Lue keskustelun säännöt.
Tunnen itseni aina hyvin pieneksi ja mitättömäksi, kun olen ollut jollain tavalla tekemisissä vanhempani kanssa.
Onneton
30.08.2019 |
Onko tämä miten tavallista? Nykyään välttelen kontaktinottoa vanhenpaani, kun siitä toipuminen kestää useita päiviä. Viestittelyn jälkeenkin olo on todella stressaantunut. Ikää minulla on reilut 30 vuotta.
Kommentit (88)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en osaa tehdä mitään oikein. Kaikesta löytyy sanomista. Lasten tultua tilanne mennyt ihan kamalasti. Ja tosiaan, monta päivää menee aina toipuessa ja ilkeät sanat pyörii päässä, vaikkei pitäisi.
Vierailija kirjoitti:
Minä en osaa tehdä mitään oikein. Kaikesta löytyy sanomista. Lasten tultua tilanne mennyt ihan kamalasti. Ja tosiaan, monta päivää menee aina toipuessa ja ilkeät sanat pyörii päässä, vaikkei pitäisi.
Oletko itse yhteydessä vanhenpaasi?
Katkaise napanuora. Jos et itse osaa ottaa aikuisen roolia, ei vanhempasikaan tule sitä sinulle tyrkyttämään. Tee heille selväksi miten haluat itseäsi kohdeltavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä. Johtuu siitä että toinrn vanhempi on oikein kunnon kiilusilmä väkivaltanarsisti ja lapsuus oli kaltroinkohtelua ja pahoinpitelyitä täynnä. Haluaa näin aikuisena ollessanikin vain nujertaa ja latistaa, vahingoittaa ja loukata minua. Etäiset välit ja en juuri tapaa.
Vierailija kirjoitti:
Katkaise napanuora. Jos et itse osaa ottaa aikuisen roolia, ei vanhempasikaan tule sitä sinulle tyrkyttämään. Tee heille selväksi miten haluat itseäsi kohdeltavan.
Sinulla ei taida olla narsistista vanhenpaa? Viestit eivät mene perille, ei edes se että välttelee systemaattisesti kontaktia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en osaa tehdä mitään oikein. Kaikesta löytyy sanomista. Lasten tultua tilanne mennyt ihan kamalasti. Ja tosiaan, monta päivää menee aina toipuessa ja ilkeät sanat pyörii päässä, vaikkei pitäisi.
Oletko itse yhteydessä vanhenpaasi?
Erittäin vähän. Kaikkein rasittavinta on se että itse ryssivät aivan kaiken eli koko ajan on jotain mistä valittavat ja mihin haluavat apua.
Ja silti haukkuvat ja arvostelevat minua!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en osaa tehdä mitään oikein. Kaikesta löytyy sanomista. Lasten tultua tilanne mennyt ihan kamalasti. Ja tosiaan, monta päivää menee aina toipuessa ja ilkeät sanat pyörii päässä, vaikkei pitäisi.
Oletko itse yhteydessä vanhenpaasi?
Erittäin vähän. Kaikkein rasittavinta on se että itse ryssivät aivan kaiken eli koko ajan on jotain mistä valittavat ja mihin haluavat apua.
Ja silti haukkuvat ja arvostelevat minua!
Tilanteesi kuulostaa kuormittavalta. Oletko päässyt jonnekin puhumaan siitä? Onko lapsilla toimivat suhteet isovanhempiin toisen vanhemman puolelta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katkaise napanuora. Jos et itse osaa ottaa aikuisen roolia, ei vanhempasikaan tule sitä sinulle tyrkyttämään. Tee heille selväksi miten haluat itseäsi kohdeltavan.
Mikä helvetin napanuora? Olen lapsesta asti joutunut olemaan se perheen aikuinen ja vastuunkantaja vanhempien säätäessä. Enää en jaksa sitä enkä siksi juurikaan ole tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en osaa tehdä mitään oikein. Kaikesta löytyy sanomista. Lasten tultua tilanne mennyt ihan kamalasti. Ja tosiaan, monta päivää menee aina toipuessa ja ilkeät sanat pyörii päässä, vaikkei pitäisi.
Oletko itse yhteydessä vanhenpaasi?
Erittäin vähän. Kaikkein rasittavinta on se että itse ryssivät aivan kaiken eli koko ajan on jotain mistä valittavat ja mihin haluavat apua.
Ja silti haukkuvat ja arvostelevat minua!
Tilanteesi kuulostaa kuormittavalta. Oletko päässyt jonnekin puhumaan siitä? Onko lapsilla toimivat suhteet isovanhempiin toisen vanhemman puolelta?
Siinä mitään puhumista ole. Eikä kukaan ymmärräkään, aina tulee sitä että ”lapset tarvitsevat isovanhempia ja etköhän sinä nyt liioittele” jne. Appi on alzheimer-potilas ja hoitokodissa ja anoppi kuollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikää ei ole vielä ihan 30 mutta vieläkin välttelen kyllä vanhemmille yhtään mistään henkilökohtaisita asioista sillä samaa vähättelyä ja arvostusta tulee vastaan kun teini-ikäisenä. Vanhemmille olet aina lapsi, ja vaikka kuinka olisi ikää ja vaikka enemmän tietotaitoa jossain asiassa niin siltikään ei oteta tosissaan kun vanhempana kokevat aina olevansa viisaampia ja yläpuolella.
Pidä homma hyvinkin yksinkertaisella tasolla, heidän ei tarvi tietää sun elämästä yhtään enempää kun haluat heille kertoa. Et myöskään ole heistä vastuussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katkaise napanuora. Jos et itse osaa ottaa aikuisen roolia, ei vanhempasikaan tule sitä sinulle tyrkyttämään. Tee heille selväksi miten haluat itseäsi kohdeltavan.
Mikä helvetin napanuora? Olen lapsesta asti joutunut olemaan se perheen aikuinen ja vastuunkantaja vanhempien säätäessä. Enää en jaksa sitä enkä siksi juurikaan ole tekemisissä.
No älä ole tekemisissä ollenkaan. Ei siihen ole mitään pakkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katkaise napanuora. Jos et itse osaa ottaa aikuisen roolia, ei vanhempasikaan tule sitä sinulle tyrkyttämään. Tee heille selväksi miten haluat itseäsi kohdeltavan.
Mikä helvetin napanuora? Olen lapsesta asti joutunut olemaan se perheen aikuinen ja vastuunkantaja vanhempien säätäessä. Enää en jaksa sitä enkä siksi juurikaan ole tekemisissä.
No älä ole tekemisissä ollenkaan. Ei siihen ole mitään pakkoa.
Kertoisitko miltä kokemuspohjalta jakelet neuvojasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katkaise napanuora. Jos et itse osaa ottaa aikuisen roolia, ei vanhempasikaan tule sitä sinulle tyrkyttämään. Tee heille selväksi miten haluat itseäsi kohdeltavan.
Mikä helvetin napanuora? Olen lapsesta asti joutunut olemaan se perheen aikuinen ja vastuunkantaja vanhempien säätäessä. Enää en jaksa sitä enkä siksi juurikaan ole tekemisissä.
No älä ole tekemisissä ollenkaan. Ei siihen ole mitään pakkoa.
Kertoisitko miltä kokemuspohjalta jakelet neuvojasi?
Ja millä tavalla olet onnistunut estämään narsistisia vanhempiasi olemaan ottamatta yhteyttä sinuun?
Mulla juntti wt kouluttamattomat vanhemmat jotka oikeesti on tyhmät kuin saappaat. Elämänsisältö kauniit ja rohkeat -satja, 7-päivää lehti ja pahanpuhuminen. Olivat hirveitä vanhempia, latistivat ja haukkuivat, eli aina jutut luokkaa ”sinista ei tule yhtään mitään mokoma räkänokka”, ”naisista ei ole mihinkään muuta kuin miehiä palvelemaan”, ”sinä ruma kersa et pääse edes naimisiin kun olet noin hirveä”. Jne jne.
Olin kiltti kympin tyttö, tottelevainen ja lahjakas.
Nujertamisesta sisuunnuin ja päätin että mäytän vielä paskasakille mistä kana pissii. Kouluttauduin, maksoin itse työllä lukion, pääsin yliopistoon (jonne vanhemmat ei halunneet päästää lainkaan, kieltäytyivät auttamasta tai tukemasta mitenkään) ja menin ja tein tutkinnon hyvin arvosanoin. Pääsin töihin, puskin uralla, etenin johtotehtäviin ja olen nyt isohkon firman johtoryhmässä VP.
Tämä on sietämätöntä vanhemmilleni. Yrittävät arvostella ja vähätellä, suvulle kertovat tarinaa että olen vastaanottosihteeri tai aulaemäntä ja ”palvelen muita” työkseni. Ovat haukkuneet mieheni, taloni, lapseni, ihan kaiken.
Parhaita (siis ikimuistoisia) kommentteja ovat olleet mm ”sulle olis pitänyt tehdä abortti niin olisi maailma säästynyt paljolta” ja ”sinä kylä pilasit meidän hyvän elämän aivan täysin”.
Tällaisten vanhempien kanssa ei toimi keskustelu, niiden mielestä lapsen hakkaaminen, alistaminen, nujertaminen ja nöyryyttäminen on ainoa oikea tapa kasvattaa. Ja tätä samaa siis pitää tehdä läpi elämän vailla lapsi on aikuinen, menestynyt, hyvissä töissä, fiksu ja asiansa hyvin hoitanut.
Suomessa on oikeasti aivan umpihulluja sukuja joissa kasvatus- ja kommunikaatiotavat ovat yllä kuvatun kaltaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katkaise napanuora. Jos et itse osaa ottaa aikuisen roolia, ei vanhempasikaan tule sitä sinulle tyrkyttämään. Tee heille selväksi miten haluat itseäsi kohdeltavan.
Mikä helvetin napanuora? Olen lapsesta asti joutunut olemaan se perheen aikuinen ja vastuunkantaja vanhempien säätäessä. Enää en jaksa sitä enkä siksi juurikaan ole tekemisissä.
No älä ole tekemisissä ollenkaan. Ei siihen ole mitään pakkoa.
Kertoisitko miltä kokemuspohjalta jakelet neuvojasi?
Ja millä tavalla olet onnistunut estämään narsistisia vanhempiasi olemaan ottamatta yhteyttä sinuun?
En vastaa heidän puheluihinsa tai viesteihinsä. En käy kylässä enkä vastaa jos he yrittävät tulla minun luokseni. Emme ole puhuneet 7 vuoteen.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on oikeasti aivan umpihulluja sukuja joissa kasvatus- ja kommunikaatiotavat ovat yllä kuvatun kaltaisia.
Aivan totta. Ei tällaisissa suvuissa etukäteen jaettuja rooleja pysty muuttamaan jos on lapsen asemassa.
Ap., osaatko sanoa, mikä siihen on syynä? Kohteleeko vanhempasi sinua huonosti vai nouseeko hänen tapaamisensa laukaisemana pintaan vaikeita tunnemuistoja lapsuudesta, nuoruudesta?
Noiden vaikeiden muistojen ei siis edes tarvitse liittyä vanhempien tekoihin ja kotioloihin, vaan vanhempien tapaaminen saattaa tuoda myös muistoja vaikka koulukiusaamisesta tms., koska he muistuttavat niistä ajoista.
Olen itse sitä "koulukuntaa", että perhesuhteiden ylläpitäminen on arvokasta ja hyvää kaikesta huolimatta. Jos vanhemmat ovat tehneet väärin, niin anteeksiannon kautta. Ajattelen myös, että suhteessa lähimpiin ihmisiin, erityisesti lapsuudenperheeseen jäseniin, jotka ovat olleet yleensä lähellä halki koko elämän, ihminen kasvaa ja oppii tärkeitä asioita itsestään ja ihmisistä yleensä.
Ajankohtia ja aikaa voi säännellä, ei tarvitse pitkiä aikoja viettää samojen seinien sisällä.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Toimivatko muilla perhesuhteet paremmin?