Mies sanoi että olen hänelle elämässänsä neljänneksi tärkein asia, siis vasta 4 - Miten itse etenisit jos kuulisit saman?

Kakkahattutäti kirjoitti:

Suurin osa miehistä varmaan ajattelee noin, mutta ei sano sitä ääneen.

Onko miehellä lapsia? Lapset menevät ilman muuta puolison edelle, jos niitä on.

Myös se, että laittaa itsensä ykköseksi, on minusta tervettä. Niin sen pitääkin mennä.

Sen sijaan tuo äidin jalustalle nostaminen on aika outoa. Toisaalta, nyt kun mietin, niin kyllä minullekin äiti on elämän tärkein ihminen. Kyllä siinä miehellä on tekemistä, jos aikoo mun elämässä samalle viivalle päästä.

Ei näin. Lapset eivät mene puolison edelle, vaan ovat jaetulla ykkössijalla sen puolison kanssa.

Ilmankos ei suhteet kestä, kun monilla on ihan vääristynyt ajatusmaailma.

Joillekin ihmisen horoskooppimerkki on tärkeämpi kuin ihminen, saati sitten kumppanin kohdalla, eikä tätä tuolla horoskooppketjuissa kyseenalaisteta ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on outoa, että oma äiti menee oman puolison edelle. En rakentaisi perhettä liittoon, jossa lapsuudenperhe menee oman perheen edelle. Ei vaan tule toimimaan käytännössä.

Minulle omat vanhemmat ovat pidemmällä kaavalla tärkeämpiä kuin puoliso. Ovat olleet tukiverkkoni syntymästä tähän päivään saakka ja kuten joku tuolla mainitsi, niin avioero-tilastot ovat karua luettavaa. Yli puolet liitoista päättyvät eroon. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että eläisin jossain sairaassa symbioosissa vanhempieni kanssa, vaan sitä, että tiedän heidän olevan elämässäni aina. Puolisosta sitä ei voi koskaan sanoa. Olen tosin käynyt nuoruudessani yhden eron läpi, joten minulla on enemmän realistinen kuva parisuhteista kuin sellainen super-romanttinen ja myönnän kyllä itsekin ajatelleeni joskus pentuna noin.

Teot ratkaisee, ei sanat. Jos tuollainen lista olisi, niin voisihan siitä keskustella, miksi hän on valinnut juuri tuon järjestyksen.

Se on hölmöä, että hän on tuonut listansa julki, kun hän ei saavuta sillä mitään. Tyhmä mies. Vai onko listan tarkoitus, osoittaa vaimolle, että hänen paikkansa miehen elämässä ei ole korkealla? Molemmissa tapauksissa listan tuominen julki laskee kyllä miehen arvostusta.

Vaimoni on tietenkin ykkönen. Tai siis meidän parisuhde. Toisella sijalla lapset, jotka on eri naisesta kuin tästä nykyisestä vaimostani. Jos minulla ei olisi tätä naista elämässäni, niin ei olisi minusta mitään iloa kenellekään. Kenties en olisi enää olemassakaan..

Naisena ajattelisin ihan samoin.

Ja kyllä äiti on tärkeämpi ja rakkaampi kuin mies ja tekisin hänen puolestaan mitä tahansa, onhan hän synnyttänyt minut ja ollut elämässäni aina, toisin kuin mies, jonka kanssa yhteistä taivalta vasta vajaa 12v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on outoa, että oma äiti menee oman puolison edelle. En rakentaisi perhettä liittoon, jossa lapsuudenperhe menee oman perheen edelle. Ei vaan tule toimimaan käytännössä.

Minulle omat vanhemmat ovat pidemmällä kaavalla tärkeämpiä kuin puoliso. Ovat olleet tukiverkkoni syntymästä tähän päivään saakka ja kuten joku tuolla mainitsi, niin avioero-tilastot ovat karua luettavaa. Yli puolet liitoista päättyvät eroon. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että eläisin jossain sairaassa symbioosissa vanhempieni kanssa, vaan sitä, että tiedän heidän olevan elämässäni aina. Puolisosta sitä ei voi koskaan sanoa. Olen tosin käynyt nuoruudessani yhden eron läpi, joten minulla on enemmän realistinen kuva parisuhteista kuin sellainen super-romanttinen ja myönnän kyllä itsekin ajatelleeni joskus pentuna noin.

Tämä on ok, mutta miksi teidän pitää vähätellä toisenlaisia tärkeysjärjestyksiä prinsessaharhana tai super-romanttisena pentujen hommana? Ihmisillä on erilaisia arvojärjestyksiä. Minusta se käy järkeen, että ne, joille parisuhde ja oma perhe on lapsuuden perhettä tärkeämpiä, pariutuvat keskenään.

Itse olen reilu 30-v ja ollut 20-vuotiaasta lähtien samassa parisuhteessa, nyt yhteensä 12 vuotta, joten en ihan pidä itseäni pentuna tai ensihuumaa elävänä.

Mulla on parisuhde siihen asti että jompi kumpi vammautuu pahoin tai kuolee, joten tottakai se on tärkein. En olisi parisuhteessa sillä ajatuksella että kohta se ero tulee, ja juoksen ttakaisin äidin helmoihin. Sitä paitsi äiti ottaisi vastaan minut aina muutenkin, kuin vain sillä ehdolla että hän on listallani ykkösenä.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut saman miehen kanssa yhdessä yli 20 vuotta. Meille molemmille "me" olemme ykkösasia. Me yhdessä.

En itse haluaisi olla sellaisessa suhteessa, jossa emme olisi tiimi.

En tiedä mitä sinä arvostat eli en oikein osaa neuvoa, kerroin vain omasta kokemuksesta ja näkemyksestä.

Samanlaiset tuulipuvutkin teillä tietysti?

Samanlainen lista täältä. Kyllä rakkaus äitiin menee miehen edelle ja erityisesti kun ymmärtää elämän rajallisuuden. Ja tietysti se ei ole mieheltä pois.

Ja rakkaus ja tunneside äitiin on paljon pitempi ja se on kestänyt kaiken ja miehen kanssa vasta 8v.

Ja näin luulen miehellänikin olevan. Hänellä on lämpivät välit äitiinsä.

Ja on hyvä muistaa elämän realiteetit. Usein rakkaus äitiin on elinikäinen, mutta joka toinen avioliitto päättyy eroon ja avoliitossa vielä useampi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on outoa, että oma äiti menee oman puolison edelle. En rakentaisi perhettä liittoon, jossa lapsuudenperhe menee oman perheen edelle. Ei vaan tule toimimaan käytännössä.

Minulle omat vanhemmat ovat pidemmällä kaavalla tärkeämpiä kuin puoliso. Ovat olleet tukiverkkoni syntymästä tähän päivään saakka ja kuten joku tuolla mainitsi, niin avioero-tilastot ovat karua luettavaa. Yli puolet liitoista päättyvät eroon. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että eläisin jossain sairaassa symbioosissa vanhempieni kanssa, vaan sitä, että tiedän heidän olevan elämässäni aina. Puolisosta sitä ei voi koskaan sanoa. Olen tosin käynyt nuoruudessani yhden eron läpi, joten minulla on enemmän realistinen kuva parisuhteista kuin sellainen super-romanttinen ja myönnän kyllä itsekin ajatelleeni joskus pentuna noin.

Tämä on ok, mutta miksi teidän pitää vähätellä toisenlaisia tärkeysjärjestyksiä prinsessaharhana tai super-romanttisena pentujen hommana? Ihmisillä on erilaisia arvojärjestyksiä. Minusta se käy järkeen, että ne, joille parisuhde ja oma perhe on lapsuuden perhettä tärkeämpiä, pariutuvat keskenään.

Itse olen reilu 30-v ja ollut 20-vuotiaasta lähtien samassa parisuhteessa, nyt yhteensä 12 vuotta, joten en ihan pidä itseäni pentuna tai ensihuumaa elävänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut saman miehen kanssa yhdessä yli 20 vuotta. Meille molemmille "me" olemme ykkösasia. Me yhdessä.

En itse haluaisi olla sellaisessa suhteessa, jossa emme olisi tiimi.

En tiedä mitä sinä arvostat eli en oikein osaa neuvoa, kerroin vain omasta kokemuksesta ja näkemyksestä.

Samanlaiset tuulipuvutkin teillä tietysti?

Perusdefenssi. Yritetään toisen onnea saada edes omassa mielessä näyttämään ikävältä, kun itse ei ole  saatu sellaista suhdetta mikä toisella on.

Voi tuota katkeruutta ja kateutta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on outoa, että oma äiti menee oman puolison edelle. En rakentaisi perhettä liittoon, jossa lapsuudenperhe menee oman perheen edelle. Ei vaan tule toimimaan käytännössä.

Minulle omat vanhemmat ovat pidemmällä kaavalla tärkeämpiä kuin puoliso. Ovat olleet tukiverkkoni syntymästä tähän päivään saakka ja kuten joku tuolla mainitsi, niin avioero-tilastot ovat karua luettavaa. Yli puolet liitoista päättyvät eroon. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että eläisin jossain sairaassa symbioosissa vanhempieni kanssa, vaan sitä, että tiedän heidän olevan elämässäni aina. Puolisosta sitä ei voi koskaan sanoa. Olen tosin käynyt nuoruudessani yhden eron läpi, joten minulla on enemmän realistinen kuva parisuhteista kuin sellainen super-romanttinen ja myönnän kyllä itsekin ajatelleeni joskus pentuna noin.

Tämä on ok, mutta miksi teidän pitää vähätellä toisenlaisia tärkeysjärjestyksiä prinsessaharhana tai super-romanttisena pentujen hommana? Ihmisillä on erilaisia arvojärjestyksiä. Minusta se käy järkeen, että ne, joille parisuhde ja oma perhe on lapsuuden perhettä tärkeämpiä, pariutuvat keskenään.

Itse olen reilu 30-v ja ollut 20-vuotiaasta lähtien samassa parisuhteessa, nyt yhteensä 12 vuotta, joten en ihan pidä itseäni pentuna tai ensihuumaa elävänä.

Ei ollut tarkoitus vähätellä muiden kokemuksia vaan kertoa omani. Enkä kutsunut ketään muuta täällä pennuksi kuin itseäni ja niitä omia kuvitelmiani ikuisesta parisuhteesta super-romanttiseksi hötöksi. Ja epärealistisiksi. 

Tämä ei siis ollut mikään henkilökohtainen hyökkäys sinun maailman katsomustasi tai parisuhdettasi  kohtaan . 

Yritin vain selittää miksi minulle vanhemmat ovat tärkeämpiä kuin mieheni.

Ensimmäisen mieheni kanssa olin 11 vuotta ja kun aloin voimaan huonosti niin vanhempani ottivat minut takaisin. Nykyisen mieheni kanssa tulee uutena vuotena 15 vuotta täyteen, mutten silti pidä sitä itsestäänselvyytenä että tullaan olemaan yhdessä ikuisesti. 

Kateus-kortti käytetty.

Meillä mies sanoo diplomaattisesti että rakkaita ihmisiä ei voi laittaa tärkeysjärjestykseen numeroiden, kaikki ovat tärkeitä ja rakkaita. Numerointi on kuulemma turhaa.

Tämä siis kun olen itkenyt että haluaisin olla hänen "ykkönen" 😂 😂 Lapsellista,

Tiedän. (Taustatietona: meillä on molemmilla lapsia aiemmasta liitosta, joten luonnollista että aina jonkun täytyy joustaa suuntaan tai toiseen.)

Onpa hyvin Lähi-Itämäinen maailmankäsitys miehellä kun äiti menee vaimon edelle.

Kakkahattutäti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle mies sanoi humalassa että koiransa on aina ykkönen ja minä ikuisesti kakkonen. Tuli kyllä paha mieli. Joskus rakkauden huumassa sanoi että olen tärkeintä hänen elämässään. Näköjään huuma sitten laantunut.

Onko teistä ok?

Kuulostaa vähän surkuhupaisalta tuo miehen känninen avautuminen. Mutta kyllähän se koira vaan on hirveän tärkeä, jos sellainen on. Ei siitä mihinkään pääse.

Itse en ymmärrä ihmisiä, jokta luopuvat koirastaan jonkun uuden seurustelukumppanin allergian tai koiravihan vuoksi. Kyllä mulla koira menisi ykköseksi. 

Ei ole allergiaa eikä koiravihaa, mutta suhtaudun eläimiin niin kuin mielestäni kuuluukin: eläiminä. Pysyn loitolla ihmisistä joille koira on rakkaita ihmisiä tärkeämpi.

Jos kuulisin miniältäni, että minä olen pojalleni häntä tärkeämpi, niin ottaisin pojan puhutteluun.

Enpä jäisi katselemaan miestä, joka tekee tuollaisia listoja.

Toi oli sika mainio listaus! Pojan äitinä sanoisin, että todella herttainen, voi miten ihana poika 😀

Ei minunkaan mieheni ole minulle ykkössijalla, sellaisen vaatiminen olisi epätervettä. Oma listani olisi:

1. Poikani

2. minä itse

3. Oma urani

4. Vanhempani ja siskoni lapset

5. mieheni

Veri on vettä sakeampaa.

N46

Käytännössähän tämä tärkeysjärjestys näkyy päivittäisessä arjessa. Jos vaimo ehdottaa miehelleen vaikkapa leffailtaa, mies saattaa suostuakin mutta tekee heti oharit jos kaverit ehdottaa jotain kiinnostavampaa samalle illalle. Jos vaimo toivoo että laitettaisiin jotain tiettyjä istutuksia pihaan, mies ei laita niitä vaan jotain muuta koska yksi hänen tärkeistä sukulaisistaan niin suositteli. Eikä tietenkään kerro tätä vaimolleen, vaan vaimo sitten yllättyy kun istutukset on jo siinä pihassa. Ja tämäkö on teidän mielestänne tervettä tärkeysjärjestystä? Ja vaimo omistushaluinen mielisairas kun pahoittaa tästä mielensä?? Miettikääpä vielä kertaalleen.