harmittaa kun meillä ei koskaan syödä yhdessä
Mies on kaikki viikot reissuhommissa. Minulla taas on vuorotöitä viikonloppuinakin. Jään pian äitiyslomalle joten yhteisiä vapaita voi olla tulossa enemmänkin, mutts silloinkaan kun vapaailta sattuu yhteen emme syö yhdessä koska mies ei välitä laittamastani kasvisruuasta ja en ole ollut valmis luopumaan periaatteistani.
En kuvitellut perhe-elämääni ihan tällaiseksi mutta nyt on lapsikin tulossa...
Kommentit (17)
Voihan sitä yhdessä syödä vaikka söisi eri ruokaa.
Onko sun periaate siis että miehen täytyy syödä kasvisruokaa?
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä yhdessä syödä vaikka söisi eri ruokaa.
Ei se ole sama asia. Haaveilin aina että olisimme kodissani yhtä pataa. En tunnistanut kuinka paljon sitä toivoin ennen kuin nyt. -ap
Vierailija kirjoitti:
Onko sun periaate siis että miehen täytyy syödä kasvisruokaa?
Periaatteeni on että minä en laita tapetusta eläimestä ruokaa.
Puutu tilanteeseen jo nyt, sillä muuten menetät voimasi. Pidä huolta, että lapset oppivat sinun ei miehen ruokailutottumuksiin.
Miehelle oma jääkaappi autotalliin, jos muuten ei onnistu? Mies tulee hakemaan lasten hyväksyntää tarjoamalla heille korvaukseksi poissaolostaan kaikkea epäterveellistä, sillä on helpompaa tarjota mättöjä, kun opetella tekemään itse!
Lisävinkki! Siivous. Vaadi miestä maksamaan joka toinen siivous ulkopuoliselle, jos ei hoida osuuttaan.
Entä jos mies unelmoi siitä, miten hän työviikon päätteeksi saapuu kotiin ja siellä tuoksuu sekä paisti että tuore pulla?
Ymmärrän yskän ainakin puoliksi. - Meillä, lapsuuden kotona pyrittiin syömään yhdessä ainakin joitain kertoja viikossa (mieluiten kerran päivässä) vaikka se toisinaan olikin hyvin haastavaa aikataulujen suhteen. Kyse oli toki muustakin kuin vain mekaanisesta syömisestä. Samallahan vaihdettiin kuulumiset, puitiin niin lähellä kuin kauempana satttunutta kotimaan ja maailman uutisia. Mitä kukin oli tehnyt ja oli lähi aikoina aikeissa tehdä ai mitä meidän perheenä tulisi tehdä jne jne.
Ap lähde nyt vaikka väliavoitteesta, että isuisite saman pöydän ääreen. Myöhemmin voit jatkaa siihen, että saattaisitte syödä jotain yhdessä ja kenties vielä joskus siihen, eä syödä kaikki samaa ruokaa yhdessä.
Ruoka on usein paljon parempaa kun sen voi syödä yhdessä toisen kanssa vaikka kaikilla ruokailijoilla olisi eri annokset. - Sanon näin ruokarajoittesiena (sairus peruste) sinkkuna joka toisinaan kaipaa ruoka seuraa, - Ja edellä kertomiani perheeni kanssa kokemiani yhteisiä ruokailuja....
En ole koskaan tajunnutkaan, ettei voi syödä yhdessä, jos toinen syö vegaanista ja toinen kasviksia, kalaa, kananmunaa, maitotuotteita ja/tai lihaa. Ja minä vieläpä olen se, joka myös sen eläinperäisiä tuotteita sisältävän ruoan valmistan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sun periaate siis että miehen täytyy syödä kasvisruokaa?
Periaatteeni on että minä en laita tapetusta eläimestä ruokaa.
No sitten sinä itse estät nuo teidän yhteiset ruokailut. Ei siinä mitään että et itse halua syödä liharuokaa, mutta että et voi sitä edes toiselle tehdä, niin se on ihan oma valintasi. Turha siis rutista.
Muutenkin tuo "Haaveilin aina että olisimme kodissani yhtä pataa." kuulostaa siltä että sinä pyörit vain oman napasi ympärillä, sinun koti ei muiden?
Ymmärrän hyvin ap:ta. Meillä kotona (palsta varmaan kutsuisi lapsuudenperhettäni wt:ksi) äiti teki ison kattilan keittoa, jota lämmitettiin kolme päivää, eikä istuttu pöytään yhtä aikaa kuin vahingossa.
Miehekseni löysin ylemmän keskiluokan edustajan, joka oli tottunut syömään aina kauniisti katetussa pöydässä yhdessä, ja hänen lapsuutensa trauma oli, että Aku Ankkaa sai lukea pöydässä vain päiväkahvilla...
Nykyään rakastan kolmen ruokalajin päivällisiä ihan arkena. Lapset valittavat jos ei ole alkusalaattia... ajattelen, että sivistysperhwen tunnistaa ruokapöydässä. Meillä minä kokkaan vain kasvista ja mies usein lihaa, onneksi tämä ei ole ongelma. Pidä pintasi, ap!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sun periaate siis että miehen täytyy syödä kasvisruokaa?
Periaatteeni on että minä en laita tapetusta eläimestä ruokaa.
No sitten sinä itse estät nuo teidän yhteiset ruokailut. Ei siinä mitään että et itse halua syödä liharuokaa, mutta että et voi sitä edes toiselle tehdä, niin se on ihan oma valintasi. Turha siis rutista.
Muutenkin tuo "Haaveilin aina että olisimme kodissani yhtä pataa." kuulostaa siltä että sinä pyörit vain oman napasi ympärillä, sinun koti ei muiden?
Minun mielestäni moukka on kyllä se, joka ei syö rakkaan ihmisen hänelle omin käsin valmistamaa ruokaa, ellei taustalla ole eettistä/uskonnollista perustetta tai allergiaa.
No onpa taas huolet. Yhteen asumaan ja vauvakin tulossa, niin nyt alkaa tällainen hiertää...
Vierailija kirjoitti:
No onpa taas huolet. Yhteen asumaan ja vauvakin tulossa, niin nyt alkaa tällainen hiertää...
Kun lapsi on tulossa, useimmat meistä alkavat miettiä, millainen on hyvä koti lapselle. Ja kyllä minun nähdäkseni hyvään kotiin kuuluvat yhteiset ateriat.
Mitä ihmettä, pitäisikö miehesi syödä jotain ruohoruokaa, vain sen takia, kun sinäkin syöt?
Mies syö mielellään yhdessä, mutta kunnon ruokaa.
Ruoka on yksi tärkeimpiä asioita miehen elämässä.
Päättäkää syödä vaikka kahtena päivänä viikossa yhdessä, jos se on liian hankalaa päivittäin järjestää. Miettikää niille päiville ruokalajeja, jotka on helppo valmistaa siten, että erillisessä astiassa kypsennetyt lihat lisätään lopuksi miehen lautaselle.
Aloin itse kasvissyöjäksi lukion kolmannella, ja meillä kotona tehtiin liharuoat niin, että minun osuuteni erotettiin ennen lihan lisäämistä ja kypsensin itselleni jotain muuta lihan tilalle. Söimme yhdessä. Olin vuosia kasvissyöjä, enää en ole.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
En syö lihaa ja mies syö. Otetaan silti toisemme huomioon kuten normaalit ihmiset.
Mene pois hullu vegevihaaja
laita miehelle kunnon ruokaa samalla kun teet itsellesi.