Lue keskustelun säännöt.
As-lapsi tuhoaa perheen
Repsa
27.08.2019 |
Meillä on erittäin vaikea as-lapsi. Väkivaltainen, rääkyvä, haistatteleva ja tuhoava.
Koulua ei juurikaan pysty käymään ja me kaikki muut aletaan olla jo tosi rikki. Sisarukset kärsii ja me tapellaan miehen kanssa. (muuten suhteemme olisi hyvä, mutta tuo lapsi tuhoaa sen) apua ei saa mistään eikä voi pyytää, kun tässä kaupungissa ainoa apu on huostaanotto. Hoitoon ei ole voinut laittaa enää vuosiin kenellekään, joten koti on vankila.
Kommentit (256)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei olette itsekin olleet lapsia, ei varmasti ole teidänkään vanhemmilla aina ollut täydellistä ja mahtavaa. Ei elämä ole yhtä päivänpaistetta, kyllä pitää vähän hankaluuksia kestää. Sellaista se on, kyllä se äkkiä helpottaa jonkun kymmenen vuoden päästä - ei se ole kuin noin 4000 päivää, sehän menee ihan hujauksessa 🙂. Lapset ovat elämän suola ja tarkoitus!!!
No sinähän voit ryhtyä AS-lasten sijaisvanhemmaksi, voit sitten valuttaa tuota aurinkoasi heihinkin... Kannattaako tulla kommentoimaan jos ei tiedä asiasta yhtään mitään?
Ehei, minä en ole lisääntynyt juuri siksi että en halua tätä ihanuutta, vaikkakin se on kyllä totta että en täysin ymmärrä mistä kaikesta jään paitsi 🤗. Mutta ap ei sentään kuole yksin, kyllä tuokin pikku päivänpaiste hänestä sitten vanhana huolehtii, oli se uhrausten arvoista ❤❤❤.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teille on syntynyt kierre. Jonkinlaisesta kuormittumisestahan tuo lapsen käytös kielii ja sitä ei ole pystytty purkamaan, koska ei ehkä ole käsitystä mistä se on saanut alkunsa ja mitkä asiat häntä ylipäätään triggeröi. Pakko myös todeta, ettei oikein kuulosta pätevältä tuo terapeuttikaan.
Koko perheen rikkominen tuskin kannattaa, jolloin voi olla että ainoaksi keinoksi jää lastensuojelu. Huostaanottoa ette halua, mutta miten olisi tukiperhe, joka voisi ottaa joko hankalaa lasta tai muita lapsia hengähdystauolle. Yksikin ilta viikossa voisi helpottaa perheen sisäistä stressiä puolin ja toisin.
Meillälähipiirissä oli samanlaista ja vanhemmat saivat kasvatusta ja oppivat hoitamaan tilanteita.
Lapsi muuttui aivan toisenlaiseksi valmennuksen jälkeen.
Enää häröilee hyvin satunnaisesti.
Ihan kotikunnasta saivat apua.
miksi ihmeessä tappelette vielä erikseen? Vai onko vanhemmatkin as?
Vierailija kirjoitti:
Mitäs lisäännyitte.
No aivan totta. Ois pitänyt jättää lisääntyminen kaltaisillesi, jotka tuovat maailmaan viisautta, empatiaa ja älykkyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei olette itsekin olleet lapsia, ei varmasti ole teidänkään vanhemmilla aina ollut täydellistä ja mahtavaa. Ei elämä ole yhtä päivänpaistetta, kyllä pitää vähän hankaluuksia kestää. Sellaista se on, kyllä se äkkiä helpottaa jonkun kymmenen vuoden päästä - ei se ole kuin noin 4000 päivää, sehän menee ihan hujauksessa 🙂. Lapset ovat elämän suola ja tarkoitus!!!
No sinähän voit ryhtyä AS-lasten sijaisvanhemmaksi, voit sitten valuttaa tuota aurinkoasi heihinkin... Kannattaako tulla kommentoimaan jos ei tiedä asiasta yhtään mitään?
Ehei, minä en ole lisääntynyt juuri siksi että en halua tätä ihanuutta, vaikkakin se on kyllä totta että en täysin ymmärrä mistä kaikesta jään paitsi 🤗. Mutta ap ei sentään kuole yksin, kyllä tuokin pikku päivänpaiste hänestä sitten vanhana huolehtii, oli se uhrausten arvoista ❤❤❤.
Maailmassa on monenlaista tallaajaa, ja jokainen on ollut jonkun lapsi. Ap:n lapsi ei ole välttämättä edes veemäisemmästä päästä, kuten yllä olevasta viestistä havaitsemme.
Repsa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä as?
Asperger
Aa. Mut eihän se itsessään mitään aggressiivisuutta aiheuta...
Ap, mikä on ongelma noin konkreettisesti? Kertoisitko esimerkkitilanteen?
Niin, ei aiheutakaan. Meille vain on sattunut myös se iloksemme. Raivokohtaus tulee kaikesta, mikä ei ole ns. kivaa. Koulusta, läksyista, pukemisesta, lähtemisestä, jäkien korjaamisesta.
Komentaa voi, mutta siitäkin alkaa huutamaan. Rangaistahan näitä ei voi. Mikään ei toimi eikä tottele. Jos kieltää jotain, hakkaa vaikka ovea ja rääkyy kurkku suorana.
Jep, ja rääkyy muuten tunteja. Meille tuli monta kertaa poliisit kun as-lapsi "riemastui". Rankaista ei voi, koska silloin rankaistaan as-henkilöä hänen luonteenpiirteistään joille hän ei voi mitään. Toisaalta askin voi olla mulkero ja käyttäytyä rumasti ihan tahallaan, jolloin sitä pitää rankaista kuten muitakin. Ikinä vain et tiedä milloin kyse on tällaisesta, ja as-tyyppi oppii nopeasti käyttämään tilaansa hyväkseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Burgerit ovat rasittavia olevinaan niin erikoisia niin erikoisia ja kaikki pitäs pomppii heidän pillin mukaan, vaikka ovat vähä älyisiä vammaisia.
Oliko Juice vähä-älyinen tai Einstein?
Aspergeria ei voi diagnosoida kenellekään postuumisti...
Vierailija kirjoitti:
Eihän mitään Asperger-diagnoosia enää virallisesti ole. Nykyään kaikki autisteja.
Niin, jenkeissä. Täällä asperger on vielä tautiluokituksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa laitoksista ei oikeasti ole sopivia as-nuorelle. Tämän sanon itse entisenä laitoslapsena, jolla on asperger-diagnoosi. Jouduin vakavasti kiusatuksi, seksuaalisesti hyväksikäytetyksi ja pahoinpidellyksi. Yritin laitoksessa itsemurhaa yli 10 kertaa.
Eihän ne sovi ei. Kertoisitko vielä näkemyksesi, ja ehdotuksesi siitä mitä pitäisi tehdä tällaiselle as-nuorelle?
Eli, lintsaa koulusta, huutaa/haistattelee kotona ja koulussa koko ajan, ei suostu tekemään mitään, ei edes ottamaan kenkiä pois mennessään sänkyynsä. Ei myöskään pese lakanaa jolla oli kuraisine kenkineen. Ei syö mitään muuta kuin suklaata ja sipsejä. On öitä pois kotoa puhelimet kiinni, karkaa jatkuvasti yöksi ulos, liikkuu aikuisten ihmisten kanssa samoissa porukoissa, käyttää päihteitä ja tupakoi.
Mihin hänet laitetaan asumaan, kun kotona ei voi enää olla, koska vanhemmat eivät lain mukaankaan saa estää tätä nuoren toimintaa, ja laitoskin on mielestäsi niin paha paikka? Minne hänet laitetaan?
Maija Poppanen kirjoitti:
Ootteko olleet kunoutusvalmennuskurssilla?
https://www.kela.fi/kuntoutus-ja-sopeutumisvalmennuskurssit
Koko perhe usein pääsee esim. viikon leirille (Kela kustantaa) jossa keskitytään juuri oman perheen ja erityislapsen haasteisiin.
Meillä ADD poika ja haettiin tollaseen. Kauan sai kyllä kaupungilta apua anella ennenkö mihinkään ryhdyttiin... (Aluksi sieltä vain todettiin että samanlaisia vaikeuksia on kaikilla lapsiperheillä!) Sairaalan lasten neurologian poliklinikan kontakti lopulta laittoi tiedon näistä kursseista ja ton linkin (näistä olin jo aiemmin paikalliseata psykososiaalisesta keskuksesta kyselly, kun en ite osannut etsiä, mutta en saanu apua sieltäkään)
Ymmärrän ton pelon huostaanotosta, jopa ittee se pelotti kun tuli sosiaalityöntekijä käymään ja kerrottiin miehen kanssa uupumisestamme... Saatiin nepsy valmennus ja tosiaan yhteyshenkilö sairaalaan.
Mun siskolla on asperger ja ADHD lapset joten tiedän, et as todellakin haastavampi kuin ADD. He oli myös jollain lairillä perheenä. En silloin tiennyt mikä, mutta ilmeisesti tällänen vastaava kuntoutusvalmennus.
Kerrotko vielä miten se lapsi lopettaa huutamisen ja vaikeana olemisen tuon kurssin jälkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et kerro lapsen ikää (tai sitten multa mennyt ohi, pahoittelut jos näin on), mutta kuulostaa siltä, että teillä on tilanne päässyt jo pahaksi. Avohuollon tukitoimenpiteenä sijoitus voisi olla hyvä vaihtoehto. Ei ole tarkoitus uuvuttaa koko perhettä. Jokaisen jaksaminen on rajallista.
Teen itse koulunkäyntiavustajan työtä ja olen erikoistunut erityislapsiin. Itsellänikin on aistiyliherkkä adhd-lapsi. Lisäksi omalla siskollani on asperger (nykyään diagnoosi on autismin kirjon oireet).
Äitini teki lastensuojeluilmoituksen, kun siskoni oli 12v. Vuoden verran siskoni kävi tukiperheessä ja suunnitelmana oli sijoitus perheeseen, kunhan ryhtyvät sijaisperheeksi. Perheen vanhemmat kuitenkin erosivat ja siskoni päätyi perhekotiin.
Äitini on usein todennut, että haki apua liian myöhään. Avohuollon tukitoimilla olisi ehkä pärjätty, jos olisi hakenut apua ajoissa.
Kuntien resurssit ovat rajalliset ja esim. pääkaupunkiseudulla lastensuojelu on ylikuormittunut. Kaikki eivät saa apua ajoissa ja jonot on pitkiä.
Suosittelen nyt tekemään lastensuojeluilmoituksen ja kysymään avohuollon tukitoimia.
Mä hain apua ja kerroin ongelmista jo silloin kun as-lapseni oli vauva, mutta koska neuvolatäti teitää paremmin, ja sen jälkeen tarhatätit ja opettajat ja th:t, niin dg viivästyi parikymppiseksi, ja nyt tytär ei tee muuta kuin makaa kotona ja on puheimella.
Vierailija kirjoitti:
Miten yksikään sijaisperhe pärjäisi sen enempää? Kuulostaa kyllä niin haastavalta, etten usko hänen voivan olla missään perheessä, ei omassa eikä muiden.
Sijoittaa voi sijaisperheen sijasta myös kodinomaiseen erityislapsille tarkoitettuun asumisyksikköön, siellä on asiantuntemusta erityislapsista paljon paremmin kuin sijaisperheillä tai tavanomaisissa lastensuojeluyksiköissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä sama mutta kromosomopoikkeavuus, autisti ja kehitysvammainen.. koko perhe väsynyt.
Varmaankin kurssilla saa sellaista tukea että lapsikin oppii ymmärtämään itseään paremmin. Hänellä pitäisi varmaan olla huomattavasti vähemmän virikkeellinen ympäristö, käytös kertoo stressistä ja kuormittumisesta. Eikö joku rauhoittava lääkitys toimisi tuohon. Harmi että lasta ei saa ilmeisesti lukita kotiin niin pitää antaa vaan karata. Voi tuhota niillä päihteillä päänsä. Asperger ei välttämättä pysty samastumaan toisen kokemukseen joten ei ymmärrä mitä merkitystä on ahdistuksella jota aiheuttaa muille. Koska kyseessä jo teini voi olla liian myöhäistä.. vai toimiko tukitoimet paremmin kun hän oli nuorempi? Voiko tämä olla reaktiota siihen kun tuttu terapeutti lopetti? Ottaisin lapsen pois koulusta ja pyytäisin osastolle hoitojaksoa. On vaaraksi itselleen ja muille. Lääkitykset ja terapiat kuntoon ja kouluun kertaamaan luokkaa sitten ensi vuonna. Osastohoitoon.
Kurjaa että sulla oli noin ikävä kokemus laitoksesta.
Ripottelen suolaa haavoihin mutta... Olet ilmeisesti jo aikuinen ja pystyt hyväksymään sen että sun "yksi rankempi vuosi" oli se korsi joka katkaisi kamelin selän eli ylitti vaikeiden vuosien ketjussa vanhempiesi jaksamisen. Paikka on ollut varmasti vaikea kaikille. Loppujen lopuksi vanhempien pitää suojella itseään, mahdollisia sisaruksiasi sekä tietenkin myös sinua itseäsi. Laitos on ollut ainoa vaihtoehto, itse et antanut muulle mahdollisuutta.
Joka tapauksessa toivon kaikkea hyvää ja että elämämänpolkusi johtaa valoisampiin aikoihin.
Vierailija kirjoitti:
Repsa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa laitoksista ei oikeasti ole sopivia as-nuorelle. Tämän sanon itse entisenä laitoslapsena, jolla on asperger-diagnoosi. Jouduin vakavasti kiusatuksi, seksuaalisesti hyväksikäytetyksi ja pahoinpidellyksi. Yritin laitoksessa itsemurhaa yli 10 kertaa.
Olen todella pahoillani puolestasi. Miksi laitettiin laitokseen? Pakolla vai vanhempien halusta? Siis jos saan kysyä
Pakolla, oli yksi rankempi vuosi (ei kuitenkaan mitään päihde- tai väkivaltaongelmia), jonka seurauksena sitten laitokseen.
Olen pahoillani, mutta ehkä teillä ei ole valmiuksia kasvattaa häntä. Kannattaa yrittää kuitenkin muistaa se, että myös se lapsi itse kärsii noista. Aina ensimmäinen lääke ei ole oikea. Joo, lääke on pahasta, mutta joskus se on ainoa keino.
Tässä keskustelussa on huomiotava myös se että kaikkia ei voi ns pelastaa. Joidenkin ihmisten rasti on vain olla se tilastollinen sekopää. Olen pahoillani mutta niin se on. Se tuntuu kamalalta kun sattuu omalle kohdalle, kun haluaisi hyvää ja haluaisi auttaa ja tehdä kaikkensa. Aina se ei ole mahdollista. Voi olla, että apn lapsi on juuri tällainen. Itse kokeilisin tuota lääkkeellistä osastohoitoa ja sitten jotain laitossijoitusta viimeisenä keinona. Tai sitten ottaisin töistä vuoden virkavapaana ja yrittäisin omistaa elämäni lapselle jos olisi mitään mitä voisi tehdä. Voi olla että kun täysi-ikäistyy, lapsi on silti täysin menetetty. Neurologinen poikkeavuus ei ole vanhempien vika eivätkä vanhemmat ole yli-ihmisiä. Osaan vaan ei saa kontaktia ellei ole joku autismin kirjon ammattilainen
Vierailija kirjoitti:
Kurjaa että sulla oli noin ikävä kokemus laitoksesta.
Ripottelen suolaa haavoihin mutta... Olet ilmeisesti jo aikuinen ja pystyt hyväksymään sen että sun "yksi rankempi vuosi" oli se korsi joka katkaisi kamelin selän eli ylitti vaikeiden vuosien ketjussa vanhempiesi jaksamisen. Paikka on ollut varmasti vaikea kaikille. Loppujen lopuksi vanhempien pitää suojella itseään, mahdollisia sisaruksiasi sekä tietenkin myös sinua itseäsi. Laitos on ollut ainoa vaihtoehto, itse et antanut muulle mahdollisuutta.
Joka tapauksessa toivon kaikkea hyvää ja että elämämänpolkusi johtaa valoisampiin aikoihin.
Vierailija kirjoitti:
Repsa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa laitoksista ei oikeasti ole sopivia as-nuorelle. Tämän sanon itse entisenä laitoslapsena, jolla on asperger-diagnoosi. Jouduin vakavasti kiusatuksi, seksuaalisesti hyväksikäytetyksi ja pahoinpidellyksi. Yritin laitoksessa itsemurhaa yli 10 kertaa.
Olen todella pahoillani puolestasi. Miksi laitettiin laitokseen? Pakolla vai vanhempien halusta? Siis jos saan kysyä
Pakolla, oli yksi rankempi vuosi (ei kuitenkaan mitään päihde- tai väkivaltaongelmia), jonka seurauksena sitten laitokseen.
Tämän toivoisin myös oman jo aikuisen lapseni joskus ymmärtävän.
eri
Olin 13-vuotiaasta täysi-ikäiseksi laitoksissa neljässä eri paikassa. Myös mulla as. Kaikissa osattiin dg huomioida, enkä kokenut kiusaamista koko aikana kertaakaan. Minua tai ketään muutakaan ei koko aikana myöskään pahoinpidelty tai seksuaalisesti hyväksikäytetty. Kukaan ei yrittänyt itsemurhaa. On niitä hyviäkin paikkoja.