Lue keskustelun säännöt.
Miten äitiyslomasta voi muka nauttia
06.09.2019 |
Tuntuu, että hajoan kotiin, tuntuu, että elämässäni ei ole mitään sisäktöä, haluaisin vain mennä töihin ja tuntea itseni tärkeäksi, kun voi osoittaa, että lähden töihin ja haluaisin osallistua kaikkiin mahdollisiin projeteihin ja saada lisää vastuuta, en jaksa kökkiä neljän seinän sisällä tekemättä mitään muiden hyväksi.
En jaksa laittaa kotia, en leipoa, en ruokaa, en vain halua olla kotona.
Kommentit (25)
Mene töihin! Äitiysloma kestää vain muutaman kuukauden, sitten vaan mies kotiin ja sinä hommiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisit olla tärkeä sille lapsellesi. Tiedän, yksin ilman aikuista seuraa häärääminen hajottaa pään. Lue Mindfulness for Creativity tms. Nythän sulla on loistavasti aikaa aloittaa erilaisia projekteja. Alat tekemään vaan. Varmaan olit kuullutkin, että elämä muuttuu lapsen myötä hyvässä ja pahassa. Pikkulapsiaika on lyhyt kuitenkin. Yritä sopeutua. Jotainhan sun on pakko alkaa edistämään, muuten saat itkeä koko mammaloman kuinka on tylsää ja yksinäistä. Mene ja koe.
Harmi vuvan puolesta, että hän ei merkitse mitään.
Onneksi äitiysvapaa kestää vain nelisen kuukautta, niin sitten isä voi jäädä kotiin.
Joo, se oli kurjaa aikaa. Minulla ainakin oli sen verran 24/7 huomiota ja vahtimista vaativa lapsi, että kaikenlaiset ”omat projektit” olivat mahdottomuus. Minkä ikäinen vauvasi on? Yritä löytää jotain vauvaharrastuksia ja perhekahviloita, ja käy niillä. Hyvällä tuurilla löydät samanhenkisiä äitejä seuraksi, huonoimmassa tapauksessa saat ainakin nähdä vähän ihmisiä. Jos sinulla on puoliso, sovi hänen kanssaan, että pääset parina iltana viikossa viettämään omaa aikaa.
Muistan tuon. Oli todella turhauttavaa olla kotona vauvan kanssa. Vauva oli maailman ihanin mutta ei riitå elämän sisällöksi.
Oli taivas päästä takaisin töihin. Mieskin sai entisen isoisen naisensa takaisin ja lapsi paremman äidin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi ei ole vielä syntynyt, olisin halunnut olla töissä viimeiseen asti, mutta laki pakottaa jäämää
n lomalle ennen tiettyä aikaa, tuntuu, että olen ihan vuodeosastolta, kun olen menettänyt kosketuksen siihen arkeen missä olin ,ajattelin, että nyt jaksaa leipoa ja muuta, mutta yhtäkkiä olen ihan haluton tekemään mitään. Vuodet olin töissä ja tuntui, että olen yksi jostakin, kun istun töissä tekemässä asioita ja aina sai sanoa, että olen töissä, jos joku soittaa , silloin tein muutakin, mutta nyt olen sidottu kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei ole vielä syntynyt, olisin halunnut olla töissä viimeiseen asti, mutta laki pakottaa jäämää
n lomalle ennen tiettyä aikaa, tuntuu, että olen ihan vuodeosastolta, kun olen menettänyt kosketuksen siihen arkeen missä olin ,ajattelin, että nyt jaksaa leipoa ja muuta, mutta yhtäkkiä olen ihan haluton tekemään mitään. Vuodet olin töissä ja tuntui, että olen yksi jostakin, kun istun töissä tekemässä asioita ja aina sai sanoa, että olen töissä, jos joku soittaa , silloin tein muutakin, mutta nyt olen sidottu kotiin.
Mikset opiskele?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harmi vuvan puolesta, että hän ei merkitse mitään.
Onneksi äitiysvapaa kestää vain nelisen kuukautta, niin sitten isä voi jäädä kotiin.
Miksi oletat, että lapsen isä suostuu jäämään kotiin? Minäkin pyysin ja itkin että isä olisi jäänyt edes muutamaksi kuukaudeksi kotiin lapsen kanssa, kun oma pääni ei sitä kestänyt, mutta kieltäytyi vedoten siihen, että a) ei halua olla vanhempainvapaalla b) parempi palkka kuin minulla ja c) 9 kk vanha voi jo hyvin mennä päiväkotiin. Hammasta purren sinnittelin kotona, kunnes lapsi oli 1,5 v. Siinä vaiheessa mies oli jo puoli vuotta nalkuttanut minulle, että pitäisi palata töihin tienaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei ole vielä syntynyt, olisin halunnut olla töissä viimeiseen asti, mutta laki pakottaa jäämää
n lomalle ennen tiettyä aikaa, tuntuu, että olen ihan vuodeosastolta, kun olen menettänyt kosketuksen siihen arkeen missä olin ,ajattelin, että nyt jaksaa leipoa ja muuta, mutta yhtäkkiä olen ihan haluton tekemään mitään. Vuodet olin töissä ja tuntui, että olen yksi jostakin, kun istun töissä tekemässä asioita ja aina sai sanoa, että olen töissä, jos joku soittaa , silloin tein muutakin, mutta nyt olen sidottu kotiin.
Jos et provoile, kuulostaa huolestuttavalta. Ennen laskettua aikaa äitiyslomalle jääminen ei ole pitkä aika. Jos pää hajoaa noin pahasti, sinulle saattaa olla kehittymässä joku vakavampi psyykkinen ongelma.
(Ja siis jos sinulla ei ole liikuntakieltoa terveydellisistä syistä, et ole sidottu kotiin, vaan voit mennä just sinne, minne haluat.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo kuulostaa vähän siltäkin, että olet synnytyksen jälkeisen masennuksen riskiryhmässä. Kannattaa olla valppaana ja hakea tukea, jos mieliala tippuu vielä lisää synnytyksen jälkeen. Uusien tutkimusten mukaanhan se johtuu hormonitasojen muutoksista, joten itse sille on vaikea tehdä mitään eikä se tarkoita, että olisit huono äiti tms.
On myös ihan ymmärrettävää, että tuosta tilanteessa esiin nousee pelko siitä, miten oma minäkuva ja rooli elämässä muuttuu lapsen myötä.
Olin aiemmin masentunut työuupumuksesta, siitä on jo aikaa , ja kun vihdoin toivuin työkuntoiseksi , iloitsin kun voin hyvin ja jaksoin töissä , nyt tämä kotiin jäänti luultavasti muistuttaa alitajuisesti siitä, kun makasin kotona työkyvyttömänä,
työstä tuli niin suuri osa identitettiäni uupumuksen jälkeen, kun kaikki pitivät minua heikkona, halusin näyttää, että kyllä pystyn ja jaksan tehdä kuten muutkin.
Nyt kun työ on viety pois, tuntuu ihan oudolta, kun olisin edelleen työkuntoinen. En vain jaksa tehdä mitään muutam kun ei ole sitä työtä , ei voi sanoa, että työpäivän jälkeen sitä ja tätä, kun en edes hahmota, mistä päivä alkaa ja mihin loppuu, kun istun vain kotona.
Ja syy miksi en pääse mihinkään , on se, että läheiset sanoneet, etten saa liikkua kaus, koska pelkäävät , että lapsi syntyy juuri silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asutko jossain muualla kuin Suomessa?
Sut on ilmeisesti pakotettu tekemään lapsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmi vuvan puolesta, että hän ei merkitse mitään.
Onneksi äitiysvapaa kestää vain nelisen kuukautta, niin sitten isä voi jäädä kotiin.Miksi oletat, että lapsen isä suostuu jäämään kotiin? Minäkin pyysin ja itkin että isä olisi jäänyt edes muutamaksi kuukaudeksi kotiin lapsen kanssa, kun oma pääni ei sitä kestänyt, mutta kieltäytyi vedoten siihen, että a) ei halua olla vanhempainvapaalla b) parempi palkka kuin minulla ja c) 9 kk vanha voi jo hyvin mennä päiväkotiin. Hammasta purren sinnittelin kotona, kunnes lapsi oli 1,5 v. Siinä vaiheessa mies oli jo puoli vuotta nalkuttanut minulle, että pitäisi palata töihin tienaamaan.
Koska haluan uskoa, että lapsi on tehty yhteisymmärryksessä rakastavaan suhteeseen. Uskon, että sinun miehesi kuuluu vähemmistöön ja suurin osa miehistä kyllä astuu puikkoihin jos näkee puolisonsa kärsivän ja suurin osa varmasti ihan mielelläänkin hoitaa omaa lastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkö pysty nauttimaan lomastakaan? Oletko aina töissä, eikö sinulla ole harrastuksia?
No enpä juuri, kun aina vain odotetaan, että koska työt alkaa. Olen jotenkin oppinut siihen, että ainoa oikea elämä on elää työlle. Lomalla ollessa jos näen kavereita tuttavia he aina ensimmäisenä kysyvät, koskas työt taas alkaa saaden minut lomallakin muistamaan, että kohtahan ne taas alkaa.
Joka kerta aina sama juttu, muut ihmiset ikäänkuin koko ajan muistuttavat minulle töistä ja en pysty viettämään aikaa kenenkään sellaisen kanssa pitkään, kun jos ainoa ulosanti on lomalla, koskas työt alkaa.
Sama koskee perheem' kanssa vietettyä aikaa, lähinnä vanhempien, hekään eivät osaa kysyä muuta kuin koska työt alkaa , jos olen lomalla.
Siksi en näe, että elämässä on mitään muuta kuin työ ja se on tärkeää. Kyllä itse haluaisin lapsen kanssa tehdä muutakin, nyt vain tuntuu tältä juuri nyt.
No miksi edes lisäännyit. Tyhmää ruveta nyt valittamaan. Onnea valitsemallesi tielle.
No nythän sulla pitäis olla oikein hyvä olo kun tiedät, ettei lomaa ole tiedossa ainakaan kolmeen vuoten jos jäät hoitovapaallekin. Ne vapaat ei ole mitään lomaa vaan sitä lasta varten olemassaolevia vapaita palkkatyöstä.
Ei se äitiysvapaa ole sen äidin takia olemassa vaan sen syntyvän lapsen turvaksi. Se lapsen hyvinvointi on sun työ nyt ja helpommalla pääsee kun oppii siitäkin työtä nauttimaan. Ehkä opit ajan kanssa.
Kannattaa sitten äitiyslomalle suunnitella ohjelmaa päiviin; osallistua vaikka joka päivä johonkin ohjattuun niin saat tekemistä.
Ilmoittaudu vauvauintiin, -muskariin, -sirkukseen ja -tanssiin. Käy vauvakahvilassa, vauvabiossa ja kirjastojen lorutunneilla yms. Kannattaa myös heti alusta alkaen tehdä pitkiä vaunulenkkejä niin saat raitista ilmaa ja jaksat paremmin. Ja noissa vauvakerhoissa tapaat muita äitejä ja saat juttuseuraa sekä sisältöä päiviin. Äkkiä se vuosi menee ja mikä tärkeintä nauti pienokaisestasi!
Voit myös käydä juoksemassa vauvan kanssa tai mennä johonkin äiti-vauva kuntotunnille niin saat itsellesikin mieluista? tekemistä. Ja vauvan nukkuessahan voit tehdä vaikka mitä, kuten opiskella uusia kieliä, neuloa tai ihan mitä vain mikä sinua kiinnostaa.
Ja välillä miehesikin varmaan voi vauvaa katsella niin voit vaikka harrastaa jotain omaa, nähdä kavereita tai vaikka käydä ihan vaan kaupassa ilman lasta. Outoa se on kyllä yhtäkkiä mennä jonnekin ilman vauvaa, äkkiä sitä tottuu aina vauvaa pitämään mukana.
Vierailija kirjoitti:
Mites se lapsi? Eikö siinä ole aika paljon tekemistä?
Alkaahan se äitiysloma ennen kuin lapsi on syntynyt.
Mites se lapsi? Eikö siinä ole aika paljon tekemistä?