Miten kertoa vanhemmille hylätystä työharjoittelusta?
Eräs harjoitteluni siis hylättiin, enkä voi suorittaa seuraavaa harjoittelua ennen hyväksyttyä suoritusta. Oikeastaan en edes haluaisi jatkaa opiskelua. En ole kertonut tästä jutusta vanhemmilleni mitään, vaikka ei olekaan mikään kauhean tuore juttu. En vaan ole saanut kerrottua.
Olisiko mitään vinkkiä, miten voisi kertoa?
Kommentit (13)
Ei sinun ole sitä koskaan pakko vanhemmillesi kertoa. Ei aikuisen ihmisen enää onneksi tarvitse.
Niin, ei ole pakko, mutta haluaisin kertoa.
No kerro siten kuin asia on. Kerro myös jatko, eli miten aiot hoitaa asian. Miksi harjoitus hylättiin? Pyri tekemään paremmin äläkä nyt kesken kaiken lopeta, vaikka tuntuu hankalalta jatkaa. Ehdottomasti kannattaa suorittaa tutkinto valmiiksi. Hyödyt siitä jatkossa vain, vaikka menisit toiselle alalle. Keskeytetty koulutus ei ole hyvä meriitti josko.
Meillä lapsi ei meinannut saada läpi perushoitajan tutkinnon työharjoittelua. Sai sitten lopulta, mutta ei kuitenkaan ole saanut töitä.
Ei me tietystikään häntä moitittu.
Vanhemmat toivoo aina lapselleen parasta. Rehellisyys on paikallaan.
Miten voin kertoa sellaisen asian, mitä olen jo salannut näin kauan?
Tuntuu, että jokapuolella on vastassa umpikuja, mistä ei pääse mihinkään.
Mikäli olet mykkä niin kirjoita paperille. Ei oikein selvinnyt mikä siinä on vaikeaa. Avaat suun ja sanot niin kuin asia on, miksi totuutta pitäisi peitellä tai et voisi kertoa sitä?
Vierailija kirjoitti:
Mikäli olet mykkä niin kirjoita paperille. Ei oikein selvinnyt mikä siinä on vaikeaa. Avaat suun ja sanot niin kuin asia on, miksi totuutta pitäisi peitellä tai et voisi kertoa sitä?
Siksi, että olen valehdellut jo kauan, että opiskelut menee muka superhyvin. Todellisuudessa olen jo viime keväänä hakenut ihan toiselle alalle opiskelemaan, ja päässytkin.
Hylkäämisestä en ole pystynyt kertomaan kuin muutamalle kaverille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäli olet mykkä niin kirjoita paperille. Ei oikein selvinnyt mikä siinä on vaikeaa. Avaat suun ja sanot niin kuin asia on, miksi totuutta pitäisi peitellä tai et voisi kertoa sitä?
Siksi, että olen valehdellut jo kauan, että opiskelut menee muka superhyvin. Todellisuudessa olen jo viime keväänä hakenut ihan toiselle alalle opiskelemaan, ja päässytkin.
Hylkäämisestä en ole pystynyt kertomaan kuin muutamalle kaverille.
Kannattaisi miettiä etukäteen mitä tekee. Minulle äiti on opettanut että valehteleminen on rumaa vaikka pitäisi se itsekin tajuta. Et taida olla ns. penaalin terävin kynä. Kun puhuu aina totta niin ei tarvitse miettiä mitä on sanonut, todella helppoa.
Koskaan ei ole liian myöhäistä.
Vaihda alaa kun kerran opiskelupaikka on.
Tee niin kuin itse haluat. Sun opiskelut, ei vanhempien.
Miksi se hylättiin?
Ja älä kerro jos tuntuu pahalta tai tiedät että ne ei ota sitä hyvin.
Hylkäyksen syy ei ollut niissä hylkäyskriteereissä
No ei sitten