Miten äitiyslomasta voi muka nauttia

Esikoisen synnyttyä äitiysloma oli ihan helv, koska olin tottunut menemään miten halusin ja kaipasin töihin. Esikoinen oli tosi helppo vauva,mutta siitäkään huolimatta en nauttinut yhtään!

Nyt 7 vuotta myöhemmin syntyi toinen, vauva nyt 5 kk ja en ole eläissäni nauttinut mistään näin paljon. Olisin mielelläni kotona ainakin 3 vuotta, mutta taloudellinen tilanne ei sitä valitettavasti salli. Haluaisin vain olla vauvan kanssa koko ajan ja esikoinen on iloinen kun olen kotona ja voin tehdä hånenkin kanssaan vaikka mitä koulun päätyttyä!:)

Ennen vauvan syntymää voit käydä elokuvissa, tavata ystäviä, ostaa vauvan vaatteita, käydä konserteissa, näyttelyissä ja vaikka missä. Sisustaa, siivota, käydä ulkoilemassa, kirjastossa. Ei ole mikään pakko olla kotona, jos vointi on hyvä.

Itse olen aina ollut mielelläni lasten kanssa kotona, varsinkin vauvana, mutta tämä saattaa liittyä osittain siihenkin, että meillä oli isoja vaikeuksia saada yhtään lasta. Ja olen freelancer/yrittäjä eli olen aina kosketuksissa työelämään vaikka mitä vapaita pitäisinkin.

Nautin vauvoistani ihan suunnattomasti, oikein hyrisin sellaista onnea siitä heidän olemisesta. Kotona oli paljon hommia kotitöiden ja koirien ulkoilutuksen kanssa. Lapset oli helppoja vauvoja, joten otin aina tavoitteeksi hoitaa koirat, pyykit ja ruuat ennenkuin mies tuli töistä kotiin. Joskus onnistuin, joskus en. Usein sunnuntaisin tein keikkatöitä ja mies hoiti lapsia. Töihin oli kiva mennä, kun se oli jotain ihan muuta kun se kotonaolo.

Olen sitä mieltä, ettei ole olemassa yhtä oikeanlaista äitityyppiä, voi olla hyvä äiti monella tapaa. Mutta oikeasti jos elämän tarkoitus on näyttää muiden silmissä menestyneeltä töissä käymällä, se työ on tärkein elämänsisältö, ja sama juttu miehellä, niin miksi ihmeessä teitte lapsen? Siksikö, että se näytti normaalilta muiden silmissä? En ihan oikeasti ymmärrä tuollaista sokeutta ja vastuuttomuutta. Sen ymmärrän ihan täysin, että siinä missä osa äideistä viihtyy päivät pitkät kotona vauvan kanssa, osa haluaa käydä aktiivisesti kerhoissa, mutta että ei tee mitään järkevää, jos on VAIN lapsen kanssa, niin sitä en ymmärrä. Luulen, että nyt pitää vain kasvaa aikuiseksi. En tarkoita, että pää pitää täyttää ääriään myöten vauvahuuruisilla ajatuksilla, jos ei halua, mutta veikkaanpa, että siellä "oikeassa" työpaikassakin on ihmisiä, joilla on lapsia, ja joille nämä ovat elämän tärkein juttu ja silti osaavat tehdä töitäkin. Lapsellinen kiukuttelu kannattaa lopettaa tähän paikkaan ja ottaa vastuu valinnoista, jotka olette itse tehneet.

Minäkin jotenkin alitajuisesti ajattelin, että työ tuo merkityksellisyyttä elämään ja määrittää arvoani ihmisenä. Ehkäpä se jollain tapaa määritteleekin tässä yhteiskunnassa.

Lapsen synnyttyä olen konkreettisesti tajunnut, että minulla ei ole nyt tärkeämpää tehtävää kuin hoitaa häntä ja pitää hänelle seuraa.

Olen huomannut, että työelämässä ihminen on tärkeä tasan niin kauan kuin hän on hyvä, tuottava työntekijä. Hänet voidaan aina korvata toisella.

Äitiys on aivan uusi rooli, kannattaa luoda siitä omanlaisensa juttu.

Itse aloitin äitiyslomalla avoimen opintoja, olen ulkoillut, shoppaillut nettikirppareilta ja kaupoista tarvittavia tavaroita, järjestänyt kotia, tehnyt käsitöitä, lukenut, tutustunut samassa elämäntilanteessa oleviin ihmisiin jne.

Etsi itsellesi mieluisia juttuja, joita voi tehdä lapsen ehdoilla. Ainakin itse korostaisin tuota lapsen ehdoilla menemistä. Kun asennoituu siihen, että lapsi voi tarvita huomiota milloin vain, pääsee henkisesti helpommalla, ja lapsi ei "häiritse" omia tekemisiä.