Tyttöystävän ulkonäkö häiritsee

Ap:n kannattaisi pysähtyä miettimään mikä häntä oikeasti vaivaa naisessaan. Onko se varmasti vain ulkonäkö ja mikä tarkalleen siinä on ongelma?  onko sittenkin vain alkuhuuma mennyt suhteesta ohi ja alkaa vähän kyllästyttää? tapailitko ennen jotain missejä ja nyt tekisi mieli vaihtaa taas kaunottareen, koska ennen sait kauniita naisia helposti? mihin asioihin ihastuit nykyisessä, jos et ulkonäköön?

Ymmärrän täysin aloittajaa mikäli tämä on todella rehellinen kirjoitus. Itsekin seurustelin kumppanin kanssa, joka mielestäni oli söpö alussa mutta jo ensi suudelmassa tunsin, että kipinä puuttui täysin. Ja kuinka ollakaan, myös tämä ihminen oli muuten niin ihana ja täydellinen, sydämellinen ja sosiaalinen superihminen, että häneen myös rakastuin ajan myötä oikeasti. Tunne siitä, että kipinä ja ulkoinen viehätys ei kuitenkaan lähtenyt pois ja myös kilttinä ihmisenä minä 10 vuotta yritin tosissani, kunnes vihdoin oli myönnettävä, ettei tässä voi olla koko elämä. Suru oli suuri mutta koimme sen yhdessä ja ero oli lopulta helpotus. Tapasin melko nopeastikin uuden, joka vei kirjaimellisesti jalat alta, kipinää on ja on edelleen ja vaikka hän ei ihmisenä ole niin superihminen kuin aiempi, olen valmis tekemään hänen puolestaan ja häntä miellyttääkseni enemmän kuin aiemman, siitä huomaan selkeän eron fyysisen rakkauden ja vain henkisen rakkauden välillä. Yhtä kaikki, molemmista suhteista olen lopun ikääni ikuisesti kiitollinen, mutta lopulta tunne oli oikea ja sain kokea myös tämän kokonaisvaltaisen rakastumisen ja rakkauden.

Up

Olisit miettinyt ennen suhteeseen alkamista

Joko ap jätti läskin?

Mitensärkeäsydäntäyttäkultaa kirjoitti:

Ymmärrän täysin aloittajaa mikäli tämä on todella rehellinen kirjoitus. Itsekin seurustelin kumppanin kanssa, joka mielestäni oli söpö alussa mutta jo ensi suudelmassa tunsin, että kipinä puuttui täysin. Ja kuinka ollakaan, myös tämä ihminen oli muuten niin ihana ja täydellinen, sydämellinen ja sosiaalinen superihminen, että häneen myös rakastuin ajan myötä oikeasti. Tunne siitä, että kipinä ja ulkoinen viehätys ei kuitenkaan lähtenyt pois ja myös kilttinä ihmisenä minä 10 vuotta yritin tosissani, kunnes vihdoin oli myönnettävä, ettei tässä voi olla koko elämä. Suru oli suuri mutta koimme sen yhdessä ja ero oli lopulta helpotus. Tapasin melko nopeastikin uuden, joka vei kirjaimellisesti jalat alta, kipinää on ja on edelleen ja vaikka hän ei ihmisenä ole niin superihminen kuin aiempi, olen valmis tekemään hänen puolestaan ja häntä miellyttääkseni enemmän kuin aiemman, siitä huomaan selkeän eron fyysisen rakkauden ja vain henkisen rakkauden välillä. Yhtä kaikki, molemmista suhteista olen lopun ikääni ikuisesti kiitollinen, mutta lopulta tunne oli oikea ja sain kokea myös tämän kokonaisvaltaisen rakastumisen ja rakkauden.

Mä luulen että "kipinässä" ei ole kyse ulkonäöstä. Olen kai romantikko mutta musta siinä on kyse että sun on hyvä olla toisen kanssa. Jos kyse olisi ulkonäöstä niin ihminenhän ihastuisi jo pelkkään kuvaan. Mä en itse ole vielä koskaan ihastunut kuvaan vaan vasta tavattua. Baarissa ihastuin kun näin potentiaaliselta vaikuttavan naisen. En heti vaan kun oli vietetty ilta yhdessä.

Oletko itse paljon komeampi/huolitellumpi? Vertaatko häntä siis itseesi vai muihin naisiin? Monet miehet eivät tajua, etteivät saa sitä 23v misukkabeibeä vaikka haluaisivat. Kannattaa miettiä itse, että mikä on oma arvo ulkonäöllisesti oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Sama ongelma kuin ap:lla, mutta ei varsinaisesti ulkonäön suhteen, vaan asusteiden. Naisystäväni käyttää lippistä, joka on yksi epänaisellisimmista asioista mitä nainen voi päähänsä laittaa. Yhtä pahana kakkosena hän käyttää sellaisia muovisia urheilulasien näköisiä "matalat ja nopeet" -aurinkolaseja, jotka näyttää vähän samalta kuin mitä näkee niillä himopyöräilijöillä jotka ajaa keskellä autokaistaa eivätkä väistä, ja jos niille tööttää ja niin keskarit on pystyssä heti. Tulee heti koo uu äs ii pää -mielleyhtymä niistä laseista. Luulis, että nyt puhutaan teinistä joka yrittää esittää coolia ja kovista, mut nyt puhutaan 40v naisesta. Joillain ei vaan ole tyylitajua, minkäs teet.

Hajoilen tälle :---D mun mies käyttää sukkia ja sandaaleja. Nää on näitä.

Ap, joko vapautit naisesi?

Anna muijas numero, mä otan sen.

Up

Olen ollut oman mieheni kanssa noin 11 vuotta, ja voin kertoa, että ulkonäkö ei ollut se endimmäinen asia, mihin ihastuin. Ainakaan mulle. Se oli hänen silmät, sen mustan hiuspehkon alla, joka hänellä vielä silloin oli. Ja se kohtelias käytös, ihan jokaista kohtaan, joka hänellä on edelleen. Nykyään en osaa kuvitellakkaan olevani kenenkään muun kanssa, en fyysisesti, enkä henkisellä tasolla. Nuorena äitini sanoi, että "kun sitten joskus niitä poikia alat tapailla, niin ota sellainen, joka kohtelee sua hyvin, ja jonka kanssa sulla on hyvä olla, älä heti sellaista kiiltokuvapoikaa". Minä uskon (mieheni käyttäytymisestä ja sanoista päätellen) että hän oikeasti pitää suurelta osin ulkonäöstäni. Kehuu minussa niitäkin osia, joista en itse kehossani pidä, mutta joille en voi mitään. Aina sanoo kuinka rakastaa. Mielestäni rakkaus on tärkeintä, ja se mitä on sisimmässä. Jos oikeasti rakastaa, ei piittaa pienistä virheistä toisen ulkonäössä, jos toisen persoona ja luonne ja arvot on samansuuntaiset kuin itsellä niin suhde kyllä kestää sen jos ei se toinen nyt ole mikään suohirviö.

aloittajalla on kyllä ikävä tilanne. Ihminen kun kaipaisi varmuutta ja oikeita vastauksia, mutta sellaisiahan ei oikein ole olemassa. Ehkä tärkeintä olisi kuulostella itseään ja olla itselleen rehellinen asian suhteen: rakastatko tyttöystävääsi "epätäydellisyydestä" huolimatta vai painavatko muut asiat enemmän ja haluat löytää ulkoisesti miellyttävän naisen? Ainahan kannattaisi puhua, mutta odotettavissa on kyllä varmasti paha mieli kaikille. En tarkoita pahan mielen olevan syy jättää keskustelua välistä vaan tietenkin tuollainen loukkaa, sillä jokainen haluaa olla kumppaninsa silmissä kaunis tai komea. Vaikea valinta, mutta kannatan tekemään päätöksen ja seisomaan sen takana. Oli päätös kumpi vaan. 

Itselläni hieman sama tilanne, mutta olen epäilevän miehen tyttöystävä. Itse koen, että minussa on jotakin vikaa tai en ole hänen mieleensä, sillä suhteemme on nykyään hyvin seksitön. Hellyyttä on, mutta ei sen enempää. Painin paljon asian kanssa ja mietin oikeaa syytä asian taustalla. En koe olevani sellainen, joka sytyttää hänet vaikka näin on ollutkin aikaisemmin. Ja tästä on seurannut kauhea itsetuntokriisi, sillä itse olen aina ennen pitänyt itsestäni. Ja nyt epävarmuus varmaankin lietsoo entisestään kumppaniani. Voisiko näin olla teilläkin? Samoin kuin aiemmin joku kirjoitti epävarmuudesta ja heikosta itsetunnosta: koen omalla kumppanillani olevan hieman heikon itsetunnnon, joka varmaankin lisää epäilyä toista kohtaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidät mölyt mahassasi. Et sinä muutakaan voi tehdä, jos haluat pitää parisuhteesi.

Ei tuo ole mikään parisuhde, vaan jokin ajanvietto- ja ystävyyssuhde. Valheellisella pohjalla. Älä nyt ainakaan hänen kanssaan lisääntymään rupea, vaikka miten olisi äitimatskua. Lapset kärsivät sitten erostanne.

Ja ajatellapa jos niiden lastenkaan ulkonäkö ei aloittajaa miellytä.

Lapsia ei yleensä harkita itselle seurustelukumppaneiksi.

Vierailija kirjoitti:

AP

Hyvä kun avauduit, niin minäkin voin avautua.Minua on aina häirinnyt sinun tyhmyytesi ja pieni munasi ja huonot seksi taidot- kaksi työntöä ja tuijotus tyhjään ei tarkoita, että olisit hyvä rakastaja, kuten luulet.En ole säälistä sanonut mitään.Ystäväni ja sukulaisen ovat aina kysyneet, että miksi olen tuollaisen moukan kanssa jolta puuttuvat käytöstavat.Säälistä, sanoin minä, reppana ei löydä ketään muuta, ja en halua murkata hänen nuppineulan pään kokoista egoa.Mutta koska sinä olet tuota mieltä, ja minä olen tätä mieltä, niin eiköhän laiteta lusikat jakoon!Olen onnellinen, onnellisempi kuin koskaan-minulla on jo pitkä, komea fiksu mies odottamassa, nyt saadaan rakastella aamusta iltaan, yes

Jatkot sulle, ja silleen

T.Tuleva ex-tyttiksesi

Klassinen mammojen kostofantasia, johon kerätään "faktat" täysin hatusta ja sitten myhäillään, että olipa nasevasti sanottu.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrettäviä ajatuksia, mutta kun suhde on kestänyt yli sen ensimmäisen rakastumisajan, 2-3 vuotta, niin ihaninikin missi tai hunksi lakkaa näyttämästä puoleensavetävältä, ihminen on rakennettu niin että se ensihuuma katoaa ja puolisosta tulee omiin silmiin arkisen näköinen. Jos nyt sinulla on mukavaa naisesi kanssa niin se on hyvä merkki tulevalle. Jos otat jonkun nätin niin kyllästyt siihenkin.

Ei tämä kyllä minun kokemukseni mukaan pidä paikkaansa. Alkuhuuma hälvenee joo, mutta ei ulkonäkö yhtäkkiä muutu huonommaksi sen takia. Tai sitten alkuhuuma voi kestää jopa vuosikausia minun tapauksessani.

Muuta en osaa sanoa kuin että olet oksettava.

Vierailija kirjoitti:

Pistäpä se tyttöystäväsi puhelinnumero tähän, niin juttelen hänen kanssaan asiasta.

m31

Mitä jos ottaisit sen valkean ratsusi ja karauttaisit vaikkapa joltain jyrkänteeltä alas? Kovin on väsynyttä uhoamista.

Vierailija kirjoitti:

Muuta en osaa sanoa kuin että olet oksettava.

Oksettava? Oksettavaa tuossa on vain se, jos haaskaa sen toisenkin osapuolen elämästä vuosikausia antaen sen toisen luulla, että kaikki on kunnossa. Rehellisyys on joskus raakaa, mutta mitä muita vaihtoehtoja tuossa tilanteessa on? Sytyttääkö sinut joka ikisen ihmisen ulkonäkö, vai oletko sinäkin joskus "oksettava"?

-eri

Laita gimmalle pussi päähän ja pane hanuriin😂