Millaisia ihmisiä gold diggerit ovat?
Siis oikeasti tuntemasi sellaiset. Ei mitään kuviteltuja stereotyyppisiä hahmoja.
Kommentit (27)
Raha ja status tärkeämpiä kuin ihminen, jolta niitä voi saada. Siis kestetään sellaistakin ihmistä rakkaana tai lähipiirissä, josta ei edes pidetä, jos tuo ihminen voi antaa sinulle rahaa, statusta, valtaa, suhteita yms. Uskotellaan että pidetään tuosta ihmisestä, mahdollistajasta, vaikka ei oikeasti pidetä.
Ihmiset käyttää parhaita apujaan hyväkseen, olisi se sitten kauneus tai älykkyys. Tietysti häikelemättömyys auttaa.
Yleensä sellaisia vähemmän kauniita 35-50v naisia, jotka ovat havainneet että eivät saa ihan sellaista miestä kuin haluavat, eikä elämä muutenkaan ole mennyt ihan kuin aikoinaan halusivat. Keskittyvät sitten tavoittelemaan noin 50-65v varakkaita miehiä jotta saisivat toteuttaa ainakin jonkinlaista vaurasta elämää.
Isotissisiä, vähä-älyisiä blondeja.
Tunnen jonkun verran mm. mallin töitä tekeviä, jotka on tosiaan menneet naimisiin rikkaiden vanhojen miesten kanssa.
Ainakin tuntemani ovat hyvännäköisiä, älykkäitä, hyvin tietoisia siitä etteivät halua olla jotain lähiö-yh, kaikki ne pettää miehiään nuorten miesten kanssa.
Kovia ja älykkäitä.
Vierailija kirjoitti:
Isotissisiä, vähä-älyisiä blondeja.
Itse olen vain isotissinen ja blondi enkä vähä-älyinen. En koskaan taida päästä nauttimaan luksuselämästä.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä sellaisia vähemmän kauniita 35-50v naisia, jotka ovat havainneet että eivät saa ihan sellaista miestä kuin haluavat, eikä elämä muutenkaan ole mennyt ihan kuin aikoinaan halusivat. Keskittyvät sitten tavoittelemaan noin 50-65v varakkaita miehiä jotta saisivat toteuttaa ainakin jonkinlaista vaurasta elämää.
Näin minäkin sen näen. Ennemminkin juuri nelikymppinen nainen jolle kelpaa kuusikymppinen mies jos rahaa on. Nuoret pimut taas ovat enemmän juuri stereotypia.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä sellaisia vähemmän kauniita 35-50v naisia, jotka ovat havainneet että eivät saa ihan sellaista miestä kuin haluavat, eikä elämä muutenkaan ole mennyt ihan kuin aikoinaan halusivat. Keskittyvät sitten tavoittelemaan noin 50-65v varakkaita miehiä jotta saisivat toteuttaa ainakin jonkinlaista vaurasta elämää.
En tiedä onko tuo kullankaivamista vai pelkkää realismia. Jossain iässä nainen havaitsee että ei saa enää nuorta tai komeaa miestä ja kaikki älykkäät miehet ovat jo varattuja. Silloin voi kuitenkin saada edes rikkaan miehen, ainakin jos ei ole ihan niuho iän suhteen.
Etelä-Helsinkiin kämäiseen pikku yksiöön vuokralle muuttaneita poikamiehiä, jotka toivovat kulmilla tapaavansa varakkaan naisen, vaikka Kaivopuistosta. Joillekin käy mieskin.
Eikös ne noita kohukaunottaria ole joilla rikkaat äijät ja oma koulutus pärjääminen ulkonäön varassa?
Sitten on myös näitä ei julkimoita, reittäpitkin työpaikkalla edenneitä kulissisuhteissa eläviä rouvashenkilöitä.
...mutta väliäkö tuolla molemmat hyötyy, ei ne miehet jotka noita huolivat tyhmiä tai tietämättömiä asiasta ole, kahden kauppa.
-ylpeästi lähiö yh, enkä kauppatavara
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä sellaisia vähemmän kauniita 35-50v naisia, jotka ovat havainneet että eivät saa ihan sellaista miestä kuin haluavat, eikä elämä muutenkaan ole mennyt ihan kuin aikoinaan halusivat. Keskittyvät sitten tavoittelemaan noin 50-65v varakkaita miehiä jotta saisivat toteuttaa ainakin jonkinlaista vaurasta elämää.
En tiedä onko tuo kullankaivamista vai pelkkää realismia. Jossain iässä nainen havaitsee että ei saa enää nuorta tai komeaa miestä ja kaikki älykkäät miehet ovat jo varattuja. Silloin voi kuitenkin saada edes rikkaan miehen, ainakin jos ei ole ihan niuho iän suhteen.
Toisaalta iän myötä myös tietty romantiikan ja seksin nälkä alkaa laantumaan ja kumppanista haetaan enemmän käytännön hyötyä. Mutta totta silti tuokin että ihmiset Suomessa ovat varakkaimpia noin 60-vuotiaana, ja heille vähän reilu nelikymppinen kelpaa vallan hyvin.
Juurikin tuo +35 vuotiaan naisen kuvailu osuu oikeaan. Siihen kuvioon vielä lapsi, että saadaan pidettyä paikka. Yleensä nämä naiset on huomionkipeitä ja kehuvat ohimennen lääkäri anopillaan tai kaupunginjohtaja appiukolla. Mitä enemmän puolisolla statusta, sitä tyytyväisempi gold digger.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä sellaisia vähemmän kauniita 35-50v naisia, jotka ovat havainneet että eivät saa ihan sellaista miestä kuin haluavat, eikä elämä muutenkaan ole mennyt ihan kuin aikoinaan halusivat. Keskittyvät sitten tavoittelemaan noin 50-65v varakkaita miehiä jotta saisivat toteuttaa ainakin jonkinlaista vaurasta elämää.
En tiedä onko tuo kullankaivamista vai pelkkää realismia. Jossain iässä nainen havaitsee että ei saa enää nuorta tai komeaa miestä ja kaikki älykkäät miehet ovat jo varattuja. Silloin voi kuitenkin saada edes rikkaan miehen, ainakin jos ei ole ihan niuho iän suhteen.
Toisaalta iän myötä myös tietty romantiikan ja seksin nälkä alkaa laantumaan ja kumppanista haetaan enemmän käytännön hyötyä. Mutta totta silti tuokin että ihmiset Suomessa ovat varakkaimpia noin 60-vuotiaana, ja heille vähän reilu nelikymppinen kelpaa vallan hyvin.
Mä ajattelen sen jotenkin toisinpäin tai ainakin haluisin ajatella että nuorempana se status merkitsee enemmän ja vanhempana elämää enemmän nähneenä, perustaa arvonsa muuhun.
Toki ihmiskohtaista, jotkut elävät läpi elämän kullan ja maineen kiilto silmissä, toisilla arvomaailma on muussa. Ei sillä ettäkö ei voisi olla molempia kunnianhimoa ja arvomaailma maallisimmissa asioissa, mutta tietyissä ihmistyypeissä se toinen puoli korostuu enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä sellaisia vähemmän kauniita 35-50v naisia, jotka ovat havainneet että eivät saa ihan sellaista miestä kuin haluavat, eikä elämä muutenkaan ole mennyt ihan kuin aikoinaan halusivat. Keskittyvät sitten tavoittelemaan noin 50-65v varakkaita miehiä jotta saisivat toteuttaa ainakin jonkinlaista vaurasta elämää.
Ja sitä parempi mitä lyhyempi elinikä tai terveydentila miehellä vaikuttaa olevan jäljellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä sellaisia vähemmän kauniita 35-50v naisia, jotka ovat havainneet että eivät saa ihan sellaista miestä kuin haluavat, eikä elämä muutenkaan ole mennyt ihan kuin aikoinaan halusivat. Keskittyvät sitten tavoittelemaan noin 50-65v varakkaita miehiä jotta saisivat toteuttaa ainakin jonkinlaista vaurasta elämää.
En tiedä onko tuo kullankaivamista vai pelkkää realismia. Jossain iässä nainen havaitsee että ei saa enää nuorta tai komeaa miestä ja kaikki älykkäät miehet ovat jo varattuja. Silloin voi kuitenkin saada edes rikkaan miehen, ainakin jos ei ole ihan niuho iän suhteen.
Toisaalta iän myötä myös tietty romantiikan ja seksin nälkä alkaa laantumaan ja kumppanista haetaan enemmän käytännön hyötyä. Mutta totta silti tuokin että ihmiset Suomessa ovat varakkaimpia noin 60-vuotiaana, ja heille vähän reilu nelikymppinen kelpaa vallan hyvin.
Mä ajattelen sen jotenkin toisinpäin tai ainakin haluisin ajatella että nuorempana se status merkitsee enemmän ja vanhempana elämää enemmän nähneenä, perustaa arvonsa muuhun.
Toki ihmiskohtaista, jotkut elävät läpi elämän kullan ja maineen kiilto silmissä, toisilla arvomaailma on muussa. Ei sillä ettäkö ei voisi olla molempia kunnianhimoa ja arvomaailma maallisimmissa asioissa, mutta tietyissä ihmistyypeissä se toinen puoli korostuu enemmän.
Nuorempana halutaan kuitenkin luoda se status itse. Vasta sitten kun huomataan ettei onnistuttukaan, niin otetaan käyttöön plan b ja yritetään hakea status puolison kautta.
gold digger luonteena, halutaan ihailua ja arvostusta toisen kautta, eli ei olla valmiita itse tekemään ja ansaitsemaan sitä arvostusta, vaan luotetaan ulkonäköön ja pelkästään siihen, koska pinnallisena ihmisenä vain sillä on väliä miltä näyttää ulkopuolisin silmin, luultavasti hyvinkin heikko itsetunto sen kovan, pakkelilla ja merkkivaatteilla kuorrutetun imagon alla. Uskon myös että ehkäpä tietyn persoonallisuushäiriöisen ihmistyypin olevan näitä enemmistö, sitä ihalua on saatava keinolla millä hyvänsä se oikeastaan ansaitaan, koska ollaan niin kovin kauniita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä sellaisia vähemmän kauniita 35-50v naisia, jotka ovat havainneet että eivät saa ihan sellaista miestä kuin haluavat, eikä elämä muutenkaan ole mennyt ihan kuin aikoinaan halusivat. Keskittyvät sitten tavoittelemaan noin 50-65v varakkaita miehiä jotta saisivat toteuttaa ainakin jonkinlaista vaurasta elämää.
En tiedä onko tuo kullankaivamista vai pelkkää realismia. Jossain iässä nainen havaitsee että ei saa enää nuorta tai komeaa miestä ja kaikki älykkäät miehet ovat jo varattuja. Silloin voi kuitenkin saada edes rikkaan miehen, ainakin jos ei ole ihan niuho iän suhteen.
Toisaalta iän myötä myös tietty romantiikan ja seksin nälkä alkaa laantumaan ja kumppanista haetaan enemmän käytännön hyötyä. Mutta totta silti tuokin että ihmiset Suomessa ovat varakkaimpia noin 60-vuotiaana, ja heille vähän reilu nelikymppinen kelpaa vallan hyvin.
Mä ajattelen sen jotenkin toisinpäin tai ainakin haluisin ajatella että nuorempana se status merkitsee enemmän ja vanhempana elämää enemmän nähneenä, perustaa arvonsa muuhun.
Toki ihmiskohtaista, jotkut elävät läpi elämän kullan ja maineen kiilto silmissä, toisilla arvomaailma on muussa. Ei sillä ettäkö ei voisi olla molempia kunnianhimoa ja arvomaailma maallisimmissa asioissa, mutta tietyissä ihmistyypeissä se toinen puoli korostuu enemmän.
Nuorempana halutaan kuitenkin luoda se status itse. Vasta sitten kun huomataan ettei onnistuttukaan, niin otetaan käyttöön plan b ja yritetään hakea status puolison kautta.
Ei kyllä mä ainakin tunnistan tuon ihmistyypin jo kouluajoilta, ei oltu valmiita tekemään itse, läksyt meni kaverin kautta, joku aina tarjosi vaikkapa karkit, aina oli tämä hyötyjä tyyppi jota ihailtiin ja ovelasti osasi myös muita manipuloida omaan hyöty tarkoitukseensa, yleensä se oli se luokan prinsessa.
Kauniita ja sosiaalisia.