Lue keskustelun säännöt.
Juttelin illanvietossa oman fuksiryhmän kanssa, ja meistä melkein 1/3 on psykin polin asiakkaita
05.09.2019 |
Kuvittelin olevani ainoa mielenterveysongelmainen koko yliopistossa, mutta monella opiskelukaverilla oli vielä enemmän diagnooseja! Mikä tätä yhteiskuntaa oikein vaivaa? :( Mikä ajaa ihmiset mielenterveysongelmien partaalle? :(
Kommentit (47)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On niitä ollut ennenkin, mutta niistä ei saanut puhua. Ja jos puhuikin, mistään ei saanut apua.
Liika suorituskeskeisyys ja kilpailumentaliteetti ja taloudellisesti epävarma yhteiskunta rassaa psyykettä. Liikaa älylaitteita ja somea, liian vähän yhteisöllisyyttä. Erään tutkimuksen muuten Britanniassa psyykkiset ongemat olivat ennätysalhaalla 2. maailmansodan aikaan, vaikka kaikesta materiaalisista asioista ja myös ruuasta oli puutetta. Selittävänä tekijänä pidetään sitä, että yhteisöllisyys ja naapureiden auttaminen oli silloin ennätyksellisen vahvaa.
Millainen sun lapsuus on ollut? Itse olen huomannut, että monilla mt-ongelmaisilla on ollut rankka tai jopa traumaattinen lapsuus.
Vierailija kirjoitti:
Millainen sun lapsuus on ollut? Itse olen huomannut, että monilla mt-ongelmaisilla on ollut rankka tai jopa traumaattinen lapsuus.
Näin juuri. Yhteiskunnassa ei välttämättä ole juuri nyt mitään vikaa. Mt-ongelmat puhkeaa monesti nuoressa aikuisuudessa tai jonkun rankan elämäntilanteen myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet pettynyt siihen ettet ole mitään normaalista poikkeavaa?
Maustetytöt-bändin sanoitukset kuvaavat hyvin tätä aikaa. Nuorilla ei mene hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millainen sun lapsuus on ollut? Itse olen huomannut, että monilla mt-ongelmaisilla on ollut rankka tai jopa traumaattinen lapsuus.
Itse asiassa tämän päivän nuorilla aikuisilla on ollut ennätysvähän traumoja lapsuudessa. Mm. ruumiillinen kuritus ja muu perheväkivalta on harvinaisempaa kuin koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen sun lapsuus on ollut? Itse olen huomannut, että monilla mt-ongelmaisilla on ollut rankka tai jopa traumaattinen lapsuus.
Itse asiassa tämän päivän nuorilla aikuisilla on ollut ennätysvähän traumoja lapsuudessa. Mm. ruumiillinen kuritus ja muu perheväkivalta on harvinaisempaa kuin koskaan.
Mutta kun on se ilmastoahdistus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen sun lapsuus on ollut? Itse olen huomannut, että monilla mt-ongelmaisilla on ollut rankka tai jopa traumaattinen lapsuus.
Itse asiassa tämän päivän nuorilla aikuisilla on ollut ennätysvähän traumoja lapsuudessa. Mm. ruumiillinen kuritus ja muu perheväkivalta on harvinaisempaa kuin koskaan.
Ei todellakaan pidä paikkaansa.
Vierailija kirjoitti:
Millainen sun lapsuus on ollut? Itse olen huomannut, että monilla mt-ongelmaisilla on ollut rankka tai jopa traumaattinen lapsuus.
Se ei kuitenkaan "takaa" mt-ongelmia. Oma kokemus. (Koen olevani "mt-ongelmaton".)
Olen itsekin kiinnittanyt huomiota tuohon, etta tuntuu olevan nykyaan enemman [mt-ongelmia]. Mutta ehka niihin vaan tosiaan kiinnitetaan enemman huomiota.
Mutta kai yhteiskuntakin vaatii enemman (tai nyky-yhteiskunnan nuoret kokevat, etta heilta vaaditaan enemman), yha nuoremmat ovat tyouupuneita jne.
Sen sijaan hauskasti (?) vanhemmat ihmiset (so. iakkaat, elakkeella olevat) tuntuvat olevan onnellisempia ja aktiivisempia kuin ennen, ja heidan elintasonsa on korkeampi. He ovat myos itsekkaampia kuin edellinen sukupolvi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen sun lapsuus on ollut? Itse olen huomannut, että monilla mt-ongelmaisilla on ollut rankka tai jopa traumaattinen lapsuus.
Itse asiassa tämän päivän nuorilla aikuisilla on ollut ennätysvähän traumoja lapsuudessa. Mm. ruumiillinen kuritus ja muu perheväkivalta on harvinaisempaa kuin koskaan.
Ei todellakaan pidä paikkaansa.
Ai väitätkö, että remmi heiluu perheissä kovemmin nyt 2010-luvulla kuin vaikka 1990-luvulla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että mt-ongelmat ovat lisääntyneet,niistä vaan puhutaan nykyään paljon enemmän ja avoimemmin.
Ennen puhuttiin termistä mielisairaus. Nykyään puhutaan mielenterveydestä, joka on ainakin minun mielestäni huomattavasti positiivissävytteisempi sana kuin mielisairaus.
Ennen puhuttiin siis mielisairaudesta ja moni sai jopa " hullun leiman". Mielisairaus oli tabu, siitä ei todellakaan puhuttu julkisesti ja sitä hävettiin todella paljon. Moni ei edes tunnistanut itsellään mielisairautta ja valtavan moni mt- ongelmainen jäi ilman hoitoa tai hoidettiin väärin.
Nykyään on täysin erilainen meininki kuin aikaisemmin. Mielenterveysongelmista puhuminen on oikeasti aika uusi juttu. Ei vielä vähän aikaa sitten todellakaan puhuttu avoimesti näistä asioista, eikä moni tietysti puhu vielä tänäkään päivänä.
Ja nykynuorilta ei todellakaan vaadita enemmän kuin vanhemmilta sukupolvilta. Nykynuoret saavat oikeasti ihan vapaasti valita mitä haluavat elämällään tehdä. On ihan ok vaihdella työpaikkoja kuin sukkia, matkustella ympäriinsä, jättää perhe perustamatta, jättää avioliitto hankkimatta ja elää vaikka sinkkuna halutessaan, vaihtaa sukupuolta,kertoa avoimesti herkistäkin asioista, yksinkertaisesti saa olla erilainen ja poiketa "muotista".
Ei ennen ollut tuollaista. Ihan jo kouluissa oli ennen vanhaan todella erilainen meininki ja kova kuritus.
Ei kannata pyrkiä yliopistoon, kun tulee hulluksi.
Saa pahastua!
Vierailija kirjoitti:
En usko, että mt-ongelmat ovat lisääntyneet,niistä vaan puhutaan nykyään paljon enemmän ja avoimemmin.
Ennen puhuttiin termistä mielisairaus. Nykyään puhutaan mielenterveydestä, joka on ainakin minun mielestäni huomattavasti positiivissävytteisempi sana kuin mielisairaus.
Ennen puhuttiin siis mielisairaudesta ja moni sai jopa " hullun leiman". Mielisairaus oli tabu, siitä ei todellakaan puhuttu julkisesti ja sitä hävettiin todella paljon. Moni ei edes tunnistanut itsellään mielisairautta ja valtavan moni mt- ongelmainen jäi ilman hoitoa tai hoidettiin väärin.
Nykyään on täysin erilainen meininki kuin aikaisemmin. Mielenterveysongelmista puhuminen on oikeasti aika uusi juttu. Ei vielä vähän aikaa sitten todellakaan puhuttu avoimesti näistä asioista, eikä moni tietysti puhu vielä tänäkään päivänä.
Mielestäni keskitie on kaikkein vaikein ihmisille. Pitäisi olla jokin autopilotti-ratkaisu asioihin, eli kertokaa minulle onko mt hyvä vai huono. Ikävä totuus on se että ei voi tietää ennen kuin ottaa selvää. Osa mt-keisseistä on hyvää tarkoittavia ihmisiä jotka ovat vähän tai enemmän hukassa, osa on ihan vain omaa patologiaansa mt-kyltin suojassa toteuttavia tyyppejä, joista kannattaa pysyä kaukana.
Niistä vaan puhutaan avoimemmin, lääketiede on kehittynyt ja erilaisia hoitomuotoja on saatavilla toisin kuin ennen. Yhä useampi uskaltaa nykyään hakeutua hoitoon.
Aika suuri osa niistä psykin polin asiakkaista päätyy myöhemmin syrjäytyneiksi, eli eristäytyvät kukin omaan kerrostaloyksiöönsä ilman työtä, opiskelua, parisuhdetta ja kavereita. Hyvin tyypillinen nykypäivän ilmiö sekin.
Mikä tiedekunta?