Miltä empatia tuntuu tai mitä se oikeastaan on

Taisi olle Tuomas Enbuske jolle tehtiin krp n valheenpaljastuskoneessa testi että millä tavoin kone reagoi. Psykopaatilla viiva on suora mutta Enbuskella viiva jatkuvasti meni ylös alas, joka käsittääkseni kuvaa erityisherkkyyden piirteitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun vauva itkee, sinulle tulee paha olo sen puolesta. Haluat heti auttaa sitä.

Kun näet vanhuksen menevät hitaasti tien yli, sinun pitää nieleskellä, kun säälit häntä.

Kun näet kahden tutisevan vanhuksen kulkevan käsikädessä, sydämessäsi liikahtaa.

Kun telkkarista tulee mainos, jossa pieni likainen lapsi tuijottaa kameraan kärpäsiä silmissä, tulet surulliseksi.

Kun näet tiellä siilinraadon, tulet vihaiseksi autoilijalle.

Et voi lukea kuolinilmoituksia, alat itkeä ja vapista.

Jos olet empaattinen, nämä sopivat sinuun.

Ihan ensin: olin joskus tällainen. Mutta sitten jossain kohtaa vihdoin havahtuu siihen, että välttämättä nämä empatian kohteet eivät ole niin herkästi tuntevia kuin mitä itse on. Karu havainto. Näin kuitenkin on. Eli elelen tätä tuskan maailmaa ihan jossain omissa sfääreissä josta näennäinen empatian kohde ei edes tiedä yhtään mitään.

Minä epäilen että esim monet kouluampumiset ja ampumiset sekä kiusaamiset olisi jääneet tekemättä jos yhä herkistyvämpiä nuoria kuunneltaisiin enemmän. sodanjälkeinen sukupolvi ei välttämättä kykene hiffamaan tätä.

Varmaan sellainen paasaaminen, väheksyminen ja oikeassaolemisen tarve vähentää sitä luotttamusta.

Herkkyys on hyväksi ihmiselle siinä mielessä että kun ihminen suhtautuu asioihin herkkyydellä se antaa ihmiselle paremman edeytyksen aistia ympäristöstä asioita ja muistaa. Mutta tietynlainen paineensietokyky ja huumorintaju ne ovat defenssejä maailmassa ja niitäkin tarvitaan. Täysin välinpitämätön kyyninen aikuinen ihminen taas voi olla että näkee asioita niinkuin haluaa ne nähdä.

Asioilla on monesti monta puolta ja voi olla todella monisäikeisiä. Minusta auurinta rikkautta on se että kykenee elämään hetkessä, olemaan läsnä ja nauttia hetkestä.

Joo tasan siihen asti kun sen toisen ihmisen hetki ryssii sinun kaikki hänen kanssaan ennalta sovitut suunnitelmat joiden eteen olet nähnyt paljon vaivaa. Kun hei spontaanius ja pälä pälä.

Tosin kuin täällä sanottiin niin empatian ei tarvitse olla suuria tunteita ja kyyneleitä vaan empatiakykyä on jo ymmärrys toimia toisen mielipiteen huomioonottaen jossakin tilanteessa. Eli jos joku kertoo jotain surullista, sun ei tarvitse itkeä eikä edes tuntea surua vaan riittää, että sulla on ymmärrystä jättää sanomatta esim tökeröltä tuntuvia asioita tuossa tilanteessa ja miettiä mikä siinä hetkessä on tärkeää. Esim epäempaattinen ihminen saattais sanoa "joo mut voitaisko me nyt tehdä tää työasia kuitenkin loppuun" tai "lähdetään jo" tai "no onneksi sulla on kuitenkin jo ihan riittävästi lapsia". Empaattinen ihminen lohduttaisi ensin tai vaikkei osaa lohduttaa luontevasti, niin ymmärtää kuitenkin että nyt ei ole sopiva hetki puhua asiasta x ja voidaan puhua siitä vasta myöhemmin jne.

Vierailija kirjoitti:

Erityisherkkä ihminen on hyvin empaattinen.

Jos on muuten tasapainoinen ja kykenee erottamaan omat tunteensa muiden tunteista, niin silloin kyllä. Pelkkä erityisherkkyys ei ole tae empaattisuudesta. Henkisesti keskenkasvuinen erityisherkkä, joka ei osaa käsitellä herkkyyttään, on yleensä helposti loukkaantuva minä-minä -ihminen. Tällaiset ihmiset eivät yleensä ole mitenkään empaattisia.

Komppaan muutamaa kirjottajaa siitä, että niiiiin paljon on ihmisiä ketkä taivastelee ja huokailee ja elää niiiiiiiin mukana toisten pahoissa tilanteissa mut loppujen lopuksi vaan kiinnostaa se oma napa.