Mitä aiot tehdä, kun vihdoin on aikaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolme lasta on, ja aina on ollut aikaa. Olen varmaan tylsä tyyppi, mutta ajanpuutteen vuoksi en ole mitään jättänyt tekemättä. Lapset teinejä jo, ja omaa aikaa aina kun en töissä ole.

Tarkoitin sitä elämänvaihetta, kun et ole vastuussa kenenkään elatuksesta ja ruokinnasta.

Käyt ehkä töissä, mutta oma aika ei ole samalla tavalla sidottua perherutiineihin. Rahaakin jää enemän itselleen. Ap

Kyllä minulla rahaa on ja mahdollisuus ostaa kaikkea. En vain halua. Tylsä siis.

Olla mökillä, missä teinit ei enää viihdy. Matkustaa miehen kanssa loma-aikojen ulkopuolella.

Nyt kun viimeinenkin lapsi muutti omilleen niin sisustin hänen huoneensa itselleni käsityöhuoneeksi. Siellä on ompelukone, saumuri, kangaspuut ja iso työpöytä. Ennen tein käsitöitä ruokapöydän ääressä ja ne piti korjata pois aina kun pöytää tarvittiin ruokailuun. Nyt on kaikki käsityöt näppärästi saatavilla. Aikaakin harrastukselle on ihan eri tavalla kuin silloin kun lapset asuivat kotona.

Muutaman vuoden päästä jään eläkkeelle ja sitten voin matkustella niin paljon kun haluan. Tuskin maltan odottaa!

Nautin ainakin siitä ettei ole "mikään pakko" kokata eikä miettiä ja valmistaa armeijamääriä ruokia, ainakaan useimpina viikon päivinä. Raahata kaupasta joka la 6-7 kassillista aineksia. Nautin siitä ettei kukaan lotraa suihkussa 2x/pvässä ellen itse lotraa. Kukaan ei kritisoi, valita, kyseenalaista, vaadi mitään. Aion matkustella, teinejä ei ole sen jälk mukaan saanut, kun 15v täyttivät eli ei olla matkusteltu sen jälkeen.

Välillä tuota aikaa odottaa tosi innolla, vaikka haikeutta koen myös.

Esikoiseni täyttää ensikuussa 18v ja nuorempikin jo 16v.

Minä teen just sitä, mitä haluan. Matkustan paljon, oleskelen loma-asunnollamme ulkomailla ihan niin pitkään kun huvittaa, harrastan, pelailen golfia, nukun aamulla myöhään, jos nukuttaa, herään kukonlaulun aikaan, jos huvittaa jne. Toisin sanoen nautin elämästäni.

Nostan. Nyt kun nämä lapsista jankkaajat ovat lopettaneet jankkaamisen niin olisi kiva saada lisää kommentteja.

Sen lisäksi, että haluan tehdä pitkän vaelluksen, aion myös olla mummona, jos lapseni saavat lapsia. Aion opetella taas ompelemaan ja tekemään muitakin käsitöitä. 

Olen varhaiseläkkeellä. Ei tämä elämä ole mitenkään muuttunut; olen aina elänyt tässä ja nyt.

Aion liikkua ihan joka päivä pilates/sali/uinti/pyörälenkki/mitä vaan keksin ja haluan. Liityn kuoroon. Ostan kanootin. Vuokraan hevosen. Opiskelen kuvataiteita.

Lukea kirjoja. Ennen luin kirjan tai kaksi päivässä, nykyään kaikki aika meneen työmatkoihin, työhön, kauppaköynteihin, ruoanlaittoon ja muihin kotitöihin. Illalla kaadun sänkyyn puolikuolleena. Lomilla matkustelemme useitakin kertoja vuodessa, joten se ei kiehdo normaalia enempää.

Minulla on nyt aikaa. Olen eläkkeellä. Mummoilen silloin tällöin, mutta muuten luen yöt läpi. Kirja päivässä. Nautin suunnattomasti, kun minulla on yöpöydällä pino kirjoja ja saan lukea niin paljon kuin haluan. Ompelen koneella vaatteita lapsenlapsille joskus ja joskus kokeilen uutta reseptiä. En ulkoile yhtään. Viimeksi olin ulkona heinäkuussa hetken 4-vuotiaan kanssa. Nautin sisälläolosta. Onneksi minulla on apuna kaupassa- ja kirjastossakävijä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matkustella. Jo ennen eläkettä mutta lapsia en ota mukaan joten odotin heidän aikuistuvan ensin. Kiertelen kotimaassa kansallispuistoja ym. Samoin tekisi mieli lähteä ulkomaille road tripille mutta yksin matkustava nainen voi olla vähän suuri riski esim. matkailuautossa yöpymässä.

Miksi et ota lapsia mukaan?

Olen mä joskus ottanutkin mutta eniten noista reissuista nauttii ihan yksin kun kukaan ei valita nälkää, pissahätää, tylsyyttä tms.

Eihän noista valita kuin pienet lapset.

Olen nauttinut isojen kanssa retkeilystä ja matkustamisesta.

Toki jotkut jutut on tehty veren ja kakan maku suussa, mutta en mä ole sitä ääneen sanonut.

Mä en tajua miksi joudun perustelemaan tekemisiäni jollekin ventovieraalle ylipäätään mutta ei mun teinit enää vuosiin ole lähteneet edes reissuille kanssani, silloin kun lähtivät, jouduin joustamaan omista toiveistani niin paljon että olen sittemin tehnyt reissut yksin joten niin se on luontevinta jatkossakin. Matkat vaan tulevat kasvamaan ja pitenemään kestoltaan.

Miksi sä sitten kommentoit, jos ei keskustelu kiinnosta?

Siis mua nimenomaan kiinnosta aiheenmukainen keskustelu, tässä keskustelussa oli kyse siitä että mitä vanhemmat tekevät sitten kun vihdoin on aikaa ja sä neuvot mua että mun pitäisi väkipakolla alkaa raahaamaan aikuisia lapsiani mukaan kansallispuistoretkille vaikka sitä en ennenkään tehnyt syistä a, b ja c.

Tä?

Mitä hlvettiä selität?

Omituinen tyyppi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matkustella. Jo ennen eläkettä mutta lapsia en ota mukaan joten odotin heidän aikuistuvan ensin. Kiertelen kotimaassa kansallispuistoja ym. Samoin tekisi mieli lähteä ulkomaille road tripille mutta yksin matkustava nainen voi olla vähän suuri riski esim. matkailuautossa yöpymässä.

Miksi et ota lapsia mukaan?

Olen mä joskus ottanutkin mutta eniten noista reissuista nauttii ihan yksin kun kukaan ei valita nälkää, pissahätää, tylsyyttä tms.

Eihän noista valita kuin pienet lapset.

Olen nauttinut isojen kanssa retkeilystä ja matkustamisesta.

Toki jotkut jutut on tehty veren ja kakan maku suussa, mutta en mä ole sitä ääneen sanonut.

Mä en tajua miksi joudun perustelemaan tekemisiäni jollekin ventovieraalle ylipäätään mutta ei mun teinit enää vuosiin ole lähteneet edes reissuille kanssani, silloin kun lähtivät, jouduin joustamaan omista toiveistani niin paljon että olen sittemin tehnyt reissut yksin joten niin se on luontevinta jatkossakin. Matkat vaan tulevat kasvamaan ja pitenemään kestoltaan.

Minäminäminä.

Teidän perheessä ollaan varmaan eniten tyytyväisiä, kun ei tarvitse kommunikoida toistensa kanssa.

Juu ei. Kyllä me yhdessä tehdään sellaista mistä kaikki nauttivat mutta se ei ollut tämän ketjun aihe vaan ajanvietto sen jälkeen kun lapset ovat lentäneet pesästä / on eläkkeellä. Miksi tunget lapsia tähän keskusteluun väkisin mukaan? Oletko ymmärtänyt ketjun aiheen ihan oikein nyt?

Aloitin tämän ketjun.

Heittelen naapureita kananmunilla.

Muuttaa maalle, mikä ei nyt ole mahollista kun sieltä minne haluan muuttaa ei alani töitä oikein saa.

Sitten nauttia siellä luonnossa ulkoilusta, puutarhan hoitamisesta, hankkia lampaita ja kanoja ja hoitaa niitä. Lukea paljon enemmän kuin nyt ja harrastaa käsitöitä.

Kyllä toki nytkin usein mökkeilen ja käsitöitä teen ja luen paljon, mutta oishan se mukavaa jos niihin voisi panostaa enemmän ja suunnitella ajankäyttöä niitten eikä työssä käynnin pohjalta x) 

Otan koiran, luen kirjoja, katson hömppää koira kainolossa ja menen kielikurssille.

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun viimeinenkin lapsi muutti omilleen niin sisustin hänen huoneensa itselleni käsityöhuoneeksi. Siellä on ompelukone, saumuri, kangaspuut ja iso työpöytä. Ennen tein käsitöitä ruokapöydän ääressä ja ne piti korjata pois aina kun pöytää tarvittiin ruokailuun. Nyt on kaikki käsityöt näppärästi saatavilla. Aikaakin harrastukselle on ihan eri tavalla kuin silloin kun lapset asuivat kotona.

Muutaman vuoden päästä jään eläkkeelle ja sitten voin matkustella niin paljon kun haluan. Tuskin maltan odottaa!

Haaveilen jostain tuollaisesta.

Ensi kesänä on ensimmäinen kerta *30 vuoteen*, kun huushollissa ei asu jälkeläistä .

Olen ollut perheellinen koko täysi-ikäisen elämäni.

Olen vuosien mittaan tehnyt kaikenlaista, mutta perhevastuu on ollut aina. Etenkin viimeiset 5 vuotta on olleet kiireistä aikaa. Nyt alkaa olla se osa elämästä suoritettu, lopullisesti.

Vierailija kirjoitti:

Nautin ainakin siitä ettei ole "mikään pakko" kokata eikä miettiä ja valmistaa armeijamääriä ruokia, ainakaan useimpina viikon päivinä. Raahata kaupasta joka la 6-7 kassillista aineksia. Nautin siitä ettei kukaan lotraa suihkussa 2x/pvässä ellen itse lotraa. Kukaan ei kritisoi, valita, kyseenalaista, vaadi mitään. Aion matkustella, teinejä ei ole sen jälk mukaan saanut, kun 15v täyttivät eli ei olla matkusteltu sen jälkeen.

Välillä tuota aikaa odottaa tosi innolla, vaikka haikeutta koen myös.

Esikoiseni täyttää ensikuussa 18v ja nuorempikin jo 16v.

Juuri tuota tavoittelen, omaa tilaa jossa ei vaadita mitään.

Jos haluaa jäädä johonkin päivää pidemmäksi ajaksi, se ei haittaa ketään. Ei tarvitse miettiä jääkaapin sisältöä. Ei pohtia, onko kaikille tarpeeksi puhtaita kalsareita. Jne.

Vierailija kirjoitti:

Aion liikkua ihan joka päivä pilates/sali/uinti/pyörälenkki/mitä vaan keksin ja haluan. Liityn kuoroon. Ostan kanootin. Vuokraan hevosen. Opiskelen kuvataiteita.

Tuo olisikin parasta, että voisi/jaksaisi liikkua vaikka päivittäin, eikä olisi väliä jaksanko vielä sen jälkeen kodin ja jonkun muun asioita.

Kävisi treeneissä, menisi kotiin ja aamulla töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matkustella. Jo ennen eläkettä mutta lapsia en ota mukaan joten odotin heidän aikuistuvan ensin. Kiertelen kotimaassa kansallispuistoja ym. Samoin tekisi mieli lähteä ulkomaille road tripille mutta yksin matkustava nainen voi olla vähän suuri riski esim. matkailuautossa yöpymässä.

Ei kukaan tiedä keitä kaikkia matkailuautossa on.

No ei, mutta lapset eivät päästä mua ;) Ehkä niille ei tarvi kaikkea kertoa.

Ei tartte kaikkea kertoa lapsilleen. Eihän hekään kerro sinulle kaikkea.