Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut lapset leikkipuistossa alkaa heti roikkua vieraassa aikuisessa? Se ärsyttää
30.08.2019 |
Vien omaa yksivuotiastani leikkipuistoihin hiekkalaatikolle ja keinumaan ja hän on niin pieni vielä, että ei hän mitään kavereita sieltä etsi vaan haluaa vähän keinua ja rauhassa tutkailla hiekkalaatikkolelujaan. Ja minä häntä siinä vahdin ja leikin hänen kanssaan ja annan vauhtia keinussa ja juttelen hänelle.
Silti joka kerta jos puistossa on muita vähän vanhempia lapsia, niin joku heistä alkaa roikkua minussa. Heti kun saavumme puistoon niin joku täysin vieras lapsi (nämä tällaiset ovat jo yli kolmevuotiaita, monesti ekaluokkalaisen oloisia), jota emme ole koskaan ennen nähneet, tulee viereeni ja alkaa kyselemään "mikä ton nimi on (osoittaen lastani)", "missä asutte", "mitä teette" ja miljoona vastaavaa kysymystä. Ja pajattamaan minulle asioistaan (tyyliin mitä harrastaa ja mitä on tehnyt tänään). Vaikka yritän keskittyä vain lapseeni. Niin se pajatus ei lopu. En pääse eroon siitä vieraasta lapsesta millään kohteliaalla tavalla enkä halua keskittyä hänen kanssa juttelemiseen vaan omaan lapseeni.
Jos taas juttelen jonkun toisen äidin kanssa samalla kun lapseni vaikka keinuu, niin tämä meille molemmille äideille vieras lapsi tulee koko ajan keskeyttämään meidän aikuisten keskustelun jollain omalla höpötyksellään ja yrittää kaikkensa saada meidän huomion vain osakseen.
Rasittaa käydä noissa leikkipuistoissa kun siellä on tuollaisia lapsia. Kertokaa miksi jotkut lapset (onneksi vähemmistö) alkaa heti roikkua heille aivan vieraissa aikuisissa eikä millään jätä jutuiltaan näitä vieraita aikuisia rauhaan? Ei he leiki muiden lasten kanssa vaan roikkuu vain vieraissa aikuisissa.
Kommentit (290)
Vierailija kirjoitti:
Tämä aihe herättää palstalaisissa niin paljon närää siksi, että varsin moni jättää lapsensa emotionaalisesti yksin ja pitää sitä jopa hyvänä vanhemmuutena.
Toistuvasti olen täältä lukenut, miten hieno asia on, että vaikka viisivuotias ulkoilee reippaasti itsekseen ja käyttää omaa kännykkää. Lyöttäytyminen nähdään sosiaalisena taitona.
Sama ilmiö on nähtävissä onnettomuusaiheisissa keskusteluissa, joissa onnettomuuden taustalla on ollut lapsen valvonnan laiminlyönti. Kovasti korostetaan, miten lapsi voi hukkua, vaikka tästä pitäisi koko ajan käsipuolesta kiinni. Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.
Näinpä.
Mä itse asiassa tunnen äidin, joka mielissään kehui, kuinka heidän 4-vuotias ja 7-vuotias lähtevät kotoa ovesta ulos ja tulevat illalla takaisin. Samaan aikaan taivasteli, että 6-vuotias ei tee näin ja voi hyvänen aika.
Itsellänikin osa lapsista samoilla ikäeroilla, enkä millään tuossa ikävaiheessa olisi halunnut että lähtisivät itse johonkin huitelemaan tullen sitten illalla kotiin.
Meidän yhtä tämän mainitun tytön ikäistä lasta halutaan kovasti heille leikkimään. Kyseinen äiti haluaisi, että koululaisemme menisi heille suoraan koulusta ja olisi klo 19, jopa 20 saakka heillä. Ihmettelin mielessäni että miksi, ja sanoin, että tyttäremme voi toki tulla mutta käy ensin kotona tekemässä läksyt ja välipalalla (toimii näin parhaiten meillä) ja että voi olla vaikkapa 17 saakka kylässä.
Tämä äiti oli aivan kummissaan, että vain sinne klo 17 saakka. (Lapsemme siis olisi mennyt heille viimeistään klo 14, eli kyläilyaikaa olisi ollut vähintään se 3h). Ja sanoi, että kun hänen pitäisi muuten koko ajan olla leikkimässä tyttönsä kanssa milloin petseillä ja milloin milläkin ja että kun tyttäremme on heillä, niin sujuu paljon helpommin.
Mulla ei ole mitään sitä vastaan, että lapseni kyläilee heillä, mutta mielestäni lapsemme tehtävä ei ole toimia kenenkään arjen helpottajana tai samanikäisen lapsenvahtina.
Meillä sisarukset tykkäävät myös oleilla keskenään eikä siksi aina kaveria kaivata. Toki koetan tukea omienkin lasten kaverisuhteita ja pyytää kavereita meille (vielä ovat sen ikäisiä, että nämä sovitaan vanhempien kanssa) ja myös sovin kyläilyjä niin että lapsemme pääsevät kylään, mutta itselläni ajatus on kyllä jossain muussa kuin helppoudessa. Haluan oikeasti tutustua lastemme kavereihin ja tukea sitä että heillä on sosiaalista elämää myös perheen ulkopuolellakin. Oletus on, että jossain määrin touhuilenkin mukana tai katson perään/pysyn kuulolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se on ihan nykypäivän ilmiö että on paljon näitä kato mua kato mua kato mua lapsia joille ei oo yksinkertaisesti opetettu mitään rajoja. Onko se myös näissä lapsissa jonkinlaista turvattomuuden tunnetta jos heitä ei koko ajan huomioida. Tavallaan "Ei osata olla eikä tiedetä mitä tehdä" jos ei koko ajan joku aikuinen ohjaa toimintaa.
Heillä ei varmaan ole aikuista, joka jaksaisi kuunnella heitä riittävästi. Surullista minusta, ei ärsyttävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut eivät selkeästi nyt tunnista ilmiötä, vedetään vaan herneetpalot syvälle sieraimeen kun. "Meidän Jonne-Uuno nyt vaan on niin rohkea ja reipas höpöttäjä, kamala lapsivihaaja ap!!" Kun nämä takertuja lapset eivät nimenomaan ymmärrä vaikka sanoisi kuinka nätisti/tiukasti tai jo vähän äkäisemmin, että menehän nyt leikkimään siitä toisten lasten kanssa, vaan kun he ottavat jonkun aikuisen silmätikuksi, niin eivät he halua kuin vain sen yhden aikuisen huomion kokonaan itselleen. Ja jos eivät saa huomiota hyvällä, niin jotkut hakevat sitten pahalla---> lyövät tai tönivät omaa lastasi.
Eli edelleen, normaalit sosiaaliset lapset on ihan kivoja, nämä rajattomat lapset taas tunkevat iholle ja ovat yksinkertaisesti rasittavia. Eivät kivoja, vaan energia syöppöjä ja vika on heidän vanhemmissaan ja heidän käytöksessään, koska eivät joko huomio lastaan, tai perheessä on muita ongelmia.
Ja edelleen, näitä tällaisia lapsia ei kenellekään osu joka puistokeikalla kohdalle eikä edes suurimmalla osalla kerroista. Joten kyllä, aloittajaa nyppii ne ns tavalliset hölöttäjät, eikä siinä sinänsä ole mitään pahaa, kyllä mielipiteitä maailmaan mahtuu, mutta on turhaa alkaa repostella että kyseessä olisi joku kovin yleinen ongelma. Se että moni tunnistaa, että on olemassa oikeasti häiriintyneitä takertuja, ei tarkoita että kaikki puistot olisivat niitä jatkuvasti pullollaan. Joten valot nyt päälle ihmiset.
Missähän on sinunkin luetun ymmärtäminen?! Ap:han on täällä ihan suoraan kertonut, että näitä liimautujalapsia ei ole jokaisella puistokäynnillä eikä aina eikä puistot pullollaan. Vaan että hän kirjoitti tahallaan provokatiiviseen (liioittelevaan) tyyliin, jotta ilmiöstä syntyisi keskustelua. Ja hän on monessa kommentissaan selittänyt miten nimenomaan kyseessä ei ole tavallisen puheliaat, sosiaaliset, kontaktiaottavat lapset vaan selvästi poikkeustapaukset. Miksi haluat ymmärtää tahallaan väärin tämän?!
Ei, vaan aloituksessa kuvataan ihan tavallista puheliasta lasta. Ja puhutaan jokaisesta puistossa olemisen kerrasta, silloin jos siellä on vähän isompia lapsia. Sitten myöhemmin alkaa selittely ja että aloitus oli provokatiivinen jne. Mutta kun se meni nyt pieleen.
Eli vaikka ilmiö onkin todellinen, aloituksessa kuvataan jotain ihan muuta ja vasta myöhemmin tuodaan mukaan näitä huomion omimimisia ja lyömisiä jne, mitkä toki ovat erittäin ikäviä ilmiöitä. Joko huonoa käytöstä tai jonkinlaista turvan hakemista.
Joten ihan turha nyt vääntää mustaa valkoiseksi. Säälittävä yritys.
Tottakai ap voi myöhemmissä viesteissään tarkentaa tapahtumia kun huomaa tulleensa väärin ymmärretyksi. Sinä se taas et suostu uskomaan että sinun näkemyksesi asiasta ei ole sama kuin yleinen mielipide. Oletko vähän autistinen? Tai vähintäänkin sosiaalisilta taidoiltasi rajoittunut? Tuleeko näitä väärinymmärryksiä/ virhetulkintoja useinkin?
Lässynlää. Se ei ole tarkentamista, että ensin puhutaan siitä, kuinka lapsi kyselee ja keskeyttää ja myöhemmin kyse onkin lyömisistä, repimisistä jne. Se on aiheen vaihtamista täysin. Ne ovat kaksi aivan eri asiaa. Täsmentämistä ei ole myöskään ensin puhua jokaisesta puistokerrasta, jos isompia lapsia on paikalla ja myöhemmin alkaa selitellä, että ei näin nyt aina olekaan. Se on valhe, ei täsmennys.
Näissä av:n ketjuissa on monesti tietynlainen logiikka ja dynamiikka, jonka aika hyvin jo tunnistaa, kun täällä on pitkään (välillä enemmän, välillä vähemmän) palstaillut. Ja myös ne tavallaan aidot ja vilpittömät avaukset varsin helposti erottaa sellaisista, missä halutaan lietsoa paheksuntaa tai muuta negatiivista kanssaihmisiä kohtaan.
Ja edelleen, minusta on täysin okei ärsyyntyä vieraista lapsista, jotka tulevat hengaamaan seuraan. Mutta ei ole ok yrittää niputtaa näitä hengaajia ongelmaisiksi tai heidän vanhempiaan piittaamattomiksi tai mitä tahansa muuta sellaista ikävää. Ongelmakäytös on erilaista ja sitäkin näkee satunnaisesti, ja tämä keinutarina on kyllä jo selkeästi inhottavan puolella, mutta se nyt oli yksi kerta eikä siitä voi mitään väestötason draamaa alkaa kehitellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut eivät selkeästi nyt tunnista ilmiötä, vedetään vaan herneetpalot syvälle sieraimeen kun. "Meidän Jonne-Uuno nyt vaan on niin rohkea ja reipas höpöttäjä, kamala lapsivihaaja ap!!" Kun nämä takertuja lapset eivät nimenomaan ymmärrä vaikka sanoisi kuinka nätisti/tiukasti tai jo vähän äkäisemmin, että menehän nyt leikkimään siitä toisten lasten kanssa, vaan kun he ottavat jonkun aikuisen silmätikuksi, niin eivät he halua kuin vain sen yhden aikuisen huomion kokonaan itselleen. Ja jos eivät saa huomiota hyvällä, niin jotkut hakevat sitten pahalla---> lyövät tai tönivät omaa lastasi.
Eli edelleen, normaalit sosiaaliset lapset on ihan kivoja, nämä rajattomat lapset taas tunkevat iholle ja ovat yksinkertaisesti rasittavia. Eivät kivoja, vaan energia syöppöjä ja vika on heidän vanhemmissaan ja heidän käytöksessään, koska eivät joko huomio lastaan, tai perheessä on muita ongelmia.
Ja edelleen, näitä tällaisia lapsia ei kenellekään osu joka puistokeikalla kohdalle eikä edes suurimmalla osalla kerroista. Joten kyllä, aloittajaa nyppii ne ns tavalliset hölöttäjät, eikä siinä sinänsä ole mitään pahaa, kyllä mielipiteitä maailmaan mahtuu, mutta on turhaa alkaa repostella että kyseessä olisi joku kovin yleinen ongelma. Se että moni tunnistaa, että on olemassa oikeasti häiriintyneitä takertuja, ei tarkoita että kaikki puistot olisivat niitä jatkuvasti pullollaan. Joten valot nyt päälle ihmiset.
Missähän on sinunkin luetun ymmärtäminen?! Ap:han on täällä ihan suoraan kertonut, että näitä liimautujalapsia ei ole jokaisella puistokäynnillä eikä aina eikä puistot pullollaan. Vaan että hän kirjoitti tahallaan provokatiiviseen (liioittelevaan) tyyliin, jotta ilmiöstä syntyisi keskustelua. Ja hän on monessa kommentissaan selittänyt miten nimenomaan kyseessä ei ole tavallisen puheliaat, sosiaaliset, kontaktiaottavat lapset vaan selvästi poikkeustapaukset. Miksi haluat ymmärtää tahallaan väärin tämän?!
Ei, vaan aloituksessa kuvataan ihan tavallista puheliasta lasta. Ja puhutaan jokaisesta puistossa olemisen kerrasta, silloin jos siellä on vähän isompia lapsia. Sitten myöhemmin alkaa selittely ja että aloitus oli provokatiivinen jne. Mutta kun se meni nyt pieleen.
Eli vaikka ilmiö onkin todellinen, aloituksessa kuvataan jotain ihan muuta ja vasta myöhemmin tuodaan mukaan näitä huomion omimimisia ja lyömisiä jne, mitkä toki ovat erittäin ikäviä ilmiöitä. Joko huonoa käytöstä tai jonkinlaista turvan hakemista.
Joten ihan turha nyt vääntää mustaa valkoiseksi. Säälittävä yritys.
Tottakai ap voi myöhemmissä viesteissään tarkentaa tapahtumia kun huomaa tulleensa väärin ymmärretyksi. Sinä se taas et suostu uskomaan että sinun näkemyksesi asiasta ei ole sama kuin yleinen mielipide. Oletko vähän autistinen? Tai vähintäänkin sosiaalisilta taidoiltasi rajoittunut? Tuleeko näitä väärinymmärryksiä/ virhetulkintoja useinkin?
Lässynlää. Se ei ole tarkentamista, että ensin puhutaan siitä, kuinka lapsi kyselee ja keskeyttää ja myöhemmin kyse onkin lyömisistä, repimisistä jne. Se on aiheen vaihtamista täysin. Ne ovat kaksi aivan eri asiaa. Täsmentämistä ei ole myöskään ensin puhua jokaisesta puistokerrasta, jos isompia lapsia on paikalla ja myöhemmin alkaa selitellä, että ei näin nyt aina olekaan. Se on valhe, ei täsmennys.
Näissä av:n ketjuissa on monesti tietynlainen logiikka ja dynamiikka, jonka aika hyvin jo tunnistaa, kun täällä on pitkään (välillä enemmän, välillä vähemmän) palstaillut. Ja myös ne tavallaan aidot ja vilpittömät avaukset varsin helposti erottaa sellaisista, missä halutaan lietsoa paheksuntaa tai muuta negatiivista kanssaihmisiä kohtaan.
Ja edelleen, minusta on täysin okei ärsyyntyä vieraista lapsista, jotka tulevat hengaamaan seuraan. Mutta ei ole ok yrittää niputtaa näitä hengaajia ongelmaisiksi tai heidän vanhempiaan piittaamattomiksi tai mitä tahansa muuta sellaista ikävää. Ongelmakäytös on erilaista ja sitäkin näkee satunnaisesti, ja tämä keinutarina on kyllä jo selkeästi inhottavan puolella, mutta se nyt oli yksi kerta eikä siitä voi mitään väestötason draamaa alkaa kehitellä.
Mitä sinulla on minua vastaan, kun niin jääräpäisesti yrität todistaa tässä ketjussa kuvaamani ilmiön epätodeksi ja haukut minua valehtelijaksi? Me emme tunne toisiamme, sinä ja minä. Olen sinulle vain joku tuntematon netissä, joka kirjoitti tänne aloituksen vieraisiin aikuisiin liimaantuvista lapsista leikkipuistossa.
Minulle on ihan ok, jos sinun mielestä olen valehtelija tai jos sinun mielestä minun kuvaamaa ilmiötä ei ole edes olemassa. Minulle riittää, että hyvin moni muu kommentoija ymmärsi mistä puhun ja oli itsekin havainnut aivan saman ilmiön ja rasittunut siitä.
Sitä vain en ymmärrä, että pahoitinko sinun mielen jotenkin vai miksi hyökkäät minua kohtaan noin, että haukut minua valehtelijaksi ym?
No oli miten oli, toivotan sinulle parempaa jatkoa, ehkä on paras että et osallistu enää tähän ketjuun, jos mielestäsi koko ilmiötä ei ole tai se ei ole keskustelemisen arvoinen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se tietyllä tavalla turvallisuusriskikin, mutta Suomessa ollaa aika sinisilmäisiä. Itse en päästäisi alle kouluikäistä yksin leikkipuistoon, vaan menisin mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut eivät selkeästi nyt tunnista ilmiötä, vedetään vaan herneetpalot syvälle sieraimeen kun. "Meidän Jonne-Uuno nyt vaan on niin rohkea ja reipas höpöttäjä, kamala lapsivihaaja ap!!" Kun nämä takertuja lapset eivät nimenomaan ymmärrä vaikka sanoisi kuinka nätisti/tiukasti tai jo vähän äkäisemmin, että menehän nyt leikkimään siitä toisten lasten kanssa, vaan kun he ottavat jonkun aikuisen silmätikuksi, niin eivät he halua kuin vain sen yhden aikuisen huomion kokonaan itselleen. Ja jos eivät saa huomiota hyvällä, niin jotkut hakevat sitten pahalla---> lyövät tai tönivät omaa lastasi.
Eli edelleen, normaalit sosiaaliset lapset on ihan kivoja, nämä rajattomat lapset taas tunkevat iholle ja ovat yksinkertaisesti rasittavia. Eivät kivoja, vaan energia syöppöjä ja vika on heidän vanhemmissaan ja heidän käytöksessään, koska eivät joko huomio lastaan, tai perheessä on muita ongelmia.
Ja edelleen, näitä tällaisia lapsia ei kenellekään osu joka puistokeikalla kohdalle eikä edes suurimmalla osalla kerroista. Joten kyllä, aloittajaa nyppii ne ns tavalliset hölöttäjät, eikä siinä sinänsä ole mitään pahaa, kyllä mielipiteitä maailmaan mahtuu, mutta on turhaa alkaa repostella että kyseessä olisi joku kovin yleinen ongelma. Se että moni tunnistaa, että on olemassa oikeasti häiriintyneitä takertuja, ei tarkoita että kaikki puistot olisivat niitä jatkuvasti pullollaan. Joten valot nyt päälle ihmiset.
Missähän on sinunkin luetun ymmärtäminen?! Ap:han on täällä ihan suoraan kertonut, että näitä liimautujalapsia ei ole jokaisella puistokäynnillä eikä aina eikä puistot pullollaan. Vaan että hän kirjoitti tahallaan provokatiiviseen (liioittelevaan) tyyliin, jotta ilmiöstä syntyisi keskustelua. Ja hän on monessa kommentissaan selittänyt miten nimenomaan kyseessä ei ole tavallisen puheliaat, sosiaaliset, kontaktiaottavat lapset vaan selvästi poikkeustapaukset. Miksi haluat ymmärtää tahallaan väärin tämän?!
Ei, vaan aloituksessa kuvataan ihan tavallista puheliasta lasta. Ja puhutaan jokaisesta puistossa olemisen kerrasta, silloin jos siellä on vähän isompia lapsia. Sitten myöhemmin alkaa selittely ja että aloitus oli provokatiivinen jne. Mutta kun se meni nyt pieleen.
Eli vaikka ilmiö onkin todellinen, aloituksessa kuvataan jotain ihan muuta ja vasta myöhemmin tuodaan mukaan näitä huomion omimimisia ja lyömisiä jne, mitkä toki ovat erittäin ikäviä ilmiöitä. Joko huonoa käytöstä tai jonkinlaista turvan hakemista.
Joten ihan turha nyt vääntää mustaa valkoiseksi. Säälittävä yritys.
Tottakai ap voi myöhemmissä viesteissään tarkentaa tapahtumia kun huomaa tulleensa väärin ymmärretyksi. Sinä se taas et suostu uskomaan että sinun näkemyksesi asiasta ei ole sama kuin yleinen mielipide. Oletko vähän autistinen? Tai vähintäänkin sosiaalisilta taidoiltasi rajoittunut? Tuleeko näitä väärinymmärryksiä/ virhetulkintoja useinkin?
Lässynlää. Se ei ole tarkentamista, että ensin puhutaan siitä, kuinka lapsi kyselee ja keskeyttää ja myöhemmin kyse onkin lyömisistä, repimisistä jne. Se on aiheen vaihtamista täysin. Ne ovat kaksi aivan eri asiaa. Täsmentämistä ei ole myöskään ensin puhua jokaisesta puistokerrasta, jos isompia lapsia on paikalla ja myöhemmin alkaa selitellä, että ei näin nyt aina olekaan. Se on valhe, ei täsmennys.
Näissä av:n ketjuissa on monesti tietynlainen logiikka ja dynamiikka, jonka aika hyvin jo tunnistaa, kun täällä on pitkään (välillä enemmän, välillä vähemmän) palstaillut. Ja myös ne tavallaan aidot ja vilpittömät avaukset varsin helposti erottaa sellaisista, missä halutaan lietsoa paheksuntaa tai muuta negatiivista kanssaihmisiä kohtaan.
Ja edelleen, minusta on täysin okei ärsyyntyä vieraista lapsista, jotka tulevat hengaamaan seuraan. Mutta ei ole ok yrittää niputtaa näitä hengaajia ongelmaisiksi tai heidän vanhempiaan piittaamattomiksi tai mitä tahansa muuta sellaista ikävää. Ongelmakäytös on erilaista ja sitäkin näkee satunnaisesti, ja tämä keinutarina on kyllä jo selkeästi inhottavan puolella, mutta se nyt oli yksi kerta eikä siitä voi mitään väestötason draamaa alkaa kehitellä.
Se on justiinsa näin.
Ja vielä täällä topakasti ilmoitetaan, että jokainen aikuinen saa päättää ihan itse, kenen kanssa puhuu. Ja kenenkään ei tarvitse puhua vieraiden lasten kanssa, jos ei halua.
Että tuota joo. Totta kai saa, eikä tarvitse, ei. Jokainen aikuinen päättää toki itse, miten vieraisiin ja erityisesti lapsiin suhtautuu. Antaako hetken aikaa ja ystävällisyyttä vai ei. Ja tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että olisi vastuussa jokaisesta vastaan tulevan kakaran loppuelämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein kyseessä on lapsi, jolla on turvaton kiintymyssuhde omiin vanhempiinsa. Ainakin jossan määrin kaltoinkohdeltuja. Selviytyäkseen he takertuvat aikusiin, jotka vähänkin antavat heille huomiota. Olisin huolissani.
Siinä meillä keittiöpsykologi vauhdissa taas. Sosiaalisella lapsella on turvaton kiintymyssuhde, just.[/quote
En tiedä ap:n esimerkeistä mutta on eroa sosiaalisen ja rajattoman käytöksen välillä. Eli rajaton lapsi ei kovin helpolla tajua / usko, vaikka suoraan sanotaan. Kyllä ne asiat juontavat ihan kotoa, vanhemmat yleensä sellaisia, jotka antavat periksi lapselle. Lapsi on kasvanut siihen, että aikuinen sanoo jotain, mutta hän tekee miten itse haluaa. Kyllä nämä useimmiten uskovat sitten, kun huomaavat, että kaikki aikuiset eivät anna periksi. T: ope
Totta niin kauan kun kyse on ”normasleista” lapsista. Jos lapsella on neuropsykiatrinen häiriö, on tilanne toinen. Silloin lapsi tarvitsee aktiivista kuntoutusta ja ohjaamista sosiaalisissa tilanteissa.
Tunnistan ilmiön. Ei ole viikkoakaan, kun samanlainen huomionkipeä tyttö (ehkä 6v)liimautui neuvolassa seuraan. Juttelen usein hymyillen muillekin lapsille, jos näyttää että hakevat sitä, mutta tuo oli pelkästään ärsyttävää. "Kato!Mä sain rokotuksen!" Katsoin ja sanoin tyyliin: "Aha." Hetken päästä taas sama: "Kato!Mä sain rokotuksen!", sitten alkoi tää kyselytulva. Mulla oli omat lapset mukana ja sen lapsen äiti oli siinä vieressä. En katsonut oliko luuri kädessä. Itse annoin pojalleni puhelimen, jotta viihtyisi hetken siinä, kun raskas päivä hänelläkin takana. Sitten tämä tyttö alkoi ahdistelemaan poikaani. Poikani on sosiaalinen, mutta häkeltyi selvästi tytön tullessa liiaksi iholle. Tyttö nappasi puhelimeni pojaltani ja siinä kulki rajani. Ärähdin hänelle, että anna puhelimeni heti takaisin lapselleni ja kukaan vieras ei puhelimeeni koske! Tais toimia. Lehteen keskittyminen ja tuima ilme eivät ole tarpeeksi selkeitä sanattomia viestejä tuollaiselle huomionkipeälle jankuttajalle. Niitä on. Ja en tykkää eikä mun tarvitse. Tykkään suurimmasta osasta lapsia, mutta en noiden jankuttajien käytöstapojen puutteesta. Tämä mielipiteeni ja siihen mulla oikeus. Ugh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan ilmiön. Ei ole viikkoakaan, kun samanlainen huomionkipeä tyttö (ehkä 6v)liimautui neuvolassa seuraan. Juttelen usein hymyillen muillekin lapsille, jos näyttää että hakevat sitä, mutta tuo oli pelkästään ärsyttävää. "Kato!Mä sain rokotuksen!" Katsoin ja sanoin tyyliin: "Aha." Hetken päästä taas sama: "Kato!Mä sain rokotuksen!", sitten alkoi tää kyselytulva. Mulla oli omat lapset mukana ja sen lapsen äiti oli siinä vieressä. En katsonut oliko luuri kädessä. Itse annoin pojalleni puhelimen, jotta viihtyisi hetken siinä, kun raskas päivä hänelläkin takana. Sitten tämä tyttö alkoi ahdistelemaan poikaani. Poikani on sosiaalinen, mutta häkeltyi selvästi tytön tullessa liiaksi iholle. Tyttö nappasi puhelimeni pojaltani ja siinä kulki rajani. Ärähdin hänelle, että anna puhelimeni heti takaisin lapselleni ja kukaan vieras ei puhelimeeni koske! Tais toimia. Lehteen keskittyminen ja tuima ilme eivät ole tarpeeksi selkeitä sanattomia viestejä tuollaiselle huomionkipeälle jankuttajalle. Niitä on. Ja en tykkää eikä mun tarvitse. Tykkään suurimmasta osasta lapsia, mutta en noiden jankuttajien käytöstapojen puutteesta. Tämä mielipiteeni ja siihen mulla oikeus. Ugh.
Ihmettelen miksi nämä liimautujat eli huomionkipeät on aina myös tuolleen huonotapaisia ja tulee iholle (tönii tai repii hihasta tai ottaa jotain kädestä). Sellainen pelkkä huomionkipeys joka rajoittuisi jutteluun ei olisikaan häiritsevää. Vaan tuo todella huono käytös. Ap
Samaa olen miettinyt. Se on sellaista jonkinasteista aggressiivista vaatimista. Pakotetaan huomio itseen. Se huomio on saatava. Se on itsekästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, mua raivostuttaisi paljon, jos joku kakara tulisi mun pienen keinua repimään/satuttamaan. Seuraavan kerran ärjähdä. Tuolla kerralla varmaan ärtymys ja hämmennys olivat eniten esillä, siksihän tätä asiaa puit ehkä?
Tunnistan ilmiön. Omat lapset ovat jo kouluikäisiä, mutta tässä vuosien mittaan heidän kanssaan puistossa ja muualla käydessä on muutamia tällaisia tullut vastaan. Hankalin tapaus oli silloin, kun muutimme asunnon myytyämme hetkeksi vuokrarivariin, ja naapurissa oli tällainen lapsi. Heti kun menimme ulos, tuli hänkin pihalle. Mitään yhteisiä leikkejä minun lasteni kanssa ei ollut, koska he olivat vasta 2 ja 3, ja tämä lapsi noin 6. Eikä häntä kyllä minun lapseni kiinnostaneetkaan, vaan roikkui vain minussa ja olisi halunnut jakamattoman huomioni. Jos lähdettiin kävellen metsäretkelle tai puistoon, olisi tullut väkisin mukaan ja piti sanoa todella tiukasti että en voi ottaa vierasta lasta mukaani ilman että vanhemmat edes tietävät. Silti saattoi seurata vielä pitkään ennen kuin uskoi että olen tosissani. Lopulta aloin vaivihkaa lähteä autolla kauemmas puistoon ja jätin pihaulkoilut pois. Silti tämä lapsi tuli usein ihan yksin meidän asunnon pihaan tutkimaan meidän leluja ja tavaroita. Toinen vähän vastaava tapaus oli kerran kun kävimme Supercornerissa. Melkein heti sisääntulon jälkeen minuun liimautui noin eka-tokaluokkalainen lapsi, joka oli siellä ilmeisesti yksin. Puhui taukoamatta Pokemon Gosta ja seurasi joka paikkaan. Jos yritin puhua lapsilleni, keskeytti. Siirryin mieheni kanssa syrjempään istuskelemaan ja juttelemaan, seurasi sinnekin ja keskeytti. Vaikka sanoin selkeästi että nyt menehän leikkimään ja minä en jaksa nyt jutella, niin silti parkkeerasi minun ja mieheni väliin höpöttämään. Lopulta oli pakko siirtyä muualle juomaan kahvia ihan vain siksi, että pääsisin lapsesta eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan ilmiön. Omat lapset ovat jo kouluikäisiä, mutta tässä vuosien mittaan heidän kanssaan puistossa ja muualla käydessä on muutamia tällaisia tullut vastaan. Hankalin tapaus oli silloin, kun muutimme asunnon myytyämme hetkeksi vuokrarivariin, ja naapurissa oli tällainen lapsi. Heti kun menimme ulos, tuli hänkin pihalle. Mitään yhteisiä leikkejä minun lasteni kanssa ei ollut, koska he olivat vasta 2 ja 3, ja tämä lapsi noin 6. Eikä häntä kyllä minun lapseni kiinnostaneetkaan, vaan roikkui vain minussa ja olisi halunnut jakamattoman huomioni. Jos lähdettiin kävellen metsäretkelle tai puistoon, olisi tullut väkisin mukaan ja piti sanoa todella tiukasti että en voi ottaa vierasta lasta mukaani ilman että vanhemmat edes tietävät. Silti saattoi seurata vielä pitkään ennen kuin uskoi että olen tosissani. Lopulta aloin vaivihkaa lähteä autolla kauemmas puistoon ja jätin pihaulkoilut pois. Silti tämä lapsi tuli usein ihan yksin meidän asunnon pihaan tutkimaan meidän leluja ja tavaroita. Toinen vähän vastaava tapaus oli kerran kun kävimme Supercornerissa. Melkein heti sisääntulon jälkeen minuun liimautui noin eka-tokaluokkalainen lapsi, joka oli siellä ilmeisesti yksin. Puhui taukoamatta Pokemon Gosta ja seurasi joka paikkaan. Jos yritin puhua lapsilleni, keskeytti. Siirryin mieheni kanssa syrjempään istuskelemaan ja juttelemaan, seurasi sinnekin ja keskeytti. Vaikka sanoin selkeästi että nyt menehän leikkimään ja minä en jaksa nyt jutella, niin silti parkkeerasi minun ja mieheni väliin höpöttämään. Lopulta oli pakko siirtyä muualle juomaan kahvia ihan vain siksi, että pääsisin lapsesta eroon.
Ajattele, jos te olisitte olleet pahoja ihmisiä tai pedofiilejä, niin tuo naapurin tyttö olisi lähtenyt teidän mukana minne vain metsäpoluille ja helposti.
Oma lapseni oli samantapainen pienempänä. Meni leikkipuistossa juttelemaan muille lapsille ja aikuisille. Joitakin kertoja huomasin, etteivät aikuiset edes vastanneet pienelle vaan ärsyyntyneinä katselivat muualle.
Yritin selittää lapselle että kaikki ihmiset eivät halua jutella muille puistossa ollessaan, mutta yritin kuitenkin kannustaa lasta jatkamaan muihin lapsiin kontaktin ottamista.
Nyt tyttö on kuusi ja ei todellakaan vieraille aikuisille uskalla puhua mitään ja toisille lapsillekin on vaikeaa mennä juttelemaan, joten yhteiskunnan yleinen ilmapiiri on tehnyt tehtävänsä ja suomalaistanut lapseni.
Meillä tämä kontaktin ottaminen ei todellakaan johtunut huomion puutteesta, tai että vanhemmat olisivat seurustelleet puhelimen kanssa. Leikittiin ja keskusteltiin paljon lasteni kanssa ja itsekin ainakin vähintään tervehdin tuntematonta aikuista leikkipaikalla.
Mutta kuten sanoin, ei tarvitse huolestua, lapsi on jo opetettu maan tavoille. Yrmyillään vain eikä vahingossakaan puhuta mitään kenellekään tuntemattomalle.
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni oli samantapainen pienempänä. Meni leikkipuistossa juttelemaan muille lapsille ja aikuisille. Joitakin kertoja huomasin, etteivät aikuiset edes vastanneet pienelle vaan ärsyyntyneinä katselivat muualle.
Yritin selittää lapselle että kaikki ihmiset eivät halua jutella muille puistossa ollessaan, mutta yritin kuitenkin kannustaa lasta jatkamaan muihin lapsiin kontaktin ottamista.
Nyt tyttö on kuusi ja ei todellakaan vieraille aikuisille uskalla puhua mitään ja toisille lapsillekin on vaikeaa mennä juttelemaan, joten yhteiskunnan yleinen ilmapiiri on tehnyt tehtävänsä ja suomalaistanut lapseni.
Meillä tämä kontaktin ottaminen ei todellakaan johtunut huomion puutteesta, tai että vanhemmat olisivat seurustelleet puhelimen kanssa. Leikittiin ja keskusteltiin paljon lasteni kanssa ja itsekin ainakin vähintään tervehdin tuntematonta aikuista leikkipaikalla.
Mutta kuten sanoin, ei tarvitse huolestua, lapsi on jo opetettu maan tavoille. Yrmyillään vain eikä vahingossakaan puhuta mitään kenellekään tuntemattomalle.
Ja pitää vielä lisätä, että minusta on vain mukavaa kun muut lapset tulevat juttelemaan puistossa. Onko se sitten ok? Jokohan siitäkin joku ärsyyntyy että mitä tuo tuntematon puhuu minun lapselleni?
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni oli samantapainen pienempänä. Meni leikkipuistossa juttelemaan muille lapsille ja aikuisille. Joitakin kertoja huomasin, etteivät aikuiset edes vastanneet pienelle vaan ärsyyntyneinä katselivat muualle.
Yritin selittää lapselle että kaikki ihmiset eivät halua jutella muille puistossa ollessaan, mutta yritin kuitenkin kannustaa lasta jatkamaan muihin lapsiin kontaktin ottamista.
Nyt tyttö on kuusi ja ei todellakaan vieraille aikuisille uskalla puhua mitään ja toisille lapsillekin on vaikeaa mennä juttelemaan, joten yhteiskunnan yleinen ilmapiiri on tehnyt tehtävänsä ja suomalaistanut lapseni.
Meillä tämä kontaktin ottaminen ei todellakaan johtunut huomion puutteesta, tai että vanhemmat olisivat seurustelleet puhelimen kanssa. Leikittiin ja keskusteltiin paljon lasteni kanssa ja itsekin ainakin vähintään tervehdin tuntematonta aikuista leikkipaikalla.
Mutta kuten sanoin, ei tarvitse huolestua, lapsi on jo opetettu maan tavoille. Yrmyillään vain eikä vahingossakaan puhuta mitään kenellekään tuntemattomalle.
Tässä on taas keskustelun pointti mennyt ohi niin että hujahtaa. Juttelen ihan mielelläni puistossa vieraille lapsille, ja moni tuleekin esimerkiksi kysymään mitä teen (neulon usein kun lapset leikkivät keskenään). Joskus kuitenkin saattaa puistossa olla juuri tällainen ketjussa kuvattu "liimautujalapsi", jolle ei riitä pieni kevyt jutustelu muun tekemisen ohella, vaan he haluavat KAIKEN huomion aivan ventovieraalta aikuiselta. Silloin ei todellakaan pysty neulomaan, ei juttelemaan muiden aikuisten kanssa tai edes olemaan omien lasten kanssa, kun liimautujalapsi nykii hihasta, hyppii nenän edestä ja hokee että kato, kato. Pahimmillaan se menee sitten siihen, että haetaan huomiota tuhmuuksilla. Tällainen käytös ei ole mielestäni normaalia, eikä myöskään sellaisen tavallisen sosiaalisen ja puheliaan lapsen käytöstä.
Minä tein varmaan tuota lapsena, johtuen siitä että omat vanhempani haisivat viinalta ja tupakalta :(
Muiden vanhemmat olivat kivoja ja tuoksuivat hyvälle.
Anteeksi, jos ärsytin joskus teidän vanhempianne olemassaolollani.
Se on joku ominaisuus tietyissä ihmisissä, mikä herättää lasten luottamuksen ja he ottavat kontaktia. Minussa on ko. ominaisuus -en tiedä, mikä se on, koska mulla ei ole lapsia, enkä edes pidä heistä kovin paljon- ja lapset lähestyvät minua aina, jos olen hetkenkään paikallani sellaisessa paikassa, jossa heitä on. Olen päätellyt, että lapset ovat tässä mielessä vähän kuin kissat: hakeutuvat kiehnäämään juuri sitä henkilöä, joka pitää niistä vähiten.
Koska en piittaa rupatella lasten kanssa, olen kehittänyt melko toimivan strategian, jolla heidät on helppo ajaa pois olematta ilkeä. Osaan toimii se, ettei vastaa katseeseen ollenkaan, vaan on kuin lasta ei olisikaan. Eivät yleensä sitten sanokaan mitään, vaikka olisivat olleet tulossa kohti sen näköisenä, että aikovat alkaa pälättää. Osa on rohkeampia/sitkeämpiä ja avaavat keskustelun siitä huolimatta, ettei aikuinen kiinnitä huomiota heihin. Näihin tapauksiin yleensä toimii se, että vastaa heidän keskustelunavaukseensa, oli se millainen tahansa, samalla tavalla kuin vastaisi tuntemattomalle aikuiselle, joka tulee kysyelemään tyhmiä, eli lyhyesti, hymyttömästi ja jos avaus antaa mahdollisuuden, sarkastisesti. Lapset eivät ymmärrä sarkasmia, menevät hämilleen ja poistuvat paikalta.
Tottakai ap voi myöhemmissä viesteissään tarkentaa tapahtumia kun huomaa tulleensa väärin ymmärretyksi. Sinä se taas et suostu uskomaan että sinun näkemyksesi asiasta ei ole sama kuin yleinen mielipide. Oletko vähän autistinen? Tai vähintäänkin sosiaalisilta taidoiltasi rajoittunut? Tuleeko näitä väärinymmärryksiä/ virhetulkintoja useinkin?