Palstan parfyymifanien oma ketju: Mitä tuoksuja käytät? Mitä uutuuksia olet kokeillut ja mitä pidit? jne...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eksyin lukemaan jotain hömppää kuningatar Elisabet II:sta brittimediasta ja päädyin sivulle, joka kertoi "kaikkien pariisittarien ja ranskalaisnaisten" lempparituoksun olevan Narciso Rodriguez for Her. Onko joku testannut sitä :) Katselin Fragrantican tietoja ja se saattaisi olla mieleeni, myskiä ja ruusua, kuulostaa sopivan vintagelta minulle. Mutta onko se sitä? Vai jokin geneerinen kukkapuska sieraimeen -tuoksu?

Edp vai edt? Ne ovat ihan erilaisia. Ruususta päätellen on kyseessä edp, edt:ssä sitä ei ole.

Ei ole kukkapuska sieraimeen, on hieno puuterisen myskinen ruusu, itse löysin siitä myös aavistuksen violettisten kukkien tuoksua, kun minulla pullo sitä oli. En ole yleensä ruusutuoksujen ystävä, mutta For Her edp:n voisin ostaa uudelleenkin.

Tosiaan, edp on kyseessä. Minä en jotenkin käsitä miksi saman tuoksun edp ja edt ovat kovin erilaisia. Sitä odottaisi samaa tuoksua vain hieman erilaisena tai kevyempänä/raskaampana versiona. Onko tässä jostain parfyymien kemiallisesta muodosta kyse tms mitä minä tavisharrastaja en ymmärrä?

Ei ole Narciso For Her vintage-tuoksu kummassakaan muodossa edt eikä edp. Kyllä se on ihan moderni. Koko Narcison tuoksusarja pohjaa puhtaaseen myskiin. Siitä sitten tehdään aina uusia variaatioita, ja hyvin tekevät. 

Kumma himo ois vesituoksuihin vaikka talvi tulossa. Eipä ole ennen ollut. Vesituoksut puuttuu multa kokonaan, tää on uudenkaipuuta ja vaihteluntarvetta. Sokkona ei voi tilata koska näissä on liian todennäköistä täydellinen huti. On tarkka mielikuva tuoksusta mutta ei mitään käsitystä mikä se oikeasti olis. "Aikuinen vesituoksu", pohjoinen järvi ja talvinen merenranta, vesituoksu ilman calone-yliannostusta ja ilman puhdasta valkoista huuhteluainemyskiä, paluu turvalliselle 90-luvulle. Että jos tulee mieleen joku sopiva niin saa vinkata! Kiitos.

Jatkan, toivon tosissani vesituoksuvinkkejä nimittäin, ja keskustelua aiheesta. Oliko se 2000-luvun alussa kun vesituoksut oli jonkin aikaa se hyväksyttävä tuoksutyyppi, kun ainoa kriteeri oli vuosien ajan se että tuoksun piti olla "jotain ihan kevyttä, ei mitään liian raskasta" vastavetona 80- ja 90- lukujen Amarige-Poison-Loulou-Ysatis-Coco tuoksuille?

(vesituoksut joita en toivo: Cool Water, Issey Miyake, Eternity, Acqua di Gio -sarja, Laura)

Vierailija kirjoitti:

Ei ole Narciso For Her vintage-tuoksu kummassakaan muodossa edt eikä edp. Kyllä se on ihan moderni. Koko Narcison tuoksusarja pohjaa puhtaaseen myskiin. Siitä sitten tehdään aina uusia variaatioita, ja hyvin tekevät. 

Tiedän, ettei se ole vintagetuoksu. Tarkoitin sitä, että onko se "tyyliltään vintage". Eri asia siis,  mutta taisin viestiä epäselvästi.

Vierailija kirjoitti:

Jatkan, toivon tosissani vesituoksuvinkkejä nimittäin, ja keskustelua aiheesta. Oliko se 2000-luvun alussa kun vesituoksut oli jonkin aikaa se hyväksyttävä tuoksutyyppi, kun ainoa kriteeri oli vuosien ajan se että tuoksun piti olla "jotain ihan kevyttä, ei mitään liian raskasta" vastavetona 80- ja 90- lukujen Amarige-Poison-Loulou-Ysatis-Coco tuoksuille?

(vesituoksut joita en toivo: Cool Water, Issey Miyake, Eternity, Acqua di Gio -sarja, Laura)

Vesituoksut ovat minullekin outoja. Kokeilin joitain ysäri-nollarin aikoihin enkä pitänyt mistään. Esim. Issey Miyake - koska olin viehättynyt japanilaisesta muodista - mutta ei.

Vesituoksu kuulostaa ilmaisuna ihanalta, mutta mitä se loppujen lopuksi tarkoittaa? Vain keveyttä? Kukkia laimennettuna (syvällinen henkilökohtainen mielipide: yäk, huom. sarkasmi), aidosti merellisiä tai vesimäisiä elementtejä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole Narciso For Her vintage-tuoksu kummassakaan muodossa edt eikä edp. Kyllä se on ihan moderni. Koko Narcison tuoksusarja pohjaa puhtaaseen myskiin. Siitä sitten tehdään aina uusia variaatioita, ja hyvin tekevät. 

Tiedän, ettei se ole vintagetuoksu. Tarkoitin sitä, että onko se "tyyliltään vintage". Eri asia siis,  mutta taisin viestiä epäselvästi.

Heh, sama täällä, viestin myös epäselvästi. Asiana oli että ei ole tyyliltään vintage. Narcisot on selkeästi moderneja clean musk ja white musk tuoksuja. 

"Nature smells like nature, perfume smells like perfume"

Vesituoksut ei tuoksu vedelle eikä merelle milloinkaan mutta jos ei sellaista utopistista tuoksua yritä jahdata voi löytää jotain hyvää, parfyymitermein vesimäistä kyllä.  esim. Eau de Rochas hyvällä mielikuvituksella  mineraaliselle ja märälle kivelle. L'Eau d'Hiver ei tuoksu talvelle mutta jotain märkää asfalttia, osmanthusta ja kylmyyttä siinä vois olla.  

Ei ainakaan niitä tuoksuja vesituoksuiksi jotka väittää tuoksuvansa hiekalle, jos siis odottaa jotain rantahiekkaa. Se ns.hiekka on aina jokin omituinen makea vähän ambra- tai solar notes- tyylinen karhea osa tuoksua. Se ei ole raikas eikä vesimäinen tuoksu. vrt. Olympea, Reveal, Aqua Divina.

Vierailija kirjoitti:

Jatkan, toivon tosissani vesituoksuvinkkejä nimittäin, ja keskustelua aiheesta. Oliko se 2000-luvun alussa kun vesituoksut oli jonkin aikaa se hyväksyttävä tuoksutyyppi, kun ainoa kriteeri oli vuosien ajan se että tuoksun piti olla "jotain ihan kevyttä, ei mitään liian raskasta" vastavetona 80- ja 90- lukujen Amarige-Poison-Loulou-Ysatis-Coco tuoksuille?

(vesituoksut joita en toivo: Cool Water, Issey Miyake, Eternity, Acqua di Gio -sarja, Laura)

Lancome O Oui, CK One, Clinique Happy, Hermes Un Jardin sur le Nil, Mat by Masaki Matsushima, Shiseido Relaxing, Bvlgari Omnia Crystalline on kaikki olleet sellaisia keveitä, raikkaita vesituoksuja joista pidän ja tosiaan joissa hyvää "läpikuultavaa" aromia seassa eikä mitään "siivousaine"-puhtaita. :)

Sergio Tacchini Donna on mielestäni hyvin neutraali kukkais-vihreä vesituoksu

Ananas, sitrus, lootus, pioni ja vähän vaniljaa.

Monista vesituoksuista tulee omalle iholleni vähän liian sitrusmaisen hapan haju. Kuin olisi laittanut miesten tuoksua. Tuossa ehkä tuo vanilja pyöristää sitä hieman naisellisemmaksi mutta voin kuvitella että miehetkin tykkäisivät käyttää tuota.

Esimerkiksi minun mielestä L'Eau Par Kenzo Homme miesten tuoksu on naisellisempi vaniljoineen kuin vastaava naisten tuoksu joka on taas hieman hapan minun nenään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkan, toivon tosissani vesituoksuvinkkejä nimittäin, ja keskustelua aiheesta. Oliko se 2000-luvun alussa kun vesituoksut oli jonkin aikaa se hyväksyttävä tuoksutyyppi, kun ainoa kriteeri oli vuosien ajan se että tuoksun piti olla "jotain ihan kevyttä, ei mitään liian raskasta" vastavetona 80- ja 90- lukujen Amarige-Poison-Loulou-Ysatis-Coco tuoksuille?

(vesituoksut joita en toivo: Cool Water, Issey Miyake, Eternity, Acqua di Gio -sarja, Laura)

Lancome O Oui, CK One, Clinique Happy, Hermes Un Jardin sur le Nil, Mat by Masaki Matsushima, Shiseido Relaxing, Bvlgari Omnia Crystalline on kaikki olleet sellaisia keveitä, raikkaita vesituoksuja joista pidän ja tosiaan joissa hyvää "läpikuultavaa" aromia seassa eikä mitään "siivousaine"-puhtaita. :)

Kiitos! Nil onkin harkinnassa, Happy oli aikanaan signature vaikken silloin mieltänyt vesituoksuksi, loput ehdotukset kokeiluun heti kun mahdollisuus. Kyllä.

Kiitän ehdotuksista Donna ja L'Eau par Kenzo. En ole kokeillut joten testattaviksi tulevat pikimmiten. Naisten L'Eau par Kenzo pitää varmaankin kokeilla myös.

Nyt tuli kyllä sellainen tuoksu eteen että tämän kanssa tulee menemään aikaa, riittääköhän edes. Kaikenlaisista tuoksuista pidän, niin ambraisista, mausteisista, gurmandeista kuin chypreistäkin, myös persoonalliset vesi- ja kukkaistuoksut käy, ja fougeret. Miesten tuoksuja käyttelen myös, niissä melkein on ne parhaat.

Mutta mutta. Giorgio Valentin Rose Noire. Jos täällä on joskus aiemmin puhuttu mummotuoksuista, niin ne tuoksut ei ole mummoja nähneetkään. Tämä on, tekohampaineen papiljotteineen päivineen. Nyt on sulattelemista. Tässä ei tuoksu pissa, joka olisikin raikas vaihtoehto, vaan ehkä joku hajustettu Kleenex, lääkedosetista tulvahtava ilma ja 70-luvun lopulla ostettu puuteri, jota merkkiä ei enää valmisteta. Tämä oli mummotuoksu jo 80-luvulla ja varmasti jo aikaisemminkin. Ilmankos pakkauksessa lukee "a legend".

Siitä tilaamaan ja kokeilemaan.

Mitsouko on syrjäytetty lohtutuoksun asemasta. Aiemmin suihkautin aina sitä, kun pääsin kotiin raskaan työviikon päätteeksi toisesta kaupungista. Nyt tartun Pradan Amberiin. Voi johtua vuodenajastakin. Amberissa on jotain, joka saa jaksamaan.

Omasta kokoelmasta kevyitä tuoksuja: Byredon Gypsy Water ja Mojave Ghost. Samoin Yves Rocherin Moment de Bonheur L'Eau ja ehkä myös Elisabeth Ardenin Green Tea & Jasmine.

Jenny Glown Wood and Sage voisi sopia tähän kategoriaan myös. Ja Jo Malonen tuoksut muutenkin. (Jennyn tuoksut siis "kopioita" näistä, ovat halpoja ja hyviä mielestäni.)

Vierailija kirjoitti:

Nyt tuli kyllä sellainen tuoksu eteen että tämän kanssa tulee menemään aikaa, riittääköhän edes. Kaikenlaisista tuoksuista pidän, niin ambraisista, mausteisista, gurmandeista kuin chypreistäkin, myös persoonalliset vesi- ja kukkaistuoksut käy, ja fougeret. Miesten tuoksuja käyttelen myös, niissä melkein on ne parhaat.

Mutta mutta. Giorgio Valentin Rose Noire. Jos täällä on joskus aiemmin puhuttu mummotuoksuista, niin ne tuoksut ei ole mummoja nähneetkään. Tämä on, tekohampaineen papiljotteineen päivineen. Nyt on sulattelemista. Tässä ei tuoksu pissa, joka olisikin raikas vaihtoehto, vaan ehkä joku hajustettu Kleenex, lääkedosetista tulvahtava ilma ja 70-luvun lopulla ostettu puuteri, jota merkkiä ei enää valmisteta. Tämä oli mummotuoksu jo 80-luvulla ja varmasti jo aikaisemminkin. Ilmankos pakkauksessa lukee "a legend".

Siitä tilaamaan ja kokeilemaan.

Tämähän kuulostaa ihan joltain meikäläiselle sopivalta ruusumummotuoksulta! Pitänee kokeilla :D

Vierailija kirjoitti:

Omasta kokoelmasta kevyitä tuoksuja: Byredon Gypsy Water ja Mojave Ghost. Samoin Yves Rocherin Moment de Bonheur L'Eau ja ehkä myös Elisabeth Ardenin Green Tea & Jasmine.

Jenny Glown Wood and Sage voisi sopia tähän kategoriaan myös. Ja Jo Malonen tuoksut muutenkin. (Jennyn tuoksut siis "kopioita" näistä, ovat halpoja ja hyviä mielestäni.)

Kerrankin voin sanoa, että joku tuoksu on partavesimäinen. Se on tuo Gypsy Water. En ikipäivänä kutsuisi sitä vesituoksuksi.

Vierailija kirjoitti:

Omasta kokoelmasta kevyitä tuoksuja: Byredon Gypsy Water ja Mojave Ghost. Samoin Yves Rocherin Moment de Bonheur L'Eau ja ehkä myös Elisabeth Ardenin Green Tea & Jasmine.

Jenny Glown Wood and Sage voisi sopia tähän kategoriaan myös. Ja Jo Malonen tuoksut muutenkin. (Jennyn tuoksut siis "kopioita" näistä, ovat halpoja ja hyviä mielestäni.)

Hyviä ideoita erilaisen talvituoksun himoon ja kiitän vinkeistä. Kevyitä nämä ovat mutta ovatko vesituoksuja kuitenkaan?

-se vesituoksuista kysellyt-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt tuli kyllä sellainen tuoksu eteen että tämän kanssa tulee menemään aikaa, riittääköhän edes. Kaikenlaisista tuoksuista pidän, niin ambraisista, mausteisista, gurmandeista kuin chypreistäkin, myös persoonalliset vesi- ja kukkaistuoksut käy, ja fougeret. Miesten tuoksuja käyttelen myös, niissä melkein on ne parhaat.

Mutta mutta. Giorgio Valentin Rose Noire. Jos täällä on joskus aiemmin puhuttu mummotuoksuista, niin ne tuoksut ei ole mummoja nähneetkään. Tämä on, tekohampaineen papiljotteineen päivineen. Nyt on sulattelemista. Tässä ei tuoksu pissa, joka olisikin raikas vaihtoehto, vaan ehkä joku hajustettu Kleenex, lääkedosetista tulvahtava ilma ja 70-luvun lopulla ostettu puuteri, jota merkkiä ei enää valmisteta. Tämä oli mummotuoksu jo 80-luvulla ja varmasti jo aikaisemminkin. Ilmankos pakkauksessa lukee "a legend".

Siitä tilaamaan ja kokeilemaan.

Tämähän kuulostaa ihan joltain meikäläiselle sopivalta ruusumummotuoksulta! Pitänee kokeilla :D

Nimestä huolimatta en löydä ruusua tuoksusta. Niveaa, vanhaa puuteria, lääkemäinen synteettinen löyhähdys.

Minulta tulee halvalla Rose Noire Toriin sitten, jos en millään pääse kiinni sen oletettuun hienouteen. Nyt siirsin sen viileävarastoon odottamaan, että minulle tulee vastustamaton halu testata sitä uudelleen.