Lue keskustelun säännöt.
nko teidän mielestä reilua, että lähianhempi(käytännössä yh-vanhempi), joka on lapsen kanssa suurimman osa ajasta, joutuu kuskaamaan lasta etävanhemman luo?
01.09.2019 |
Etävanhempi on sitä mieltä, että lähivanhemman pitäisi kuljettaa lapsi etävanhemman luo.
Mietin tässä vain näitä etävanhemman velvollisuuksia, onko niitä?
Minä lähivanhemapana huolehdin kaikesta yksin ja sitten minun pitäisi vielä kuljettaa lasta etävanhemman luo. Kuluihin olen valmis osallistumaan, mutta mielestäni käytännön kuljetuksista voisi etävanhempi vastata - onhan ne matkatkin aikaa lapsen kanssa.
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
Voin etävanhempana kertoa, että raskainta on se, kun perjantaina työpäivän jälkeen lähden ajamaan 250 km entisen puolisoni ja hänen uuden miehensä kotipaikkakunnalle hakemaan lapsiani. Eli 500 km yhteensä ja sunnuntaina sama matka.
Satunnaisesti olemme hotellissa lasten kanssa, mutta ei sekään kivaa ole, mutta säästymmepä matkustamiselta.
Lapsien koulun takia viikko/viikko ei onnistu mitenkään. Lasten äiti löysi uuden miehen ja asuvat sen vuoksi näin näin kaukana entisestä yhteisestä kodistamme.
Ex ei suostu kuljettamaan lapsia mihinkään vaan ilmoitti, että jos haluat tavata lapsesi, niin tästä haet ja tähän palautat.
Lasten takia jaksan, mutta oikeasti on rankkaa, varsinkin syyspimeillä keleillä.
Voin lähivanhempana sanoa, että raskainta on se, kun joutuu selviämään kaikesta arjessa yksin ilman puolisoa. Reilu 200 euron elatustuki, jonka etä maksaa ja josta muistaa valittaa jatkuvasti, ei todellakaan kata kaikkia kuluja.
Raskasta on myös se, että etävanhempi, joka elää onnellisesti parisuhteessa, jaksaa valittaa matkoista, joita joutuu lapsensa takia joka toinen viikonloppu tekemään. Minun korvaan se kuulostaa hieman omituiselta - miten matkanteko voi olla niin raskasta? Voisin kertoa kyllä oikeasti raskaista jutuista, joita käytännön yh-äidin elämä on tuonut eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähivanhemmuudessa nyt mikään muukaan ei ole reilua.
Mitä tarkoitat?
Lähivahempi hoitaa käytännössä kaikki lasten asiat, vahempainillat, lääkärikäynnit, kuskaukset harrastuksiin. Tekee ruuat, käy kaupassa, ostaa lasten vaatteet
Saan elareita joo, mutta ne ei riitä edes lasten ruokiin.
Höpöhöpö. Jos itse olet halunnut tuollaisen järjestelyn tehdä, et voi väittää että näin olisi muillakin.. Mieheni hoitaa lasten asiat silloin kun lapset ovat täällä, ja äiti hoitaa ne silloin kun lapset ovat hänellä. Täysin epäreilua että lapsia pitää kymmenenkin vuotta kuskata sen etävanhemman. Se tulisi näkyä jo elareissa ne bensakulut ja autonhuollot.
Elareidne ei tulekaan riittää lasten kaikkiin kuluihin, vaan sinulla on myös OMA elatusvastuu lapsistasi. Tämän lisäksi tulee vielä lapsilisät. Kyllä sillä reippaalla tonnilla elättää ihan satavarmasti lapset kokonaan, ja jos ei elätä, niin sitten ne on vammaisia, jolloin vammaistuella kyllä paikataan ja muilla tuilla, tai sitten äidillä on itsellään liian korkea elintaso, jonka vuoksi lapsille ei riitä rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Voin etävanhempana kertoa, että raskainta on se, kun perjantaina työpäivän jälkeen lähden ajamaan 250 km entisen puolisoni ja hänen uuden miehensä kotipaikkakunnalle hakemaan lapsiani. Eli 500 km yhteensä ja sunnuntaina sama matka.
Satunnaisesti olemme hotellissa lasten kanssa, mutta ei sekään kivaa ole, mutta säästymmepä matkustamiselta.
Lapsien koulun takia viikko/viikko ei onnistu mitenkään. Lasten äiti löysi uuden miehen ja asuvat sen vuoksi näin näin kaukana entisestä yhteisestä kodistamme.
Ex ei suostu kuljettamaan lapsia mihinkään vaan ilmoitti, että jos haluat tavata lapsesi, niin tästä haet ja tähän palautat.
Lasten takia jaksan, mutta oikeasti on rankkaa, varsinkin syyspimeillä keleillä.
Tämä kaikki kaksi kertaa kuukaudessa? Muuta lähemmäksi tai yritä saada lähivanhemmuus. Säästyt matkustamiselta. Lasten äiti voisi jopa suostua etävanhemmaksi, niin saisi olla hetken rauhassa uuden miehensä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin etävanhempana kertoa, että raskainta on se, kun perjantaina työpäivän jälkeen lähden ajamaan 250 km entisen puolisoni ja hänen uuden miehensä kotipaikkakunnalle hakemaan lapsiani. Eli 500 km yhteensä ja sunnuntaina sama matka.
Satunnaisesti olemme hotellissa lasten kanssa, mutta ei sekään kivaa ole, mutta säästymmepä matkustamiselta.
Lapsien koulun takia viikko/viikko ei onnistu mitenkään. Lasten äiti löysi uuden miehen ja asuvat sen vuoksi näin näin kaukana entisestä yhteisestä kodistamme.
Ex ei suostu kuljettamaan lapsia mihinkään vaan ilmoitti, että jos haluat tavata lapsesi, niin tästä haet ja tähän palautat.
Lasten takia jaksan, mutta oikeasti on rankkaa, varsinkin syyspimeillä keleillä.Voin lähivanhempana sanoa, että raskainta on se, kun joutuu selviämään kaikesta arjessa yksin ilman puolisoa. Reilu 200 euron elatustuki, jonka etä maksaa ja josta muistaa valittaa jatkuvasti, ei todellakaan kata kaikkia kuluja.
Raskasta on myös se, että etävanhempi, joka elää onnellisesti parisuhteessa, jaksaa valittaa matkoista, joita joutuu lapsensa takia joka toinen viikonloppu tekemään. Minun korvaan se kuulostaa hieman omituiselta - miten matkanteko voi olla niin raskasta? Voisin kertoa kyllä oikeasti raskaista jutuista, joita käytännön yh-äidin elämä on tuonut eteen.
Ei ole tarkoituskaan että mies maksaa kaikki puoliksi tehdyn lapsen kulut. Sinun kuuluu myös elättää lastasi. Mistä ihmeestä olet saanut käsityksen että miehen tulee rahoittaa lapsen koko elämä?
Vierailija kirjoitti:
Onko mun aina pakko...ap, kuulostat teiniltä, joka kiukuttelee kotitöistä.
Ei ole pakko, mutta jos sä välität lapsestasi, pyrit omalta osaltaai takaamaan hyvät välit eksääsi ja edesauttamaan sitä, että lapsi näkee häntä säännöllisin väliajoin, eikä muutu puoliorvoksi siksi, että sinä intät velvollisuuksista.
Sinä olet mitä ilmeisimmin itse halunnut lähivanhemmaksi? Joten miksi sinä nyt kitiset lapsen harrastuksiin kuskaamisesta yms. velvollisuuksista?
Minusta nuo kuskaamiset etälle voidaan hyvin panna puoliksi. Jos etällä ei ole autoa käytössä, minä kuskaisin, ja etä maksaisi bensat. Neuvottelemalla saadaan parempi lopputulos kuin kiukuttelemalla ja jalkaa maahan polkemalla.
(Ja ei, en ole yhäri enkä etä, olen edelleen naimisissa lasteni isän kanssa)
Kiitos analyysistäsi. Minä pyöritän yksin arkea, koska mies on uudessa suhteessa uuden naisen kanssa ja siihen kuvioon ei ilmeisesti meidän yhteinen lapsi enää kunnolla sovi. Mikä minusta tekee niin kiukuttelevan teinin? Sekö, että pidän kiinni jaksamisestani, jotta pystyn olemaan hyvä äiti lapselleni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eihän mikään ”lähi” välttämättä tarkoita että hoitaa lapsen käytännössä yksin; voi olla myös viikko-viikko järjestely.
Joten kyllä, minusta reilua on että toinen hoitaa toiseen suuntaan, toinen toiseen. Meillä äiti tuo isä-viikolle, isä vie takaisin äiti-viikolle. Jne.
Eikä niistä nyt kyllä muutenkaan pidetä kirjaa vaan jeesataan tarvittaessa puolin ja toisin.
Lähivanhempi on kuitenkin toistaiseksi se henkilö, jonka osoitteessa lapset ovat kirjoilla, meidän tapauksessa siis äiti on lähi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähivanhemmuudessa nyt mikään muukaan ei ole reilua.
Mitä tarkoitat?
Lähivahempi hoitaa käytännössä kaikki lasten asiat, vahempainillat, lääkärikäynnit, kuskaukset harrastuksiin. Tekee ruuat, käy kaupassa, ostaa lasten vaatteet
Saan elareita joo, mutta ne ei riitä edes lasten ruokiin.
Höpöhöpö. Jos itse olet halunnut tuollaisen järjestelyn tehdä, et voi väittää että näin olisi muillakin.. Mieheni hoitaa lasten asiat silloin kun lapset ovat täällä, ja äiti hoitaa ne silloin kun lapset ovat hänellä. Täysin epäreilua että lapsia pitää kymmenenkin vuotta kuskata sen etävanhemman. Se tulisi näkyä jo elareissa ne bensakulut ja autonhuollot.
Elareidne ei tulekaan riittää lasten kaikkiin kuluihin, vaan sinulla on myös OMA elatusvastuu lapsistasi. Tämän lisäksi tulee vielä lapsilisät. Kyllä sillä reippaalla tonnilla elättää ihan satavarmasti lapset kokonaan, ja jos ei elätä, niin sitten ne on vammaisia, jolloin vammaistuella kyllä paikataan ja muilla tuilla, tai sitten äidillä on itsellään liian korkea elintaso, jonka vuoksi lapsille ei riitä rahaa.
Mistä olet saanut sen käsityksen että päätös on yksin lähivanhemman?
Tämä maa on täynnä miehiä, jotka ihan omaehtoisesti lähtevät uuden naisen matkaan ja jättävät vanhan perheensä. Ja sitten kitisevät näistä matkoista, esimerkiksi.
Sinulla taitaa olla käsitys asiasta vain oman elämän kautta. oletko koskaan yrittänyt miettiä asiaa niiden naisten kannalta, jotka joutuvat selviämään kaikesta yksin ilman puolison tukea?
Mielestäni kuulostat melko itsekkäältä ja siltä, ettet ole vielä kovasti nähnyt maailmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos etä haluaa lapsen luokseen niin hakee myös. Takaisin sitten reilua lähin hakea. Molemmat siis hakevat kun haluavat luokseen. Puoliksi maksu siis.
Minkä takia lähivanhemman pitäisi hakea jos muutenkin viettää suurimman osan ajasta lapsen kanssa? Eikös se ole myös etävanhemman etu, että saa viettää mahdolliisimman paljon aikaa lapsen kanssa?
Näitä kesksuteluja on aina tasaisin väliajoin ja mun mielestä kuskaaminen kuuluu sille, joka ei muuten ole arjessa lapsen kanssa. Lähivanhempi hoitaa siis kaiken arjessa, jos mietitään tällaista viikonloppuetävanhemmuutta. Onko etävanhemmalta liikaa vaadittu että joutuu nuo kuljetukset hoitamaan esim joka toinen viikonloppu? Lähivanhempi huolehtii kaikki kuskaamiset ja kaikki kaikkina muina aikoina.
Ihme aijatuksia. Eikö se ole myös lähivanhemman etu? Lähi on halunnut olla lähi ja hoitaa näitä asioita, ei auta sitten itkeä. Minä hoidan lähinä kaiken, kun lasteni äiti kaikessa erinomaisuudessaan ei saa näitä kuitenkaan hoidettua. Silti haluan että lapsilla on äiti, vaikka en enää kyseistä henkilöä arvosta pätkääkään. Osaa kaiken paremmin kuin minä, mutta sitten kun pitäisi jotakin tehdä, jotenkin tämä unohtuu. Kuskaan siis lapset hänelle, koska lapsille on tärkeää häntä nähdä. Täällä on niin monta omaan napaan tuijottavaa äitiä että oksettaa. Jos teet lapsia olet myös valmis kustantamaan ja kasvatyamaan heidät yksin, tämä on jotenkin liian vaikea ajatus monelle, koska tämä vie mahdollisuuden uhriutua. Yhisä
Vierailija kirjoitti:
No eihän mikään ”lähi” välttämättä tarkoita että hoitaa lapsen käytännössä yksin; voi olla myös viikko-viikko järjestely.
Joten kyllä, minusta reilua on että toinen hoitaa toiseen suuntaan, toinen toiseen. Meillä äiti tuo isä-viikolle, isä vie takaisin äiti-viikolle. Jne.
Eikä niistä nyt kyllä muutenkaan pidetä kirjaa vaan jeesataan tarvittaessa puolin ja toisin.
Lähivanhempi on kuitenkin toistaiseksi se henkilö, jonka osoitteessa lapset ovat kirjoilla, meidän tapauksessa siis äiti on lähi.
Asia on silloin tietysti eri jos on kyse viikko-viikko systeemistä. Mutta nyt on kyse viikonloppuvanhemmuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se olis lähivanhemman tehtävä, niin etähän voisi ihan piruuttaan muuttaa jonnekin hevonkuuseen.
Vierailija kirjoitti:
Voin etävanhempana kertoa, että raskainta on se, kun perjantaina työpäivän jälkeen lähden ajamaan 250 km entisen puolisoni ja hänen uuden miehensä kotipaikkakunnalle hakemaan lapsiani. Eli 500 km yhteensä ja sunnuntaina sama matka.
Satunnaisesti olemme hotellissa lasten kanssa, mutta ei sekään kivaa ole, mutta säästymmepä matkustamiselta.
Lapsien koulun takia viikko/viikko ei onnistu mitenkään. Lasten äiti löysi uuden miehen ja asuvat sen vuoksi näin näin kaukana entisestä yhteisestä kodistamme.
Ex ei suostu kuljettamaan lapsia mihinkään vaan ilmoitti, että jos haluat tavata lapsesi, niin tästä haet ja tähän palautat.
Lasten takia jaksan, mutta oikeasti on rankkaa, varsinkin syyspimeillä keleillä.
No ei ole reilua sua kohtaan. 😕 Itse olen lähivanhempi ja muutin lasten kanssa jonkin aikaa eron jälkeen 120 km päähän kotiseudulleni. Tästäkin koin kovaa syyllisyyttä, vaikka mies otti eron. En vaan jaksanut yksin, monesti ois pitänyt olla kahdessa paikkaa samaan aikaan, eikä isä halunnut useinkaan auttaa, jos ei ollut "hänen lapsiviikko". Pitkät odotukset esim. Päivystyksessä oli vaikeita kun mukaan piti aina ottaa myös vilkas 3 v. Muutin sitten kotiseudulle jossa mulla on apuja.
Silti vien lapset isälleen toiseen suuntaan. Mä vien pe, hän tuo takas su. Mielestäni on reilua eikä käy kummallekaan liian raskaaksi. Kun nuorimmainenkin menee kouluun, alkavat kulkea kolmisin junalla, 1 h menee suuntaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voin etävanhempana kertoa, että raskainta on se, kun perjantaina työpäivän jälkeen lähden ajamaan 250 km entisen puolisoni ja hänen uuden miehensä kotipaikkakunnalle hakemaan lapsiani. Eli 500 km yhteensä ja sunnuntaina sama matka.
Satunnaisesti olemme hotellissa lasten kanssa, mutta ei sekään kivaa ole, mutta säästymmepä matkustamiselta.
Lapsien koulun takia viikko/viikko ei onnistu mitenkään. Lasten äiti löysi uuden miehen ja asuvat sen vuoksi näin näin kaukana entisestä yhteisestä kodistamme.
Ex ei suostu kuljettamaan lapsia mihinkään vaan ilmoitti, että jos haluat tavata lapsesi, niin tästä haet ja tähän palautat.
Lasten takia jaksan, mutta oikeasti on rankkaa, varsinkin syyspimeillä keleillä.
Käsittääkseni lähivanhempi hoitaa lapsen/lasten kuskaukset arkena, joten esim joka toinen vkl ei ole kuitenkaan kovin rasittavaa etävanhemmalle. Voisitko harkita muuttamista lähemmäksi lapsiasi?
Sairasta porukkaa.
Siis oikeasti: äiti huolehtii kaikesta yksin ja isä viettää kaverivanhemmuutta lapsensa kanssa joka toinen viikonloppu. Sitten äipän pitäisi vielä kuskata lasta.
Tiesin kyllä, että todellisen vanhemmuuden arvostus on alhaista, mutta nämä ajatukset olivat kyllä yllättäviä.
Kyllä kannattaa miehen siittää lapisa ja kiertää kukasta kukkaan. Kukaan ei odota heiltä mitään vastuuta. Ehei! Heitä pitää tukea siinä niin tärkeässä isyydessään!
Haistakaa kaikki P***a.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä kuiskasin myös. Sekä etän luo että etän vanhempien luo (150 km yhteen suuntaan) ihan sen takia, että halusin lasten säilyttävän hyvät välit sekä isään että isovanhempiin. He eivät suostuneet kuskaamaan. Nyt, kun lapset aikuisia ja ajokortillisia, käyvät itsekseen sekä isällä että isovanhempien luona. Katson, että "uhriutumiseni" tuolloin kannatti, koska lapset edelleen läheisiä isän, mummin ja vaarin kanssa. Lapsille tärkeitä aikuisia kaikki, vaikka itse en välitä heidän kanssaan olla missään tekemisissä.
Se, mitä sä olet tuossa lapsillesei opettanut on se, että isän rakkaus pitää ansaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin etävanhempana kertoa, että raskainta on se, kun perjantaina työpäivän jälkeen lähden ajamaan 250 km entisen puolisoni ja hänen uuden miehensä kotipaikkakunnalle hakemaan lapsiani. Eli 500 km yhteensä ja sunnuntaina sama matka.
Satunnaisesti olemme hotellissa lasten kanssa, mutta ei sekään kivaa ole, mutta säästymmepä matkustamiselta.
Lapsien koulun takia viikko/viikko ei onnistu mitenkään. Lasten äiti löysi uuden miehen ja asuvat sen vuoksi näin näin kaukana entisestä yhteisestä kodistamme.
Ex ei suostu kuljettamaan lapsia mihinkään vaan ilmoitti, että jos haluat tavata lapsesi, niin tästä haet ja tähän palautat.
Lasten takia jaksan, mutta oikeasti on rankkaa, varsinkin syyspimeillä keleillä.No ei ole reilua sua kohtaan. 😕 Itse olen lähivanhempi ja muutin lasten kanssa jonkin aikaa eron jälkeen 120 km päähän kotiseudulleni. Tästäkin koin kovaa syyllisyyttä, vaikka mies otti eron. En vaan jaksanut yksin, monesti ois pitänyt olla kahdessa paikkaa samaan aikaan, eikä isä halunnut useinkaan auttaa, jos ei ollut "hänen lapsiviikko". Pitkät odotukset esim. Päivystyksessä oli vaikeita kun mukaan piti aina ottaa myös vilkas 3 v. Muutin sitten kotiseudulle jossa mulla on apuja.
Silti vien lapset isälleen toiseen suuntaan. Mä vien pe, hän tuo takas su. Mielestäni on reilua eikä käy kummallekaan liian raskaaksi. Kun nuorimmainenkin menee kouluun, alkavat kulkea kolmisin junalla, 1 h menee suuntaansa.
sinun pitäisi kuljettaa lapset molempiin suuntiin, koska sinä muutit.
Me erosimme, ja eksäni halusi muuttaa takaisin sukunsa lähelle parinsadan kilometrin päähän. Siinä kohtaa viikko-viikko-systeemi ei enää toiminut. Niinpä teimme niin, että me molemmat muutimme uudelle paikkakunnalle, joka on noin sata kilsaa kummankin kotopuolesta. Saimme siis onneksemme molemmat sieltä töitä. Asumme nyt kilometrin päässä toisistamme, ja lasten kuskaaminen hoituu helposti vaikka polkupyörällä. Vaihto on aina perjantaina päiväkodista suoraan. Jos lapsella tulee ikävä, pääsee vaikka kesken viikonkin käymään toisen vanhemman luona. Meillä on molemmilla nyt uudet kumppanit, ja molempien sukulaisiin on se sata kilsaa, joka on lyhyt matka taittaa vaikka viikonloppuna kyläilemään. Elareita me emme maksele, vaan kumpikin hoitaa omalla viikollaan kulut. Lapsella on oma huone ja lelut kummankin kotona. Uusia vaatteita ja kenkiä ja harrastusvälineitä ostamme sen mukaan, miten sovimme. Lapsilisä menee sille, joka on virallisesti lähi. Se laitetaan säästöön lapsen omalle tilille.
Oikeudesta.
Oikeus määrää kyllä uljetukset puoliksi silloin kun on kysymys viikkoviikkosydeemistä.
Mutta kun on kye viikonloppuvanhemmuudesta, kuljetukset menee yleensä etävanhemman harteille. Ja ihan oikein niin.
Ap voi mennä oikeuteen. Silloin loppuu etävanhemman kiukuttelut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin etävanhempana kertoa, että raskainta on se, kun perjantaina työpäivän jälkeen lähden ajamaan 250 km entisen puolisoni ja hänen uuden miehensä kotipaikkakunnalle hakemaan lapsiani. Eli 500 km yhteensä ja sunnuntaina sama matka.
Satunnaisesti olemme hotellissa lasten kanssa, mutta ei sekään kivaa ole, mutta säästymmepä matkustamiselta.
Lapsien koulun takia viikko/viikko ei onnistu mitenkään. Lasten äiti löysi uuden miehen ja asuvat sen vuoksi näin näin kaukana entisestä yhteisestä kodistamme.
Ex ei suostu kuljettamaan lapsia mihinkään vaan ilmoitti, että jos haluat tavata lapsesi, niin tästä haet ja tähän palautat.
Lasten takia jaksan, mutta oikeasti on rankkaa, varsinkin syyspimeillä keleillä.No ei ole reilua sua kohtaan. 😕 Itse olen lähivanhempi ja muutin lasten kanssa jonkin aikaa eron jälkeen 120 km päähän kotiseudulleni. Tästäkin koin kovaa syyllisyyttä, vaikka mies otti eron. En vaan jaksanut yksin, monesti ois pitänyt olla kahdessa paikkaa samaan aikaan, eikä isä halunnut useinkaan auttaa, jos ei ollut "hänen lapsiviikko". Pitkät odotukset esim. Päivystyksessä oli vaikeita kun mukaan piti aina ottaa myös vilkas 3 v. Muutin sitten kotiseudulle jossa mulla on apuja.
Silti vien lapset isälleen toiseen suuntaan. Mä vien pe, hän tuo takas su. Mielestäni on reilua eikä käy kummallekaan liian raskaaksi. Kun nuorimmainenkin menee kouluun, alkavat kulkea kolmisin junalla, 1 h menee suuntaansa.
sinun pitäisi kuljettaa lapset molempiin suuntiin, koska sinä muutit.
Minä muutin toiselle paikkakunnalle siinä vaiheessa, kun ex-mieheni otti eron ja perusti perheen toisen naisen kanssa.
Minkä takia olisin jäänyt kaupunkiin, jossa minulla ei ollut enää ketään? Muutin sukulaisteni lähelle.
Vierailija kirjoitti:
Oikeudesta.
Oikeus määrää kyllä uljetukset puoliksi silloin kun on kysymys viikkoviikkosydeemistä.
Mutta kun on kye viikonloppuvanhemmuudesta, kuljetukset menee yleensä etävanhemman harteille. Ja ihan oikein niin.
Ap voi mennä oikeuteen. Silloin loppuu etävanhemman kiukuttelut.
Ei todellakaan mene näin. Jos lähi muuttaa toiselle paikkakunnalle, hän vastaa kuluista että etä pystyy tavata lapsiaan. Muuttaja maksaa, muuten puoliksi.
Mä kuiskasin myös. Sekä etän luo että etän vanhempien luo (150 km yhteen suuntaan) ihan sen takia, että halusin lasten säilyttävän hyvät välit sekä isään että isovanhempiin. He eivät suostuneet kuskaamaan. Nyt, kun lapset aikuisia ja ajokortillisia, käyvät itsekseen sekä isällä että isovanhempien luona. Katson, että "uhriutumiseni" tuolloin kannatti, koska lapset edelleen läheisiä isän, mummin ja vaarin kanssa. Lapsille tärkeitä aikuisia kaikki, vaikka itse en välitä heidän kanssaan olla missään tekemisissä.