Miksi naiset luulevat koulutuksen auttavan parisuhdemarkkinoilla?

Vierailija kirjoitti:

Eivätköhän naiset kuitenkin kouluttaudu ensisijaisesti aivan muista syistä.

Tämä. Miksi joku tollo kuvittelee, että naiset ajattelisivat opiskelujen liittyvän parisuhteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Älykäs mies valitsee älykkään naisen :)

Lisäksi hyvä palkka tuplana samaan perheeseen tuskin haittaa ketään.

Maisterismiehenä on ilman muuta myönteistä että nainenkin on viitsinyt kouluttaa itseään ja ymmärtää vaikkapa mitä yliopistossa opiskelu ja hyvä yleissivistys tarkoittaa. Kysymys ei ole vain rahan perässä juoksemisesta.

Korkea koulutuskaan ei takaa parisuhdetaitoja, usein saattaa jopa heikentää tunneälykkyyttä jos kirjaviisaus on nro1.

Olen lukion ja ammattikoulun käynyt käsityöläinen, exmieheni valmistumassa yliopistosta, aiemmin amis ja amk. Kummallako luulet olevan paremmat suhdetaidot ja enemmän kysyntää...

Vierailija kirjoitti:

Kyllä koulutus luo väylän sellaisiin piireihin, joissa tapaa koulutettuja ja usein varakkaampia miehiä. Kyse ei ole niinkään siitä, mistä miehet pitävät vaan siitä, millaisissa piireissä he liikkuvat ja millaisiin ihmisiin ihastuvat. Onhan se päivänselvää, että sama arvomaailma, elämäntyyli ja koulutustausta lisäävät todennäköisyyttä pariutumiselle. Omassa akateemisessa viiteryhmässään nainen voi sitten olla epäsuosittu tai suosittu riippuen mm. ulkoisesta viehätysvoimastaan ja sosiaalisuudestaan, mutta takuulla myös arkisen näköinen nainen keskimäärin hyötyy koulutuksesta jopa enemmän, kuin poikkeavan viehättävä nainen.  

Uskoo ken tahtoo. Mies haluaa naisen joka miellyttää silmää ja hankkii sellaisen vaikka siwan kassajonosta. Ei tarvita piirejä eikä koulutuksia, jos on riittävä ulkonäkö.

Pätee myös toisinpäin. Komea mies saa olla täysrenttu ja naisia riittää silti.

N30

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terveellä itsetunnolla varustettu mies valitsee ilman muuta sellaisen puolison, jonka kanssa hän on samalla aallonpituudella ja jota hän voi kunnioittaa. Korkeakoulutettu löytää sellaisen todennäköisimmin toisesta korkeakoulutetusta.

Heikolla itsetunnolla varustettu mies kaipaa taasen sellaista puolisoa, jonka rinnalla hän voi tuntea olonsa fiksummaksi.

Hmm.. uskon että juuri päinvastoin. Hyvällä itsetunnolla varusteltu mies ei tarvitse pönkittää egoaan akateemisella kumppanilla. Aika moni mies haluaa ns naisellisen naisen ja jos punnitaan kaunis ja alempi koulutus versus vähemmän viehättävä korkeastikoulutettu niin mies valitsee todennäköisemmin ensimmäisen vaihtoehdon.

Ei parisuhdetta perusteta ammatin tai koulutuksen perusteella. Eikä älykkyys korreloi koulutuksella. Mutta näinhän moni akateeminen ikuisesti opiskeleva haluaa itselleen ja muille todistella, kun ei oikein ole muita preferensseja.

Sorry mutta kaunis, naisellinen nainen plokkaa kermat päältä, halusitte tai ei.

Se ns. naisellinen nainen kun on monen miehen kuvitelmissa sellainen herttaisen avuton, suojelua kaipaava, joka ei osaa tai kykene kyseenalaistamaan miehen päähänpistoja tai arvomaailmaa. Eli miehen ego saa tyydytystä kun voi leikkiä alfaurosta ja nainen nyökyttelee ja ymmärtää loputtomasti miestä.

Ei parisuhdetta tietenkään perusteta ammatin tai koulutuksen perusteella, mutta samantapaisia aloja opiskelleilla on todennäköisesti muutakin yhteistä kuin kiinnostus alaan x. Lisäksi koulutus auttaa kehittämään ajattelua samaan suuntaan, joten keskusteluyhteyden löytäminen helpompaa saman "heimon" jäsenten parista.

Jos miehen parinvalintakriteereissä on naisen kauneus (minkä tyyppistä kauneutta se sitten miehen mielestä onkaan) tärkeimmällä sijalla, niin sitten emme voi puhua kovin laadukkaasta miehestä. Eli kermojen plokkaamisesta päältä ei mielestäni voi puhua.

Omassa suvussani ovat btw yleensä sellaiset parit pysyneet yhdessä vuosikymmeniä, joista molemmat korkeakoulutettuja. Jos toinen puolisoista on korkeakoulutettu ja toinen ei, niin ero on tullut huomattavasti useammin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivätköhän naiset kuitenkin kouluttaudu ensisijaisesti aivan muista syistä.

Tämä. Miksi joku tollo kuvittelee, että naiset ajattelisivat opiskelujen liittyvän parisuhteeseen?

Koska moni nainen Tinderissä tai muissa seuranhakupalveluissa korostaa erityisesti koulutustaan esimerkiksi luonteensa tai harrastustensa kustannuksella.

Eipä ole tollanen tullu mieleen edes. Koulutin itseni hyvä palkkaiseen työhön, koska tiesin minkälaisen elämän halusin rakentaa itselleni. Minulle on se ja sama mitä kumppani tekee kunhan ei tarvitse perässä vetää. Minä en elätä ketään enkä maksele toisen kuluja. Minulla tietynlainen elintaso minkä olen itse rakentanut ja siitä en tingi jos toisella ei ole varaa olla mukana. Voin olla myös sinkkunakin, se ei ole ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähemmän niitä amis-yliopisto -pareja kuitenkin taitaa olla, moni on löytänyt kumppaninsa opiskeluaikana.

Vaikka koulutusta ei pitäisi valintakriteerinä, niin en kyllä jättäisi kouluttautumattakaan tuon takia. Onhan se tietenkin siinä kohtaa haaste, jos sen heikommin kouluttautuneen miehen kanssa ei sitten löydy mitään puhuttavaa.

Olisi kiva tietää, että mitä sinä sitten oikein puhut erikoista sen koulutetun kanssa? Keskustelutaitoihin ei kuule paljon koulut auta. Ihme pel-lejä taas. Otat vaan sen jän-nik-sen niin siinä on sulle ihan tarpeeksi.

Pellejä? Mikäs tuossa kommentissa noin kiukuttaa? Aika paljon tiedän pariskuntia, jotka on nimenomaan pariutuneet opiskelujensa aikana. On yliopiston käyneillä enemmän normi kuin poikkeus - tai oli ainakin ennen.

Lähtökohtaisesti mulla on ollut enemmän keskusteltavaa kouluttautuneiden kuin kiertokoulun käyneiden kanssa. Jos ei sitten puhuta esim yhteisistä harrastuksista. Poikkeuksiakin toki on. Yleissivistys on usein kouluttautuneella parempi, eikä lähteenä ole Magneettimedia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivätköhän naiset kuitenkin kouluttaudu ensisijaisesti aivan muista syistä.

Tämä. Miksi joku tollo kuvittelee, että naiset ajattelisivat opiskelujen liittyvän parisuhteeseen?

Ei kuvittelekaan, se on vain teidän fantasiaa. Toisaalta, voisi kysyä, miksi vedätte tuollaisia johtopäätöksiä?

En tiedä yhtäkään naista, joka olisi käynyt kouluja parantaakseen mahdollisuuksia parisuhdemarkkinoilla.

Kaikki tuntemani naiset ovat käyneet kouluja tai käyvät niitä tällä hetkellä parantaakseen mahdollisuuksia työmarkkinoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terveellä itsetunnolla varustettu mies valitsee ilman muuta sellaisen puolison, jonka kanssa hän on samalla aallonpituudella ja jota hän voi kunnioittaa. Korkeakoulutettu löytää sellaisen todennäköisimmin toisesta korkeakoulutetusta.

Heikolla itsetunnolla varustettu mies kaipaa taasen sellaista puolisoa, jonka rinnalla hän voi tuntea olonsa fiksummaksi.

Hmm.. uskon että juuri päinvastoin. Hyvällä itsetunnolla varusteltu mies ei tarvitse pönkittää egoaan akateemisella kumppanilla. Aika moni mies haluaa ns naisellisen naisen ja jos punnitaan kaunis ja alempi koulutus versus vähemmän viehättävä korkeastikoulutettu niin mies valitsee todennäköisemmin ensimmäisen vaihtoehdon.

Ei parisuhdetta perusteta ammatin tai koulutuksen perusteella. Eikä älykkyys korreloi koulutuksella. Mutta näinhän moni akateeminen ikuisesti opiskeleva haluaa itselleen ja muille todistella, kun ei oikein ole muita preferensseja.

Sorry mutta kaunis, naisellinen nainen plokkaa kermat päältä, halusitte tai ei.

Se ns. naisellinen nainen kun on monen miehen kuvitelmissa sellainen herttaisen avuton, suojelua kaipaava, joka ei osaa tai kykene kyseenalaistamaan miehen päähänpistoja tai arvomaailmaa. Eli miehen ego saa tyydytystä kun voi leikkiä alfaurosta ja nainen nyökyttelee ja ymmärtää loputtomasti miestä.

Ei parisuhdetta tietenkään perusteta ammatin tai koulutuksen perusteella, mutta samantapaisia aloja opiskelleilla on todennäköisesti muutakin yhteistä kuin kiinnostus alaan x. Lisäksi koulutus auttaa kehittämään ajattelua samaan suuntaan, joten keskusteluyhteyden löytäminen helpompaa saman "heimon" jäsenten parista.

Jos miehen parinvalintakriteereissä on naisen kauneus (minkä tyyppistä kauneutta se sitten miehen mielestä onkaan) tärkeimmällä sijalla, niin sitten emme voi puhua kovin laadukkaasta miehestä. Eli kermojen plokkaamisesta päältä ei mielestäni voi puhua.

Omassa suvussani ovat btw yleensä sellaiset parit pysyneet yhdessä vuosikymmeniä, joista molemmat korkeakoulutettuja. Jos toinen puolisoista on korkeakoulutettu ja toinen ei, niin ero on tullut huomattavasti useammin.

"Samantapaisia aloja opiskelleilla on todennäköisesti muutakin yhteistä kuin kiinnostus alaan x."

Saattaa olla, mutta valitettavasti tässä on suuri kohtaanto-ongelma. Teknisillä aloilla on aika vähän naisia, eikä sosiaalialalla ole sen enempää miehiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terveellä itsetunnolla varustettu mies valitsee ilman muuta sellaisen puolison, jonka kanssa hän on samalla aallonpituudella ja jota hän voi kunnioittaa. Korkeakoulutettu löytää sellaisen todennäköisimmin toisesta korkeakoulutetusta.

Heikolla itsetunnolla varustettu mies kaipaa taasen sellaista puolisoa, jonka rinnalla hän voi tuntea olonsa fiksummaksi.

Hmm.. uskon että juuri päinvastoin. Hyvällä itsetunnolla varusteltu mies ei tarvitse pönkittää egoaan akateemisella kumppanilla. Aika moni mies haluaa ns naisellisen naisen ja jos punnitaan kaunis ja alempi koulutus versus vähemmän viehättävä korkeastikoulutettu niin mies valitsee todennäköisemmin ensimmäisen vaihtoehdon.

Ei parisuhdetta perusteta ammatin tai koulutuksen perusteella. Eikä älykkyys korreloi koulutuksella. Mutta näinhän moni akateeminen ikuisesti opiskeleva haluaa itselleen ja muille todistella, kun ei oikein ole muita preferensseja.

Sorry mutta kaunis, naisellinen nainen plokkaa kermat päältä, halusitte tai ei.

Sitä suuremmalla syyllä on syytä kouluttautua. Oli rumempi tai kauniimpi, omaa elintasoa ei kannata jättää sen varaan mitä joku mies tienaa tai ei tienaa. Kuten joku jo totesikin, ei sinne kouluun mennä prinssin kuva silmissä. eri

Vierailija kirjoitti:

Korkea koulutuskaan ei takaa parisuhdetaitoja, usein saattaa jopa heikentää tunneälykkyyttä jos kirjaviisaus on nro1.

Olen lukion ja ammattikoulun käynyt käsityöläinen, exmieheni valmistumassa yliopistosta, aiemmin amis ja amk. Kummallako luulet olevan paremmat suhdetaidot ja enemmän kysyntää...

Yksittäistapauksen yleistäminen. Yleinen argumentaatiovirhe.

Eipä ole miehiä hirveästi koulutukseni kiinnostanut. Enemmän he ihastuu aluksi ulkonäköön; isot bosat ja pitkät hiukset. Parisuhteessa sitten on hyvä että on vähän lämminhenkinen äiti-ihminen jos mies haluaa perhettä perustaa. Siitäkään ei ole ollut harmia koskaan että olen hyvin seksuaalinen, avoin ja lahjakas sosiaalisissa tilanteissa.

Koulutetut naiset vaan luulee että sillä koulutuksella on jotain jotain väliä. Jos identiteetti perustuu ammattiin niin minkäs sille voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korkeakoulutetut miehet haluavat yleensä kaltaisensa vaimon, ei mitään emäntäkoulun käynyttä pikkurouvaa. Koulutetut naiset joustavat kumppanin koulutuksen suhteen eli ottavat vähemmän koulutetun kumppanin selvästi useammin kuin koulutetut miehet.

Korkeakoulutettujen naisten joustaminen johtuu siitä että korkeakoulutettuja miehiä on naisia vähemmän.

Kehitysmaalaisetkin kelpaavat

Asian havainnut kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivätköhän naiset kuitenkin kouluttaudu ensisijaisesti aivan muista syistä.

Tämä. Miksi joku tollo kuvittelee, että naiset ajattelisivat opiskelujen liittyvän parisuhteeseen?

Koska moni nainen Tinderissä tai muissa seuranhakupalveluissa korostaa erityisesti koulutustaan esimerkiksi luonteensa tai harrastustensa kustannuksella.

Miten Tinderissä korostetaan koulutusta luonteen ja harrastusten kustannuksella? eri

Kakkahattutäti kirjoitti:

Itse olen akateeminen nainen, mutta en ole ikinä seurustellut akateemisen miehen kanssa. Monet heistä ovat tosi akkamaisia, kuivia, epämiehekkäitä, huono kroppa. Lisäksi moni akateeminen mies tienaa yllättävän huonosti (toki alasta riippuen).

Mulla on ollut putkimies, maanrakennusurakoitsija, rakennusalan yrittäjä ja jokunen muu duunari, yksi taisi olla amk-tason insinööri mutta sillä oli aivan surkea palkka ja oli jotenkin masentunut muutenkin.

Istumatyötä tekevät miehet ei vaan iske mulla.

Kuinka monta päivää duunarit kuuntelivat akkamaista ja kuivaa marinaasi?

Kohtaanto-ongelma kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terveellä itsetunnolla varustettu mies valitsee ilman muuta sellaisen puolison, jonka kanssa hän on samalla aallonpituudella ja jota hän voi kunnioittaa. Korkeakoulutettu löytää sellaisen todennäköisimmin toisesta korkeakoulutetusta.

Heikolla itsetunnolla varustettu mies kaipaa taasen sellaista puolisoa, jonka rinnalla hän voi tuntea olonsa fiksummaksi.

Hmm.. uskon että juuri päinvastoin. Hyvällä itsetunnolla varusteltu mies ei tarvitse pönkittää egoaan akateemisella kumppanilla. Aika moni mies haluaa ns naisellisen naisen ja jos punnitaan kaunis ja alempi koulutus versus vähemmän viehättävä korkeastikoulutettu niin mies valitsee todennäköisemmin ensimmäisen vaihtoehdon.

Ei parisuhdetta perusteta ammatin tai koulutuksen perusteella. Eikä älykkyys korreloi koulutuksella. Mutta näinhän moni akateeminen ikuisesti opiskeleva haluaa itselleen ja muille todistella, kun ei oikein ole muita preferensseja.

Sorry mutta kaunis, naisellinen nainen plokkaa kermat päältä, halusitte tai ei.

Se ns. naisellinen nainen kun on monen miehen kuvitelmissa sellainen herttaisen avuton, suojelua kaipaava, joka ei osaa tai kykene kyseenalaistamaan miehen päähänpistoja tai arvomaailmaa. Eli miehen ego saa tyydytystä kun voi leikkiä alfaurosta ja nainen nyökyttelee ja ymmärtää loputtomasti miestä.

Ei parisuhdetta tietenkään perusteta ammatin tai koulutuksen perusteella, mutta samantapaisia aloja opiskelleilla on todennäköisesti muutakin yhteistä kuin kiinnostus alaan x. Lisäksi koulutus auttaa kehittämään ajattelua samaan suuntaan, joten keskusteluyhteyden löytäminen helpompaa saman "heimon" jäsenten parista.

Jos miehen parinvalintakriteereissä on naisen kauneus (minkä tyyppistä kauneutta se sitten miehen mielestä onkaan) tärkeimmällä sijalla, niin sitten emme voi puhua kovin laadukkaasta miehestä. Eli kermojen plokkaamisesta päältä ei mielestäni voi puhua.

Omassa suvussani ovat btw yleensä sellaiset parit pysyneet yhdessä vuosikymmeniä, joista molemmat korkeakoulutettuja. Jos toinen puolisoista on korkeakoulutettu ja toinen ei, niin ero on tullut huomattavasti useammin.

"Samantapaisia aloja opiskelleilla on todennäköisesti muutakin yhteistä kuin kiinnostus alaan x."

Saattaa olla, mutta valitettavasti tässä on suuri kohtaanto-ongelma. Teknisillä aloilla on aika vähän naisia, eikä sosiaalialalla ole sen enempää miehiä. 

Onneksi on muitakin aloja kuin tekniset ja sosiaali. Omalla alallani sukupuolijakauma oli aika 50-50 ja suuri osa löysikin puolison opintojen aikana. Tunnen myös lukuisia pariskuntia, joissa toinen luonnontieteellinen ja toinen humanistinen.

En väitä naisten käyvän kouluja parisuhdemarkkinoiden takia vaan olen huomannut naisten painottavan koulutusta parisuhdemarkkinoilla, vaikka muut asiat ovat tärkeämpiä.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähemmän niitä amis-yliopisto -pareja kuitenkin taitaa olla, moni on löytänyt kumppaninsa opiskeluaikana.

Vaikka koulutusta ei pitäisi valintakriteerinä, niin en kyllä jättäisi kouluttautumattakaan tuon takia. Onhan se tietenkin siinä kohtaa haaste, jos sen heikommin kouluttautuneen miehen kanssa ei sitten löydy mitään puhuttavaa.

Olisi kiva tietää, että mitä sinä sitten oikein puhut erikoista sen koulutetun kanssa? Keskustelutaitoihin ei kuule paljon koulut auta. Ihme pel-lejä taas. Otat vaan sen jän-nik-sen niin siinä on sulle ihan tarpeeksi.

Pellejä? Mikäs tuossa kommentissa noin kiukuttaa? Aika paljon tiedän pariskuntia, jotka on nimenomaan pariutuneet opiskelujensa aikana. On yliopiston käyneillä enemmän normi kuin poikkeus - tai oli ainakin ennen.

Lähtökohtaisesti mulla on ollut enemmän keskusteltavaa kouluttautuneiden kuin kiertokoulun käyneiden kanssa. Jos ei sitten puhuta esim yhteisistä harrastuksista. Poikkeuksiakin toki on. Yleissivistys on usein kouluttautuneella parempi, eikä lähteenä ole Magneettimedia.

Mitäköhän maata mullistavaa yleissivistystä siellä amk:ssa tai yliopistossa oikein opiskellaan, kun ilmeisesti tätä kuuluisaa “yleissivistystä” ei voi meillä lukion/ amiksen käyneillä olla? Ihan oikeasti kiinnostaa tämä. En ole myöskään huomannut omassa älykkyydessä minkäänlaisia puutteita verrattuna niihin ystäviin, jotka ovat sen korkeakoulun käyneet. Tieto on nykyään kaikkien saatavilla, eikä tarvitse käydä yliopistoa voidakseen ymmärtää mitä on lähdekritiikki.

Lähinnä siellä korkeakoulussa näytettiin biletettävän, jos totta puhutaan.