Olen päättänyt että opetan pian syntyvää lastani kutsumaan minua etunimelläni, ei "äidiksi". Mielipiteitä?

Kaikki kutsuvat minua etunimellä, mutta vain kaksi äidiksi <3

Lasteni isän perheessä vanhempia kutsuttiin etunimillä ja se oli todella outoa... tulee mieleen isä- tai äitipuoli jos nimellä kutsutaan. Alkuun hänkin väitti että opettaa lapset kutsumaan häntä nimellä eikä isäksi, kummasti mieli muuttui viimeistään siinä kohtaa kun erosin hänestä.

Vierailija kirjoitti:

Hah... itseäni ainakin häiritsi kun lapsellani oli vaihe kun kutsui minua nimeltä... ei tarvinut edes opettaa.

Meillä tällainen "vaihe" on kestänyt vuosia. Lapsi itsekin joskus ihmettelee, miksi hän kutsuu minua etunimeltä, mutta se on kai vaan tapa. Neuvolassa hoitaja puuttui siihen haukkana, mutta ei sitä myöhemmin ole kukaan ihmetellyt. Mieluummin olisin kyllä äiti...

Kuuluu kulttuuriin ainakin eräissä vähemmistöissä. Ei siis mitään ihmeellistä.

Ei aloitus varmuudella provo ole. Tiedän ihmisiä, jotka ovat aina kutsuneet äitiään etunimellä ilman, että välit ovat huonot.

Ap. kysyi muiden mielipiteitä. Omani on, että tuo on huono idea. "Äiti" on erityinen ja läheinen, koska se ilmaisee perhesuhteen. "Äitiin" liittyy myönteisiä tunteita kulttuurisesti. "Äiti" luo samastumista ikätovereihin, koska he käyttävät samaa sanaa omista äideistään. 

Meilläkin jossain vaiheessa lapset kutsuivat äitä äidiksi, ja isää etunimellä. Oikein kuuli, kuinka vierailla silmät pyörähti päässä. :-)

Tjaa,a Ise olen aina kutsunut äitiäni äidiksi mutta tarpeen mukaan ja toisinaan myös hänen etunimellä. Kyllä minusta on tärkeää opettaa lapselle se, että on tilanteita jolloin on luontevaa ja parempi, että kutsuu tai mainitsee myös äidin etunimen. Esimerkiksi kun aikanaan jouduin soittamaan äidille töihin, niin osasin sanoa  puhelimeen vastanneelle muutakin, että onks mun äiti siellä, että voiks saada häne puhelimeen tai pyytää hänet soitamaan mulle. En myöskään ymmärrä, että miksi vanhemman kutsuminen hänen eunimellään kertosi jostain eriyisestä. - Kusuvathan minuakin vanhempani oisinaan etunimelläni eikä vain että lapseni tai sukupuoleni perusteella.           

Taidat olla aika letkeä hupakko.

Minä ja sisarukseni olemme kutsuneet lapsesta asti vanhempiamme etunimillä. En tiedä mistä se johtuu, meitä ei siihen mitenkään ole kannustettu. Lähipiirissäkään ei ole muita, joista olisi otettu esimerkkiä.

Äitini oli kuulemma joskus asiasta hieman huolissaan ja oli yrittänyt kannustaa kutsumaan äidiksi. Turhaan.

Olen hyvin läheinen äitini kanssa, joten siitä ei ole kyse, että etunimi viittaisi etäiseen suhteeseen. Emme myöskään kuulu mihinkään vähemmistöön, joihin muutama tässä viittasi.

Voisin kuvitella, että olen lapsena pitänyt epäloogisena sitä, että käyttäisin samaa nimitystä kuin muut. Jos kaverini kutsuu äitiään äidiksi, niin miten minun äitini voisi myös olla äiti? Ja koska aikuiset käyttävät toisistaan etunimeä, niin todennäköisesti olen myös ottanut siitä mallia. Eli miksi kutsuisin äidiksi, jos muille on esim. Marketta?

Olettaisin, että olen ollut sisaruksille esimerkki, jota he ovat seuranneet.

Mutta en oikeastaan ymmärrä, että miksi tästä pitää tehdä mikään ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Minä ja sisarukseni olemme kutsuneet lapsesta asti vanhempiamme etunimillä. En tiedä mistä se johtuu, meitä ei siihen mitenkään ole kannustettu. Lähipiirissäkään ei ole muita, joista olisi otettu esimerkkiä.

Äitini oli kuulemma joskus asiasta hieman huolissaan ja oli yrittänyt kannustaa kutsumaan äidiksi. Turhaan.

Olen hyvin läheinen äitini kanssa, joten siitä ei ole kyse, että etunimi viittaisi etäiseen suhteeseen. Emme myöskään kuulu mihinkään vähemmistöön, joihin muutama tässä viittasi.

Voisin kuvitella, että olen lapsena pitänyt epäloogisena sitä, että käyttäisin samaa nimitystä kuin muut. Jos kaverini kutsuu äitiään äidiksi, niin miten minun äitini voisi myös olla äiti? Ja koska aikuiset käyttävät toisistaan etunimeä, niin todennäköisesti olen myös ottanut siitä mallia. Eli miksi kutsuisin äidiksi, jos muille on esim. Marketta?

Olettaisin, että olen ollut sisaruksille esimerkki, jota he ovat seuranneet.

Mutta en oikeastaan ymmärrä, että miksi tästä pitää tehdä mikään ongelma.

Ja lisäyksenä tähän vielä, että tietenkin osasin lapsena sanoa, että ”äitini antoi luvan”, ”minun pitää soittaa äidilleni”, ”äitini nimi on...” jne. Eli etunimi oli/on kutsumanimi.

Itse aion pyytää vain miestä kutsumaan minua etunimelläni (mitä tekee jo nyt). En halua että mies sanoo "tulisiko äiti tänne makkarin puolelle" tai "kysy äidiltä". En siis huuda lapselle "nyt käytit väärää nimitystä, kutsu minua Martaksi tai vihaan sinua". Se saa kehittyä miten kehittyy. Mutta mies aikuisena ihmisenä ei minusta käytä nimeä "äiti".

Kotona olen tottunut siihen että vanhempia kutsutaan etunimillä. Kaikki ihmetteli sitä, myös vanhemmat. Tämä on minusta surullista. Miksi siitä tulee haloo että tuntui aina luonnolliselta käyttää heistä oikeita nimiä? En tiedä onko toista asiaa minkä suhteen ihmiset olisivat noin ehdottomia. Poika saa pukeutua pinkkiin mutta tyttö ei saa sanoa äitiään etunimellä...