Selittäkää kuinka HKI asuntojen hinnat mahdollisia

Vierailija kirjoitti:

Lainarahalla. Järjettömiä lainoja otetaan ja annetaan.  Harva ostaa käteisellä.

Eroa entiseen on se, että nuoret haluavat heti tasokkaan asunnon, eikä entisenlaista "asuntouraa"   (pienestä kämpästä pikkuhiljaa isompaan). enää kaikilla ole

Vähän ohiksena tähän sanoisin, että tämä liittyy myös ilmastoasioihin. Lentämistä parjataan, mutta soluasunnossa ei kyetä asumaan, vaan opiskelijan on heti saatava yksiö omalla kylpyhuoneella.

Ja rakennuttajat sitten niitä rakentavat toiveiden ja vaatimusten mukaan, Mielestäni joillakuilla on melko kohtuuton vaatimustaso jo hyvin nuorena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma vaarini saa verokoneen mukaan pääomatuloja vuodessa 140 tonnia eli 11k joka kuussa. Helposti sillä maksaisi pois kalliimmankin asunnon noin viidessä vuodessa.

 

Jos pääomatuloja tulee 140 tonnia vuodessa, niin siellä on taustalla sitten myös jonkilainen pääoma. Sijoitetun pääoman arvo on varmaan miljardin luokkaa. 15% tuottokin on aika huima ja noilla tuloilla ei olisi pakko nostaa tuloa, vaan jättää ne yritykseen ja näin välttää veroja.

Mikä ihmeen miljardi? Jo miljoona jollain todella maltillisilla 4% osinkotuotoilla tuottaa 40k vuodessa. 3 milliä tuottaa 120 tonnia. Ja tuo on hyvin konservatiivinen prosenttiluku.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainarahalla. Järjettömiä lainoja otetaan ja annetaan.  Harva ostaa käteisellä.

Eroa entiseen on se, että nuoret haluavat heti tasokkaan asunnon, eikä entisenlaista "asuntouraa"   (pienestä kämpästä pikkuhiljaa isompaan). enää kaikilla ole

Vähän ohiksena tähän sanoisin, että tämä liittyy myös ilmastoasioihin. Lentämistä parjataan, mutta soluasunnossa ei kyetä asumaan, vaan opiskelijan on heti saatava yksiö omalla kylpyhuoneella.

Ja rakennuttajat sitten niitä rakentavat toiveiden ja vaatimusten mukaan, Mielestäni joillakuilla on melko kohtuuton vaatimustaso jo hyvin nuorena.

Ei oma kylpyhuone ole mitään "luksusta", voi herranjestas.

 

Ainakin tässä talossa Meilahdessa asukkaat ovat ihan muita kuin jotain johtajia tai menestyneitä yrittäjiä. Molemmat vanhemmat töissä, joilloin pystyvät lyhentämään isompaakin lainaa.

Hyvä vaan, että tästäkin maasta löytyy pöljiä, jotka laittavat miljoonia helsinkiläisasuntoihin. Asuntoja ne silti vain ovat, ja raha ei pyöri silloin markkinoilla kun se on kiinni seinissä. Järkevämpien ihmisten raha on silloin arvokkaampaa.

Kaksi keskituloista pystyy lyhentämään lainaa ongelmitta 1500 €/kk eli 18000 €/vuosi. Tekee 25 vuodessa 450 000 €. Lapset toki saattaa jäädä tekemättä, mutta tärkeintähän on kerrostalokaksio Hesassa.

Kaiken a ja o on se ensimmäinen asunto. Sen kun hankkii mahdollisimman varhain ja hyvällä sijainnilla, on polulla, jolla voi siirtyä vuosien mittaan yhä isompaan asuntoon.

Minun kohdallani selitys on, että ostin yksiön 80-luvulla, maksoi 120 000 markkaa, samoin mieheni tahollaan oli ostanut asunnon, tuosta eteenpäin on myyty ja vaihdettu asuntoja ja jätetty joku lapsille opiskelija-asunnoksi. Luulisin että aika monella helsinkiläisellä on juuri näin.

Perintö + omat järkevät sijoitukset, kuten asunnot oikeaan aikaan oikealta paikalta. Työssä käymme vain satunnaisesti. Lainaa alle 30 000€, lyhenee kuukausittain ja korkomenot n. 50€/vuosi. Asunto jälleen ns. järkevä sijoitus ja helposti rahaksi muutettavissa, mikäli haluamme erilaisen/isomman.

Ihan normaalit palkansaajat täällä käyttävät tuota 2 vuoden verotussääntöä hyväksi. Yrittäjäthän eivät saa samalla tavalla lainaa, kun palkansaajat, vaan paljon vähemmän ja huononmilla ehdoilla, kun yrittäminen katsotaan niin riskialttiiksi. Palkansaajat vaihtaa tuota asuntoa koko ajan 2 vuoden välein ja se hinnannousu sidotaan seuraavaan asuntoon. Eli joka vuosi tulee jotain 20-30 tuhatta euroa verovapaata hinnan nousua asunnolle. Se on 10 vuodessa se 300 000e pelkkää veroetua asunnon hinnan nousussa. Ensin on pieni yksiö, sitten sinkut löytää toisensa ja 2 yksiöllä kaksio jne. Hinnat nousee täällä ihan hirveää vauhtia, kun puolet suomesta muuttaa tännepäin. 10 vuodessa ihan tavantalliasta nousee täällä tuohon 600 000e asunnon luokkaan. Ja maksaa siinä samalla sen melkein pois. 600 000e verotonta rahaa ei ole edes iso summa täälläpäin. Se onnistuu ihan vain käymällä töissä 10 vuotta.

Aloittamalla pienestä ja siitä siirtymällä vähän isompaan ja/tai parempaan. Tai näin tehtiin vielä mun nuoruudessa, nykyään otetaan lainaa ja hypätään suoraan isompaan. Toki palkat on parempia nykyään mutta aika monella on aivan ylimitoitettu laina maksukykyyn nähden. 

Jotain hinnoista kertoo sekin että samalla rahalla minkä itse maksoin pienestä kolmiosta saa tältä alueelta nykyään yksiön tai hyvin pienen kaksion.

Ja jotta todellisuus ei unohtuisi niin pk-seudulla on paljon ihmisiä jotka asuvat koko ikänsä vuokralla koska pienituloisilla ei yksinkertaisesti ole mahdollisuutta omistusasumiseen. Paljon on myös pitkää työmatkaa tekeviä jotka joutuvat jonnekin kehyskuntiin samasta syystä, rahat ei riitä muuttaa lähemmäs.  

Vierailija kirjoitti:

Ainakin tässä talossa Meilahdessa asukkaat ovat ihan muita kuin jotain johtajia tai menestyneitä yrittäjiä. Molemmat vanhemmat töissä, joilloin pystyvät lyhentämään isompaakin lainaa.

Meilahti ja Etelä-Haaga eivät ole arvoalueita, tavallisia keskiluokkaisia alueita.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin tässä talossa Meilahdessa asukkaat ovat ihan muita kuin jotain johtajia tai menestyneitä yrittäjiä. Molemmat vanhemmat töissä, joilloin pystyvät lyhentämään isompaakin lainaa.

Meilahti ja Etelä-Haaga eivät ole arvoalueita, tavallisia keskiluokkaisia alueita.

 

Ei kai aloittaja edes puhunut jostain Eirasta vaan Helsingistä yleensä. Meidän talossa neliöhinnat ovat n.5800€/m2, yksiöissä selvästi enemmän.

Helsingissä on myös alueita, joissa asuntojen hinnat eivät ole pilvissä. Ystävät ostivat juuri n100 neliön rivarin Paloheinästä ja maksoivat siitä 370.000€

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä tunne ketään, joka olisi hankkinut asunnon perinnöillä tai pääomatuloilla. Kaikilla opiskeluaikaisilla kavereilla on nykyään omistusasunto, eikä kukaan ole tietääkseni saanut ihmeempiä avustuksia keneltäkään. Useimmat aloittivat yksiöstä ja kivunneet siitä velan ja asunnon arvonnousun myötä vähän suurempiin kelloihin.

Tässä ei puhuttukaan sinun tuttavistasi, vaan niistä jotka ostavat Helsingistä asuntoja. Helsingistä ei saa edes hyvää kaksiota hyvältä sijainnilta alle 300 tonnin, puhumattakaan kunnon asunnoista.

 

Sehän riippuu ihan siitä mitä pitää "hyvänä sijaintina". Itse en haluaisi asua helsingin kalleimmilla alueilla koska koen ne epämiellyttäviksi.

Meidän koti on hyvällä sijainnilla metsän vieressä, kaupan lähellä, lähellä ns isoa tietä, bussipysäkkien ja metron läheisyydessä. Neljä huonetta ja keittiö alle 300 000.

Miksi joku oletti kysymyksen tarkoittavan miljoonakämppiä, kun kyse oli tavallisista asunnoista, jotka tuntuvat muualta Suomesta katsoen järjettömän kalliilta. 100m2 ja 370.000! Muualla se maksaa alle 100.000.

Se on vähän niin kuin tyhmyysvero. Ei hullu ole se joka pyytää, vaan se joka maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä tunne ketään, joka olisi hankkinut asunnon perinnöillä tai pääomatuloilla. Kaikilla opiskeluaikaisilla kavereilla on nykyään omistusasunto, eikä kukaan ole tietääkseni saanut ihmeempiä avustuksia keneltäkään. Useimmat aloittivat yksiöstä ja kivunneet siitä velan ja asunnon arvonnousun myötä vähän suurempiin kelloihin.

Silloin lähdetään liikkeelle yksiöstä ja hieman kauempaa keskustasta.

Tässä ei puhuttukaan sinun tuttavistasi, vaan niistä jotka ostavat Helsingistä asuntoja. Helsingistä ei saa edes hyvää kaksiota hyvältä sijainnilta alle 300 tonnin, puhumattakaan kunnon asunnoista.

 

Ja yksiö Helsingissä, ei keskustassa, maksaa?

Kun olet yksin ostamassa, osta alkuun yksiö. Kun tapaat tulevan puolisosi voitte miettiä kaksiota. Näinhän se etenee.

Vierailija kirjoitti:

Ihan tavallisia palkansaajia ollaan ja asutaan n.650.000 euron arvoisessa asunnossa. Velkaa on n.140.000. Ostettiin kumpikin tahoillamme yksiöt n.15v sitten. Naimisiin mentyämme hankittiin ensin kaksio , sitten lapsen myötä kolmio ja toisen lapsen jälkeen nykyinen asunto. Velka on ollut koko ajan kohtuullinen.

Suurin piirtein sama. Eka kaksio ostettiin -84 asuntosäästöpalkkiotilin vaatimissa neliöhintarajoissa. Siitä pikkuhiljaa suurempiin ja kalliimpiin asuntoihin. Ekan jälkeenhän puhutaan vain paljonko tarvitaan välirahaa. Nyt ensiasunnon hankkiminen pk-seudulla on toki paljon kalliimpaa suhteessa ansioihin kuin tuolloin.