Liiallinen mustasukkaisuus existä

Ap kirjoitti, että "Minullekin tämä nykyinen miesystäväni on ensimmäinen seurustelukumppanini."

Miten kaikki alkoi? Kuka iski kenet ja kuinka paljon olette jutelleet historioistanne? Vai jutteletteko ollenkaan? Kuinka vanhoja te olette?

Vierailija kirjoitti:

Itse aikanaan muuten tunsin jotakuinkin samoin, kun oli ensimmäinen kumppani. Melkein sanoisin, että kyseessä oli tottumattomuutta ja ihan alun epävarmuutta. Se sitten laimeni omalla ajallaan pois, itsekseen. Tottakai sitä itseään vertaa edeltäjiiinsä ja miettii, että miksi eksistä on tullut eksiä. Jos mies on jättänyt --> voinko olla olematta varpaillaan -tai- mies on tullut jätetyksi --> mies ei ole edes halunnut erota ja saattaa kaivata eksäänsä. Molemmissa siis on puolensa.

Melkein sanoisin, että anna ajan kulua. Kipeää kärvistelyähän tuo on, mutta helpottaa aikanaan. Huomaat sitten jossain vaiheessa, että nuo tunteet ovat jääneet taakse ja eikä taivas tipahtanut niskaasi. 

Ei ole kyllä mikään tottakai. Itse en ole ikinä verrannut itseäni kenenkään mieheni eksään. Exä on exä, ja jo ennen seurustelua tulee ilmi miksi ollaan exiä. Mä tarkkailen ainakin tosi laajalti uuden tuttavuuden puheita ja kertomisia. En koskaan menisi yhteen miehen kanssa joka sanallakaan kehuu kenenkään naisen ulkomuotoa, jonka näen vilkuilevan toisia naisia jos minä olen paikalla, joka heittää härskiä juttua naisista, jonka somekäytös on jotain instakimuleiden tykkäilyä, ja monta monta muuta juttua.

Tästä syystä mulle ei tule mitään "no, kai nyt voin elää tämän paljastuksen kanssa" tai mustasukkaisuusfiiliksiä, koska olen jo alun alkaen juuri se kenen kanssa juuri tämä mies tahtoo olla.

Vierailija kirjoitti:

Ap kirjoitti, että "Minullekin tämä nykyinen miesystäväni on ensimmäinen seurustelukumppanini."

Miten kaikki alkoi? Kuka iski kenet ja kuinka paljon olette jutelleet historioistanne? Vai jutteletteko ollenkaan? Kuinka vanhoja te olette?

Tosiaan minulla itselläni ei ole exiä. Vaikea sanoa kuka iski ja kenet, tutustuttiin vaan. Jutellaan paljon, mutta tästä asiasta en ole hänelle kertonut. Ei olla mitään teinejä, vaan nuoria aikuisia (tai ehkä ei enää edes niin nuoria).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse aikanaan muuten tunsin jotakuinkin samoin, kun oli ensimmäinen kumppani. Melkein sanoisin, että kyseessä oli tottumattomuutta ja ihan alun epävarmuutta. Se sitten laimeni omalla ajallaan pois, itsekseen. Tottakai sitä itseään vertaa edeltäjiiinsä ja miettii, että miksi eksistä on tullut eksiä. Jos mies on jättänyt --> voinko olla olematta varpaillaan -tai- mies on tullut jätetyksi --> mies ei ole edes halunnut erota ja saattaa kaivata eksäänsä. Molemmissa siis on puolensa.

Melkein sanoisin, että anna ajan kulua. Kipeää kärvistelyähän tuo on, mutta helpottaa aikanaan. Huomaat sitten jossain vaiheessa, että nuo tunteet ovat jääneet taakse ja eikä taivas tipahtanut niskaasi. 

Ei ole kyllä mikään tottakai. Itse en ole ikinä verrannut itseäni kenenkään mieheni eksään. Exä on exä, ja jo ennen seurustelua tulee ilmi miksi ollaan exiä. Mä tarkkailen ainakin tosi laajalti uuden tuttavuuden puheita ja kertomisia. En koskaan menisi yhteen miehen kanssa joka sanallakaan kehuu kenenkään naisen ulkomuotoa, jonka näen vilkuilevan toisia naisia jos minä olen paikalla, joka heittää härskiä juttua naisista, jonka somekäytös on jotain instakimuleiden tykkäilyä, ja monta monta muuta juttua.

Tästä syystä mulle ei tule mitään "no, kai nyt voin elää tämän paljastuksen kanssa" tai mustasukkaisuusfiiliksiä, koska olen jo alun alkaen juuri se kenen kanssa juuri tämä mies tahtoo olla.

Johan lähti laukalle ja samantein suoraan metsään. Tosin, ihmisiä on erilaisia. Myöhemmin mulla on ollut kumppaneita, joiden eksien määrästä ja sitä kautta laadustakaan ei ole mitään hajua. Ei ole kiinnostanut. Tuo on minusta sairasta, että pitää tulla ilmi, että miksi eksä on eksä. Ja mikä ihmeen rikos on katsella muita ihmisiä? Rumaa saat katsoa 10s, tavallista 5s ja nättiä et hetkeäkään? (miten helkkarissa sitten tiedät, mitä saat katsoa jos ei saa katsoa?). Mukavia juttuja on kiva katsoa, oli se auringolasku, kukkanen, herkullinen ruoka-annos tai erityisen kaunis ihminen. Jos näen auringonnousun aikaan kivan usvan pellon yllä, niin en minä ala välittömästi haaveilemaan omasta pellosta ihanalla pikku usvalla. Oh hell no. 

Härskit jutut ja instakimuleiden aivovapaa kuolaaminen toki on ihan urpoilua ja huonotapaisuutta. Jokainen saa valita seuransa, niin sinäkin. Ja niin myös sinunkin kohdalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse aikanaan muuten tunsin jotakuinkin samoin, kun oli ensimmäinen kumppani. Melkein sanoisin, että kyseessä oli tottumattomuutta ja ihan alun epävarmuutta. Se sitten laimeni omalla ajallaan pois, itsekseen. Tottakai sitä itseään vertaa edeltäjiiinsä ja miettii, että miksi eksistä on tullut eksiä. Jos mies on jättänyt --> voinko olla olematta varpaillaan -tai- mies on tullut jätetyksi --> mies ei ole edes halunnut erota ja saattaa kaivata eksäänsä. Molemmissa siis on puolensa.

Melkein sanoisin, että anna ajan kulua. Kipeää kärvistelyähän tuo on, mutta helpottaa aikanaan. Huomaat sitten jossain vaiheessa, että nuo tunteet ovat jääneet taakse ja eikä taivas tipahtanut niskaasi. 

Ei ole kyllä mikään tottakai. Itse en ole ikinä verrannut itseäni kenenkään mieheni eksään. Exä on exä, ja jo ennen seurustelua tulee ilmi miksi ollaan exiä. Mä tarkkailen ainakin tosi laajalti uuden tuttavuuden puheita ja kertomisia. En koskaan menisi yhteen miehen kanssa joka sanallakaan kehuu kenenkään naisen ulkomuotoa, jonka näen vilkuilevan toisia naisia jos minä olen paikalla, joka heittää härskiä juttua naisista, jonka somekäytös on jotain instakimuleiden tykkäilyä, ja monta monta muuta juttua.

Tästä syystä mulle ei tule mitään "no, kai nyt voin elää tämän paljastuksen kanssa" tai mustasukkaisuusfiiliksiä, koska olen jo alun alkaen juuri se kenen kanssa juuri tämä mies tahtoo olla.

Johan lähti laukalle ja samantein suoraan metsään. Tosin, ihmisiä on erilaisia. Myöhemmin mulla on ollut kumppaneita, joiden eksien määrästä ja sitä kautta laadustakaan ei ole mitään hajua. Ei ole kiinnostanut. Tuo on minusta sairasta, että pitää tulla ilmi, että miksi eksä on eksä. Ja mikä ihmeen rikos on katsella muita ihmisiä? Rumaa saat katsoa 10s, tavallista 5s ja nättiä et hetkeäkään? (miten helkkarissa sitten tiedät, mitä saat katsoa jos ei saa katsoa?). Mukavia juttuja on kiva katsoa, oli se auringolasku, kukkanen, herkullinen ruoka-annos tai erityisen kaunis ihminen. Jos näen auringonnousun aikaan kivan usvan pellon yllä, niin en minä ala välittömästi haaveilemaan omasta pellosta ihanalla pikku usvalla. Oh hell no. 

Härskit jutut ja instakimuleiden aivovapaa kuolaaminen toki on ihan urpoilua ja huonotapaisuutta. Jokainen saa valita seuransa, niin sinäkin. Ja niin myös sinunkin kohdalla. 

Kyllä sillä nyt vain on ihan helkkarinmoinen ero ollaako eksiä aina siksi että exät ovat "hulluja", vai onko ihan normi ero takana. Saat toki olla niin metsässä ettet tajua yksinkertaisia asioita, mutta ei sitten kannata itkeä kun "paljastuu" kaikkea miehestä. Tottahan toki noin autistinen ihminen myöskään ei mitenkään voi ymmärtää mitä tarkoitetaan sillä muiden katselulla, ei, vaan sinulle täytyisi antaa sekunteja ja sadasosia minkälainen katselu on hylkäävä virhe. Kyllä me normaalilla ajattelulla varustetut tajuamme mitä tuossa teksitssä tarkoitettiin, ja jos sinä et ymmärrä, niin olisit hiljaa ette vaikuttaisi tuollaiselta metsään laukkaavalta konilta, jolle ei ole järjevaloa suotu.