Lue keskustelun säännöt.
Mieheni löysi töistä uuden naispuolisen ystävän jonka kanssa viettää välillä vapaa-aikaa. Nyt hän valittaa, miksi en hyväksy naispuolisia ystäviä.
01.09.2019 |
Minun siis pitäisi hyväksyä hänen ja tämän uuden naisen tiivis ystävyys, sillä nykyään kuulemma monilla miehillä on naispuolisia ystäviä vaimon lisäksi ja tämän pitäisi olla kaikille osapuolille ok. Jokainen saa tottakai valita ystävänsä, olenko julma jos kiellän häneltä tämän uuden ystävän...
Kommentit (327)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset tuplastandardeillaan taas huutelee täällä.
Miehen TULEE SALLIA naisen ihanat mies"ystävät", jotka toivovat aina 100% ajasta seksiä tämän "ystävänsä" kanssa.
Mutta miehellä ei saa olla naisystäviä, koska nainen tuntee naisen luonnon ja tietää että naiset haluavat varattuja miehiä ja se nainen tulee viettelemään miehen.
Naiset tuntee naiset. Siksi naiset vihaavat naisia.
Nainen tietää itse parhaiten sen, että naiset ovat käärmeitä.
Eipä siinä tarvitse ihmetellä, miksi naisten keskuudessa on suurin naisviha. Siksipä jotkut naiset fiksusti kieltääkin mieheltään kaiken muun naiskontaktin, jos siis haluaa että mies on monogamiassa hänen kanssaan.
Eli jos vaimolle tulee yllättäen läheinen miesystävä kuvioihin, niin suurin osa miehistä on ihan ok tämän asian kanssa, miehethän ovat luotettavia eivätkä yrittäisi harrastaa seksiä toisen miehen naisen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset tuplastandardeillaan taas huutelee täällä.
Miehen TULEE SALLIA naisen ihanat mies"ystävät", jotka toivovat aina 100% ajasta seksiä tämän "ystävänsä" kanssa.
Mutta miehellä ei saa olla naisystäviä, koska nainen tuntee naisen luonnon ja tietää että naiset haluavat varattuja miehiä ja se nainen tulee viettelemään miehen.
Naiset tuntee naiset. Siksi naiset vihaavat naisia.
Nainen tietää itse parhaiten sen, että naiset ovat käärmeitä.
Eipä siinä tarvitse ihmetellä, miksi naisten keskuudessa on suurin naisviha. Siksipä jotkut naiset fiksusti kieltääkin mieheltään kaiken muun naiskontaktin, jos siis haluaa että mies on monogamiassa hänen kanssaan.
Eli jos vaimolle tulee yllättäen läheinen miesystävä kuvioihin, niin suurin osa miehistä on ihan ok tämän asian kanssa, miehethän ovat luotettavia eivätkä yrittäisi harrastaa seksiä toisen miehen naisen kanssa?
Jos mies luottaa vaimoonsa niin on OK. Jos ei luota niin miksi olla yhdessä?
Minä tutustui erääseen mieheen jonkin aikaa sitten. Meidän ajatukset kulkevat hyvin samantyyppisiä ratoja, ja olemme kiinnostuneet samasta aihepiiristä mistä taas mieheni ei välitä tippaakaan. Olen vähän kärsinyt siitä, ettei minulla ole ollut ihmistä kenen kanssa vaihtaa ajatuksia tästä itselleni hyvinkin tärkeästä osa-alueesta. Tämä uusi ystävä on asperger, ja hänen ehdoillaan on tutustuminen mennyt. Minulle kuitenkin oli tärkeää, että hän ja mieheni tutustuvat myös, edes vähän. Edes sen verran, että tämä ystävä voi tulla meille käymään, vaikka mieheni on kotona.
Harmi kyllä, tämä uusi mies ihastui minuun. On ollut siitä avoin aspergerin tapaan, ja olen yhtä rehellisesti kertonut, että minulla ei ole minkäänlaista halua pettää/jättää miestäni. Niinpä olemme ottaneet nyt hieman etäisyyttä, jotta mies voisi päästä ihastuksestaan ylitse, ja jatkaa pelkkänä ystävänä. Mieheni kanssa olen avoimesti puhunut tästä asiasta.
Meillä on luottamus kunnossa, ja mieheni ei edes yritä estää meidän ystävyyttämme. Toki oli alkuun hieman huolissaan, mikä on ihan luonnollista. Nyt on jo huomannut sen, ettei minua todellakaan tämä toinen mies kiinnosta sillä tavalla, ja on asian kanssa ok. Tapaa itsekin tätä miestä ihan mielellään välillä.
Jos oikeasti haluaa ystävystyä vastakkaisen sukupuolen kanssa, mielestäni on tärkeää, että homma pysyy avoimena. Kun uuden ystävän kanssa käyttäytyy samoin kuin kaikkien muidenkin ystävien; yhteydenpito on suunnilleen samalla tasolla, yhtä vapaasti nähdään myös puolison seurassa yms, en näe ongelmaa. Tietenkin se, että jo ennestään on ystäviä vastakkaisesta sukupuolesta auttaa, kun asia ei ole uusi.
Onkohan oikeasti yhtään sellaista ystävyyttä kahden heteromiehen ja -naisen välillä, joka olisi alkanut yhtäkkiä toisen (tai molempien) ollessa parisuhteessa eikä esim. pariskunnan yhteinen kaveri, joka ei olisi päättynyt lopulta siihen että se uusi ystävä on muuttunut uudeksi puolisoksi.
Joskus voi olla tilanteita, että esim. parisuhteessa oleva nainen on oikeasti onnellinen omassa suhteessaan ja luulee että on saanut uuden ystävän miespuolisesta henkilöstä, vaikka tämä mies onkin ihastunut naiseen. Mutta sinkkunainen joka rupeaa kaveriksi parisuhteessa olevan miehen kanssa, se nainen haluaa sen miehen itselleen. Ja joo "nönnönnöö, jos se on hyvä suhde, siihen ei pääse kukaan väliin." Helppohan se on lapsettomana sinkkunaisena, tai lapset viikko-viikkosysteemissä naisen eksän kans, näytellä reipasta ja iloista missukkaa. Kun se oma vaimo saattaa olla ihan uuvuksissa kodin, työn ja kaiken alla. Helppohan siinä on kiharoita heilutella ja kikatella varatulle miehelle, samaan aikaan vaimolla kolme lasta mukanaan kaupassa, pitää keretä ruoka tehdä, ai niin oliko huomenna nuorimmalla päiväkodissa retki, onkohan omat työvaatteet puhtaat jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset tuplastandardeillaan taas huutelee täällä.
Miehen TULEE SALLIA naisen ihanat mies"ystävät", jotka toivovat aina 100% ajasta seksiä tämän "ystävänsä" kanssa.
Mutta miehellä ei saa olla naisystäviä, koska nainen tuntee naisen luonnon ja tietää että naiset haluavat varattuja miehiä ja se nainen tulee viettelemään miehen.
Naiset tuntee naiset. Siksi naiset vihaavat naisia.
Nainen tietää itse parhaiten sen, että naiset ovat käärmeitä.
Eipä siinä tarvitse ihmetellä, miksi naisten keskuudessa on suurin naisviha. Siksipä jotkut naiset fiksusti kieltääkin mieheltään kaiken muun naiskontaktin, jos siis haluaa että mies on monogamiassa hänen kanssaan.
Pettämiseen tarvitaan vain nainen? Kerro miksi ihmeessä haluaisin olla suhteessa
a) käärmeen kanssa tai b) naisen kanssa joka luulee, että ajaudun panemaan käärmettä vain siksi käärme haluaa?
T. Aviomies joka määrittelee itse ystävänsä
Osaako alapeukuttajat perustella, miksi mies haluaisi olla naisen kanssa joka asennoituu muihin naisiin sekä myös itseensä noin? Että ovat katalia käärmeitä jotka halauvat vieraita miehiä sekä ovat naisvihaisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin heikko mies en ole että antaisin naiseni koskaan cuckoldata minua muilla miehillä, edes ''ystävä'' sellaisilla. Voin tehdä poikkeuksen jos nainen on tuntenut mies puoleisen ystävänsä lapsuudesta asti ja tämä on hänelle kuin veli. Minä kyllä näen jos asia on niin. Mua henk kohtaisesti ei kiinnosta naisen ystävyys. En voi nähdä naista ystävänä. Naisella ei ole mulle ystävänä mitään annettavaa. Naisen ystävyys kiinnostaa vain romanttisessa mielessä. Koskaan en ole ryhtynyt naisen kaveriksi.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan oikeasti yhtään sellaista ystävyyttä kahden heteromiehen ja -naisen välillä, joka olisi alkanut yhtäkkiä toisen (tai molempien) ollessa parisuhteessa eikä esim. pariskunnan yhteinen kaveri, joka ei olisi päättynyt lopulta siihen että se uusi ystävä on muuttunut uudeksi puolisoksi.
Joskus voi olla tilanteita, että esim. parisuhteessa oleva nainen on oikeasti onnellinen omassa suhteessaan ja luulee että on saanut uuden ystävän miespuolisesta henkilöstä, vaikka tämä mies onkin ihastunut naiseen. Mutta sinkkunainen joka rupeaa kaveriksi parisuhteessa olevan miehen kanssa, se nainen haluaa sen miehen itselleen. Ja joo "nönnönnöö, jos se on hyvä suhde, siihen ei pääse kukaan väliin." Helppohan se on lapsettomana sinkkunaisena, tai lapset viikko-viikkosysteemissä naisen eksän kans, näytellä reipasta ja iloista missukkaa. Kun se oma vaimo saattaa olla ihan uuvuksissa kodin, työn ja kaiken alla. Helppohan siinä on kiharoita heilutella ja kikatella varatulle miehelle, samaan aikaan vaimolla kolme lasta mukanaan kaupassa, pitää keretä ruoka tehdä, ai niin oliko huomenna nuorimmalla päiväkodissa retki, onkohan omat työvaatteet puhtaat jne.
Ei ole kylläkään sen ystävän vika niinkään vaan sen puolison, joka keskittyy ystävään eikä suhteeseensa. Toisaalta, jos olisin aidosti ystävä, kehottaisin panostamaan perheeseensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin heikko mies en ole että antaisin naiseni koskaan cuckoldata minua muilla miehillä, edes ''ystävä'' sellaisilla. Voin tehdä poikkeuksen jos nainen on tuntenut mies puoleisen ystävänsä lapsuudesta asti ja tämä on hänelle kuin veli. Minä kyllä näen jos asia on niin. Mua henk kohtaisesti ei kiinnosta naisen ystävyys. En voi nähdä naista ystävänä. Naisella ei ole mulle ystävänä mitään annettavaa. Naisen ystävyys kiinnostaa vain romanttisessa mielessä. Koskaan en ole ryhtynyt naisen kaveriksi.
Sulla on tietty oikeis ajatuksiisi, mutta minun näkemykseni mukaan on aika köyhää jaotella ihmiset sukupuolen tai muun vastaavan perusteella. Minulle ystävässä merkitsevä tekijä on persoona, ei sukupuoli. Jostakin syystä omat kiinnostuksen kohteeni ovat sellaisia, että vain harva nainen on samoista asioista kiinnostunut. Noin satahenkisessä porukassa naisia on viisi kappaletta. Luonnollisesti moni ystävä ja kaveri tulee kyseisestä porukasta, ja ovat miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä niiden mielestä ketkä eivät itse pysty olemaan "vain" kavereita vastakkaisen sukupuolen kanssa, eivät hyväksy sitä muiltakaan, tai vähintään olettaa että molemmat kuitenkin haluis panna, muttei vaan uskalla.
Kyllä mulla on muutama naiskaverikin, enkä ole pannut (eikä ole himojakaan) heistä ketään. Eivät ole mikään ongelma kihlatullenikaan, kun hänkin on nuoresta asti pyörinyt enemmän poikaporukoissa kuin naisten kanssa. Se on ihan normaalia nykyään kuten miehesi sanoikin. Tosin se ei tarkoita, etteikö miehelläi silti voisi olla romanttisia tunteita työkaveriinsa.
Hankala tilanne. Tapaa tämä työkaveri ja menkää johonkin vaikka kolmistaan ja arvioi tilanne sen perusteella mitä näet ja tunnet sen jälkeen. Kyllä miehesi kehonkieli kertoo sinulle kaiken oleellisen jos tunnet miehesi hyvin.
Tämä on hyvä pointti - maailman näkee sellaisena kuin itse on. Itse olen sinkkunainen, mutta kaverit ovat vain kavereita. En ole koskaan edes halunnut intiimimpää kanssakäymistä miespuolisen kaverin kanssa, ja niinpä sellaista ei ole koskaan käynyt. Jos (tai kun) joku miehistä on sitä miettinyt, niin sehän on hänen ongelmansa eikä hän ole koskaan asiaa minulle ilmaissut, saati sitten tehnyt aloitetta siihen suuntaan. Ovat myös pariutuneet tahoillaan ja olemme silti joskus nähneet kahdestaan kahvilla, eikä sittenkään asiassa ole ollut mitään outoa. Puolisot tietävät minusta ja ovat tavanneet minut, tapaamme julkisella paikalla ja puoliso voi koska tahansa liittyä seuraan.
Koska tämä on minulle itsestäänselvää - että mies ja nainen voivat olla kavereita eikä tapaamiset todellakaan lipsahda panemiseksi (naurettava ajatuskin) - niin näen myös muiden ystävyyksissä mahdollisuuden aitoon ystävyyteen. Mutta jos taas itse ei pysty olemaan pelkkä kaveri, ja on sellainen "hups se vain tapahtui" -tyyppinen ihminen, niin varmasti epäilee kumppaniaan ja muita samasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvin mahdollisesti se ystävyyskuvion nainen voi haluta olla pelkkä ystävä miehesi kanssa. Naisille se on ihan luontevaa.
Sen sijaan en ole koskaan tavannut miestä, joka haluaisi olla ystävänaisen kanssa vain ystävä.
Ja tähän on ihan biologinen syykin. Miehet tulkitsee naisen ystävällisyyden seksuaalisväritteiseksii kiinnostukseksi ja naiset tulkitsee miehen ystävällisyyden kohteliaisuudeksi . Tästä syystä miesten ja naisten välille on vaikea muodostua platonista suhdetta.
Minun mielestäni on ok, jos miehellä on naispuolisia ystäviä itseäni edeltävältä ajalta. Ne eivät ole johtaneet mihinkään ja esim. Lapsuuden ja nuoruuden ystävyyksissä voi olla helpommin sellainen vire, että ollaan kuin sisarukset. Olen kyllä sitä mieltä että parisuhteessa ollaan toistemme parhaat ja läheisimmät ystävät ja jos haluaa hengailla joissain niin se tapahtuu sen oman kumppanin kanssa. Mieheni kanssa olemme tästä samoilla linjoilla. Siksi suhteemme onkin kestänyt yli 30 vuotta.
Hanki myös itse miesystäviä, tämä on varmasti ok miehellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aluksi se voi olla viatonta ystävyyttä. Nopeasti se kuitenkin menee ihastumisen puolelle, jomman kumman tai molempien taholta. Sitten se on menoa.
Ja sitten perinteinen "näin vain kävi"
No mä en aikaan sallisi.
Meillä on miehen kanssa ollut alusta asti sovittuna, että minulla ei ole mies puolisia kavereita/ystäviä edes facessa, eikä hänellä naispuolisia. Eipä tarvii miettiä onko kuka kiinnostunut kenestä.
Hyvin on toiminut meillä tämä systeemi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onkohan oikeasti yhtään sellaista ystävyyttä kahden heteromiehen ja -naisen välillä, joka olisi alkanut yhtäkkiä toisen (tai molempien) ollessa parisuhteessa eikä esim. pariskunnan yhteinen kaveri, joka ei olisi päättynyt lopulta siihen että se uusi ystävä on muuttunut uudeksi puolisoksi.
Joskus voi olla tilanteita, että esim. parisuhteessa oleva nainen on oikeasti onnellinen omassa suhteessaan ja luulee että on saanut uuden ystävän miespuolisesta henkilöstä, vaikka tämä mies onkin ihastunut naiseen. Mutta sinkkunainen joka rupeaa kaveriksi parisuhteessa olevan miehen kanssa, se nainen haluaa sen miehen itselleen. Ja joo "nönnönnöö, jos se on hyvä suhde, siihen ei pääse kukaan väliin." Helppohan se on lapsettomana sinkkunaisena, tai lapset viikko-viikkosysteemissä naisen eksän kans, näytellä reipasta ja iloista missukkaa. Kun se oma vaimo saattaa olla ihan uuvuksissa kodin, työn ja kaiken alla. Helppohan siinä on kiharoita heilutella ja kikatella varatulle miehelle, samaan aikaan vaimolla kolme lasta mukanaan kaupassa, pitää keretä ruoka tehdä, ai niin oliko huomenna nuorimmalla päiväkodissa retki, onkohan omat työvaatteet puhtaat jne.
Olen nainen ja onnellisesti naimisissa. Tutustuin opiskellessani mieheen, joka on myös naimisissa tahollaan. Meistä tuli ystäviä. Asumme eri paikkakunnilla, mutta vaihtelemme silloin tällöin kuulumisia ja tapaamme muutaman kuukauden välein. Meillä on paljon samoja elämänarvoja ja on mukava vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia liittyen alaan, jota opiskelimme. Asia on täysin ok sekä minun miehelleni, että hänen vaimolleen :)
Hanki mieskaveri ja ole tiiviisti hänen kaverinsa.
Vierailija kirjoitti:
Tuntematta tapausta sanoisin, että tuskin on vaaraksi teidän parisuhteelle. Vaarallisia tapauksia ovat oman sekä ystävieni kokemusten mukaan ne naiset, joista ei puhuta eikä kerrota kotona.
Minulla oli exäni kanssa tällainen tapaus, että ex oli tavannut kivan naisen. Meille tuli ero, koska exäni mukaan hän halusi olla vapaa, eikä halunnut olla niin vakavassa suhteessa kuin minä. Minulla ei ollut aavistustakaan, että hän oli ihastunut toiseen. En usko, että heidän välillään oli tapahtunut mitään fyysistä kontaktia ennen eroa, mutta heti sen jälkeen alkoivat tapailla ja menivät kihloihin puolen vuoden päästä.
Ystävän aviomies toi toisen naisen keskellä päivää kotiin kahvittelemaan ja tapaamaan lapsiaan. Ystävän tullessa kotiin nainen esiteltiin hyvänä työkaverina. Loppujen lopuksi erosivat pettämisen paljastuttua.
Tämä on taas tämä ikuisuusaihe.
Vaikka sivusuhde alkaa lähes aina kaveruudesta, ei se silti tarkoita, että jokaisesta kaverisuhteesta alkaa sivusuhde. Tämän varmaan kummatkin puolet voivat allekirjoittaa.
Tuntuisi tietysti loogiselta kieltää "varmuuden vuoksi" kaikki ne kaveruussuhteet, joista voi alkaa sivusuhde, ja näin estää sivusuhteen syntyminen. Tässä on kaksi ongelmaa: collatelar-damage, suurin osa suhteista, jotka kielletään ovat ihan tavanomaisia ja toinen, kaveruussuhde voi alkaa, vaikka toinen olisi sen erikseen kieltänytkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntematta tapausta sanoisin, että tuskin on vaaraksi teidän parisuhteelle. Vaarallisia tapauksia ovat oman sekä ystävieni kokemusten mukaan ne naiset, joista ei puhuta eikä kerrota kotona.
Minulla oli exäni kanssa tällainen tapaus, että ex oli tavannut kivan naisen. Meille tuli ero, koska exäni mukaan hän halusi olla vapaa, eikä halunnut olla niin vakavassa suhteessa kuin minä. Minulla ei ollut aavistustakaan, että hän oli ihastunut toiseen. En usko, että heidän välillään oli tapahtunut mitään fyysistä kontaktia ennen eroa, mutta heti sen jälkeen alkoivat tapailla ja menivät kihloihin puolen vuoden päästä.
Ystävän aviomies toi toisen naisen keskellä päivää kotiin kahvittelemaan ja tapaamaan lapsiaan. Ystävän tullessa kotiin nainen esiteltiin hyvänä työkaverina. Loppujen lopuksi erosivat pettämisen paljastuttua.
Eli naiset ovat vaarallisia, kerrottiin niistä tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset tuplastandardeillaan taas huutelee täällä.
Miehen TULEE SALLIA naisen ihanat mies"ystävät", jotka toivovat aina 100% ajasta seksiä tämän "ystävänsä" kanssa.
Mutta miehellä ei saa olla naisystäviä, koska nainen tuntee naisen luonnon ja tietää että naiset haluavat varattuja miehiä ja se nainen tulee viettelemään miehen.
Naiset tuntee naiset. Siksi naiset vihaavat naisia.
Itse naisena en koe tarvitsevani miespuolisia ystäviä, mulla on paras ystävä ja se on mieheni. Naisystäviä mulla kyllä on.
Miksi sitten koet tarvitsevasi niitä naisystäviäsi? Perustuuko monenkin ystävyys ensisijaisesti sukupuoleen? Minulla on ystäviä ihan laidasta laitaan, enkä ole ikinä ajatellut että minun pitäisi ajatella että, ei, en voi olla Anjan ystävä koska Anja on 75-vuotias, tai ei, en voi olla Kallen ystävä koska hänellähän on KIKKELI!
Olisitko Kikkelikallen ystävä siinäkin tapauksessa että hän haluaisi syventää ystävyyttänne kikkelöimällä? Tai ilmaisisi haluavasa sinusta muutakin kuin kaverin? Tästähän tässä aloituksessa on kyse.
Eihän ollut. Vaan oletuksesta että mies pettää koska kaveri on nainen. Paras ystäväni todennäköisesti pitää minua seksuaalisesti haluttavana, mutta mitäs sitten? Ei hän pettäisi vaimoaan.
Pidän aivan kestämättömänä ajatusta että seksuaalisesti haluttavan ihmisen kanssa oletuksena maataan?? Minä näen päivittäin seksuaalisesti haluttavia vieraita miehiä, eikä tulisi pieneen mieleenkään alkaa seksisuhteeseen heidän kanssaan. Olen puolisoni VALINNUT, en tyytynyt. Ja toivon että niin muutkin, mutta näemmä ei :(
Meillä on molemmilla ystäviä vastakkaisista sukupuolista. Ei kuitenkaan mitään ”parhaita ystäviä” joiden kanssa jatkuvasti vietettäisiin aikaa. Enemmän kavereita joiden kanssa nähdään joskus, muutaman kerran vuodessa. Sellainen on ihan ok. Jos kummallekaan tulisi uusi ystävä, jonka kanssa alkaisi aikaa kulua niin, että se on jo ihan oikeasti puolisolta pois, niin ei onnistuisi. Miehellä on uusi hyvä miespuolinen ystävä tässä lähinaapurustossa, ja sekin jo aiheuttaa riitaa, kun välillä tuntuu että siihen ystävyyteen panostetaan enemmän aikaa kuin parisuhteeseen. Saati sitten jos tuo ystävä olisi nainen, siitä vasta riemu repeäisi.