As-lapsi tuhoaa perheen

AS- nuoret voivat olla tosi haastavia. Ja siis koska helpompia on myös, niin älkää tarjotko ratkaisuja, jotka heille toimi.

Tuttu perhe päätyi huostaanottoon. Kipeä ratkaisu, mutta ainoa oikea. Kotona olo olisi ollut sisarillekin tosi väärin. Kaikkia ei voi uhrata autistin alttarille.

Vierailija kirjoitti:

Jos ette anna väkivaltaista lastanne vähäksi aikaa sijoitukseen, niin antakaa edes terveet. Heillä on oikeus turvalliseen lapsuuteen ja vanhempien jakamattomaan huomioon. Nyt he jäävät kaikesta paitsi! Älkää antako yhden traumatisoida muita.

Aivan totta! Olen kasvanut epävakaan sisarena ja täysin allekirjoitan tämän!!!!

Asperger ei ole syy huonoon käytökseen, näin minulle ja lapselle kertoi neurologi, psykologi ja erityiskoulun opettaja.

Kyllä se lapsikin on ymmärtänyt omaa käytöstään diagnoosin myötä ja pyrkinyt omaa käytöstään parantamaan, joskus ne tunteet vaan vie.

Ihana poika, mutta tunteet vie eritavalla kuin muita heikon sosiaalisen ymmärryksen takia.

Repsa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Repsa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa laitoksista ei oikeasti ole sopivia as-nuorelle. Tämän sanon itse entisenä laitoslapsena, jolla on asperger-diagnoosi. Jouduin vakavasti kiusatuksi, seksuaalisesti hyväksikäytetyksi ja pahoinpidellyksi. Yritin laitoksessa itsemurhaa yli 10 kertaa.

Olen todella pahoillani puolestasi. Miksi laitettiin laitokseen? Pakolla vai vanhempien halusta? Siis jos saan kysyä

Pakolla, oli yksi rankempi vuosi (ei kuitenkaan mitään päihde- tai väkivaltaongelmia), jonka seurauksena sitten laitokseen.

Eikö vanhemmat saanut takaisin kotiin?

Vanhemmilla ei ole valtaa purkaa huostaanottoa.

Ei kaikkia ympärillä voi uhrata yhden takia. Piste.

up

Miten yksikään sijaisperhe pärjäisi sen enempää? Kuulostaa kyllä niin haastavalta, etten usko hänen voivan olla missään perheessä, ei omassa eikä muiden.

Jotkut hyötyvät tukevista seinistä ja hoitohenkilökunnasta. Sellasista ei kotona ole. Tähän ratkaisuun et saa täältä tukea. Pelasta perheesi.

Vierailija kirjoitti:

Miten yksikään sijaisperhe pärjäisi sen enempää? Kuulostaa kyllä niin haastavalta, etten usko hänen voivan olla missään perheessä, ei omassa eikä muiden.

Tätä minäkin olen aina ihmetellyt näitten sijoituksta kannattavien kanssa. Mitten ihmeessä joku toinen perhe, jolla vielä puuttuu rakkaus lasta kohtaan, voisi olla parempi pärjäämään? Ei ihme että lastensuojelusta on tehty piinkova bisnes.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut hyötyvät tukevista seinistä ja hoitohenkilökunnasta. Sellasista ei kotona ole. Tähän ratkaisuun et saa täältä tukea. Pelasta perheesi.

Niin ehkä. Tuo edellä ollut omakohtainen teksti laitoshoidetusta lapsesta kyllä säikäytti taas ja tekee mieli yrittää pärjätä kotioloissa, vaikka eilen olin jo niin loppu kyllästynyt.

Vierailija kirjoitti:

Pahinta on, että erityislapsille ei edes pysty pitämään kuria. Ja toisaalta vaikka pystyisikin, niin kurinpito on punainen vaate sossuille ja käytännössä sama kuin jos itse pyytäisi ottamaan lapsen huostaan.

Kurinpito ei ole paha. Väkivalta kuten tukistus on paha ja syytä luopua lapsesta silloin ehkä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahinta on, että erityislapsille ei edes pysty pitämään kuria. Ja toisaalta vaikka pystyisikin, niin kurinpito on punainen vaate sossuille ja käytännössä sama kuin jos itse pyytäisi ottamaan lapsen huostaan.

Kurinpito ei ole paha. Väkivalta kuten tukistus on paha ja syytä luopua lapsesta silloin ehkä.

Miten?

Millä lailla pidetään kuria lapselle, joka ei hätkähdä mistään eikä ole mitään, mitä voisi esim. ottaa pois?

Kotiarestia? Lapselle, jolla ei ole yhtään kaveria tai harrastusta ja joka on aina kotona? Tilanne on oikeasti niin ettei ole kurinpitotoimia, joita näihin lapsiin voi käyttää.

Sijoittaa voi ilman huostaanottoakin, vielä suuremmalla syyllä se on lain edessäkin oikeampi vaihtoehto tällaisessa tilanteessa, kun kyseessä lapsen terveydelliset tarpeet, eikä vanhemmuuden ongelmat. Itselläni lähipiiristä kokemusta juuri tällaisesta. Tärkeintä vaan olisi, mikäli tällaiseen tilanteeseen päädytään, että sijoituspaikka olisi olosuhteiltaan yms sopiva eikä sellainen, että ongelmat vaan pahenevat.

Varmaankin aika harvoin sijaisperheisiin edes tarjotaan vaikeita asperger tapauksia. En usko että näin, koska sillon mennään ojasta allikkoon.

Vierailija kirjoitti:

Jos ette anna väkivaltaista lastanne vähäksi aikaa sijoitukseen, niin antakaa edes terveet. Heillä on oikeus turvalliseen lapsuuteen ja vanhempien jakamattomaan huomioon. Nyt he jäävät kaikesta paitsi! Älkää antako yhden traumatisoida muita.

ja sijoitus ei mahdollisesti ollenkaan traumatisoisi..?

Ootteko olleet kunoutusvalmennuskurssilla?

https://www.kela.fi/kuntoutus-ja-sopeutumisvalmennuskurssit

Koko perhe usein pääsee esim. viikon leirille (Kela kustantaa) jossa keskitytään juuri oman perheen ja erityislapsen haasteisiin.

Meillä ADD poika ja haettiin tollaseen. Kauan sai kyllä kaupungilta apua anella ennenkö mihinkään ryhdyttiin... (Aluksi sieltä vain todettiin että samanlaisia vaikeuksia on kaikilla lapsiperheillä!) Sairaalan lasten neurologian poliklinikan kontakti lopulta laittoi tiedon näistä kursseista ja ton linkin (näistä olin jo aiemmin paikalliseata psykososiaalisesta keskuksesta kyselly, kun en ite osannut etsiä, mutta en saanu apua sieltäkään)

Ymmärrän ton pelon huostaanotosta, jopa ittee se pelotti kun tuli sosiaalityöntekijä käymään ja kerrottiin miehen kanssa uupumisestamme... Saatiin nepsy valmennus ja tosiaan yhteyshenkilö sairaalaan.

Mun siskolla on asperger ja ADHD lapset joten tiedän, et as todellakin haastavampi kuin ADD. He oli myös jollain lairillä perheenä. En silloin tiennyt mikä, mutta ilmeisesti tällänen vastaava kuntoutusvalmennus.

Hei olette itsekin olleet lapsia, ei varmasti ole teidänkään vanhemmilla aina ollut täydellistä ja mahtavaa. Ei elämä ole yhtä päivänpaistetta, kyllä pitää vähän hankaluuksia kestää. Sellaista se on, kyllä se äkkiä helpottaa jonkun kymmenen vuoden päästä - ei se ole kuin noin 4000 päivää, sehän menee ihan hujauksessa 🙂. Lapset ovat elämän suola ja tarkoitus!!!

Vierailija kirjoitti:

Hei olette itsekin olleet lapsia, ei varmasti ole teidänkään vanhemmilla aina ollut täydellistä ja mahtavaa. Ei elämä ole yhtä päivänpaistetta, kyllä pitää vähän hankaluuksia kestää. Sellaista se on, kyllä se äkkiä helpottaa jonkun kymmenen vuoden päästä - ei se ole kuin noin 4000 päivää, sehän menee ihan hujauksessa 🙂. Lapset ovat elämän suola ja tarkoitus!!!

No sinähän voit ryhtyä AS-lasten sijaisvanhemmaksi, voit sitten valuttaa tuota aurinkoasi heihinkin... Kannattaako tulla kommentoimaan jos ei tiedä asiasta yhtään mitään?

Et kerro lapsen ikää (tai sitten multa mennyt ohi, pahoittelut jos näin on), mutta kuulostaa siltä, että teillä on tilanne päässyt jo pahaksi. Avohuollon tukitoimenpiteenä sijoitus voisi olla hyvä vaihtoehto. Ei ole tarkoitus uuvuttaa koko perhettä. Jokaisen jaksaminen on rajallista.

Teen itse koulunkäyntiavustajan työtä ja olen erikoistunut erityislapsiin. Itsellänikin on aistiyliherkkä adhd-lapsi. Lisäksi omalla siskollani on asperger (nykyään diagnoosi on autismin kirjon oireet).

Äitini teki lastensuojeluilmoituksen, kun siskoni oli 12v. Vuoden verran siskoni kävi tukiperheessä ja suunnitelmana oli sijoitus perheeseen, kunhan ryhtyvät sijaisperheeksi. Perheen vanhemmat kuitenkin erosivat ja siskoni päätyi perhekotiin.

Äitini on usein todennut, että haki apua liian myöhään. Avohuollon tukitoimilla olisi ehkä pärjätty, jos olisi hakenut apua ajoissa.

Kuntien resurssit ovat rajalliset ja esim. pääkaupunkiseudulla lastensuojelu on ylikuormittunut. Kaikki eivät saa apua ajoissa ja jonot on pitkiä.

Suosittelen nyt tekemään lastensuojeluilmoituksen ja kysymään avohuollon tukitoimia.

Teidän muilla lapsilla on oikeus lapsuuteen. Yksi ei saa raivareillaan sitä heiltä tuhota!