Kerro millainen olisi unelmaelämäsi
Mitä siihen kuuluu? Ketä ihmisiä siihen kuuluisi? Missä asuisit ja millaisessa kodissa? Olisitko töissä? Missä? Yms.
Kommentit (62)
Seuraan. Itse yritän nukkua mahdollisimman paljon, etten ajattelisi koko ajan kaikkea.
Elämäni olisi täydellistä, jos olisin vakituisessa työssä freelance-töiden sijaan. Asun isossa kaupungissa avomieheni kanssa, on harrastuksia, ystäviä ja lemmikkejä, olen pääosin terve ja näen tulevaisuusen enimmäkseen positiivisena.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että suuret tulot ei tee ihmisestä onnellista.
Kyllä kaikki se mitä rahalla saa, tekisi minut onnelliseksi (voi asua missä haluaa milloin haluaa, ei tarvitse käydä tylsässä työssä, ei taloudellista stressiä jne jne)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että suuret tulot ei tee ihmisestä onnellista.
Kyllä kaikki se mitä rahalla saa, tekisi minut onnelliseksi (voi asua missä haluaa milloin haluaa, ei tarvitse käydä tylsässä työssä, ei taloudellista stressiä jne jne)
Rahalla ei saa merkityksellisyyden tunnetta, mikä on tärkeä. Se täytyy jotenkin kehittää muuten. Luulen että siksi niin monet upporikkaatkin tekee itsemurhia. He ovat saavuttaneet jo kaiken sen ulkoisen ja silti elämä tuntuu merkityksettömältä.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että suuret tulot ei tee ihmisestä onnellista.
Mä luulen kanssa, taloudellinen turva riittää. Se että tietää että pärjää, vaikka se pesukone rikki menisi, mutta usein rikkaat ovat niitä onnettomimpia, voin olla väärässäkin, mutta mitä olen seurannut, niin tämä kuva vain vahvistuu. Arvomaailma pyörii rahassa ja materiassa ja kun se ei tuokkaan sitä onnea mitä kuviteltiin, niin ollaan loppupeleissä onnettomampia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että suuret tulot ei tee ihmisestä onnellista.
Kyllä kaikki se mitä rahalla saa, tekisi minut onnelliseksi (voi asua missä haluaa milloin haluaa, ei tarvitse käydä tylsässä työssä, ei taloudellista stressiä jne jne)
Rahalla ei saa merkityksellisyyden tunnetta, mikä on tärkeä. Se täytyy jotenkin kehittää muuten. Luulen että siksi niin monet upporikkaatkin tekee itsemurhia. He ovat saavuttaneet jo kaiken sen ulkoisen ja silti elämä tuntuu merkityksettömältä.
Eri
En minä tarvitse merkityksellisyyden tunnetta, vaan rahaa tehdä kaikkea kivaa ja että ei tarvitse tehdä mitään ikävää kuten töitä.
Vierailija kirjoitti:
Työ unelma ammatissani yrittäjänä, jossa voisin auttaa muita ja vaikuttaa yhteiskunnallisiin epäkohtiin edes jonkin verran omalla työlläni, säädellä itse työaikani. Koti meren tai järven rannalla. Rahaa niin että voisin välillä matkustella, eikä joka pennosta tarvitsisi laskea, mutta ei liikaa jotta ahneus ei iskisi ja raha muuttuisi tärkeimmäksi osaksi elämää. Sijoitus asuntoja/ asunto, joka takaisi taloudellisen turvan, yrittäjälle. Hyvä mies, lapsi, muutama koira.
Mitä alapeukutettavaa tässä oli, ihan tosissani kysyn. Ei kai kenenkään unelma voi olla toiselta pois, varsinkin kun siihen unelmaan ei kuulu muiden satuttaminen.
Yksi kämppä (vanha vaalea kivitalo) jossain kalliolla meren rannalla Italiassa. Esim Portofinossa. Tänne vetäytyisin koirani kera haistelemaan merituulta kun elämä toisessa asunnossani New Yorkilaisessa kattohuoneistossa kävisi liian hektiseksi. Kävelisin paljain jaloin rannalla, kävisin aamukahvilla lempikahvilassani jonka pitäjän tunnen, päivät kirjoittaisin uutta kirjaani jota kustantaja jo malttamattomana odottelee. Iltaisin illalliset ystävien ja yllätysvieraiden kanssa venähtäisivät pitkiksi ja viini virtaa (läheiseltä luomutilalta tuotua). New Yorkin kämppäni olisi ennen sotaa rakennettu, korkeahuoneinen condo, Tribecan asuinalueella. Täällä myös kirjoittaisin maailmanlaajuisesti menestyviä kirjojani ja järjestäisin öisin villejä orgioita ja maailmanparannusbileitä vaikutusvaltaisille ystävilleni taidemaailmasta. Minulla olisi oma hyväntekeväisyysjärjestö ja olisin myös tunnettu aktivisti. Uusimmasta kirjastani oltaisiin juuri tekemässä hollywood elokuvaa, ohjaajaksi vanhoilla päivillään on lupautunut Quentin Tarantino.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työ unelma ammatissani yrittäjänä, jossa voisin auttaa muita ja vaikuttaa yhteiskunnallisiin epäkohtiin edes jonkin verran omalla työlläni, säädellä itse työaikani. Koti meren tai järven rannalla. Rahaa niin että voisin välillä matkustella, eikä joka pennosta tarvitsisi laskea, mutta ei liikaa jotta ahneus ei iskisi ja raha muuttuisi tärkeimmäksi osaksi elämää. Sijoitus asuntoja/ asunto, joka takaisi taloudellisen turvan, yrittäjälle. Hyvä mies, lapsi, muutama koira.
Mitä alapeukutettavaa tässä oli, ihan tosissani kysyn. Ei kai kenenkään unelma voi olla toiselta pois, varsinkin kun siihen unelmaan ei kuulu muiden satuttaminen.
no nyt meni läpi, ilmeisesti unelmani oli liikaa vauvalle
"Viestisi lähetys keskusteluihin on väliaikaisesti estetty, koska olet mahdollisesti rikkonut keskustelusääntöjä tai Sanoma-tilin käyttöehtoja"
?!
Vierailija kirjoitti:
Yksi kämppä (vanha vaalea kivitalo) jossain kalliolla meren rannalla Italiassa. Esim Portofinossa. Tänne vetäytyisin koirani kera haistelemaan merituulta kun elämä toisessa asunnossani New Yorkilaisessa kattohuoneistossa kävisi liian hektiseksi. Kävelisin paljain jaloin rannalla, kävisin aamukahvilla lempikahvilassani jonka pitäjän tunnen, päivät kirjoittaisin uutta kirjaani jota kustantaja jo malttamattomana odottelee. Iltaisin illalliset ystävien ja yllätysvieraiden kanssa venähtäisivät pitkiksi ja viini virtaa (läheiseltä luomutilalta tuotua). New Yorkin kämppäni olisi ennen sotaa rakennettu, korkeahuoneinen condo, Tribecan asuinalueella. Täällä myös kirjoittaisin maailmanlaajuisesti menestyviä kirjojani ja järjestäisin öisin villejä orgioita ja maailmanparannusbileitä vaikutusvaltaisille ystävilleni taidemaailmasta. Minulla olisi oma hyväntekeväisyysjärjestö ja olisin myös tunnettu aktivisti. Uusimmasta kirjastani oltaisiin juuri tekemässä hollywood elokuvaa, ohjaajaksi vanhoilla päivillään on lupautunut Quentin Tarantino.
Tämä, orgioita lukuunottamatta, ja rahat on voineet tulla vaikka Eurojackpotista, en kaipaa henk koht menestystä tai kehuja vaan vain rahaa.
Minulla olisi:
-taloudellinen turva loppuelämäkseni
-krooninen kipu katoaisi
-enemmän ystäviä
-kissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että suuret tulot ei tee ihmisestä onnellista.
Kyllä kaikki se mitä rahalla saa, tekisi minut onnelliseksi (voi asua missä haluaa milloin haluaa, ei tarvitse käydä tylsässä työssä, ei taloudellista stressiä jne jne)
Eikö se ole onnea, että saa laskunsa maksettua ajallaan ja ostaa kaupasta, mitä haluaa?
Itse en ainakaan tarvitse muuta. Ne isot omakotitalot ja purjeveneet on niin nähty. Sekin on onnea, että ei ole velkaa kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että suuret tulot ei tee ihmisestä onnellista.
Ei välttämättä teekään. Rahalla taas saa arvokkaita asioita, kuten vapaa-aikaa ja elämää helpottavia asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että suuret tulot ei tee ihmisestä onnellista.
Kyllä kaikki se mitä rahalla saa, tekisi minut onnelliseksi (voi asua missä haluaa milloin haluaa, ei tarvitse käydä tylsässä työssä, ei taloudellista stressiä jne jne)
Eikö se ole onnea, että saa laskunsa maksettua ajallaan ja ostaa kaupasta, mitä haluaa?
Itse en ainakaan tarvitse muuta. Ne isot omakotitalot ja purjeveneet on niin nähty. Sekin on onnea, että ei ole velkaa kenellekään.
Tietenkin on, tuohon tarvitaankin sitä rahaa. Velaton talo tai useampi maksaa monta miljoonaa (semmoisen talon kuin minä haluan), ja kaupasta ei voi ostaa ihan mitä haluaa ilman suurta määrää rahaa.
Sellainen, että olisin Joni Hesselgren, asuntoni olisi sisustettu Antti Tuiskun kuvilla, taustalla soisi Arja Korisevan tauoton nauru ja kaikki muu olisi futsalia.
M 28
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että suuret tulot ei tee ihmisestä onnellista.
Kyllä kaikki se mitä rahalla saa, tekisi minut onnelliseksi (voi asua missä haluaa milloin haluaa, ei tarvitse käydä tylsässä työssä, ei taloudellista stressiä jne jne)
Rahalla ei saa merkityksellisyyden tunnetta, mikä on tärkeä. Se täytyy jotenkin kehittää muuten. Luulen että siksi niin monet upporikkaatkin tekee itsemurhia. He ovat saavuttaneet jo kaiken sen ulkoisen ja silti elämä tuntuu merkityksettömältä.
Eri
En minä tarvitse merkityksellisyyden tunnetta, vaan rahaa tehdä kaikkea kivaa ja että ei tarvitse tehdä mitään ikävää kuten töitä.
Mutta kun se kaikki kiva alkaa tuntua itsestään selvältä siinä vaiheessa kun se on joka päivä mahdollista. Ihmisen luonto on sellainen. Itse en ole edes mitenkään erityisen rikas, mutta olen kuitenkin päässyt esimerkiksi matkustelemaan sen verran, että en oikein tiedä minne menisin kun mikään ei tunnu miltään. Aurinko on kivaa ja turkoosi meri on kivaa, hyvää aamupalaa, pehmeitä sänkyjä, veneretkiä, sukellusta... kaikki on kivaa, mutta mistään ei saa mitään kiksejä.
Vierailija kirjoitti:
Luulen että elän joidenkin unelmaelämää. Olen kotirouva ulkomailla, saan palkkaa kotona olemisesta. Ei tämä vain sovi suomalaiselle joka on lapsesta asti oppinut että ihmisen arvo mitataan siinä paljonko hän tekee töitä. Tunnen itseni aika turhaksi. En oikein osaa enää haaveillakkaan mitä voisin tehdä. Tuntuu turhalta tehdä mitään.
Eiköhän sielläkin löydy kodittomia autettaviksi, ihmisiä tai eläimiä.
Vierailija kirjoitti:
Työ unelma ammatissani yrittäjänä, jossa voisin auttaa muita ja vaikuttaa yhteiskunnallisiin epäkohtiin edes jonkin verran omalla työlläni, säädellä itse työaikani. Koti meren tai järven rannalla. Rahaa niin että voisin välillä matkustella, eikä joka pennosta tarvitsisi laskea, mutta ei liikaa jotta ahneus ei iskisi ja raha muuttuisi tärkeimmäksi osaksi elämää. Sijoitus asuntoja/ asunto, joka takaisi taloudellisen turvan, yrittäjälle. Hyvä mies, lapsi, muutama koira.
Joillain on sellainen harhakuva että iso pankkitilin saldo tekisi elämästä rahakeskeistä. Omasta kokemuksesta tiedän, että rahasta tulee elämän keskipiste vain silloin kun sitä ei ole tarpeeksi. Silloin sitä joutuu ajattelemaan koko ajan.
No jos jotain voisi toivoa niin ikuinen kesäloma lasten kanssa jossain viidakkokylässä. Jossa ei tarvitsisi välittää mistään nykymaailman tekniikoista ja medioista mitään. Lapset vaan on pakko kouluttaa. :p
6