Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten yli siitä ettei mies ollut yli exästä
27.08.2019 |
No siinäpä se tulikin. Miten päästä yli siitä, ettei mies ollut yli exästään kun tavattiin?
Olemme siis olleet yhdessä miehen kanssa neljä vuotta ja tämä asia selvisi minulle vastoittain. Jos olisin tiennyt asian alussa, mitään suhdetta meille ei olisi edes muodostunut.
Suhteemme alku (noin 1/2 vuotta) oli vaikea. Mies oli hyvin ristiriitainen toiminnassaan... hänen oli vaikea sitouta ja kuitenkin toisaalta sanoi sitä haluavansa. Kun sitten tuossa puolen vuoden kohdalla aloin puhua erosta, mies teki ratkaisunsa ja halusi sitoutua. Sen jälkeen kaikki on ollut hyvin. On intohimoa, läheisyyttä ja samankaltainen huumorintaju. Mies kohtelee mua hyvin ja on huomaavainen.
Mutta nyt sitten selvisi syy alun vaikeuksiin. Kertoi myös, että on tuntenut vasta viimeiset kaksi vuotta olevansa kunnolla toipunut exästään. Sanoi, ettei ole puhunut mitään, koska on pelännyt että menettäisi mut, jos puhuu.
Mun tunteeni on nyt aika ristiriitaiset. Toisaalta tunnen myötätuntoa miestäni kohtaan (suhde exään oli oikeasti rankka ja siinä tapahtui asioita, joista varmasti riitti toipumista). Ja kuten sanoin, suhteemme nyt on hyvä. Ja toisaalta olen vihainen. Siitä että mies on salaillut asiaa minulta. Ja etttä tämä tavallaan vei meiltä hyvän alun mahdollisuuden (ja jos olisin tiennyt syyn siihen, en tosiaan edes olisi aloittanut suhdettamma.
En tiedä mitä teen. Tai miten tästä pääsee yli.
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
Huh, liippaapa tosi läheltä omaa tilannettani..
Mä otin ihan vasta yhteyttä eksääni. Saatan ehkä olla tuo kyseinen ex-tyttöystävä paitsi, että erosimme miehen kanssa jo vähän tätä tapausta aiemmin eikä mulla ollut ketään valmiiksi valkattuna. Löysin kyllä nopeasti laastarin. Eksänikin löysi uuden naisen jo kuukausi erosta ja tuli myös isäksi heti vuoden sisään. Tuntui väärältä olla yhteyksissä ja päätin vain blokata koko asian ja jatkaa elämää vaikka moni eron aikoihin tapahtuneista asioista oli todellakin vaikea.
Rakastuin laastariini, menimme naimisiin, perustimme perheen.
Yhtenä päivänä luin jutun, joka kosketti syvästi. Se avasi jotenkin silmäni ja myönsin itselleni myös entistä kohtaan tuntemani tunteet ja vaikeat asiat. Rohkaistuin lopulta ottamaan yhteyttä pyytääkseni anteeksi mokiani/virheitäni ja epäkypsyyttäni tuohon aikaan. Ja saadakseni ne panttaamani asiat sydämeltä.
Pari viestiä riitti isoimpien asioiden käsittelyyn ja molemminpuoliseen anteeksiantoon. Nuoria ja tyhmiähän me oltiin. En nyt sitten taida haluta tavata jos osoittautuu, että siitä seuraa parisuhdekriisi hänen puolellaan. Kasvotusten olisi ehkä ollut todenmukaisempi käsitellä asiat, mutta tärkein ehkä saatiinkin sanottua.
Jos nyt sattuisikin olemaan niin, että kyseessä on sama tapaus niin sulla on todellakin pirun ihana mies. Me saatiin molemmat pysyvät traumat meidän suhteen aikana, joten älä pelkää, en ole tulossa väliinne vaikka joskus kaipaankin, mulla on oma perhe täällä. Äläkä vatvo liikaa vaan ole onnellinen, että asiat on teillä nyt hyvin. Ei se sun kanssa sinnittelisi jos ei rakastaisi sua ja lapsia.
M:ää käy sääliksi jos molemmat elämänsä naiset on av-mammoja. Kommentoi "moi" jos tunnistat.
En usko että olet. Eikä sillä nyt tässä kriisissä ole väliä, tapaisiko exänsä vai ei. Ei se ole mulle mikään uhka. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh, liippaapa tosi läheltä omaa tilannettani..
Mä otin ihan vasta yhteyttä eksääni. Saatan ehkä olla tuo kyseinen ex-tyttöystävä paitsi, että erosimme miehen kanssa jo vähän tätä tapausta aiemmin eikä mulla ollut ketään valmiiksi valkattuna. Löysin kyllä nopeasti laastarin. Eksänikin löysi uuden naisen jo kuukausi erosta ja tuli myös isäksi heti vuoden sisään. Tuntui väärältä olla yhteyksissä ja päätin vain blokata koko asian ja jatkaa elämää vaikka moni eron aikoihin tapahtuneista asioista oli todellakin vaikea.
Rakastuin laastariini, menimme naimisiin, perustimme perheen.
Yhtenä päivänä luin jutun, joka kosketti syvästi. Se avasi jotenkin silmäni ja myönsin itselleni myös entistä kohtaan tuntemani tunteet ja vaikeat asiat. Rohkaistuin lopulta ottamaan yhteyttä pyytääkseni anteeksi mokiani/virheitäni ja epäkypsyyttäni tuohon aikaan. Ja saadakseni ne panttaamani asiat sydämeltä.
Pari viestiä riitti isoimpien asioiden käsittelyyn ja molemminpuoliseen anteeksiantoon. Nuoria ja tyhmiähän me oltiin. En nyt sitten taida haluta tavata jos osoittautuu, että siitä seuraa parisuhdekriisi hänen puolellaan. Kasvotusten olisi ehkä ollut todenmukaisempi käsitellä asiat, mutta tärkein ehkä saatiinkin sanottua.
Jos nyt sattuisikin olemaan niin, että kyseessä on sama tapaus niin sulla on todellakin pirun ihana mies. Me saatiin molemmat pysyvät traumat meidän suhteen aikana, joten älä pelkää, en ole tulossa väliinne vaikka joskus kaipaankin, mulla on oma perhe täällä. Äläkä vatvo liikaa vaan ole onnellinen, että asiat on teillä nyt hyvin. Ei se sun kanssa sinnittelisi jos ei rakastaisi sua ja lapsia.
M:ää käy sääliksi jos molemmat elämänsä naiset on av-mammoja. Kommentoi "moi" jos tunnistat.
En usko että olet. Eikä sillä nyt tässä kriisissä ole väliä, tapaisiko exänsä vai ei. Ei se ole mulle mikään uhka. -ap
Okei, no mutta vastaan sinulle samoin kuin vastaisin tuon eksäni naiselle: Tämä asia ei ole oireilun arvoinen. Ei minunkaan mieheni ahdistunut kun kerroin, että mulla on tarve nähdä eksäni ja sopia ne nuoruuden sotkut. Ja jo tekstiviestillä asia hoitui.
Jos olet itse rakastunut ja rakastanut niin tiedät varmaan, ettei se toinen ihminen välttämättä täysin unohdu vaikka tiet eroaisivat. Eikä se ensimmäinen rakkaus ole välttämättä viimeinen. Sinä olet nykyinen, luota siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh, liippaapa tosi läheltä omaa tilannettani..
Mä otin ihan vasta yhteyttä eksääni. Saatan ehkä olla tuo kyseinen ex-tyttöystävä paitsi, että erosimme miehen kanssa jo vähän tätä tapausta aiemmin eikä mulla ollut ketään valmiiksi valkattuna. Löysin kyllä nopeasti laastarin. Eksänikin löysi uuden naisen jo kuukausi erosta ja tuli myös isäksi heti vuoden sisään. Tuntui väärältä olla yhteyksissä ja päätin vain blokata koko asian ja jatkaa elämää vaikka moni eron aikoihin tapahtuneista asioista oli todellakin vaikea.
Rakastuin laastariini, menimme naimisiin, perustimme perheen.
Yhtenä päivänä luin jutun, joka kosketti syvästi. Se avasi jotenkin silmäni ja myönsin itselleni myös entistä kohtaan tuntemani tunteet ja vaikeat asiat. Rohkaistuin lopulta ottamaan yhteyttä pyytääkseni anteeksi mokiani/virheitäni ja epäkypsyyttäni tuohon aikaan. Ja saadakseni ne panttaamani asiat sydämeltä.
Pari viestiä riitti isoimpien asioiden käsittelyyn ja molemminpuoliseen anteeksiantoon. Nuoria ja tyhmiähän me oltiin. En nyt sitten taida haluta tavata jos osoittautuu, että siitä seuraa parisuhdekriisi hänen puolellaan. Kasvotusten olisi ehkä ollut todenmukaisempi käsitellä asiat, mutta tärkein ehkä saatiinkin sanottua.
Jos nyt sattuisikin olemaan niin, että kyseessä on sama tapaus niin sulla on todellakin pirun ihana mies. Me saatiin molemmat pysyvät traumat meidän suhteen aikana, joten älä pelkää, en ole tulossa väliinne vaikka joskus kaipaankin, mulla on oma perhe täällä. Äläkä vatvo liikaa vaan ole onnellinen, että asiat on teillä nyt hyvin. Ei se sun kanssa sinnittelisi jos ei rakastaisi sua ja lapsia.
M:ää käy sääliksi jos molemmat elämänsä naiset on av-mammoja. Kommentoi "moi" jos tunnistat.
En usko että olet. Eikä sillä nyt tässä kriisissä ole väliä, tapaisiko exänsä vai ei. Ei se ole mulle mikään uhka. -ap
Okei, no mutta vastaan sinulle samoin kuin vastaisin tuon eksäni naiselle: Tämä asia ei ole oireilun arvoinen. Ei minunkaan mieheni ahdistunut kun kerroin, että mulla on tarve nähdä eksäni ja sopia ne nuoruuden sotkut. Ja jo tekstiviestillä asia hoitui.
Jos olet itse rakastunut ja rakastanut niin tiedät varmaan, ettei se toinen ihminen välttämättä täysin unohdu vaikka tiet eroaisivat. Eikä se ensimmäinen rakkaus ole välttämättä viimeinen. Sinä olet nykyinen, luota siihen.
No mä olen itse aina siirtynyt uuteen suhteeseen vasta, kun se edellinen suhde on käsitelty niin, että kipu ja kaipuu on olleet poissa. Mutta joo, ehkä olen jotenkin tiukkapipo siinä, etten siedä muilta ihmisiltä sekoilua ja ihmissuhteiden sotkemista. Puute ihmisessä sekin, tiedän. -ap
Mulla meni 5 vuotta päästä yli exästäni, jonka kanssa olin yli 25 vuotta. Ei siksi, että olisin hänet halunnut takaisin vaan päästä yli siitä loukkauksesta, jonka sain tuta kun hän vaihtoi yhtäkkiä toiseen pidettyän salasuhdetta yolä selkäni takana jonkun aikaa ja syytteli minua pettämisestä, vaikka en koskaan pettänyt. Ehkä ap. sinunkin miehelläsi meni pari vuotta siinä, että yritti vaan ymmärtää miksi niin tapahtui vaikka ei halunnutkaan enää häntä tavata. Älä syytä häntä siitä, ettei kertonut, koska halusi sinut elämäänsä ja vaikka ehkä olitkin ensin laastari, et ole sitä enää jos mies sinua rakastaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh, liippaapa tosi läheltä omaa tilannettani..
Mä otin ihan vasta yhteyttä eksääni. Saatan ehkä olla tuo kyseinen ex-tyttöystävä paitsi, että erosimme miehen kanssa jo vähän tätä tapausta aiemmin eikä mulla ollut ketään valmiiksi valkattuna. Löysin kyllä nopeasti laastarin. Eksänikin löysi uuden naisen jo kuukausi erosta ja tuli myös isäksi heti vuoden sisään. Tuntui väärältä olla yhteyksissä ja päätin vain blokata koko asian ja jatkaa elämää vaikka moni eron aikoihin tapahtuneista asioista oli todellakin vaikea.
Rakastuin laastariini, menimme naimisiin, perustimme perheen.
Yhtenä päivänä luin jutun, joka kosketti syvästi. Se avasi jotenkin silmäni ja myönsin itselleni myös entistä kohtaan tuntemani tunteet ja vaikeat asiat. Rohkaistuin lopulta ottamaan yhteyttä pyytääkseni anteeksi mokiani/virheitäni ja epäkypsyyttäni tuohon aikaan. Ja saadakseni ne panttaamani asiat sydämeltä.
Pari viestiä riitti isoimpien asioiden käsittelyyn ja molemminpuoliseen anteeksiantoon. Nuoria ja tyhmiähän me oltiin. En nyt sitten taida haluta tavata jos osoittautuu, että siitä seuraa parisuhdekriisi hänen puolellaan. Kasvotusten olisi ehkä ollut todenmukaisempi käsitellä asiat, mutta tärkein ehkä saatiinkin sanottua.
Jos nyt sattuisikin olemaan niin, että kyseessä on sama tapaus niin sulla on todellakin pirun ihana mies. Me saatiin molemmat pysyvät traumat meidän suhteen aikana, joten älä pelkää, en ole tulossa väliinne vaikka joskus kaipaankin, mulla on oma perhe täällä. Äläkä vatvo liikaa vaan ole onnellinen, että asiat on teillä nyt hyvin. Ei se sun kanssa sinnittelisi jos ei rakastaisi sua ja lapsia.
M:ää käy sääliksi jos molemmat elämänsä naiset on av-mammoja. Kommentoi "moi" jos tunnistat.
En usko että olet. Eikä sillä nyt tässä kriisissä ole väliä, tapaisiko exänsä vai ei. Ei se ole mulle mikään uhka. -ap
Okei, no mutta vastaan sinulle samoin kuin vastaisin tuon eksäni naiselle: Tämä asia ei ole oireilun arvoinen. Ei minunkaan mieheni ahdistunut kun kerroin, että mulla on tarve nähdä eksäni ja sopia ne nuoruuden sotkut. Ja jo tekstiviestillä asia hoitui.
Jos olet itse rakastunut ja rakastanut niin tiedät varmaan, ettei se toinen ihminen välttämättä täysin unohdu vaikka tiet eroaisivat. Eikä se ensimmäinen rakkaus ole välttämättä viimeinen. Sinä olet nykyinen, luota siihen.
No mä olen itse aina siirtynyt uuteen suhteeseen vasta, kun se edellinen suhde on käsitelty niin, että kipu ja kaipuu on olleet poissa. Mutta joo, ehkä olen jotenkin tiukkapipo siinä, etten siedä muilta ihmisiltä sekoilua ja ihmissuhteiden sotkemista. Puute ihmisessä sekin, tiedän. -ap
Mä en sitten alapeukuttanut. Jotkut on taas happamina, kaikkea hyvää!
- lainattu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh, liippaapa tosi läheltä omaa tilannettani..
Mä otin ihan vasta yhteyttä eksääni. Saatan ehkä olla tuo kyseinen ex-tyttöystävä paitsi, että erosimme miehen kanssa jo vähän tätä tapausta aiemmin eikä mulla ollut ketään valmiiksi valkattuna. Löysin kyllä nopeasti laastarin. Eksänikin löysi uuden naisen jo kuukausi erosta ja tuli myös isäksi heti vuoden sisään. Tuntui väärältä olla yhteyksissä ja päätin vain blokata koko asian ja jatkaa elämää vaikka moni eron aikoihin tapahtuneista asioista oli todellakin vaikea.
Rakastuin laastariini, menimme naimisiin, perustimme perheen.
Yhtenä päivänä luin jutun, joka kosketti syvästi. Se avasi jotenkin silmäni ja myönsin itselleni myös entistä kohtaan tuntemani tunteet ja vaikeat asiat. Rohkaistuin lopulta ottamaan yhteyttä pyytääkseni anteeksi mokiani/virheitäni ja epäkypsyyttäni tuohon aikaan. Ja saadakseni ne panttaamani asiat sydämeltä.
Pari viestiä riitti isoimpien asioiden käsittelyyn ja molemminpuoliseen anteeksiantoon. Nuoria ja tyhmiähän me oltiin. En nyt sitten taida haluta tavata jos osoittautuu, että siitä seuraa parisuhdekriisi hänen puolellaan. Kasvotusten olisi ehkä ollut todenmukaisempi käsitellä asiat, mutta tärkein ehkä saatiinkin sanottua.
Jos nyt sattuisikin olemaan niin, että kyseessä on sama tapaus niin sulla on todellakin pirun ihana mies. Me saatiin molemmat pysyvät traumat meidän suhteen aikana, joten älä pelkää, en ole tulossa väliinne vaikka joskus kaipaankin, mulla on oma perhe täällä. Äläkä vatvo liikaa vaan ole onnellinen, että asiat on teillä nyt hyvin. Ei se sun kanssa sinnittelisi jos ei rakastaisi sua ja lapsia.
M:ää käy sääliksi jos molemmat elämänsä naiset on av-mammoja. Kommentoi "moi" jos tunnistat.
En usko että olet. Eikä sillä nyt tässä kriisissä ole väliä, tapaisiko exänsä vai ei. Ei se ole mulle mikään uhka. -ap
Okei, no mutta vastaan sinulle samoin kuin vastaisin tuon eksäni naiselle: Tämä asia ei ole oireilun arvoinen. Ei minunkaan mieheni ahdistunut kun kerroin, että mulla on tarve nähdä eksäni ja sopia ne nuoruuden sotkut. Ja jo tekstiviestillä asia hoitui.
Jos olet itse rakastunut ja rakastanut niin tiedät varmaan, ettei se toinen ihminen välttämättä täysin unohdu vaikka tiet eroaisivat. Eikä se ensimmäinen rakkaus ole välttämättä viimeinen. Sinä olet nykyinen, luota siihen.
No mä olen itse aina siirtynyt uuteen suhteeseen vasta, kun se edellinen suhde on käsitelty niin, että kipu ja kaipuu on olleet poissa. Mutta joo, ehkä olen jotenkin tiukkapipo siinä, etten siedä muilta ihmisiltä sekoilua ja ihmissuhteiden sotkemista. Puute ihmisessä sekin, tiedän. -ap
Mä en sitten alapeukuttanut. Jotkut on taas happamina, kaikkea hyvää!
- lainattu
Juu, olen huomannut että joillekin tapani tuntea ja ajatella on punainen vaate. Heistä en saisi olla loukkaantunut. Kaikkea hyvää myös sinulle! -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut kertoa tunteistasi miehellesi? Nythän sinä salaat melkoisen palan itsestäsi kun vatvot vain täällä palstalla.
Aion puhua kyllä. Halusin vain ensin selkeyttää omia ajatuksiani ja tunteitani, ennen kuin puhun. Olen nyt myös niin vihainen, että pelkään sanovani pahasti jos heti puhun. Mies kuitenkin avautui mulle myös kipeistä eroon liittyneistä tunteistaan, enkä halua heittää niitä päin hänen kasvojaan. Nyt kun sitä rehellistä puhetta on vihdoin tullut ulos. -ap
Todellakin kannattaa välttää kipakkaa palautetta, varsinkin nyt, kun mies sinulle avautui sydänverellään. Itse koin pahimmaksi mahdolliseksi asiaksi edellisessä suhteessani juuri sen, että kumppani paiskasi myöhemmin vasten naamaani suutuspäissään niitä erittäin arkoja ja kivuliaita asioita, joista olin hänelle luottamuksellisesti avautunut. Koko suhteelta lähti pohja, kun en enää sen jälkeen pystynyt kertomaan hänelle sisimpiä tuntojani siinä pelossa, että hän käyttää niitä taas myöhemmin minua vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla meni 5 vuotta päästä yli exästäni, jonka kanssa olin yli 25 vuotta. Ei siksi, että olisin hänet halunnut takaisin vaan päästä yli siitä loukkauksesta, jonka sain tuta kun hän vaihtoi yhtäkkiä toiseen pidettyän salasuhdetta yolä selkäni takana jonkun aikaa ja syytteli minua pettämisestä, vaikka en koskaan pettänyt. Ehkä ap. sinunkin miehelläsi meni pari vuotta siinä, että yritti vaan ymmärtää miksi niin tapahtui vaikka ei halunnutkaan enää häntä tavata. Älä syytä häntä siitä, ettei kertonut, koska halusi sinut elämäänsä ja vaikka ehkä olitkin ensin laastari, et ole sitä enää jos mies sinua rakastaa.
Tajuan kyllä hyvin sen, ettei hetkessä pääse yli siitä, että on tullut petetyksi ja jätetyksi. Tunnen kyllä myötätuntoa miestäni kohtaan. (samalla kun olen vihainen siitä, etten saanut tehdä valintaani tosiasiat tietäen). Mutta moni on kyllä tuonut esiin hyviä pointteja siitä, että nämä tapahtumat kuitenkin toivat meidät kaksi yhteen. Jos olisin tiennyt, olisin jättänyt miehen jo ennen kuin tunteeni syvenivät ja sitten meillä ei olisi tätä suhdetta. Ja ehkä lopultakin se olisi mulle ollut suurempi menetys (vaikka menetetty tulevaisuushan on toki myös jotain, mitä ei voi surra, koska siitä ei tiedä). -ap
Kyllähän tuo on paha juttu. Kun uusi nainen ei ole ollut niin hyvä, että ex olisi unohtunut saman tien, on mielestäni koko suhde alkanut vääristä syistä. Kyseessä ei ole aito rakkaus, vaan pelko jäädä yksin. Kuulostaa, että mies on säikähtänyt eroaikeitasi, eikä ole halunnut olla yksin. Et kuitenkaan ole hänelle se ”elämänsä rakkaus”. Ettei taida olla vielä edes kihloissa? Toivottavasti et tuhlaa koko elämääsi tuohon mieheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä riippuu täysin siitä kuinka vaikeaksi oman elämäsi teet. Minä en muistelisi menneitä jos nyt on hyvä ja alkaisin nauttia elämästä. Jokainen kuitenkin tekee niin kuin osaa ja minkä mieltää parhaaksi. Sinä olet päättänyt vatvoa mennyttä, kehoittaisinkin opettelemaan tunnetaitoja ja anteeksiantoa. Ilman tuota miehesi toimintaa et olisi tavannut miestäsi, ja jos.se kaduttaa niin eroa.
Tunnetaitoa on ottaa omat tunteensa tosissaan, kuten ap tekee. Se, että työntäisi asiat pois, kieltäisi itseään _vatvomasta_ ja _muistelemasta menneitä_ olisi tunnetaitojen puutetta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tuo on paha juttu. Kun uusi nainen ei ole ollut niin hyvä, että ex olisi unohtunut saman tien, on mielestäni koko suhde alkanut vääristä syistä. Kyseessä ei ole aito rakkaus, vaan pelko jäädä yksin. Kuulostaa, että mies on säikähtänyt eroaikeitasi, eikä ole halunnut olla yksin. Et kuitenkaan ole hänelle se ”elämänsä rakkaus”. Ettei taida olla vielä edes kihloissa? Toivottavasti et tuhlaa koko elämääsi tuohon mieheen.
No mä en usko että vain yksi ihminen voi olla elämän rakkaus. Enkä siihen, että ex unohtuu, kun oikea ihminen tulee kohdalla. En ajattele, että se on minusta tai minun ominaisuuksistani kiiinni, ettei mies rakastunut heti. Vaan siitä, että hän oli itse sekaisin omien ajatustensa ja tunteidensa kanssa. Ja siihen mulla ei ollut osaa eikä arpaa. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En nyt ymmärrä, miten kovasti täällä uskotaan että tunteissaan voi olla uskollinen vain yhdelle kerrallaan. Jos haikailee toista, niin ei sitten rakasta toista? Miehillä se ei mene ihan niin. Naisilla saattaa usein mennäkin, että pitää ainakin teeskennellä vihastumista omaan mieheen jotta voi ihastua toiseen mieheen. Miehillä voi olla monta rautaa tulessa, kuten olemme huomanneet, ja tämä aloituksen yksilö kuitenkin teoissaan ilmeisesti on ollut uskollinen ap.lle joten missä vika? Ehkä hänelle on tehnyt kipeää jättää mennyttä taakse eikä ole halunnut sekoittaa niitä ajatuksia tähän suhteeseen. Hän on silti ollut valmis rakentamaan elämää eteenpäin ap.n kanssa, joten ilmeisesti välittää tästä paljon. Miten se voi olla petollisuutta tai hyväksikäyttöä? Kaikkiin niihin verrattuna, jotka hyökkäävät uusiin naisiin eteenpäin niin itse ainakin viehättyisin tuollaisesta herkkyydestä joka on valmis katsomaan taaksepäin tekemiään virheitä / kokemaansa väärää ja oppimaan niistä.
Se tyytymiskulttuuri, jota miehet niin mielellään tuntuvat harrastavan, ei herätä naisissa mitään kiitollisuutta. Se rakkaus ei ole mikään kaiken kattava tunne, jolla toisen naisen haikailu on ok. Usein tuollainen näkyy suhteessa, ja sitten vastapuoli ihmettelee missä vika, yrittää itse enemmän suhteen eteen, tuntee riittämättömyyttä jne. vaikkei hänellä välttämättä ole mitään mahdollisuutta korjata asiaa. Tässä tapauksessa mies on päättänyt aloittaa suhteen, vaikka ilmeisesti on tiedostanut haikailevansa entisen perään.
Ei se miehen rakkaus ole (ainakaan kaikille) naisille mikään jumalainen palkinto, josta olisi jotenkin kiitollinen, että on päässyt seuraavaksi tyytymisen kohteeksi.
Eiköhän ap:n mieheltä itseltään saa paremman selityksen asiaan kuin tältä palstalta. Kerron kuitenkin oman käsitykseni; Mies on ehkä pitänyt tunteita sisällään. Jos ap olisi tiennyt, hän ei ehkä olisi rakastunut. Toisaalta, jos mies olisi tiennyt, että ap on noin mustasukkainen miehen menneistä tunteista (myös, ei ainoastaan) eksäänsä kohtaan, hän ei ehkä olisi rakastunut vieläkään.
Teillä on nyt toisenne eikä eksän tarkoitus ilmeisesti ollut vaikeuttaa suhdettanne. Kerroithan, että hän oli vain kadonnut mitään selittelemättä heidän erotessaan. Ehkä eroon liittyvät asiat painoivat naisenkin mieltä ja halusi kohdata ne.
Kuulostaa, että pidät miehesi vanhoja tunteita jonkinlaisena uhkana kun et pysty hyväksymään niitä. Kannattaisi vain uskoa kun mies sanoo, että on jo päässyt yli ja haluaa olla kanssasi. Ei kannata kaivella menneitä ja metsästää syyllistä omaan pahaan oloosi. Vaikutat vähän ylikontroloivalta ja se on varmasti enemmän haitaksi kuin se, että mies pääsi yli eksästään mielestäsi liian myöhään. Koita nyt miettiä osaatko elää asian kanssa vai et.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tulkitsen aloituksen niin, etteivät menneet tunteet ole uhka, vaan luottamus on saanut kolhun heti suhteen alussa. Ja nyt tästä pitäisi päästä yli. Mies on valinnut suhteen alkaessa lähteä siihen, vaikkei ole vielä täysin entisestään yli. Alku on ollut tämän takia hankalaa, niin hankalaa, että ap on ehdottanut eroa. Tämän jälkeen mies on tehnyt ulkoisen ryhtiliikkeen, mutta jatkanut eksän haikailua salassa ap:lta.
Jos toinen lähtee suhteeseen aidosti ja salailematta, ja toinen ei, kyllä tuollainen ensiksi mainittua mietityttää. Vaikka aikaa olisi kulunut ja suhde parantunut. Ei tunnu kovin mukavalta ajatukselta, ettei ole ihmisenä ollut niin arvokas, ettei tällaista ole tuotu julki, ettei ole saanut valita tietäen kaikista ongelmista. Tai että on ollut jo suhteen alussa ollut välillä se kakkosvalinta, jonka tilalle on kenties toivottu ja haaveiltu aivan eri henkilöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se loukkaavaa että mies on ollut noin pitkään kanssasi vaikka on samalla rakastanut exäänsä. Ei siitä mihinkään pääse.
Silloin kun itse olet rakastunut mieheen ja elänyt suhteen alkuhuumaa, hän onkin kaivannut exäänsä. Sinulta on oikeastaan viety symbolisesti ottaen pois juuri se alkuvaihe suhteessa jotka monet pariskunnat muistelevat jälkikäteen kiihkeänä rakastumisvaiheena.
Ihmiset luovat omasta ä elämästään narratiiivin, ja sinun kohdallasi tiedän parisuhdettanne koskeva narratiivi muuttuikin vähemmän kauniiksi, tietty vastavuoroisuus putosi siitä pois. Sinun kannattaa nyt miettiä, että onko se mitä suhteestanne on paljastunut, sellaista minkä näet säilyttämisen arvoisena.
Ap:n mukaan heidän suhteensa ensimmäiset puoli vuotta olivat rankkoja = ei alkuhuumaa. Sen jälkeen on mennyt ok, mutta ap:n mukaan suhde on ollut "rankka". Mies kuitenkin sanoo, että on sentään päässyt eksästä yli nyt pari vuotta sitten ja tottunut tähän elämään. Jota ap siis on kuvannut hyväksi ja rankaksi.
Kuulostaa siltä, että ap on alunperinkin aistinut, ettei heidän välillään ole suuresta rakkaustarinasta kyse. (Kukaan ei ehkä tiedostanut, että se johtui siitä, ettei mies ollut päässyt vielä silloin tuoreesta erostaan yli.) Ap kuitenkin haluaa takertua ajatukseen, että kyse olisi suuresta rakkaustarinasta. Mm. viittaamalla siihen, että suhde eksän kanssa sisälsi vaikeuksia. "Meillä menee siis paremmin, en ole huolissani" hän tarkoittaa.
Kuitenkin mies oli ainakin kokenut sen alkuhuuman/rakastumisen eksänsä kanssa. Ap:n kanssa suhde ei ole rakentunut molemminpuolisen rakastumisen varaan. Ei ihme, että ap on epävarma kun totuus paljastuu.
Hyvä juttu, ettei mies enää kaipaa eksäänsä. Huonompi juttu, ettei suhteenne olekaan niin hyvä, muttei toivottoman huonokaan. Mies ei ole tietoisesti johtanut sinua harhaan, todennäköisemmin hän on ollut vain hukassa. Valitsi olla kuitenkin kanssasi. Sinä ihan itse päätit sulkea silmäsi siltä, että tunnetasolla jokin on pielessä. Ensimmäiset puoli vuotta olivat teillä rankkoja. Se ei ole normaalia. Päätit silti uskotella itsellesi, että onpas. No saitpa sen miehen, jonka halusit.
Aika hyvä analyysi kyllä. Kuten sanoin, alku oli rankka. Lyhyt alkuhuuma kuitenkin oli (mun puolelta), joka loppui mun osalta sitten siihen, että miehen oli vaikea sitoutua. Siinä vaiheessa olin jo valmis eroon, mutta päätettiin yrittää kuitenkin. Ja kyllä, tajuan että se oli mun valintani jatkaa. Valinta, jonka ihan itse tein, mutta kuten sanoin, en olisi sitä valintaa tehnyt, jos olisin tiennyt oikeat syyt miehen aiempien sitoutumisvaikeuksien takana.
Ja kuten sanoin, sen alun puolen vuoden jälkeen on ollut asiat hyvin suhteessa. Viimeisimmän vuoden aikana on jopa ollut sitä alkuhuumaa. Kunnes nyt sitten tämä menneisyys selvisi ja alkoi mun ajatuksissani kummitella. -ap
Suomeksi: Viimeisen vuoden aikana on mennyt niin mukavasti, että päätin hakemalla hakea jotain syytä riitaan. Kaipaan Suuria Tunteita, Draamaa ja Ailahtelua. En kestä harmaata arkea. Tässä minulla olisi loppuelämän ihmissuhde, mutta se on tylsää, joten väritänpä sitä pikkuisen oikuttelullani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se loukkaavaa että mies on ollut noin pitkään kanssasi vaikka on samalla rakastanut exäänsä. Ei siitä mihinkään pääse.
Silloin kun itse olet rakastunut mieheen ja elänyt suhteen alkuhuumaa, hän onkin kaivannut exäänsä. Sinulta on oikeastaan viety symbolisesti ottaen pois juuri se alkuvaihe suhteessa jotka monet pariskunnat muistelevat jälkikäteen kiihkeänä rakastumisvaiheena.
Ihmiset luovat omasta ä elämästään narratiiivin, ja sinun kohdallasi tiedän parisuhdettanne koskeva narratiivi muuttuikin vähemmän kauniiksi, tietty vastavuoroisuus putosi siitä pois. Sinun kannattaa nyt miettiä, että onko se mitä suhteestanne on paljastunut, sellaista minkä näet säilyttämisen arvoisena.
Ap:n mukaan heidän suhteensa ensimmäiset puoli vuotta olivat rankkoja = ei alkuhuumaa. Sen jälkeen on mennyt ok, mutta ap:n mukaan suhde on ollut "rankka". Mies kuitenkin sanoo, että on sentään päässyt eksästä yli nyt pari vuotta sitten ja tottunut tähän elämään. Jota ap siis on kuvannut hyväksi ja rankaksi.
Kuulostaa siltä, että ap on alunperinkin aistinut, ettei heidän välillään ole suuresta rakkaustarinasta kyse. (Kukaan ei ehkä tiedostanut, että se johtui siitä, ettei mies ollut päässyt vielä silloin tuoreesta erostaan yli.) Ap kuitenkin haluaa takertua ajatukseen, että kyse olisi suuresta rakkaustarinasta. Mm. viittaamalla siihen, että suhde eksän kanssa sisälsi vaikeuksia. "Meillä menee siis paremmin, en ole huolissani" hän tarkoittaa.
Kuitenkin mies oli ainakin kokenut sen alkuhuuman/rakastumisen eksänsä kanssa. Ap:n kanssa suhde ei ole rakentunut molemminpuolisen rakastumisen varaan. Ei ihme, että ap on epävarma kun totuus paljastuu.
Hyvä juttu, ettei mies enää kaipaa eksäänsä. Huonompi juttu, ettei suhteenne olekaan niin hyvä, muttei toivottoman huonokaan. Mies ei ole tietoisesti johtanut sinua harhaan, todennäköisemmin hän on ollut vain hukassa. Valitsi olla kuitenkin kanssasi. Sinä ihan itse päätit sulkea silmäsi siltä, että tunnetasolla jokin on pielessä. Ensimmäiset puoli vuotta olivat teillä rankkoja. Se ei ole normaalia. Päätit silti uskotella itsellesi, että onpas. No saitpa sen miehen, jonka halusit.
Aika hyvä analyysi kyllä. Kuten sanoin, alku oli rankka. Lyhyt alkuhuuma kuitenkin oli (mun puolelta), joka loppui mun osalta sitten siihen, että miehen oli vaikea sitoutua. Siinä vaiheessa olin jo valmis eroon, mutta päätettiin yrittää kuitenkin. Ja kyllä, tajuan että se oli mun valintani jatkaa. Valinta, jonka ihan itse tein, mutta kuten sanoin, en olisi sitä valintaa tehnyt, jos olisin tiennyt oikeat syyt miehen aiempien sitoutumisvaikeuksien takana.
Ja kuten sanoin, sen alun puolen vuoden jälkeen on ollut asiat hyvin suhteessa. Viimeisimmän vuoden aikana on jopa ollut sitä alkuhuumaa. Kunnes nyt sitten tämä menneisyys selvisi ja alkoi mun ajatuksissani kummitella. -ap
Suomeksi: Viimeisen vuoden aikana on mennyt niin mukavasti, että päätin hakemalla hakea jotain syytä riitaan. Kaipaan Suuria Tunteita, Draamaa ja Ailahtelua. En kestä harmaata arkea. Tässä minulla olisi loppuelämän ihmissuhde, mutta se on tylsää, joten väritänpä sitä pikkuisen oikuttelullani.
Onko tämä niitä paljon puhuttuja pikkujuttuja, joita naiset sitten miesten mielestä paisuttelevat liikaa? Olisko miesten mielestä ihan ok, jos nainen haaveilee vuosia jostain muusta, ja tiputtaa tämän sitten silmille siinä vaiheessa kun suhteessa menee hyvin? Tai kertoo, että suhteen alku oli hanurista, koska halusin oikeasti eksääni enkä sinua silloin kun olit umpirakastunut minuun? Vai onko tämä teille ihan normikäytöstä, että ajatus harhailee siellä sun täällä, oma suhde on enemmän käytännöllisyys erinäisten hyötyjen ansiosta? eri
Minä ainakin olen sellainen ihminen, että omistaudun ihmissuhteilleni täysin enkä ikinä pääse niistä yli. Se ei kuitenkaan estä minua aloittamasta uusia ihmissuhteita ja jopa rakastumasta. Aloittaja vaikuttaa todellakin kontrolloivalta ajatuspoliisilta. - Sinulleko ei nyt hyvä mies kelpaa kun vuosia sitten hän kaipasi myös aiempaa rakkauttaan yrittäessään jatkaa eteenpäin ja valitessaan olla kanssasi? Kyllä minusta sana kontrollointi saavuttaa nyt aivan uudet mittasuhteet. Tietenkin voit luopua miehestä ja erota jos hän on toiminut sinusta kierosti. Minusta miehesi toiminta kuulostaa varsin inhimilliseltä eikä ketään ole loukattu... paitsi ap:ta, joka kyllä keksii syyn loukkaantumiselle ja uusille ehdoille.
Tulin katsomaan mitä neuvoja on annettu.
Mä ainakin toivoisin, että voisit keskittyä siihen, että teillä on asiat nyt hyvin enkä juuttuisi siihen olisiko elämä mennyt toisin jos X tai Y. Eli yrittäisin lopulta antaa tuon asian anteeksi kerran siitä on seurannut paljon hyvää. Jos asiat ovat nyt todellakin hyvin ja suhteenne onnellinen niin sen vuoksi kannattaa päästä yli loukkaantumisesta.
Itse olen nyt yhteydenottoni jälkeen entistä vakuuttuneempi siitä, että näin on kaikille paras ja hyvä, että kaikki johti tähän. Toivottavasti sinäkin pystyt suhtautumaan niin, että kaikella on tarkoituksensa.
/83
Vierailija kirjoitti:
Miehillä on tuota, että vaikka erosta ei ole selvitty niin siihen otetaan sitten joku suodattamaan sitä toisen kaipuuta ja etsitään jotain mikä harhauttaa ajatukset muualle. Sitten ei ole näitä alkuhuumia eikä ihastumisia eikä rakastumisiakaan vaan toinen on enemmän pelastunrengas johon hukkuva tarttuu epätoivoisena että pääsisi kellumaan. Tietysti vielä jos entinen kumppani on pettänyt niin uusi otetaan siksi, että halutaan näyttää sille exälle että saan minäkin jonkun. Miehet on myös todella positiivisia, eli annetaan tälle jutulle nyt aikaa ja katsotaan tuleeko ne tunteet sieltä ajan kanssa vaikka alussa ei muuta olisikaan kuin pakkomielle saada vain joku siihen rinnalle. Varsinkaan kun exästä ei ole päässyt yli niin jos jonkun saa siihen rinnalle niin se pidetään, koska se että aidosti lähtisi etsimään rakkautta olisi taas pois siitä tutusta parisuhdekuviosta jossa miehet niin viihtyy, sekin olisi eräällä tapaa ero siitä exästä ja jout
Hyvin kirjoitettu. Tämä sopisi hyvin erääseen miehen juuri nyt.
Alue: Aihe vapaa
Huh, liippaapa tosi läheltä omaa tilannettani..
Mä otin ihan vasta yhteyttä eksääni. Saatan ehkä olla tuo kyseinen ex-tyttöystävä paitsi, että erosimme miehen kanssa jo vähän tätä tapausta aiemmin eikä mulla ollut ketään valmiiksi valkattuna. Löysin kyllä nopeasti laastarin. Eksänikin löysi uuden naisen jo kuukausi erosta ja tuli myös isäksi heti vuoden sisään. Tuntui väärältä olla yhteyksissä ja päätin vain blokata koko asian ja jatkaa elämää vaikka moni eron aikoihin tapahtuneista asioista oli todellakin vaikea.
Rakastuin laastariini, menimme naimisiin, perustimme perheen.
Yhtenä päivänä luin jutun, joka kosketti syvästi. Se avasi jotenkin silmäni ja myönsin itselleni myös entistä kohtaan tuntemani tunteet ja vaikeat asiat. Rohkaistuin lopulta ottamaan yhteyttä pyytääkseni anteeksi mokiani/virheitäni ja epäkypsyyttäni tuohon aikaan. Ja saadakseni ne panttaamani asiat sydämeltä.
Pari viestiä riitti isoimpien asioiden käsittelyyn ja molemminpuoliseen anteeksiantoon. Nuoria ja tyhmiähän me oltiin. En nyt sitten taida haluta tavata jos osoittautuu, että siitä seuraa parisuhdekriisi hänen puolellaan. Kasvotusten olisi ehkä ollut todenmukaisempi käsitellä asiat, mutta tärkein ehkä saatiinkin sanottua.
Jos nyt sattuisikin olemaan niin, että kyseessä on sama tapaus niin sulla on todellakin pirun ihana mies. Me saatiin molemmat pysyvät traumat meidän suhteen aikana, joten älä pelkää, en ole tulossa väliinne vaikka joskus kaipaankin, mulla on oma perhe täällä. Äläkä vatvo liikaa vaan ole onnellinen, että asiat on teillä nyt hyvin. Ei se sun kanssa sinnittelisi jos ei rakastaisi sua ja lapsia.
M:ää käy sääliksi jos molemmat elämänsä naiset on av-mammoja. Kommentoi "moi" jos tunnistat.