Ahdistava ongelma miessuhteisiin liittyen
Olen kolmekymppinen nainen. Mainittakoon myös että olen poikkeuksellisen kaunis, tämä siksi että se jossain määrin liittyy asiaan. Olen aina saanut melko paljon huomiota osakseni, ja noin ylipäätään minun on helppo olla rento ja itsevarma miestem kanssa esim. töissä tai harrastuksissa, koska hehän ovat minulle kivoja ja heittelevät epäsuoria kohteliaisuuksia.
Tästä huolimatta minun on vaikea löytää miesystävää, koska kaikki tapailemani miehet ovat jotenkin vaisuja ja pidättyväisiä sen suhteen mitä he minusta ajattelevat. Päädyn kerta toisensa jälkeen tapailuihin, joissa en kuule mitään mukavaa itsestäni, ja asiat polkevat tunnepuolen osalta paikallaan. En tarkoita että minun pitäisi saada olla palvottu prinsessa, mutta kun ei MITÄÄN. Haluan itse ihastuneena kehua toista, jakaa höpsöjä juttuja ja avautua henkisestikin, minkä myötä suhde kasvaa ja kehittyy kun tuntee että on pidetty ja ihailtu. Havahduin kuitenkin nyt siihen, että muiden miesten suhteen minulla on itsestäni hyvä ja itsevarma olo, mutta ns. kumppanin kanssa tuntuu epäviehättävältä ja epävarmalta ja joudun jatkuvasti miettimään että mitä se toinen minusta ajattelee. Ja muiden miesten kehuja en kaipaa, vaan olen perinteinen yhden miehen nainen, joka kaipaisi olla ihana ja viehättävä sille omalle kullalle. :(
Mitä ajatuksia herättää?
Kommentit (25)
Jospa tapailet vääränlaisia miehiä? Sellaisia, jotka ovat pinnallisia ja ulkonäkökeskeisiä eivätkä kiinnostu sinusta kuin ainoastaan sen kauniin ulkokuoresi takia. Pinnallisille ihmisille sisemmät tunneasiat eivät merkitse juuri mitään. Olet esittelykappale.
Teetkö itse samaa kehumista jota toivot itsellesi niille miehille joiden kanssa tapailet?
Jos teet mutta et saa samaa takaisin niin ei ole sulle oikea. Tai sitten kerro suoraan toiveistasi. Ehkä alitajuisesti ihastut miehiin jotka eivät näytä kiinnostusta kun saat huomiota jo muutenkin. Haluat sitä huomiota kaikilta miehiltä ja jos et joltain saa niin alat hakemalla hakemaan sitä.
Tästä tulee mieleen se taannoinen sirosti liihottelija mikä lie.
Ehkä he haluavat ns. osoittaa sinulle paikkasi, ettei nyt vaan pääse nousemaan hattuun...
En sanoisi olevani poikkeuksellisen kaunis, mutta kuitenkin tiedän mitä tarkoitat tuolla, että miesten kanssa on helppo olla, kun on niiden suosiossa, ja lähestymisyrityksiä tulee. Nykyinen miesystävä ei kuitenkaan myöskään koskaan lausu kehuja, vaikka oltaisiin menossa ulos ja olen oikeasti laittautunut vaivalla, niin ei mitään "näytätpä kivalta tänään". Olemme seurustelleet 2 vuotta, eikä koskaan mitään kehua. Kysyin tästä juuri hiljattain, mies sanoi jotenkin omahyväisesti ettei hän ole mikään imartelijatyyppi, että hän sanoo mitä tarkoittaa ja tarkoittaa mitä sanoo. Ilmeisesti sitten en vaan ole hänen silmissään kivan näköinen, koska ei sano sitä (eli ei tarkoita sitä)...
Tämän tuppisuun kanssa haluan silti jatkaa, ei ne kehut niin tärkeitä ole, teot osoittaa välittämisen enemmän. :)
Mäkin olin nuorena kaunis, tosin en poikkeuksellisen kaunis, mutta kuulin paljon kehuja muilta miehiltä paitsi omaltani. Omani alisti minua, eikä koskaan kehunut. Sanoi juurikin, niin ettei kehu ettei nouse kusi päähän. Taustalla siis hänen oma epävarmuutensa, joten oli pakko polkea minua saadakseen varmuuden että voisi pitää minut itsellään. No siinä polkemisessa onnistui ja mä menetin oman tahdon kokonaan. Mies sitten jätti kun tuli vähän kiloja lisää. Että niin.
Arvasin että lytätään itserakkaaksi. Mutta kun nimenomaan sitä en ole. Ulkonäköni on fakta, jolle on voi mitään. Miksi sitä ei voi sanoa ääneen? Onko kehuista riippuvaista ja narsistista toivoa että miesystävä osoittaisi tykkäävänsä? Ja ihmetellä sitä että oma olo tuntuisi tykätyltä myös suhteessa? Ap
Suomalaisuuteen ei yleensäkään ole kuulunut läheisten kehuminen. Vasta viime aikoina lapsiakin on "saanut" kehua.
Naisia myös kehutaan turhan ronskisti hyviksi jätkiksi jos ylipäätään kehutaan.
Ehkä kulttuurinen juttu, toki yleistän.
Ikävä palaute tältä kateellisten ja skeptisten porukalta oli odotettavissa.
Vähänkään taviksempi kundi ei usko kelpaavansa sinulle. Miehen pitäisi olla hyvätapainen ja älykäs, että pärjäisi rinnallasi.
Pidä tasoa yllä ja ole kärsivällinen. Luultavasti sopiva mies ei ole suomalainen. Toivottavasti suomenruotsi sujuu, koska se parantaisi prospektejasi.
Vmp. Muuta en komeana miehenä sano.
Olet taas se kehuille perso mies. 0/5
Vierailija kirjoitti:
Arvasin että lytätään itserakkaaksi. Mutta kun nimenomaan sitä en ole. Ulkonäköni on fakta, jolle on voi mitään. Miksi sitä ei voi sanoa ääneen? Onko kehuista riippuvaista ja narsistista toivoa että miesystävä osoittaisi tykkäävänsä? Ja ihmetellä sitä että oma olo tuntuisi tykätyltä myös suhteessa? Ap
Jos tiedät että ulkonäkösi on hyvä, miksi sen toitottamista odotat kumppaniltasi? Ei minulla ole ainakaan tuollaiseen tarvetta.
Minä olin kaunis ja ongelma oli juuri siinä, että ulkonäköni takia "kelpasin" suunnilleen jokaiselle. Siksi tapailin miehiä, jotka eivät olleet vältsisti ihastuneita nimenomaan minuun. Myöhemmin tajusin, että kun valinnanvaraa kerran on, kannattaa keskittyä niihin, jotka kirjaimellisesti juoksevat perässäni, joille minä olen erityinen, ja valita sieltä sellainen, johon itsekin olen ihastunut. Nyt naimisissa ja äitinä jo yli kymmenen vuotta - maailman ihanimman miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvasin että lytätään itserakkaaksi. Mutta kun nimenomaan sitä en ole. Ulkonäköni on fakta, jolle on voi mitään. Miksi sitä ei voi sanoa ääneen? Onko kehuista riippuvaista ja narsistista toivoa että miesystävä osoittaisi tykkäävänsä? Ja ihmetellä sitä että oma olo tuntuisi tykätyltä myös suhteessa? Ap
Jos tiedät että ulkonäkösi on hyvä, miksi sen toitottamista odotat kumppaniltasi? Ei minulla ole ainakaan tuollaiseen tarvetta.
En tarkoita nimenomaan ulkonäön kehumista vaan yleisiä tunteiden osoituksia. Että olet ihana, kanssasi on mukavaa, haluan olla kanssasi, tuoksut hyvältä, tykkään sinusta... Viimeisin "miesystävä" ei kertaakaan sanonut mitään sellaista. Tapailimme ja treffailimme, useita kuukausia mutta täysin mysteeriksi jäi että mitä hän minusta ajatteli. Itse olin ihastunut mutta omakin innostus laimeni kun tuli niin epävarma olo. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvasin että lytätään itserakkaaksi. Mutta kun nimenomaan sitä en ole. Ulkonäköni on fakta, jolle on voi mitään. Miksi sitä ei voi sanoa ääneen? Onko kehuista riippuvaista ja narsistista toivoa että miesystävä osoittaisi tykkäävänsä? Ja ihmetellä sitä että oma olo tuntuisi tykätyltä myös suhteessa? Ap
Jos tiedät että ulkonäkösi on hyvä, miksi sen toitottamista odotat kumppaniltasi? Ei minulla ole ainakaan tuollaiseen tarvetta.
En tarkoita nimenomaan ulkonäön kehumista vaan yleisiä tunteiden osoituksia. Että olet ihana, kanssasi on mukavaa, haluan olla kanssasi, tuoksut hyvältä, tykkään sinusta... Viimeisin "miesystävä" ei kertaakaan sanonut mitään sellaista. Tapailimme ja treffailimme, useita kuukausia mutta täysin mysteeriksi jäi että mitä hän minusta ajatteli. Itse olin ihastunut mutta omakin innostus laimeni kun tuli niin epävarma olo. Ap
Voisiko olla että ei ollut ihastunut kuin ulkonäköösi? Tai sitten arvostat miestyyppiä, joka ei jaa toisten kanssa tunteitaan
Tunnistan tilanteen. Itse vastikään sinkkuuntuneena ja ulkomaille muuttaneena olen vasta alkanut ymmärtää olevani jokseenkin kaunis. Suomessa mitään kommetteja ulkonäöstä ei juuri tule. Exäni ei kommentoinut ulkonäköäni, ainoastaan joskus vaatevalintojani. Pidin itseäni melko taviksena, mitäänsanomattomana. Vasta muualle muutettuani on ruvennut kehuja tulemaan, deittielämä vilkastui. Myöskin ulkomailla asuvat suomalaiset kommentoivat herkemmin kun ollaan keskusteltu ihmissuhdeaiheista.
Kuvaavasti, kiinalainen ystäväni (tehnyt mallintöitä) kertoi ettei ikinä ole tuntenut itseään niin rumaksi kuin Suomessa asuessaan, koska kukaan ei ikinä kehunut hänen ulkonäköään. Heillä päin toki melko raakakin ulkonäön kommentointi on ihan arkipäivää.
Kulttuurijuttu siis. Lapsia ei kehuta, niin eivät myöskään opi itse kehumaan. Ei kai tähän auta kuin muuttaa muualle tai aloittaa se haluttu kulttuurimuutos itsestä ja alkaa päättäväisesti vaan kehumaan tuttuja ja tuntemattomia.
Tuttua huttua. Jo ensitreffeillä olen joskus saanut kuulla, että meillä ei ole mahdollisuuksia olla yhdessä ja että miehenä hän tietää sen.
Että olet riippuvainen ihailun kohteena olemiselle.
Koet, että kaikki miehet ihastuvat sinuun ja testailet sitä joka päivä.
Pönkität sillä omaa itsetuntoasi ja egoasi.
Kannattaa mennä terapiaan, koska olet ongelmissa itsesi kanssa, kun tulee ikää ja kauneus katoaa.