Säälittävintä mitä tiedän, on naiset ja miehet, jotka harrastavat avioliiton ulkopuolisia suhteita.

Hän sairastui toisen lapsen jälkeen synnytyksen jälkeiseen masennukseen, jota silloin muinoin ei juurikaan osattu hoitaa tai tunnistaa. Varmasti oli kotona kurjaa miehellä, en sitä kiellä, tuskinpa kenelläkään on hauskaa depressiossa olevan ihmisen kanssa. Mutta vaikea tilanteesta on kuitenkaan tuoretta äitiä syyttää, joka on vakavasti masentunut ja sitten vielä mies pukkaa puolitutun paksuksi. Kerroin jutun vain siksi, että ihmiset tajuaisivat miten suurilla asioilla tässä leikitään... avoimet suhteet on tietysti erikseen, niissä on lupa ja se siitä. Vaikka en tiedä mitä avoimissa suhteissa elävätkään puolison muista lapsista tykkäisivät...

ap

Et voi itsemurhalla uhkailemalla, huutamalla ja kiristämällä pitää toista. Jos toinen haluaa pettää, voi myös petetty useimmissa tapauksissa (tottakai on olemassa myös luonnehäiriöisiä ihmisiä) myös katsoa peiliin. Monissa suhteissa eletään kuin pellossa: kohdellaan toista kuin jalkarättiä, alistetaan, nalkutetaan, laiskotellaan, huudetaan jne. Ja sitten ihmetellään, kun toinen haluaa vaihtaa kumppania. Tottakai petetyissä on monenmoista tallaajaa, mutta kyllähän pettäminen on erittäin paha oire siitä, että toinen on onneton ja haluaa muutosta. Sitä voi tietenkin miettiä, miksi ei sano onnettomuuttaan ennen. Toisaalta kuinka hyvin toinen näkee toisen vai meneekö se maailma vaan oman navan ympärillä ja toisen selvä viestintä tyytymättömyydestä menee ohi? Usein juuri naiset ovat näitä: nalkuttavia ja alistavia akkoja, ja sitten ihmetellään, miksi se munaton kotimies löysi toisen naisen. Mahtaisikohan johtua, että sen toisen naisen kanssa saa taas kokea olevansa mies ja oman elämänsä herra?

Juu, ja itse en ole ollut toinen nainen, mutta nähnyt yhtä sun toista pettämistä lähipiirissä ja monissa tapauksissa en yhtään ihmettele, että niin kävi.