lähes 40 enkä vieläkään ole saanut kumppania. Ei voi siis yrittämisen puutteesta ainakaan syyttää. Minulla ei ole myöskään ystäviä eikä sukulaisten lapsia eikä kummilapsia. Olisin tosi onnellinen, jos minulla olisi edes sisko ja sillä lapsia, joita voisin hoitaa. Mutta ei... Kukaan ei rakasta minua, ei edes äitini. Olin vahinkolapsi, jonka kaikki ovat hylänneet :( Vietän kaikki joulut ym. juhlat yksin.
Tämä ei ole ketjun ap..
Vierailija kirjoitti:
Onko näissä vaihtoehdoissa jotain ideoita: 1. Matkusta jos on rahaa. 2. Lenkkeily kävellen, tutki maisemaa. 3. Etsi uusia mielenkiinnon kohteita. 4. Sosialisoi joko ihmisten, lasten tai eläinten kanssa - siis oman toiveesi mukaan. 5. Etsi joku oma, vapaa henkinen suuntaus, mikä tuntuu omalta esim. new age /muu. 6. Tarkkaile taivasta ja luontoa, säätä. 7. Muuta ulkomaille. 8. Pyri johonkin tavoitteisiin, mitä toivot. 9. Kirjoita positiivinen kirja. 10. Askartele, nikkaroi tai kokeile kädentaitoja. 11. Käy luennolla, messuilla, kirjakaupassa, katso video - hae uusia inspiraatioita. 12. Kirjoita listaa mikä voisi kiinnostaa ja tuntuu hyvältä. Tässä on rajattomat mahdollisuudet. 13. Missä olet hyvä, entä mistä innostut. 14. Ilahduta lähisukulaista tai muuta ihmistä jollakin. 15. Käy rannalla ja katso aaltoja, tutki taivasta, puuta. Metsää. 16. Hanki kirjoja tai opettele kieli. Sisusta, tutki esineitä. 17. Hanki johtolankoja joita seuraat, joka saattaisi johtaa seuraavaan asiaan, aiheissa jotka kiinnostavat sinua. 18. Onko samantyyppisiä ihmisiä kuin sinä, jossain maapallolla, samoja kiinnostuksia tai muuta samankaltaisuutta? Tai viihdytkö toisenlaisessa seurassa. 19. Musiikin kuuntelu, joka tuo uusia ajatuksia. 20. Hyvä elokuva. 21. Tapahtuuko paikkakunnalla vapaa-ajalla sellaista mitä haluat tai missä sitä olisi. 22. Onko mahdollista että lapsiasia jää käsittelyyn ajatuksissa, tunteissa, mutta voit silti ajatella että maailmasta löytyy jotain tai joku joka täyttää tunnettasi jonkin verran(?). 23. Onko sinussa itsessäsi vielä olemassa sisäinen lapsi osa. 24. Entä jos lapsen saa yksin, mikäli on lähisukua myös auttamassa, sisar tms.
Olen aina saanut iloa näistä "lue hyvä kirja" -tyyppisistä asioista. Mutta nyt tuntuu, että joko saan vain hetkellisesti ja jotain jää puuttumaan. Tai että on joku asia, jonka olen tiennyt tuottavan iloa, mutta se on enää haljumpaa. On kai se mahdollista, että olen masentunut, jos asiat eivät tuota iloa. Toisaalta en sillä tavalla masentunut, että se veisi toimintakyvyn. Joku suurempi merkitys puuttuu. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Adoptoi, tee yksin ns spermapankin avulla.
Vierailija kirjoitti:
Adoptoi.
Ei voi adoptoida yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
TEITÄ ON NAISET VAROITETTU TÄSTÄ!
""Professori Elina Haavio-Mannilan erään noin 15 vuotta sitten Suomessa tehdyn tutkimuksen sivutuloksena näkyi, että naisten itsemurhat olivat merkittävästi lisääntyneet. Kun tätä ilmiötä tarkasteltiin enemmän, havaittiin, että kysymys on noin 40-vuotiaista naisista ja riskit masennukseen ja suorastaan itsemurhaan lisääntyivät sitä enemmän, mitä koulutetumpi nainen oli. Riski oli suurin huippukoulutetulla, eronneella 40-vuotiaalla uranaisella. Kun tätä tulosta selvennettiin vielä haastatteluin, tuli esille,että nämä naiset kertoivat kokevansa ikäänkuin "tulleensa petetyiksi" yhteiskunnan taholta. Nämä naiset ilmaisivat myös sellaisen näkökannan, että jos he saisivat nyt valita uran ja perheen tai lasten välillä, he valitsisivat lapset. Näiden naisten yhteisiä tuntoja oli, että he kokivat jääneensä jostain oleellisesti paitsi."""
Vierailija kirjoitti:
Mitäs et ollut aikaisemmin liikkeellä. Sinun kaltaisia naisia tulee olemaan valtavasti enemmän seuraavan 10-20 vuoden sisällä.
Mistä niin päättelet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nelikymppinen, mulla on lapsia ja SILTI mullakin on se tyhjyyden tunne. Mikään ei tunnu miltään ja kaikki on merkityksetöntä. Mulle ei oo lapset tuonu tarkoitusta mun elämään.
Nautit elämästä! Terv. Erittäin väsynyt yhden lapsen 40 v. äiti.
Ala tukihenkilöksi lapselle, vie aikaa noin yhden viikonlopun kuukaudessa. Tai peräti sijaisäidiksi, tämä on sitovaa ja oikeeta työtä. Tai hankkiudu raskaaksi joko sovitusti tai sitten vaan ihan yhden illan suhteen kanssa.
Sanoit että nuorempana elämästä nauttiminen oli helpompaa, miksi? Oletko varma, että se on juuri lapsi, joka sulle sen onnen ja täyttymyksen tuo? Missä vaiheessa aloit haluta lasta, oletko aina halunnut, mutta partneria ei löytynyt?
Vai olisiko niin, että elämästäsi puuttuu vain "jotakin"?
Onni ei tule ulkoa, ei edes lapsista, varsinkin jos ne ei ole olleet ykkösenä listalla. Onnea täytyy etsiä itsestä, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Pyrkiä tasapainoon elämässä, työ, terveys, harrastukset, sosiaalinen elämä. Jostain sinäkin saat tyydytystä, mistä? Tee enemmän asioita joita haluat, pyri niihin enemmän ja tavoitteellisemmin. Jos lapsi on se ainoa asia mielessäsi, harkitse adoptiota, keinohedelmöitystä tms. Jos et ole ihan varma, aloita vapaaehtoistyöllä, vietä aikaa ystävien/sukulaisten lasten kanssa.
Haluatko oikeasti lapsen vai haluatko vain täyttää jotain epämääräistä tyhjyyden tunnetta elämässäsi? Nelikymppinen nainen voi vielä saada lapsen, mutta se vaatii rahaa tai hyvää onnea. Jos ei onnistu omilla soluilla, voit yrittää lahjasoluilla. Sinun on vain ryhdyttävä toteuttamaan asiaa.
No ei tarvitse täydellinen olla, vaan sellainen johon on rakastunut. Jos itsellesi rakastuminen edellyttäisi täydellisyyttä, ymmärrän että olet valinnut ok-tyyppiin tyytymisen tien.