Lue keskustelun säännöt.
Ahdistava ongelma miessuhteisiin liittyen
30.08.2019 |
Olen kolmekymppinen nainen. Mainittakoon myös että olen poikkeuksellisen kaunis, tämä siksi että se jossain määrin liittyy asiaan. Olen aina saanut melko paljon huomiota osakseni, ja noin ylipäätään minun on helppo olla rento ja itsevarma miestem kanssa esim. töissä tai harrastuksissa, koska hehän ovat minulle kivoja ja heittelevät epäsuoria kohteliaisuuksia.
Tästä huolimatta minun on vaikea löytää miesystävää, koska kaikki tapailemani miehet ovat jotenkin vaisuja ja pidättyväisiä sen suhteen mitä he minusta ajattelevat. Päädyn kerta toisensa jälkeen tapailuihin, joissa en kuule mitään mukavaa itsestäni, ja asiat polkevat tunnepuolen osalta paikallaan. En tarkoita että minun pitäisi saada olla palvottu prinsessa, mutta kun ei MITÄÄN. Haluan itse ihastuneena kehua toista, jakaa höpsöjä juttuja ja avautua henkisestikin, minkä myötä suhde kasvaa ja kehittyy kun tuntee että on pidetty ja ihailtu. Havahduin kuitenkin nyt siihen, että muiden miesten suhteen minulla on itsestäni hyvä ja itsevarma olo, mutta ns. kumppanin kanssa tuntuu epäviehättävältä ja epävarmalta ja joudun jatkuvasti miettimään että mitä se toinen minusta ajattelee. Ja muiden miesten kehuja en kaipaa, vaan olen perinteinen yhden miehen nainen, joka kaipaisi olla ihana ja viehättävä sille omalle kullalle. :(
Mitä ajatuksia herättää?
Kommentit (25)
Jaahas, on taidettu katsoa jenkkileffoja, niissä mies aina haukkoo happea kun nainen on laittautunut ja ovat menossa ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
exdon juan kirjoitti:
Ikävä palaute tältä kateellisten ja skeptisten porukalta oli odotettavissa.
Vähänkään taviksempi kundi ei usko kelpaavansa sinulle. Miehen pitäisi olla hyvätapainen ja älykäs, että pärjäisi rinnallasi.
Pidä tasoa yllä ja ole kärsivällinen. Luultavasti sopiva mies ei ole suomalainen. Toivottavasti suomenruotsi sujuu, koska se parantaisi prospektejasi.
Tuli samantapast mielee, ehkä ne jännittää sun seuras ja stressaa alitajusest tm et mitä jos ei saa pidettyä sua? Kokee että oot ns. "tasokkaampi"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvasin että lytätään itserakkaaksi. Mutta kun nimenomaan sitä en ole. Ulkonäköni on fakta, jolle on voi mitään. Miksi sitä ei voi sanoa ääneen? Onko kehuista riippuvaista ja narsistista toivoa että miesystävä osoittaisi tykkäävänsä? Ja ihmetellä sitä että oma olo tuntuisi tykätyltä myös suhteessa? Ap
Jos tiedät että ulkonäkösi on hyvä, miksi sen toitottamista odotat kumppaniltasi? Ei minulla ole ainakaan tuollaiseen tarvetta.
En tarkoita nimenomaan ulkonäön kehumista vaan yleisiä tunteiden osoituksia. Että olet ihana, kanssasi on mukavaa, haluan olla kanssasi, tuoksut hyvältä, tykkään sinusta... Viimeisin "miesystävä" ei kertaakaan sanonut mitään sellaista. Tapailimme ja treffailimme, useita kuukausia mutta täysin mysteeriksi jäi että mitä hän minusta ajatteli. Itse olin ihastunut mutta omakin innostus laimeni kun tuli niin epävarma olo. Ap
Kieltämättä se, ettei avaa lainkaan omia tuntemuksia, aiheuttaa epävarmuutta. Varmasti voi olla useita syitä miksi mies toimii noin, mutta joka tapauksessa tulee olo, että tunteet ovat vähäisiä tai niitä ei ole ollenkaan. Jos mies kuitenkin haluaa fyysistä läheisyyttä, en voi välttyä ajattelemasta, että kiinnostus minua kohtaan rajoittuu pelkästään siihen.
Vierailija kirjoitti:
En sanoisi olevani poikkeuksellisen kaunis, mutta kuitenkin tiedän mitä tarkoitat tuolla, että miesten kanssa on helppo olla, kun on niiden suosiossa, ja lähestymisyrityksiä tulee. Nykyinen miesystävä ei kuitenkaan myöskään koskaan lausu kehuja, vaikka oltaisiin menossa ulos ja olen oikeasti laittautunut vaivalla, niin ei mitään "näytätpä kivalta tänään". Olemme seurustelleet 2 vuotta, eikä koskaan mitään kehua. Kysyin tästä juuri hiljattain, mies sanoi jotenkin omahyväisesti ettei hän ole mikään imartelijatyyppi, että hän sanoo mitä tarkoittaa ja tarkoittaa mitä sanoo. Ilmeisesti sitten en vaan ole hänen silmissään kivan näköinen, koska ei sano sitä (eli ei tarkoita sitä)...
Tämän tuppisuun kanssa haluan silti jatkaa, ei ne kehut niin tärkeitä ole, teot osoittaa välittämisen enemmän. :)
Tapailen melkoista kaunotarta, mutten halua olla pinnallinen mies ja pyrinkin kommentoimaan (kehumaan) luonnetta ja persoonaa, ja vain toisinaan mainita kauniista hymystä tai kuinka hyvälle hän näyttää. Välillä tekee vaikeaa, kun vilkaisu saa miettimään miten onnekas olen, mutta muutaman vaikean asioihin suhtautumisen alla on mitä myötätuntoisin ja hyväntuulisin nainen kehen ikinä olen tutustunut.
Ja tottakai kun olen ihastunut ja on tunteita, niin tietysti pidän häntä kauniina, siinä missä joku tuttuni voisi sanoa vähemmän mairittelevasti, tai kuitata ihan kivan näköiseksi. Multa on arvostelukyky mennyt jo aikoja sitten.
Meidän kulttuuriin ei näemmä oikein tahdo kuulua tuollainen tunteiden ja hellyyden osoittaminen. Deittailin hetken aikaa yhtä suomenruotsalaista joka osasi kehua samoin näyttää tunteitaan. Tosin hänkin kertoi etteivät välttämättä kaikki suomenruotsalaiset pysty tähän.
Ainoastaan Ranskassa tahdotaan järjestään viljelevän kehuja sekä suukkoja, niin ja tietenkin Italiassa. Etelän maissa toisten huomioiminen tuleekin jo luonnostaan.